Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinakirja

Tämän sivun vieraskirjaan kirjoitetaan hoitotarinat niiltä kouluttajilta, joilla ei ole hoitosivua. Suosittelen kirjoittamaan tarinan ensin varmuuden vuoksi johonkin muistioon tai esimerkiksi Wordiin, että sitä voi tallennella kesken kaiken ja jatkaa myöhemmin. Tarkistathan oikeinkirjoituksen ja tarinan sujuvuuden vielä kertaalleen ennen kuin lähetät sen!

Yleensä ottaen tarinasta saatavat palkinnot (kolikot ja pokemonien xp) määräytyvät sanamäärän mukaan, mutta myös tarinan sujuvuus vaikuttaa hiukan. Jos se on täynnä kirjoitusvirheitä, saat luultavasti hiukan vähemmän palkintoja, kun taas erityisen hyvin kirjoittaessasi voit saada hiukan extraa. Tarinan on oltava vähintään 500 sanaa pitkä, kun lähetät sen.

 1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Ezmu

16.10.2018 11:21
Luku 5 (jatkoa)

Liikkeiden törmätessä yhteen syntyi suuri savupilvi. En nähnyt sen läpi mitään. Odotin tulosta silmät kiinni, sormet ristissä. Savupilven vihdoin hälvettyä näin onnekseni maassa pökertyneenä makaavan Lileepin ja voitonriemuisena, mutta pahasti vahinkoa saaneena maassa seisovan Flyn. Starly kuitenkin kaatui pian maahan.
”Lileep ei voi jatkaa. Starly voittaa, joten ottelun voittaa siis haastaja Elise!” ottelun tuomari julisti. Olin voittanut ensimmäisen salin!
”Lileep, palaa!” Clay käski. Hän vetäisi violetinsävyisen Pokémonin takaisin Poképalloon. Juoksin Flyn luo.
”Aivan mahtavaa. Sinä voitit, Fly!” onnittelin Starlyäni. Olin ikionnellinen voitostani. Clay köhäisi hieman ja sanoi:
”Hieno ottelu. Onnea seuraaviin. Tässä saat Lucky Badgen. Olin jo hetken varma voitostani, mutta viimeinen Wing Attack yllätti minut täysin”, poika myönsi vastahakoisena. Otin merkin häneltä tyynen rauhallisesti.
”Branden on tulossa pian haastamaan. Sinun kannattaisi parantaa Pokémonisi”, sanoin hyväntahtoisesti. Fly lennähti ylpeänä olkapäälleni ja huusi:
”Starl!” Nauroin Pokémonilleni.
”Pärjäsit hyvin. Mennään nyt Pokémonkeskukseen”, sanoin yhä nauraen silittäessäni Flytä. Palasin kentän reunaan ja avasin reppuni. Siellä olivat kaksi munaani. Niistä voisi kuoriutua aivan mitä vain.


Kävelin salin käytävillä. Arvelin, että saapuisin pian uloskäynnille. Clay oli jäänyt otteluareenalle lohduttamaan Lileepiä. Fly oli lentänyt pois olkapäältäni ja kierteli ympärilläni. Näin pian uloskäynnin edessäni.
”Tule, Fly. Ja kaikki ulos, teillä on voimaa kävellä tai” — Colinin ja Flyn tapauksessa — ”lentää Pokémonkeskukseen”, rohkaisin päästettyäni Michelin ja Colinin ulos palloistaan. Michel alkoi heti tavoitella Flyn sulkia, mistä ylpeä lintupokémon ei pitänyt yhtään. Se lennähti takaisin olkapäälleni. Michel jätti nyt Flyn rauhaan ja alkoi tavoitella Colinia. Fletchling vastasi Deerlingin yrityksiin laskeutumalla alas.
”Fletch!” Colin innostui.
”Deer!” Michel vastasi. Katselin hetken Pokémonien leikkejä ja lähdin sitten Fly olkapäälläni kävelemään kohti Pokémonkeskusta. Kavioiden kopseesta ja siipien räpyttelyn äänestä päätellen muut seurasivat minua ja Flytä.


Istuin Pokémonkeskuksessa odottamassa. Olin jättänyt Flyn, Colinin ja Michelin hoitaja Joylle ja odotin myös Brandenin paluuta. Poika tulikin pian sisälle keskukseen.
”Hei, Elise! Näyttää siltä, että voitit salimerkin. Nyt on minun vuoroni”, Branden sanoi. Vastasin pelkällä nyökkäyksellä. Branden istahti vieressäni olevalle tuolille.
”Ai niin muuten, joku sanoi torilla, että villien Rattatojen lauma varastaa sieltä ruokaa. Sen johtaja on Litten”, poika sanoi. Nyökkäsin uudestaan. Mietin Rattata-lauman varastelua. Minun on pakko napata se Litten, ajattelin.
”Minä menen torille ja pysäytän sen lauman”, sanoin yllättäen. Branden näytti yllättyvän sanomastani vähintään yhtä paljon kuin minä.
”Selvä”, oli kuitenkin ainut mitä poika vastasi minulle.



Seisoin Michelin rinnalla Pokémonkeskuksen edessä. Fly ja Colin lentelivät lähistöllä.
”Fly, Colin, palatkaa tänne!” käskin. Pokémonit lennähtivät luokseni. Michel alkoi juosta hiljaa, mutta nopeasti pientä ympyrää.
”Fly, mene sinä etsimään torin suunnalta. Colin, etsi lähempää salia. Tulkaa luokseni heti havainnon saatuanne”, sanoin lintupokémoneille. Niiden lentotaidosta oli tässä hyötyä. Asetuin odottamaan Pokémonkeskuksen viereen. Michel jatkoi ympyrän juoksemista. Tuhahdin hieman Deerlingin touhuille.


Vähän ajan päästä Colin palasi luokseni. Se näytti sanovan ”seuraa minua. Menemme ensin hakemaan Flyn ja sitten lähdetään sinne, missä lauman leiri on”.
”Okei Colin, hakisitko Flyn tänne? Me lähdetään Michelin kanssa sinne, missä leiri mielestäsi on. Sopiiko?” ehdotin.
”Deerling!” Michel myöntyi heti. Se oli hetki sitten väsynyt hiljaiseen ympyrän pyörimiseen.
”Fletchling fletch”, Colinkin myöntyi. Se osoitti kohti salia. Sen edessä olevaa pientä tunnellia.
”Okei, Colin, tuo Fly tuonne heti, kun löydät sen”, varmistin vielä.
”Flee!” Colin huusi peräänsä ja katosi.


Kävelimme kohti salia. Näin jo paremmin kolon, joka ei ollutkaan aivan pieni. Pysähdyin siihen hetkeksi. Odottaisimme Michelin kanssa muiden paluuta. Se oli taas aloittanut pyörimisensä. Pian suuaukosta tuli esiin neljä Rattataa.
”Michel, Double Kick!” aloitin hyökkäsyksen. Niitä pitäisi ainakin hämätä, ajattelin. Michel potkaisi yhtä ja se oli heti poissa pelistä.
”Deer!” se sanoi kylmänviileästi.
”Rattataa”, pökertynyt kuiskasi. Muut eivät siitä tykänneet, vaan tekivät yhteistacklen.
”Raaattaaattaaa!!!” ne huusivat taklatessaan Deerlingiä. Micheliä sattui varmasti.
”Dee”, se kuitenkin sanoi, vaikka näki, että se oli kivuissaan.
”Double Kick!” käskin uudestaan. Yhtäkkiä taivaalta tuli Wing Attack, joka kiinnitti Rattatojen huomion toisaalle.
”Dee”, Michel sanoi potkaistessaan taas yhden pois pelistä. Taivaalta syöksyi myös rakettimainen Peck.
”Fly ja Colin!” sanoin iloisena. Niiden ajoitus oli ollut loistava. Pokémonit laskeutuivat ja menin luolaan edeltä. Suuaukko oli niin suuri, että mahduin siihen kumartumatta yhtään. Kuulin Pokémonieni seuraavan perässä. Luolassa oli melko pimeää, joten sytytin repusta löytämäni taskulampun. Tunnelimainen käytävä avautui vähän ajan päästä huoneeksi, jossa istui Litten. Sen vierellä oli kaksi Houndouria. Kivisen seinän vierellä oli myös tuoreita marjoja.
”Fly ja Colin, tehkää yhdistelmäliike Wing Peck Houndoureihin!” käskin. Colin alkoi tehdä Peckiä ja Fly lähetti Fletchlingin rinnalle Wing Attackin. Jätin ne hoitelemaan ”henkivartijat”, eli itse asiassa Houndourit.
”Michel, tee Double Kick Litteniin!” aloitin meidän ottelumme. Litten hämmentyi, kun hipihiljainen Deerling potkaisi sitä Double Kickillä. Se käytti vastaiskuksi Emberiä. Michel väisti sen luontevasti ja se osui muutamaan Rattataan. Naurahdin pienesti. Litten satutti omia alamaisiaan.
”Double Kick uudestaan”, sanoin rennommin. Fly ja Colin olivat jo hoidelleet omansa.
”Ja Fly ja Colin, Wing Peck”, jatkoin. Ensin Michelin potkut, ja jälkiruokana parasta, mitä Fly ja Colin voivat antaa.
”Ja viimeisenä Poképallo, matkaan!” lopetin. Toivoin, että Litten jäisi kiinni.

//Jatkuu...

Nimi: Deen T

25.09.2018 21:22
Clayn onnenpiiska

Olimme vasta tavanneet Clayn Clover Cityssä, mutta nyt minua oltiin jo viemässä ulos kaupungista, johon olin vaivalla juuri taivaltanut. Aloin olla jo hivenen ärtynyt tietämättömyydestäni ja siitä, miten Clay ei edes kysynyt minulta haluaisinko auttaa häntä etsimään kadonnutta pokemoniaan. Kaiken tämän lisäksi aloin olla hyvin, hyvin nälkäinen ja se ei koskaan tiedä hyvää minun lähellä olevilleni. Toksu alkoi vaikuttamaan huolestuneelta huomatessaan minun olevan hivenen ärtynyt.

”Clay. Clay hei, mitä me siis etsimme tällä hetkellä?”, minä kysyin yritettyäni itse ensin muistella Clayn tiedusteluja ja kuvausta tästä pokemonista.

”Bulbasauriani. Sitä sinivihreää sipuli selkää. Mikäs muuten olikaan nimesi, kun en sitä tohkeissani tullut kysyneeksi ennen tänne tuloamme?” hän kysyi katsomattakaan minun suuntaani.

”Muppet. Nimeni on Muppet ja nyt herra on hyvä ja selittää minulle, miten on mahdollista, että salijohtajan pokemon pääse karkaamaan ja kerkeää kaupungin ulkopuolelle, ennen kuin sitä edes keretään huomaamaankaan?” vastasin hänelle toivoen pääseväni selvyyteen asioista. Toksu oli sillä välin kiivennyt pääni päälle ja yritti tutkia ympäristöämme samalla. Se oli kuitenkin hankalaa sillä metsä ympärillämme oli erittäin tiheää.

”Tuota…”, Clay aloitti posket punoittaen, ”Olin juuri saanut suoritettua salitaistelun nuorta kokelasta vastaan ja hävinnyt sen Bulbsulla. Lähdin onnittelemaan tätä nuorta, hyvännäköistä nuorta naista ja kysyin, haluaisiko hän juoda kahvit kanssani. Tämä oli ilmeisesti Bulbsulle liikaa ja silloin hän varmaankin karkasi. Siis sillä välin, kun olin kahvittelemassa tuon nuoren naisen kanssa. Sssaatoin myös hivenen flirttailla sinkku kun olen. Mutta ne ovat sivuseikkoja nyt. Tärkeintä on löytää Bulbsuseni, sillä tarvitsen sitä parin tunnin päästä alkavassa salitaistelussani.” Clay kertoi. Vaikutti kyllä hivenen välinpitämättömältä minusta laitta tytöt pokemonien edelle. Ajattelin mielessäni, ettei niin tulisi koskaan käymään noin, sillä olenhan hyvin itsevarma luonteeltani.

”…on siinä meillä salinjohtaja. Tuot ihan mieleeni hienovaraisemman version Brockista. Kenties oletkin juuri se. ” sanoin hieman kiusoittelevaan sävyyn Claylle, Tämä ei selvästikään pitänyt lausahduksestani, koska kääntyi hitaasti puoleeni kulmien alta katsellen.

”Vai vielä hienovaraisempi Brock? Parempi sekin kuin 10-kertainen Ash. Pidä suusi kiinni keltanokka tai salitaistelustasi tulee entistäkin tuskallisempi.” Clay vastasi.

”10-KERTAINEN ASH! Clay Clover Citystä. Vaikka oletkin salijohtaja niin sinunkin pitäisi osata kunnioittaa muitakin kuin minihameisia naisia ja etenkin sinun pitäisi kunnioittaa pokemonejasi, eikä loukata niiden tunteita omien viettiesi vuoksi! Nyt sinä alat huutelemaan Bulbsua ja jos tahdot apua niin tarjoat minulle aterian tämän jälkeen. Nälkäisenä olen äärimmäisen ärtynyt enkä varmasti tule auttamaan, ellei ole ruokapalkkiota luvassa!” sanoin kiihtyneenä nälkäisyyteni vuoksi Claylle ehkä liian ankaraan sävyyn, mutta selkeästi viestini meni perille. Toksu sen sijaan säikähti niin kovasti huutoani, että se putosi pääni päältä. Onneksi sain siitä kopin, mutta pikkuinen oli silti aivan tolaltaan ja purskahti itkuun

”Prriiiihhihiihhiihihiiihitukitukipprriiiiiririirhhihihiii!” se itkeä pillitti. Minun kävi kovin sääliksi sitä.

”Anteeksi Toksu, ei ollut tarkoituksei säikyttää sinua. Minulla vain meni hermot tuohon neropatti salinjohtajaan.” kuiskin Toksulle silitellen samalla tätä hellästi. Lopulta se rauhoittui.

Jonkin ajan kuluttua jatkoimme edelleen etsintäämme. Toksu oli jo nukahtanut syliinii ja tuhisit omaa suloista pikku Toksu-tuhinaansa. Emme olleetpuhuneet toisillemme Clayn kanssa tuon pikku kinamme jälkeen ja vatsani alkoi kurnia kovastikkin.

”…mistä tiesit, että hänellä oli minihame?” Clay kysyi hämentyneenä ”Enhän edes maininnut sitä sinulle missään kohtaa. Puhuin vain hyvännäköisestä nuoresta naisesta. Ja tarjoan sinulle myös jälkiruoat, sillä en halua koko kaupungin kokevan samaa Tazmaanian Paholaisen pyörremyrskyä, minkä juuri itse koin.” Clay sanoin säikähtäneenä ja hämmentyneenä yhtä aikaa. Nyt tajusin saaneeni viestin perille tuohon paksuun kalloon.

”No yleensä Brockin kaltaiset näkevät kauniina minihameisiin pukeutuneet nuoret naiset, joten ei se hankala ollut päätellä. Ja jälkiruoka kelpaa kyllä myös, kuhan se ei ole mitään vegaania vaihtoehtoa.” esitin toiveeni Claylle. Tähän hän ei enää vastannut mitään, vaan alkoi huudella Bulbasaurinsa perään. Minä aloin myös huutelemaan sitä sipuliselkää, jonka askeleet tunsin edelleen luitani myöten aamuisesta jyräyksestä.
Pikkuhiljaa ilta alkoi lähestyä, emmekä vieläkään olleet kuullet, emmekä nähneet Bulbsua missään. Clay alkoi olla jo todella huolissaan. Sen kuuli hänen äänestään. Joka tapauksessa me sovimme, ettemme lakkaisi etsimästä sitä ennen kuin löytäisimme sen. Clay oli joutunut ilmoittamaan seuraaville haastajilleen jo pitkän aikaa sitten, ettei hän päässyt taistelemaan heitä vastaan, sillä hän oli hukannut erään pokemoninsa ja halusi löytää sen ennen taisteluiden jatkamista. Onneksi nuorukaiset olivat varsin ymmärtäväisiä eivätkä pahastuneet tästä Claylle. He vain toivottivat onnea etsintoihin.

”Bulbsuuu! Bulbsu! Bulb…C-C-C-Clay. M-m-m-mikkä tu-tu-tu-tuo on?” osoitin täristen kohti erästä pientä pensasta, jonka siimeksissä kiilui kaksi kirkkaan punaista silmää, joista erottui selkeästi oranssit liekit. En tiennyt paljonko kello oli, mutta sen tiesin, etten halunnut hrättää Toksua, joka edelleen nukkui sylissäni.

”…e-e-en tiedä Muppet, N-n-n-n-n-n-nuo e-eivät ole B-B-Bulbsun s-s-s-silmät.” Clay sanoi täristen itsekin pelosta. Emme olleet koskaan nähneet vastaavia silmiä. Ne olivat pelottava näky keskellä yötä metsikössä. Seuraavaksi näimme pelkästään oranssia ja punaista valoa, jähmetyimme paikallemme kuin sähköiskun saaneet. Toksuki heräsi siihen ja alkoi itkeä suunnattomia vesiputouksia silmistään. Yritin rauhoitella Toksua ja pikkuhiljaa se alkoikin toimia. Eikä ihmekään, että vain pikkuhiljaa. Raukka parka joutui heräämään kaameaan kokemukseen liekkien ympäröimänä. Putsasin Toksun kasvot käsiliinaani, joka oli kuin ihmeen kautta säilynyt koskemattomana taskussani.

”…tässä on nyt kyllä palaneen käryä. Kirjaimellisesti eikä pelkästään kuvainnollisesti.” Katsoimme toisiamme ja näimme hiiltyneet kasvomme pokedexini valossa. Mitään sanomatta käännyimme katsomaan siihen suuntaan, josta tuo oranssi valokeila oli ilmestynyt ja polttanut meidät. Samaan aikaan oli jo pokedexini alkanut kertomaan tietoja pokemonista, joka meidät oli yllättänyt.

”Houndour, tulen ja pimeän yhdistelmä pokemon, joka yleensä nähdään vain öisin metsikössä vartioimassa reviiriään. Yleensä Houndourit kulkevat laumansa mukana, noin 10 jäsenen ryhmissä.” se kertoi. Keskittyessämme kuuntelemaan pokedexini selityksiä oli huomaamatta ympärillemme kerääntynyt joukko samankaltaisia kiiluvia silmiä. Ja ne lähstyeivät lähestymistään ja ajoivat meidät ahtaasti toisiimme kiinni. Huomasin osan silmistä olevan korkeammalla kuin toiset, joten päättelin niiden olevan vanhempia.

”Clay, me olemme pulassa.” sanoin paniikissa.

”…oletko nyt ihan tosissasi. ONNEKSI EN AINAKAAN ITSEKKIN HUOMANNUT TÄTÄ! MUPPET MEITÄ YMPÄRÖI 10 TULTASYÖKSEVÄÄ PAHOLAISKOIRAA! EI SE VOI TIETÄÄ MITÄÄN MUUTA KUIN PULAA! OLET TODELLINEN MUPPET, MUPPET!” Clay huusi kovaan äänen myös panikoiden. Tilanne ei näyttänyt hyvältä meidän kannaltamme.

Yhtäkkiä ne alkoivat kaikki ulvoa yhteen ääneen. Katselin ympärilleni, kunnes näin jotakin erään kukkulan huipulla. Käänsin Clayn katseen kukkulan suuntaan ja molemmat jähmetyimme pelosta. Kukkulan päällä näimme valtavan koiran kuunvaloa vasten paljastettuna. Se oli paljon meitä ympäröiviä koiria isompi. Sillä oli valtavat sarvet ja rinta haarniska. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan kuullutkaan tuollaisen pedon olemassa olosta. Sitten se otti valtasan loikan ja laskeutui aivan meidän eteemme. Toksu tunkeutui takkini sisälle ja vain kurkisteli sieltä ulos. Olihan tuo koira monta kymmentä kertaa hänen kokoisensa. Se tutki meitä katseellaan tovin, kunnes antoi jonkinlaisen käskyn muille koirille, jolloin ne kaikki avasivat suunsa. Ne olivat aikeissa hyökätä. Olimme ilmeisesti Clayn kanssa tunkeutuneet niiden pesän lähistölle tietämättämme. Olimme tiedostamattamme tarranneet toisiamme käsistä kiinni ja aloimme täristä entistä enemmän. Yhtäkkiä kumminkin eräs koirista ulahti ja kaatui maahan. Kaikki käännyimme katsomaan sitä. Sitten kuului viuhahdus ja toinen koira lähti ulisten pakoon. Yksi kerrallan ne kaikki perääntyivät, kunnes jäljellä oli vain kaikista suurin.

”Clay, katso!” minä huusin iloiten osoittaen metsän laitaan sormellani. Näin sieltä kurkoittavat kaksi pitkää, vihreää siimahäntää, punaiset silmät ja sipulin muotoisen mötikän.

”Bulbsu! Se olet sinä!” Clay huusi riemuissaan tuon mötikän suuntaan.

Bulbsu nosti kaksi piiskaansa ilmaan ja alkoi lähestyä niitä huitoen tuota suurta koiraa. Ilmeisesti tuo koira ei tällä kertaa halunnut taistella, sillä se murahti kerran ja lähti muun laumansa perään.

”Bulbsu! Löysinpäs sinut vihdoinkin! Anteeksi kun satutin sinua. Niin ei tule enää koskaan tapahtumaan.” Clay sanoi niiskuttaen onnesta. Sillä välin minä lähestyin tuota Bulbsun ensimmäisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Houndouria, joka edelleen makasi maassa liikkumatta. Se selkeästikin oli elossa, sillä se hengitti. Ilmeisesti Bulbsun piiska oli osunut tuota pikku raukkaa päähän ja se oli menettänyt tajunstansa. Toksu koitti tökkiä sitä pienillä käsillään vielä itsekin varmistuakseen, että se varmasti oli tajuttomana, eikä olisi voinut hyökätä meidän kimppuumme. Sitten se huokaisi helpotuksesta.

”Muppet”, Clay aloitti. ”Tuo Houndour voisi olla kyvykästä kouluttajaa vailla, nyt kun sen lauma jätti sen siihen.” hän sanoi minulle nyökäten kohti vyötärölläni roikkuvia pokepalloja. Tajuin mitä hän tarkoitti, joten tartuin toimeen. Tartuin yhteen palloistani ja heitin sen kohti tuota koiramaista Houndouria toivoen parasta. Pokemon meni pallon sisään, ja se alkoi heilua. Minä, Toksu, Clay ja Bulbsu jäimme jännityksellä odottamaan lopputulosta.

Vastaus:

Pallo pyöri jonkin aikaa maassa, mutta päästi melko pian merkkiäänen ja lopetti heilahtelemisen. Nappasit lvl 9 poika-Houndourin ja voit ilmoittaa sen tiedot kouluttajakirjassa!

Oijoi, tässähän oli pituutta enemmän kuin viimeisimmissä! :3 Kappalejakokin oli suurimmaksi osaksi kiitettävä, mahtavaamahtavaa. Vuorosanan päättyessä pisteeseen ei siihen laiteta pistettä näkyviin, vaan sen sijaan pilkku lainausmerkkien ulkopuolelle. Ei siis:
"Niin ei tule enää koskaan tapahtumaan.” Clay sanoi niiskuttaen onnesta.
VAAN
"Niin ei tule enää koskaan tapahtumaan", Clay sanoi niiskuttaen onnesta.

Pikkujuttuja kuitenkin, joten saat tarinastasi 12 kolikkoa sekä 12xp pokemoneillesi. (Psst tykkäsin myös otsikosta)

- Dee

Nimi: Ezmu

17.09.2018 09:47
Luku 5

Istuin Pokémonkeskuksen aulassa. Olimme Brandenin kanssa jo luovuttaneet huoneemme. Pidin toista munaani sylissäni ja toinen oli repussa. Ajattelin lähteä salille. Pokémonkeskus oli vielä melko tyhjillään, koska oli niin aikainen aamu.
”Minä menen torille. Mene sinä salille ja ota Bulbasaur mukaan”, Branden rikkoi hiljaisuuden. Nyökkäsin pienesti.
”Minä menen. Fly, Colin, Michel, Bulbasaur, nyt mennään!” käskin leikkimielisesti.
”Bulbasaur!”
”Starly!”
”Deer!”
”Fletch!” Pokémonit innostuivat. Nostin reppuni varovaisesti selästäni ja laitoin munan sinne, toisen viereen. Ne olivat käärittynä pehmoiseen huopaan. Lähdin astelemaan Pokémonkeskuksen ovea kohti. Se aukeni itsestään ja kävelin ulos. Kaivoin ensi kertaa Karttani repusta ja katsoin, kuinka pääsisin salille.


Seisoin salin edessä. Koputin oveen, missä minulle vastasi robottiääni.
”Sali-ei-avoinna. Sali-johtajalla-ei-Bulbasauria”, se vastasi. Nyökkäsin pienesti ja sanoin:
”Jaahas...” Clay tuli kuitenkin pian ovesta.
”Ai hei, se oletkin sinä! Ja sinulla on Bulbasaurini!” hän sanoi iloisena. Nyökkäsin hermostuneena.
”Minä haastan sinut saliotteluun”, sanoin vakaana. Clay nyökkäsi.
”Hyväksyn haasteesi. Otellaan heti”, poika sanoi ja käänsi selkänsä. Hän lähti kävelemään ovesta sisään. Kävelimme hetken hienoilla käytävillä, kunnes saavuimme ottelukentälle. Astelin toiseen päätyyn ja Clay toiseen.
”Ottelu salijohtaja Clayn ja haastaja Elisen välillä alkaa. Kummallakin on käytössä rajattomasti Pokémoneja, ja ottelu päättyy, kun jomman kumman osapuolen yksikään Pokémon ei voi jatkaa”, yllättäen paikalle saapunut tuomari selosti säännöt.
”Bulbasaur, sinä ensin!” Clay käski. Bulbasaur juoksi salijohtajan viereltä kentälle.
”Bulba bulbasaur!” se sanoi ottelusta innostuneena.
”Selvä, Michel, loista areenalla!” käskin Michelin kehään. Deerlingini laukkasi eteeni.
”Deer!” se sanoi rauhallisena.
”Me aloitamme. Bulbasaur, tee Tackle!” Clay käski. Bulbasaur lähti hyökkäämään. Se lähestyi Micheliä uhkaavasti.
”Vastaa Tacklella!” käskin. Michelin isku ei kuitenkaan näyttänyt Tacklelta. Sehän oli — Double Kick! Molemmat Pokémonit seisoivat pystyssä, tosin Michel oli ottanut enemmän vahinkoa. Molemmat seisoivat hiljaa.
”Tee Leech Seed!” Clay rikkoi hiljaisuuden. Bulbasaur lähetti siemenet, jotka siirsivät Michelin energiaa Bulbasauriin vähän kerrallaan.
”Michel, tee Sand Attack!” huusin. Deerling lähetti hiekkaa Bulbasaurin silmiin yhä hiljaa. Bulbasaur ei ollut moksiskaan.
”Tackle!” Clay käski taas. Bulbasaur iski Micheliä kohti.
”Michel, väistä!” huusin, mutta liian myöhään Michel makasi maassa pyörtyneenä.
”Deerling ei voi jatkaa. Bulbasaur voittaa”, tuomari julisti.
”Michel, palaa”, käskin surullisena.
”Okei Colin, näytä tuolle Bulbasaurille taivaan merkit!” lähetin Colinin kentälle. Pokémonit näyttivät olevan tosissaan. Colin lensi ilmassa hitain siiveniskuin.
”Tee Quick Attack!” aloitin. Colin syöksyi Bulbasauria kohti — hetkinen — isku olikin Peck! Colinkin oli oppinut uuden liikkeen. Olin hyppäämässä, mutta muistin munat repussa. Otin repun varovaisesti selästäni ja laskin sen maahan.
”Bulbasaur, torju Tacklella!” Clay käski. Colin yritti puskea läpi. Bulbasaur vastasi Colinin iskuun, mutta ei ollut tarpeeksi vahva. Colin lensi eteeni haavoittumattomana. Bulbasaur sen sijaan makasi maassa pyörtyneenä.
”Bulbasaur ei voi jatkaa. Fletchling voittaa!” tuomari julisti.
”Palaa, Bulbasaur!” Clay sanoi vetäessään Bulbasaurin takaisin Poképalloon.
”Lileep, auttamaan!” Clay huusi ja heitti Poképallon. Sieltä lensi pieni violetti fossiilipokémon.
”Tee Acid!” poika jatkoi. Lileep lähetti myrkkypilven Colinia kohti.
”Tee Peck ja iske läpi!” käskin.
”Väistä ja tee Astonish!” Clay vastasi. Colinin Peck ei osunut. Lileep tuli Colinin taakse.
”Takanasi!” varoitin, mutta liian myöhään. Lileep oli ehtinyt käyttää Astonishia Coliniin, ja lintupokémon makasi maassa pökertyneenä.
”Fletchling ei voi jatkaa. Lileep voittaa!” tuomari julisti.
”Colin, palaa. Fly, sinun vuorosi!” sanoin ja vetäisin Colinin Poképalloonsa. Fly lennähti eteeni.
”Tee Wing Attack!” käskin. Olin eilen katsonut Pokédexistä, että Fly oli oppinut uuden liikkeen. Fly lennätti pieniä siipipaloja Lileepiä kohti.
”Väistä ja tee Ingrain!” Clay käski. Lileep hyppäsi ketterästi ilmaan ja lähetti maasta kasvavat juuret.
”Wing Attack uudestaan!” käskin. Minulla ei ollut mitään taktiikkaa Ingrainin varalle. Fly lähetti taas siipipalaset kehään.
”Okei, vastaa Acidillä!” Clay käski vastaiskun. Flyn tekemä Wing Attack kohtasi myrkkypilven ja jäljelle jäi vain kuumottavan pitkä odotus.

//Tänttäntää, mitenköhän käy ekalla salilla?

Vastaus:

Myrkkypilven ja tomun hälvetessä Fly oli ainoa pokemon, joka vielä seisoi pystyssä. Kului muutama sekunti, ja lintupokemon kellahti väsyneenä maahan. Voitit Clover Gymin! Sait 20 kolikkoa, Lucky Badgen, luvan käyttää Cuttia otteluiden ulkopuolella ja 15xp Flylle, Michelille ja Colinille.

Kappalejako tarinasta näyttää löytyvän, mikä on ehdottomasti plussaa! Olisin kuitenkin kaivannut ehkä vielä toisen tai kolmannenkin kappalejaon johonkin väliin. Tarinassa oli ihan mukavasti kuvailevia sanoja ja adjektiiveja. Suorittamastasi Bulbasaur-tehtävästä saat 10 kolikkoa ja muusta tarinasta 5 kolikkoa. Pokemonisi saivat 7xp :)

- Dee

Nimi: Höyhensiipi

12.09.2018 20:03
Juoksin heti pallon luokse, kun Eevee oli jäänyt kiinni. Olin päättänyt, että tulisin keräämään kaikki Eeveen kehitysmuodot! Nostin pallon käteeni ja olin jo päästämässä Eeveen ulos, kun muistin, että se oli PC:llä.
’’Saan pitää seitsemää pokemonia mukanani, pidän nyt Flairin, Sparkin, Miralin, Auroran, tämän Eeveen, haluan myös Surskitin ja vielä Shimmerin pitkästä aikaa!’’ ajattelin ääneen. Ajattelin kertoa tämän pokemoneille kasvokkain, enkä vain lykätä niitä PC:lle. Päästin siis Laicen, Zonen ja Aflacin ulos palloistaan.
’’Onko ok, jos laitan teidät PC:lle. Laice, menemme nyt kauemmas merestä, joten sinulla saattaisi olla vaikeaa. Zone ja Aflac, älkää loukkaantuko, mutta teen nyt vain näin. Pääsette taas tositoimiin, seuraavan pokemonkeskuksen jälkeen’’, selitin pokemoneille ja toivoin näiden ymmärtävän. Laice ja Zone näyttivät ymmärtävän, mutta Aflac taisi hiukan loukkaantua.
’’Kuule, sinä olet ihanan pörröinen ja söpö, eikä tämä johdu siitä, etten pitäisi sinusta, mutta sinunkin vuorosi tulee joskus’’, selitin ja yritin halata pokemonia, kun se alkoi yhtäkkiä hohtamaan ja tajusin samassa, että se kehittyy.
’’Aflac, sinä kehityt Flaaffyksi!’’ hihkuin samalla kun pokemon teki muodon muutostaan. Pian se olikin valmis ja edessäni seisoi pinkki hiukan lammasmainen pokemon. Juoksin nyt halaamaan sitä. Tämän jälkeen Aflac katsoi itseään ja näytti tyrmistyvän. Se näki pokepallonsa reppuni päällä, joka oli penkillä ja se juoksi pian sinne ja sulki itsensä palloon. Minun kävi hiukan pokemonia sääliksi, se oli kehittynyt, mutta sen omatunto ei kestänyt uutta väriä. No, ehkä olisi parasta, että se saisi tottua siihen, ajattelin ja lähdin sisälle.

Sinne päästyäni aloin siis vaihtaa pokemoneja ja pian minulla olikin uudet pokepallot käsissäni.

Menin vielä hetkeksi ulos, etten häiritsisi pokemonkeskuksen sisällä ketään. Menin sen yhteydessä olevalle kentälle, jossa olin otellut Aurorankin kanssa ensimmäisen kerran.
’’Päästin kaikki ulos palloistaan. Ne jotka olivat jo olleet mukanani käyttäytyivät normaalisti, kunnes huomasivat uudet tulokkaat. Flair riensi Shimmerin luokse, joka ei tajunnut aluksi, että Flair oli se sama Fennekin, mutta vain kehittynyt, niin Sparkin, vaikka se olikin nyt Fletchlinder. Surskit nätti ujolta muiden seurassa, mutta Miral oli oma normaali juro itsensä. Aurora kiinnoistui heti uudesta Eeveestä ja meni ilmeisesti juttelemaan tämän kanssa, vaikka se ei meinannutkaan pysyä paikoillaan.
’’Voisin antaa teille nyt nimet!’’ sanoin ja Surskit ja Eevee tulivat luokseni.
’’Eevee, kutsuisin sinua Shadowksi?’’ sanoin kysyvästi ja Eevee nyökkäsi ja alkoi selvästi kehittämään jotakin koreografiaa uudelle nimelleen.
’’Surskit, sinä voisit olla Aireil?’’ kysyin ja sain vastaukseksi pienen nyökkäyksen.
’’Noin, nyt menemme nukkumaan, huomenna jatkamme kohti Route 4:sta!’’ sanoin. Pokemonien ilmeet kirkastuivat, pääsisimme kohti uusia seikkailuja!

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin. Illalla ennen nukahtamistani minulle oli tullut yksi asia mieleen. Jos nyt täyttäisin tiimini seitsemällä, en voisi treenata mahdolista pokemonia, jonka nappaisin oute 4:lta. Seuraava sali oli nimittäin tulityypin sali ja tarvitsin yhden kivi- tai maatyypin pokemonin. Olin katsonut jo pokedexin avulla, mitä pokemoneja Route 4:lta, löytyisi niistä minua kiinnosti Rockruff, vaikka sen kehitysmuoto ei ainakaan vielä säväyttänyt. Eli minun olisi jätettävä vielä yksi pokemon PC:lle. Aloitin kuumeisen miettimisen ja pitkän harkinnan jälkeen, huokaisin ja otin yhden reppuni pokepalloista.

Kävelin aamukasteiselle kentälle ja päästin pokemonin ulos. Spark katseli ympärilleen ja kun se äkkäsi minut, se lennähti luokseni ja laskeutui olalleni.
’’Otin sen syliini, sillä lintu oli aika painava.
’’Kuule Spark, olet ollut mukanani toiseksi pisimpään, mutta nyt minun pitää pyytää sinulta tällaista. Olemme lähdössä kohti Delta gymiä. Se on tulityypin sali, kerron tämän nyt sinulle ensimmäisenä, mutta minulla on vasta kaksi kolmea vastaan pokemoneista ja olen tutkinut Nähdään pian! Olevan Route 4 pokemoneja. Minun on napattava sieltä Rockruff, jonka kanssa minun pitää harjoitella. Toiset ovat Laice ja Aireil. Joten jos nyt täytän tiimini, en voi päästää Rockruffia ulos pallostaan ennen Delta cityä. Joten pyydän sinulta, että menisit tämän matkan ajaksi PC:lle, pääsisit taas Delta cityn jälkeen kuvioihin takaisin’’, sanoin lopun aivan hiljaa pokemonille, joka oli kuunnellut kokoajan tarkkaavaisena ja hiljaa. Se näykkäisi nokallaan minua lempeästi käteen ja lehahti lentoon. Se näytti selvästi ymmärtävän minua.
’’Suostutko?’’ kysyin, vielä varmistukseksi, vaikka tiesinkin pokemonin suostuvan. Se oli jo alkanut luottaa minuun hyvin paljon ja suostui nyt tekemään urhauksen, vaikka niinhän kaikki joutuisivat tekemään vuorollaan, mutta tämä tuntui oudolta, olihan Spark ollut lähes koko matkan mukana ja nyt ei olisikaan.

Aurinko oli jo alkanut nousta kovaa vauhtia ja olin jo jättänyt Sparkin PC:lle. Pakkasin tavarani ja valmistauduin lähtemään kaupungista. Joy ja hänen Blissleynsä olivat jo tiskin takana, eikä Hoitaja-Joy yllättynyt minut nähdessään. Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Kävin pikaisesti pokemonkeskuksen yhteydessä olevassa kaupassa. Ostin teltan ja makuupussin pitkää matkaamme varten. Tiesin, että meillä kestäisi aikaa, ennen kuin olisimme seuraavassa kaupungissa. Mutta lähdimme nopeasti matkaan. Kuljimme jo tutuksi tulleita katuja Sorrel cityssä. Olin täällä selvittänyt Zubat-parven ongelmaa. Tunnistin edessä olevan rakennuksen poliisitoimistoksi ja sieltä astuikin juuri ulos Jenny, joka minut tunnistaessaan vilkutti iloisesti. Vilkutin iloisesti takaisin ja jatkoin matkaa.

Ajattelin kaipaavani seuraa kävellessäni kaupungin liepeillä ja päätin ottaa Flairin ja Shadowin ulos. Halusin tutustua uuteen tulokkaaseen ja Flair ei ainakaan ujostelisi liikaa. Aireiliin tutustuisin joskus rauhassa, tämä kun tuntui olevan ujompi tapaus, Shadow taas oli kaikkea muuta! Se pomppi ympäriinsä ja tutki jokaisen matkalle osuvan hajunhäivähdyksenkin. Kun katujen liikenne ja lähestyvä maaseutu alkoivat lähestyä, Shadowkin rauhoittui ja keskittyi kävelemään vierelläni.

Pian pääsimmekin ulos kaupungista ja eteeni avautui aivan uusi paikka. Melkein heti maasto alkoi muuttumaan kivisemmäksi ja kivisemmäksi. Vaikka maasto oli helppokulkuista päätin ottaa Flairin ja Shadowin takaisin palloihinsa. Kävelin pientä polkua pitkin, joka poukkoili kivien välissä. Välillä jouduin kuitenkin kiertämään isompia kiviä, jotka tukkivat tien. Nyt olisi kyllä Spark ollut tarpeeseen, koska en voinut kovinkaan paljon tähystellä pokemoneita keskittyessäni kävelemään. Kerran näin vilauksen jostakin pokemonista, mutta hetken kuluttua minulle selvisi, että se oli ollut Cubone.

Pysähdyin erään erittäin ison laakean kiven luokse. Lepäsin siinä ja join pullostani. Edessäni oli yllätyksekseni pieni pusikko, ja sieltä alkoikin kuulua suhinaa melkein heti kun tulin paikalle. Luulin aluksi, että se johtui minusta, mutta yhtäkkiä sieltä pyöri esiin kaksi pokemonia. Toinen oli käärmemäinen violetti pokemon ja toisen tunnistin Rockruffiksi. Koirapokemon oli selvästi ollut ajamassa toista pokemonia pois, koska se murisi tälle nyt. Otin pokedexini esiin ja suuntasin sen toiseen pokemoneista…
’’Ekans, myrkkytyypin käärmepokemon’’, se sanoi lyhyesti. Yhtäkkiä kuuli hirveää sihinää, kun Ekans luikerteli pois ja Rockruff jäi paikoilleen tuijottamaan tämän perään. Uskaltauduin lähemmäs ja kunnes pokemon näki minut se otti kasvoilleen taas sen uhmakkaan liikkeen. Minun olisi napattava se, muuten en saisi kovin hyvää tiimiä seuraavaan saliotteluun. Minun pitäisi treenata pokemonejani vielä paljon.
’’Rockruff, haluaisitko otella kanssamme?’’ kysyin itsevarmalla äänellä, vaikka minua jännittikin hurjasti. Se tutki minua katseellaan, ennen kuin nyökkäsi. Se heilautti häntäänsä ja lähti kävelemään pusikkoa kohti. Oletin sen tarkoittavan seuraamista ja lähdin siis sen perään.

Eteemme avautui isohko tasainen alue, jolla oletin ottelun tapahtuvan. Asetuin toiseen päähän aluetta samaan aikaan, kun Rockruff asteli kohti toista päätä.
’’Sinä saat aloittaa, otan vain pokemonini!’’ sanoin ja heitin samalla pokepallon ilmaan. Tiesin sen olevan hyvä valinta, saisihan Shimmer, jonka olin valinnut samalla harjoitusta.

Heti kun Budewini oli valmiina Rockruff lähti liikkeeseen, joka oli Tackel.
’’Shimmer väistä ja tee Worry seed!’’ käskin. Rockruffin liike osui. Meidän pitää treenata nopeutta hänen kanssaan, ajattelin ja mietin, mistäköhän löytäisimme sillekin aikaa. Worry seed toimi hyvin ja ja päätin iskeä heti uudelleen. Rockruff oli kuitenkin nopeampi ja se teki Biten monta kertaa peräkkäin. Se osasi selvästi otella.
’’Shimmer nouse ylös! Minä tarvitsen sinua!’’ sanoin kannustavasti pokemonille, joka oli iskujen jäljiltä jäänyt maahan makaamaan.
’’Ole kiltti!’’ sanoin. Shimmer käänsi päätään minua päin ja juuri silloin se alkoi hohtaa, eikä minulla kestänyt sekuntiakaan tajuta, että se kehittyi.
’’Shimmer, sinä kehityt Roseliaksi!’’ sanoin ja pian olikin muutos valmis. Minua katsoi nyt itsevarma pokemon, joka käänsi päänsä kohti vastustajaa.
’’Hyvä, tee Mega drain!’’ käskin. Liike oli tarpeeksi voimakas, jotta Rockruff kaatui maahan.
’’Tee vielä kerran Worry seed!’’ käskin pokepallo jo kädessäni. Liikkeen osuttua heitin pokepallon, joka osui juuri ja juuri Rockruffiin, joka oli yllättävän kaukana. Se katosi pallon sisään, joka jäi ärsyttävästi pyörimään hiekalle. Toivoin kuitenkin parasta.

//Okei tällä kertaa paljon asiaa:
-Sanoja: 1274
-Budew kehittyi Roseliaksi (toivottavasti kirjoitin yhden XP:n verran)
-Laitoin PC:lle: Zonen, Aflacin, Laicen ja Sparkin
-Otin mukaan: Shimmerin ja Aireilin.
-Koska yksi paikka jää vapaaksi, menee Rockruff siihen, jos se jää kiinni.
-Yksi mysteerimunistani kuoriutuu
-Yritän siis napata tuota Rockruffia
-Laitan Auroran ja Shimmerin luonteet sitten Rockruffin tietojen (jos se jää kiini) yhteydessä.

Toivottavasti tuli kaikki//

Vastaus:

Pallo tuntui pyörivän maassa ikuisuuden, mutta lopulta se päästi merkkiäänen ja sen valo sammui. Nappasit tason 17 poika-Rockruffin! Voit ilmoittaa sen tiedot kouluttajakirjassa.

Apua kun tuli paha mieli Aflacin puolesta xD raukka D: Tässäkin tarinassa oli mun mielestä kivasti kuvailua ja aitouden tunnetta. Kappalejaot oli hyvät ja niitä oli sopivissa väleissä. Saat tarinastasi 12 kolikkoa, 18xp pokemoneillesi (paitsi otelleelle Budewille/Roselialle 21xp) ja PC:llä oleville pokemoneille 9xp.

- Dee

Nimi: Dee

11.09.2018 20:38
13. luku :: Luumu ja muita ruohopokemoneja

Wala laskeutui maahan laskien katseensa maahan, mutta siitä näkyi kuinka tyytyväinen se oli itseensä. Hoppip oli jäänyt palloon!
"Nyt voidaan jatkaa kohti Sorrel Cityä", totesin tyytyväisenä ääneen osoittaen sanani sekä Tristanille että pokemoneille. "Mulla ei ainakaan ole täällä enää tekemistä."
"Mennään vaan", Tristan nyökkäsi. Lähdimme koko joukko kävelemään kohti kaupunkia. Samalla mietin, pitäisikö minun ehkä vaihtaa jokin pokemoneistani toiseen. Tai ehkä saisin vielä lähiaikoina ostettua jostakin vähäisillä salivoittosäästöilläni laajennuksen pokemontietokantaani ja voisin pitää mukana seitsemää pokemonia kerralla?

Huokaisin helpotuksesta Sorrel Cityn suurien porttien tullessa näkyviin.
"Nyt vain kuljetaan tästä läpi ja..."
Sanani keskeytti Tristan.
"Aattelin varmaan haastaa salin täällä. Voit toki mennä jo jos haluut, mutta arvostaisin jos jaksasit oottaa", hän ehdotti hymyillen varovaisesti. Kohautin olkiani ja nyökkäsin. Mikäs siinä, tarvitsin Tristanin apua munan kanssa. Sitä paitsi olin edelleen sitä mieltä, että matkaseura oli aliarvostettua. Kutsuin suurimman osan pokemoneista takaisin palloihinsa, jättäen ainoastaan Chican ja Skylerin pois laskuista. Bayleef ei tosin vaikuttanut tyytyväiseltä valintaani Skylerin kohdalla, mutta en välittänyt sen kiukkuisista mulkoiluista vaan jatkoin Tristanin vierellä matkaa. Poika kutsui Burnin ulos pallostaan.
"Tiedän että oot heikko maatyyppiä vastaan, mutta saat silti kokeneimpana alottaa", hän jutteli Pansearille, joka kirkui tyytyväisenä vastaukseksi käsiään taputtaen.

Olimme juuri saapumassa Sorrel Gymin oville, kun huolimattomuuttani melkein törmäsin vahingossa toiseen kouluttajaan.
"Apua, anteeksi!" huudahdin kauhistuneena ja erittäin nolona. Toinen kuitenkin vain naurahti ja pudisti päätään.
"Äh, itse en katsonut eteeni. Oletko menossa haastamaan Sorrel Gymiä? Itse voitin juuri", hän esitti kysymyksen hiukan varovaisesti. Silmäni alkoivat loistaa.
"Ei, itse asiassa Tristan tässä on menossa. Minä voitin sen jo pari päivää sitten", vastasin. Toinen kouluttaja nyökytteli ujon vaikkakin ystävällisen oloisesti, joten koin esittäytymisen olevan ihan ookoo.
"Oon muuten Delphi", kerroin hiukan hymyillen.
"Minä olen Momo", toinen kouluttaja vastasi ja hetken näytti ihan yhtä ujolta kuin aiemminkin. Sitten hänen silmiinsä syttyi innokas pilke. "Miten olisi pokemonottelu? Kahdella pokemonilla?"
"Sopii", vastasin naurahtaen.
"Taidan siis oottaa", Tristan virnisti ja istahti salin portaille odottamaan. Ehkä hän halusi minut katsomaan saliotteluaan? Pudistin päätäni itsekseni ja asetuin taisteluasemiin.

Momo kaiveli pitkään reppuaan etsien sieltä sopivia pokepalloja, joten ehdin kutsua omat pokemonini esiin ensin. Minun ei tarvinnut heittää palloa, sillä pokemonini olivat jo ulkona niistä.
"Chica ja Skyler, valitsen teidät!"
Bayleef ja Bagon asettuivat itsevarmoina eteeni. Pelkäsin hiukan, että Skyler riistäytyisi käsistä - sillä kun vaikutti olevan vahva, oma tahto - mutta onneksi Chicaan pystyin aina luottamaan. Momokin oli pian valmis ja heitti kaksi kappaletta pokepalloja ilmaan.
"Aurora ja Laice, valitsen teidät!"
Palloista tuli esiin kaunis, valkea pokemon, jolla oli jäänsiniset silmät ja rusetti kaulassaan. Tunnistin sen hetken mietittyäni Sylveoniksi. Toinen pokemon oli hyvin harvinainen Lapras. Henkäisin ihmetyksestä ja ihastuksesta. Laprakset olivat mielestäni hyvin kauniita ja olisin halunnut sellaisen itsekin. Toisaalta myös Bagonit olivat hiukan harvinaisempia ja viimeisessä kehitysmuodossaan erittäin vahvoja. Chica taas oli niin ihana, etten olisi vaihtanut sitä mihinkään. Työnsin kateelliset ajatukset taka-alalle ja valmistauduin otteluun.

"Aurora, tee Draining Kiss Bagoniin ja Laice, Confuse Ray Bayleefiin!"
Ilmeisesti Momo tiesi aika paljon heikkouksista sekä vahvuuksista, sillä Draining Kiss oli keijutyypin liike ja olisi siis vahva Bagonia vastaan. Laice taas oli osittain vesityyppiä, eikä vesi juuri tehonnut ruohotyypin Bayleefiin, joten Momo käytti Lapraksellaan toista liikettä.
"Väistä Skyler! Chica, väistä myös ja tee samalla Magical Leaf!"
Skyler onnistui väistössään jotenkuten, mutta Draining Kiss osui siihen hiukan ja sai Bagonin murisemaan. Chica taas onnistui väistössään kokonaan, mutta Magical Leaf ei lähtenyt kunnolla. Vain pari terävää lehteä osui Laiceen. Ruohotyypin liike oli kuitenkin tehokas sitä kohtaan.
"Nyt Tackle, Chica! Tee sinä Ember, Skyler!"
Pokemonit onnistuivat liikkeissään kiitettävästi, mutta Momo oli saman tien valmiina vastaiskuun.
"Laice, tee uusi Confuse Ray! Aurora tekee Quick attackin!"
Sylveonin hyökkäys oli liian nopea väistettäväksi ja osui ensin Skyleriin. Sen jälkeen Aurora yritti tähdätä Chicaan, joka kuitenkin oli valmiina ja väisti Quick attackia. Laicen Confuse Ray osui onnistuneesti Skyleriin ja pokemon näytti heti menevän hiukan pyörälle päästään. Pudistin päätäni. Tätä ottelua ei hävittäisi.

"Kokeile jotain helppoa, Skyler! Vaikka Rage!" pyysin toivoen, että hyökkäys ei koituisi hämmentyneen Bagonin kohtaloksi. Samalla yritin viittoa Chicaa yllättämään Laicen Magical Leafilla. Bayleef ymmärsi pian, mutta samalla myös Momo tajusi, mitä yritin sanoa.
"Väistä!" hän huusi Laicelle, joka onnistui taas väistämään suurimman osan lehdistä. Samalla Lapras tähtäsi Chicaan uudella Confuse Raylla. Hetken näytti siltä, että vastustaja oli osunut, mutta efekti lähti pois Bayleefin ravistaessa päätään.
"Uusi Magical Leaf ja sitten Tackle!" ohjasin. Huomasin sivusilmällä, kuinka Skyler onnistui Rage-liikkeessä vain vaivoin. Auroraan ei hyökkäys paljon tehonnut, vaikka Sylveon kiljahtikin. Vihdoin myös Chican hyökkäys osui Laiceen. Tackle oli Laprakselle jo liikaa ja sai sen pyörtymään. Momo katsoi minua nopeasti silmiin, ennen kuin nyökkäsi hyväksyen asian ja kutsui Laicen takaisin.
"Kiitos, Laice", hän kuiskasi pokemonilleen vielä. "Aurora, tee Fairy Wind Bagoniin!"
Ikävä kyllä hyökkäys osui yllättävän hyvin ja poisti minultakin toisen pokemoneista pelistä. Kutsuin Bagonin takaisin kiittäen sitä nopeasti ja keskityin nyt täysillä Sylveonin ja Bayleefin väliseen otteluun.

Hetken silmäilimme toisiamme Momon kanssa kuin arvioiden, mutta sitten molemmat huusivat ohjeensa ilmoille yhtä aikaa.
"Quick Attack, Aurora!"
"Poison Powder!"
Auroran hyökkäys osui Chicaan miltei saman tien, mutta siitä huolimatta Bayleef onnistui pakottamaan itsensä tekemään iskunsa. Myrkkypilvi lennähti päin Sylveonia, joka kiljahti ja yritti pysytellä pystyssä hampaat irvessä. Chicakin oli kuitenkin jo heikkona, joten ottelu olisi lopetettava äkkiä.
"Tee vielä Tackle!" huusimme Momon kanssa taas yhtä aikaan. Pokemonit lähtivät liikkeelle kuin tykinkuulat ja törmäsivät toisiinsa. Pidätin hengitystä jännittäen kovasti, mitä kävisi, olihan Tristan katsomassa. Toivottavasti hän ei pitäisi minua aivan huonona kouluttajana... Huokaisin helpotuksesta nähdessäni, että Chica seisoi yhä pystyssä kiristellen hampaitaan ja heilautti päänsä päällä olevaa lehteä.
"Bayy!" pokemon huusi, ennen kuin istahti maahan huohottamaan. Momo kutsui Sylveoninsa takaisin.
"Se oli mahtava ottelu", hän sanoi vielä nyökäten kunnioittavasti. Nyökkäsin samaan sävyyn takaisin ja hymyilin.
"Joo, otetaan uusiks joskus!"

Hyvästelimme Momon Tristanin kanssa ja käännyimme katsomaan toisiamme.
"Nyt se salitaistelusi?" varmistin. Poika nyökkäsi, mutta emme ehtineet vielä astua salin ovista sisään. Portailla reppuni vieressä levännyt Pansagen muna alkoi rätistä. Tristan vilkaisi minua hermostuneena ja ryntäsi sen luokse. Olin varmasti tuplasti niin jännittynyt kuin hän seuratessani munan kuorien rikkoontumista. Lopulta sisältä pomppasi melko minikokoinen versio Leafysta. Sillä oli vielä munankuori päässään. Otin sen varovasti pois ja katsoin apinapokemonia hymyillen.
"Tervetuloa maailmaan!" toivotin. Tristan virnisti sanoilleni ja nosti varovasti Pansagen syliinsä, ennen kuin ojensi sen minulle.
"Ole hyvä. Nimee se!" hän ehdotti.
"Luumu", totesin ja katsoin hämmästynyttä pokemonia silmiin.

// 2 700 sanaa :) Tein tässä myös tapahtuman.

Vastaus:

27 kolikkoa, 41xp pokemoneille (42xp Chicalle ja Skylerille), 21xp PC:llä oleville pokemoneille sekä tapahtumasta 20xp mukana oleville pokemoneille, Thunder Stone ja mysteerimuna.

- Dee

Nimi: Dee

11.09.2018 18:02
13. luku :: Luumu ja muita ruohopokemoneja

Vaihdoin Blackyn kanssa high fivet napattuani onnistuneesti Cottoneen ja poimin pallon tyytyväisenä maasta.
"Mahtavaa, nyt meillä on myös Cottonee kaverinamme", ilmoitin ja vilkaisin nopeasti Tristania, joka hymähti. Jatkoimme matkaamme hiljaisuuden vallitessa, sillä ilmeisesti Tristaniltakin olivat jutut loppuneet. Siispä keskityin kaikessa rauhassa etsimään katseellani Hoppipia, missä Blacky tietysti auttoi tarkan nenänsä kanssa. Kun pientä vaaleanpunaista pokemonia ei näkynyt missään, unohduin haaveilemaan pokemonieni kehittymisestä. Chica olisi seuraavan kerran kehittyessään niin suuri, että sillä voisi jopa ratsastaa. Uskoin pokemonin ottavan minut mielellään selkäänsä. Puhumattakaan siitä, kun Delmia kehittyisi Sawsbuckiksi tai Skyler Salamenceksi... Pian Blackyn haukahdus kuitenkin ilmoitti haluamani pokemonin saapuneen paikalle. Säpsähdin, sillä en ollut ollenkaan valmiina ja ensimmäinen reaktioni oli ottaa pokepallo. En onneksi ehtinyt heittää sitä Hoppipia kohden, se olisi lähtenyt karkuun saman tien, mutta olin silti aika nolona rykäistessäni ja laittaessani pallon takaisin reppuun.
"Ei kai niitä nyt noin pyydystetä", Tristan kommentoi nauraen, mutta en vastannut mitään vaan yritin peitellä nolostustani.
"Valitsen sinut, Wala!"

Fletchinder lennähti hetkessä paikalle ja loi Hoppipiin kylmän katseen. Ruohopokemon näytti vapisevan järkytyksestä, mutta kokosi pian itsensä ja yritti katsoa Walaa takaisin yhtä tuimasti.
"Tee Ember ja sitten Peck!" päätin ensimmäiseksi.
"Fletchindeeer", Wala kiljaisi ja lennähti kiitettävän nopeasti kohti vastustajaansa pommitettuaan sitä ensin liekeillään. Hoppip onnistui kuitenkin juuri ja juuri väistämään Peckin ja valmistautui tekemään Tacklea.
"Uudestaan Wala!"
Tällä kertaa Fletchinder onnistui iskussaan. Heti sen jälkeen Hoppip kuitenkin törmäsi siihen ja lennätti sen kauemmas. Minun oli pakko myöntää, että Hoppip oli kovempi vastus kuin miltä näytti. Mietin hetken ja yritin keksiä hyvää taktiikkaa mahdollisimman nopeasti, mutta mieleeni ei tullut mitään normaalista poikkeavaa. Siispä pyysin Walaa tekemään Emberin ja Peckin uudestaan. Hoppip lennähti kiljaisten pari metriä taaemmas ja jäi siihen makaamaan.
"Nyt toivotaan, että tuossa oli tarpeeksi", mutisin ennen kuin heitin pallon vaaleanpunaista pokemonia kohden.

// Jatkuu vielä tänkin jälkeen //

Vastaus:

Pallo ei ehtinyt pyöriä kauaa maassa, kun se jo napsahti kiinni. Nappasit lvl 13 poika-Hoppipin!

- Dee

Nimi: Dee

11.09.2018 17:37
13. luku :: Luumu ja muita ruohopokemoneja

Napattuani Chespinin sekä Poliwagin Vale Riveriltä olin valmis suuntaamaan takaisin route kolmoselle. Suunnitelmissani oli ollut saada sieltä matkaani sekä Cottonee että Hoppip, enkä ollut muuttanut mieltäni. Pokemonjoukkioni vain kasvoi kasvamistaan, mutta se ei minua haitannut. Kaikki niistä olivat yhtä tärkeitä, vaikka viisas kouluttaja olisi ehkä yrittänytkin pitäytyä vain muutamassa, senkin edestä tehokkaassa pokemonissa, kuten Garchompissa, Goodrassa ja Dragonitessä. Matkamme keskeytyi - kuten se oli tehnyt jo monesti aiemmin - kun eteen osui vihreä, apinaa paljon muistuttava pokemon.
"Pansagee!" se huudahti iloisesti ja alkoi kiertää ympyrää ympärillämme. Pääni meni pyörälle katsellessani sen menoa. Pokemonini silmäilivät pokemonia epäileväisesti, lukuunottamatta Blackya, joka meni leikkiin mukaan. Minun oli myönnettävä, että jos Blacky kerran hyväksyi Pansagen seuraansa, oli tämän oltava hyvin aikein liikkeellä.

"Leafy, mihin menit?" kuului äkkiä ääni kauempaa. Hätkähdin ja käänsin katseeni sitä kohti. Blacky murisi hetken aikaa, kunnes sen korvat nousivat pystyyn äänen päästäneen henkilön astuessa esiin. Poika oli minua ehkä parisen vuotta vanhempi, en voinut sanoa varmaksi. Hänellä oli tummat, hiukan latvoista kiharat hiukset ja melko huoleton, kesäinen vaatetus. Sylissään hän kantoi vihertävää munaa, jonka laelta erotin muutaman siemenen. Samanlaisia kuin Pansagen päässä. Pojan huomatessa minut hänen ilmeensä muuttui yllättyneeksi.
"Kukas tää on, Leafy?"
Menin melko lailla lukkoon, enkä saanut vastattua, vaikka eihän tämä tuntematon henkilö edes ollut kysynyt minulta. Jäin siis vain seuraamaan pojan ja hänen pokemoninsa keskustelua. Pansage, jonka nimi oli ilmeisesti Leafy, katsoi poikaa silmiin viattoman näköisenä, eikä vastannut mitään.
"Lähetäänhän kotiin", poika huokaisi väsyneen kuuloisena. "Osaat varmaan kävellä itekin, joten ala tulla."

Sen sijaan, että Leafy olisi kiltisti lähtenyt seuraamaan, alkoikin se loikkia aivan päinvastaiseen suuntaan. Pansagen kouluttaja viitsi vihdoin huomata minutkin ja loi minuun kyllästyneen katseen. Kyllästys ei ollut selvästi tarkoitettu minulle, vaan Leafylle, mutta jännityin silti entistä enemmän.
"Viittisitkö millään auttaa? Mulla kun on tää munakin, ja sen pitäs kuoriutua ihan pian.."
En saanut sanaa suustani, kuten en yleensäkään kovin hyvin vieraiden ihmisten kanssa - varsinkaan käytännössä samaan ikäluokkaan kuuluvien - mutta vihelsin Blackyn luokseni.
"Ota se kiinni", pyysin Houndourilta, joka haukahti ja lähti juosten kohti pakenevaa Leafya. Pansage oli kieltämättä aivan liian ketterä, eikä Blackylla olisi ollut toivoakaan saada sitä kiinni, jollei apinapokemon olisi tarttunut vahingossa hännästään ohittamaansa piikkipensaaseen. Siispä Blackyn oli helppoa vain tarttua hampaillaan Leafyn hännästä ja raahata vastusteleva pokemon takaisin minun ja Leafyn kouluttajan luokse.

"Kiitos avusta", kehuin Blackya, joka vingahti tyytyväisenä häntäänsä heilauttaen, Leafyn häntä yhä suussaan.
"Piätkö tätä, niin mää hoitelen tän karkurin", Pansagen munaa yhä pitelevä poika huokaisi ojentaen munaa nyt minulle. Nyökkäsin ja otin munan varovasti syliini. Se oli yllättävän painava niin pienen pokemonin munaksi, ehkä paksut, suojaavat kuoretkin painoivat. Pelkäsin kuollakseni, että pudottaisin munan, joten varmuuden vuoksi istahdin alas kivelle ja kiedoin käteni tiukasti munan ympärille. Poika tarttui Leafya niskanahasta ja nosti apinan ilmaan.
"Kuulehan karkuri, me lähetään nyt kotiin. Kehtaatkin kiusata viattomia ohikulkijoita tolleen", hän saarnasi, ennen kuin kutsui Pansagen takaisin pokepalloonsa. Ojensin munan varovasti takaisin ja huokaisin mielessäni helpotuksesta.

"Kiitti avusta... aaamm, millähän nimellä sua voi kutsua?" poika kysyi nyt hiukan vaivaantuneena. Hänen vaivautuneisuutensa sai minutkin vaivaantuneeksi, mutta yritin työntää sen taka-alalle. Olipa sosiaalinen elämä hankalaa.
"Delphi", esittäydyin. "Ja ole hyvä... millä nimellä sua sitten voi kutsua?"
Yritin kovasti saada keskustelua vähemmän vaivaantuneeksi pienellä huumorilla, mutta se ei oikein onnistunut. Poika vaikutti edelleen jotenkin etäiseltä ja melkein välinpitämättömältä.
"Tristan", hän vastasi lyhyesti. "Sori toi Leafyn episodi.. tota.. jos tuut käymään tossa meillä, niin saat jotain vaivanpalkkaa? Siis myös pokemonilles?"
"Joo, kai mä voin tulla", nyökkäsin. "Jos nää kaikki on tervetulleita."
Viittasin kädelläni kohti kaikkia kuutta mukanani olevaa pokemonia. Chica, Delmia, Wala, Blacky, Lunar ja Skyler katsoivat Tristania odottavasti.
"Joo, ei mitään ongelmaa", tämä totesi ja käänsi meille selkänsä olettettavasti merkkinä siitä, että nyt pitäisi seurata. Kohautin olkiani katsoen Chicaa. En Tristanin välinpitämättömyydestäkään huolimatta pystynyt olemaan ajattelematta, minkälaista olisi, jos minulla olisi matkaseuraa. Tai siis, olihan Tristan melkein minun ikäiseni.

Tristanin koti sijaitsi oikeastaan lähempänä Sorrel Cityä kuin varsinaista route kolmosta, mutta tontti oli kuitenkin kaupungin aitojen ulkopuolella. En ollut kiinnittänyt siihen huomiota aiemmin, olihan se melko korvessa ja oikeastaan puut peittivät sen melkein kokonaan näkyvistä jos pysytteli kävellessään tiellä. Siispä katselin tarkoin ympärilleni, melkein ihailin laakeaa maisemaa, joka oli ilmeisesti kaikki Tristanin perheen omistuksessa.
"Tuu sisään vaan, enköhän mä sieltä jotain sulle löydä", poika huikkasi etuovelta ja huomasin jääneeni jälkeen. Siispä otin pari juoksuaskelta, nyökkäsin kiitollisena ja astuin sisään taloon. Sisältä paikka oli melko vaatimaton, mutta kotoisa. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni oveen, jossa oli lappu varustettuna Tristanin nimellä - ilmeisesti hänen huoneensa - ja sitten annoin katseeni kiertää muuallakin. Sisällä juoksenteli palloistaan ulkona apinapokemoneja sekä kaksi Arcanineä. Kaikki apinoista eivät kuitenkaan näyttäneet Pansageilta. Jotkin olivat sinisiä, jotkin punaisia ja muistelin joskus kuulleenikin niistä. Nyt ei vain muistunut mieleen.

Tristan käveli itsevarmasti keittiöön riehuvien apinapokemonien keskelle.
"Splashy, Burn, Jungle - odota hetki Flare, ei nyt leikitä - rauhoittukaa ja istukaa aloillenne."
Tristanin sanottua lauseensa loppuun Arcaninet astelivat lähemmäs ja paimensivat apinat erilleen toisistaan. Seurasin häntä varovasti Arcaninejen tuijottaessa minua epäilevästi mutta uteliaasti ja katsoin, kuinka hän ojensi minulle ensin Rare Candyn.
"Tämä on Houndourillesi, sehän Leafyn kävi hakemassa, eikö?"
Odottamatta vastausta kysymykseensä Tristan kääntyi nyt ympäri ja melkein törmäsi naiseen, joka oli ilmestynyt juuri hänen taakseen.
"Äiti, mikä yllätys", hän naurahti vaivaantuneena. Ilmeisesti tarkoitus oli ollut hoitaa minut talosta ulos mahdollisimman nopeasti, mutta enää se ei onnistuisi? Sellainen olo minulle ainakin tuli Tristanin tylystä ja hiljaisesta käytöksestä. Käänsin katseeni hermostuneesti Tristanin äitiin ja hymyilin vähän.
"Tämä on Delphi, hän auttoi Leafyn kanssa. Se idiootti oli taas karannut", poika selitti lyhyesti. Hänen äitinsä katsoi minua hetken, hymyillen sitten itsekin.
"Terve Delphi, olen Mona, Tristanin äiti. Tulin oikeastaan vain hakemaan ladon avaimia, joten minun on poistuttava paikalta. Pärjäätte varmasti hyvin kahdestaankin", nainen esittäytyi ja kurottautui ottamaan avaimen pöydältä olkani takaa.
"Okei, nähdään.. tai jotain", totesin hiukan epävarmana. Voiko niin sanoa?

Onnekseni Tristan ei takertunut sen kummemmin sanavalintaani vaan kääntyi nyt katsomaan minua.
"Tiiätkös, musta tuntuu että pärjäisit ihan hyvin Pansagen kanssa, vaikka ne onkin yksiä hulivilejä. Jos vaan haluut, niin voit saada tän munan", hän tarjosi ja otti jo aiemmin minulle tutuksi tulleen munan sänkynsä päältä.
"Oikeastiko? K-kiitos, mielelläni", hämmennyin ja otin munan vastaan. "En kyllä osaa yhtään hoitaa munia, mutta.. kai se on opeteltava sitten."
Olin jo valmiina lähtemään, kun Tristan selvitti kurkkuaan.
"Oota hetki, voin kyllä vielä kertoa... jos sua kiinnostaa. Ja jos autat vähän tuon pokemonliigan kanssa. Mulla on ollut haaveissa lähteä jo pitkään", hän selitti ja naurahti entistä vaivaantuneemmin. Kohotin kulmiani yllättyneenä.
"No tietysti kiinnostaa. Itse oon lähdössä juuri tätä route kolmosta pitkin takaisin Sorrel Cityyn ja sieltä Delta Cityyn, kävin täällä päin vaan kurkkaamassa Vale Riveriä. Delta Citystä pitäisi saada kolmas salimerkki."
Tristan nyökytteli ja näytti miettivän ankarasti, ennen kuin vastasi.
"No tota, voisin melkein... lähteä mukaan? Jos se sopii? Meinaan kun oon aina halunnut käydä Delta Cityssä", hän ehdotti hyvin varovasti.
"Se.. olisi mahtavaa", virnistin. Saisin matkaseuraa! Tai siis, pokemonini olivat parempaa kuin hyvää seuraa, mutta en oikein ymmärtänyt mitä ne sanoivat.

Tristan kävi selittämässä tilanteen äidilleen, joka oli varsin innoissaan ajatuksesta ja toivotti pojalleen onnea matkaan. Mukaansa Tristan otti Leafyn sekä kaksi muuta apinapokemonia, joista toinen oli punainen, toinen sininen.
"Burn on lajiltaan Pansear", Tristan esitteli punaisen pokemonin, "ja Vapor on Panpour. Käytännössähän ne ovat melkein sama laji kuin Pansage, mutta Pansearit ovat tulityyppiä ja Panpourit vesityyppiä."
Kuuntelin kiinnostuneena, kuinka Tristan kertoi ensin kaiken mahdollisen perheensä kasvattamiin apinapokemoneihin liittyen ja antoi sitten ohjeita munan hoitoon liittyen.
"Vaikka nythän voin hyvin vaikka auttaa, kun olen mukana", hän lisäsi ja olin samaa mieltä. Edelleen ulkona palloistaan kulkevat pokemonini vaikuttivat hiukan varautuneilta, lukuunottamatta ikionnellisen näköistä Blackya. Se oli minusta hiukan outoa, sillä yleensä Houndour oli kaikista reviiritietoisin ja suojeluhaluisin. Näemmä Tristan oli onnistunut tekemään jotain, joka sai Blackyn luottamaan häneen saman tien. Hetken olin onnellinen, että pojalla riitti kovasti juttua, ilman häntä matka olisi ollut pelkkää kiusallista hiljaisuutta, mutta jossain vaiheessa se alkoi olla puuduttavaa.

Pian Tristanin monologi keskeytyi, kun eteemme pomppi syötävän suloinen, untuvainen pokemon.
"Hei, se on Cottonee!" kiljaisin. "Tuon aion napata!"
Cottonee säikähti äkillistä huutoani ja tulistui silminnähden. Se alkoi lähestyä minua uhkaavasti, mutta Blacky tuli ajoissa väliin tehden Emberin.
"Huh, kiitos Blacky", huokaisin. "Tee Smog ja sitten uusi Ember!"
Blacky suihkautti suustaan violetin myrkkypilven ja heti sen perään niin monta liekkiä kuin vain jaksoi. Sen jälkeen Houndourin jäi hetkeksi huohottamaan paikoilleen, mutta iskut tekivät tehtävänsä Cottoneehen. Pilvipokemon yski myrkkyä naama punertaen hiukan ja sulki silmänsä suojatakseen silmiään Emberiltä. Se ei kuitenkaan ollut vielä valmis luovuttamaan, vaan aikoi jatkaa Fairy Windillä.
"Väistä Blacky ja tee vielä Ember", ohjeistin koirapokemonia, joka yritti toteuttaa käskyni parhaansa mukaan. Fairy Wind kuitenkin osui siihen, joten Ember jäi hiukan vajaaksi. Siitä huolimatta se riitti iskemään Cottoneelta tajun kankaalle. Siispä heitin pallon pokemonia kohden ja toivoin parasta.

// Jatkan vielä kun saan tietää mitä käy //

Vastaus:

Pallo pyöri jonkin aikaa maassa, kunnes sulki Cottoneen lopullisesti sisäänsä ja päästi merkkiäänen. Nappasit tason 17 tyttö-Cottoneen!

- Dee

Nimi: Ezmu

08.09.2018 16:57
”No juostaanko nyt kilpaa Clover Cityyn?” Branden kysyi. Nostin maassa olevan munan ja laitoin sen reppuuni. Nyt siellä oli kaksi munaa. Nyökkäsin. Pokémonini pitää saada Pokémonkeskukseen. Juuri kun olin lähdössä juoksuun, näin edessäni Morelullin.
”More!” se ulvaisi. Kun tarkastelin sitä, muistin nähneeni sen aiemminkin. Kun kaivelin muistiani, muistin, että Ninalla oli Morelull.
”Oletko eksynyt?” kysyin kyyristyen. Morelull pomppi kuin nyökäyttäen päätään. Ojensin käteni eteen.
”Se aukio on aivan lähellä. Minä vien sinut takaisin Ninan luo”, sanoin lempeästi. Morelull pomppasi ojennetulle kädelleni ja nousin seisomaan.
”Hei Branden! Tule takaisin!” huusin pojan perään. Branden kääntyi ja tuli takaisin.
”Viedään tämä Ninan luo”, sanoin. Branden nyökkäsi. Kävelimme metsäpolulla ja kuuntelimme Pokémonien ääniä. Se kuulosti rauhoittevalta. Pian kuulin jo Ninan huudot:
”Morelull! Missä sinä olet?!” Morelull hyppäsi maahan ja lähti kohti Ninaa.
”More more!” se huusi iloisena.
”Morelull!” Nina huusi iloisena juostessaan Morelullia kohti.
”Kiitos, että löysit Morelullin. Ottakaa nämä 10 kolikkoa, molemmille viisi”, Nina jakoi.
”Kiitos”, kiitin Brandenin kanssa. Otin maassa olevan Pokémunan käteeni ja laitoin sen reppuuni.
”Ensimmäinen Clover Cityssä saa haastaa salin ensin!” haastoin. Branden nyökkäsi ja lähdimme juoksuun. Juoksimme metsäpoluilla routea pitkin. Kiihdytin tahtiani ja ohitin Brandenin. Routen loppusuoralla juoksimme aivan yhtä matkaa. Ja kisan voitti... molemmat!
”Haasta sinä ensin”, Branden tarjosi.
”Kiitos”, sanoin. Kadulla meitä vastaan tuli joku poika, kun ilta alkoi jo hämärtää.
”Oletteko sattumoisin nähneet Bulbasauria?” hän kysyi.
”Valitettavasti emme. Miksi kysyit?” vastasin.
”Hei. Olen Clay, Clover Cityn salijohtaja. Hukkasin Bulbasaurini tänä aamuna. Keitä te olette?” nuori vihreähiuksinen poika esittäytyi.
”Olen Branden”, Branden esittäytyi.
”Ja minä Elise. Tietäisitkö sinä, missä on Pokémonkeskus?” kysyin. Clay nyökkäsi.
”Tästä jatkatte eteenpäin ja käännytte kolmannesta oikealle. Sitte näette jo keskuksen. Pitäkää silmänne auki Bulbasaurin varalta!” poika ohjeisti. Nyökkäsin.
”Kiitos!”

Kävelimme eteenpäin, kun olimme hyvästelleet Clayn.
”Veikkaan, että emme voi haastaa salia ennen Bulbasaurin löytymistä”, Branden arvasi.
”Jep. Etsitään sitä vielä, kun nähdään. Pian ilta pimenee”, ehdotin. Kun käännyimme kolmannesta oikeaan, näimme Pokémonkeskuksen suoraan edessämme.
”Vau”, huokaisin. Se oli paljon isompi kuin Thistle townin Pokémonkeskus. Katsoin sen ovelle. Siellä istui pieni Pokémon... Bulbasaur!
”Katso, Branden, tuolla on Bulbasaur!” hihkaisin.
”Voisiko se olla...” Branden sanoi.
”Pakko sen on”, sanoin. Näin yhtäkkiä myös Littenin, joka käytti Emberiä Bulbasauriin.
”Lopeta!” huusin kun menin niiden väliin.
”Bulbasaur”, Bulbasaur sanoi kiitollisena. Hymyilin sille.
”Tule sisälle. Sinäkin tarvitset hoitoa”, sanoin ystävällisesti.
”Bulba bulba!” se iloitsi. Astuin sisään liukuovesta Brandenin ja Bulbasaurin kanssa.
”Hei! Olen hoitaja Joy. Kuinka voin auttaa?” aina iloinen hoitaja Joy tervehti.
”Hei. Minun Pokémonini kaipaisivat hoitoa. Samoin tämä Clayn Bulbasaur”, sanoin. Annoin Poképalloni hoitaja Joylle ja Bulbasaur hyppäsi kärryyn.
”Bulba bulbasaur!” se huudahti.
”Ja minulle yksi huone”, jatkoin.
”Minulle myös”, Branden sanoi.
”Selvä. 2-7 kerroksissa on vapaita huoneita. Ottakaa nämä, ne ovat avaimenne”, hoitaja Joy sanoi ja antoi hopeanväriset avaimet, joihin oli kirjoitettu kaunein, kullanvärisin kirjaimin >>234<< ja >>233<<.

Pian Pokémonit olivat hoidettu ja sain otettua ne hoitaja Joyn Blisseyltä.
”Kiitos!” sanoin. ”Kaikki ulos!” heitin Poképallot ilmaan.
”Starly!”
”Fletchling!”
”Deerling!”
”Oliko ankeaa olla Poképalloissa?” kysyin. Pokémonit nyökyttelivät.
”Minä otan Bulbasaurin huoneeseeni. Kaikki ulos!” Branden heitti Poképallonsa ilmaan. Otin toisen hopeisen avaimen ja kävelin portaat toiseen kerrokseen.
”...228, 229, 230, 231, 232, 233!” luettelin huoneiden numeroita. Avasin huoneeni oven ja astuin sisään.
”Ihana!” huudahdin.
”Fletch!”
”Starl!”
”Deer!” Pokémoninikin huusivat ja heittäytyivät toiseen sänkyyn. Itse menin toiseen, laskin munan maassa olevalle tyynylle ja suljin silmäni. Huomenna haastan Clover Cityn salin. Ja pian saan uuden Pokémonin tuosta munasta.

Vastaus:

Aww, Morelullit on ihania <3 Tää tarina oli aika söpö ja kiva, että tässä oli myös kappalejako. Bulbasaur oli niin söpö, onneksi kävit pelastamassa sen! Tarinastasi saat tällä kertaa 5 kolikkoa sekä 5xp pokemoneillesi :3 Taisit myös suorittaa uusiutuvan tehtävän route ykköseltä...? Siitä saat 5 kolikkoa plussaa!

- Dee

Nimi: Ezmu

02.09.2018 11:21
//Tapahtumaan//

Luku 3

En keskittynyt palloon ennen kuin se päästi merkkiäänen. Deerling oli jäänyt palloon! Branden kamppaili vielä Deerlinginsä kanssa.
”Michel, ulos!” huudahdin. Olin nimennyt Deerlingin Micheliksi.
”Deer!” se huudahti tullessaan ulos Poképallostaan ja lähtiessään juoksemaan ympyrää. Fly ja Colin nousivat ilmaan lentämään uuden ystävänsä päällä. Deerling yritti tavoitella lentäviä Pokémoneja. Naurahdin hieman ja käännyin katselemaan Brandenia paremmin.
”Chili, Absorb!” hän huusi. Chili alkoi vetää Deerlingin elämää itseensä. Deerling ei ollut miksikään.
”Poképallo!” Branden huusi. Ruskeahiuksinen poika heitti pallon Deerlingiä kohti. Se pyörähti ehkä kerran tai kaksi, kunnes se aukesi. Se lähti tekemään Tacklea.
”Väistä!” Branden huusi. Väistölle ei kuitenkaan ollut tarvetta, sillä Deerling kompastui kiveen.
”Deerling!” se huudahti kivuissaan. Poika juoksi sen luo ja suihkutti Potionia. Deerling hymähteli silmät kiinni. Branden laski Poképallon maahan. Deerling avasi silmänsä ja liikautti kavionsa palloon kiinni. Se imaisi pienen vihreä-valkoisen Pokémonin sisäänsä. Branden nosti pallon käteensä ja huusi:
”Alica, ulos!” Deerling tuli pallosta.
”Dee!” se huusi.
”Juostaanko kilpaa Clover Cityyn?!” huusin. Branden nosti peukun. Juoksin Pokémonieni rinnalla Routen loppuosaa. Branden juoksi rinnallani.
”Seis. Olen etsimässä vahvoja kouluttajia, joita vastaan otella. Olisitko sinä sellainen?” joku nainen kysyi. Nyökkäsin nopeasti. Tätä minä olen odottanut! Pitää harjoitella Clover Cityn salia varten.
”Selvä. Kävisikö kolme-vastaan-kolme? Minä voin toimia tuomarina”, Branden sanoi. Nyökkäsin. Nainenkin nyökkäsi.
”Selvä. Kummallakin kouluttajalla on käytössään kolme Pokémonia. Ottelu päättyy, kunnes jomman kumman osapuolen kumpikaan Pokémon ei voi jatkaa”, Branden selitti säännöt.
”Fly, kentälle!” käskin. Starly lennähti kehään ja jäi ylpeilevän näköisenä sukimaan sulkiaan.
”Ulos!” nainen heitti pallon kehään. Sieltä lensi Houndour.
”Houn!” se haukahti.
”Ember!” nainen sihahti terävästi. Houndour lähetti suustaan tulta.
”Väistä ja tee Tackle!” käskin. Fly nousi oitis lentoon, teki siistin väistöliikkeen ja löhti syöksymään takaisin maahan kohti mustaa koirapokémonia.
”Starl!” Fly huusi kipakasti. Täysosuma!
”Hooouuuun!” Houndour pelästyi. Pian se jo makasi maassa.
”Houndour ei voi jatkaa. Starly voittaa!” Branden julisti.
”Teit kaikkesi. Palaa!” vastustajani sanoi vetäisten Houndourin palloon. Fly palasi eteeni sukimaan sulkiaan.
”Nugget, kostamaan!” nainen huusi täynnä uutta tarmoa. Pallosta lennähti shiny Sewaddle.
”Quick Attack!” käskin. Fly oli paljon nopeampi. Juuri kun näytti, että ottelumme oli purkissa, Sewaddle käytti String Shotia.
”Starl starl!” harmaavalkoinen Pokémonini huusi. Se oli jäänyt pakettiin.
”Tackle!” nainen käski.
”Starly, riko se siivilläsi ja tee Tackle!” käskin. Tämä olisi viimeinen toivoni. Tacklet törmäsivät. Ja kaboom. Fly makasi maassa.
”Starly”, se kuiskasi.
”Starly ei voi jatkaa. Sewaddle voittaa!” Branden julisti.
”Palaa”, vetäisin Flyn sen Poképalloon.
”Colin, vuorosi on nyt!” käskin Colinin kehään.
”Fletch fletch!” se sanoi innostuneena.
”Nugget, saat levätä”, nainen sanoi vetäisten Sewaddlen palloon. ”ja Fluffy, sinä voitat!” nainen jatkoi heittäen Poképallon. Pallosta tuli lammasmainen Pokémon.
”Reep!” se huudahti.
”Thunder Shock!” vastustajani käski. Mareepin villasta lähti sähköistävää pölyä.
”Väistä ja tee Quick Attack!” huusin hädissäni. Voittaisin tämän. Colin teki hienon kiepsahduksen väistöksi ja lähti syöksymään kohti Mareepia.
”Ota se vastaan Thunder Shockilla!” keltahiuksinen nainen huusi. Nyt tuli loppu.
”Iske sen läpi!” huusin kuitenkin. Colin on vahva. Colin on vahva, hoin mielessäsi.
”Fleeeeeeetch!” punarintapokémon käytti kaikki voimansa.
”Reep!” Mareep teki samoin. Ilmaan tuli suuri savupilvi. Se ei meinannut hälvetä millään. Kuitenkin Branden siristi silmänsä ja nosti toisen kätensä.
”Fletchling ei voi jatkaa. Mareep voittaa!” poika julisti. Pudistin päätäni.
”Colin, palaa!” vetäisin Colinin Poképalloonsa.
”Michel, vuorosi on nyt!” osoitin polkua edessäni. Deerlingini laukkasi sinne.
”Dee!” vihreä-valkoinen Pokémon huusi innostuneena.
”Tackle!” käskin. Michel lähti juoksemaan lammaspokémonia kohti.
”Tackle!” vastustajanikin käski. Mareepkin lähti juoksemaan.
”Deer-LIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIING!” Michel kohdisti voimansa yhteen iskuun.
”Ma-REEEEEEEEEP!” Mareep huusi. Pidätin hengitystäni. Tihrustin savun läpi.
”Deerling”, Michel kuiskasi.
”Mareep”, Mareep kuiskasi.
”Kunpikaan ei voi jatkaa. Sinulla — mikä nimesi on?” Branden kysyi.
”Anteeksi, unohdin esittäytyä. Olen Marlin”, nainen sanoi. Nyökkäsin.
”Marlinilla on vielä Pokémon jäljellä, joten hän voittaa!” Branden julisti. Marlin lähti kävelemään poispäin.

Vastaus:

Kiva tapahtumatarina! Jäin kaipaamaan kyllä kappalejakoa, sillä se saa tarinasta helpomman lukea. Käytät kivasti kuvailevia sanoja kuten "tihrustaa" ja "kiepsahdus", mutta kaipasin myös ehkä hiukan enemmän kuvailua. Sulla on kuitenkin oikein hyvin suunniteltuja tarinoita ja juonenkäänteitä! :) Annan sulle tästä 5 kolikkoa ja 5xp pokemoneillesi. Tapahtumapalkinnoksi saat myös 20xp pokemoneillesi, Thunder Stonen ja mysteerimunan.

- Dee

Nimi: Höyhensiipi

26.08.2018 11:12
Olimme jo pian lähdössä pois Vale Riveristä. Avasin reppuni ja otin sieltä kartan esille.
’’Meidän pitää kulkea Route 3 läpi ja käydä Sorrel cityssä, jotta voimme lähteä Glenn Caveen’’, puhelin itsekseni. Olin ottanut Laicen, jonka selässä olimme, kun matkasimme pitkin jokea, kohti kylän laitaa. Myös Flair ja Aurora istuivat siinä myös. Halusin pitää Auroraa silmällä, tämän oudon käytöksen takia, toivottavasti se ei olisi kipeä. Flair taas oli halunnut pysyä ulkona. Minusta tuntui, että se ei pitänyt pallossa oleilusta. Näin jo edessä häämöttävät laajat nurmikot ja pienen metsikön, joka kuului Route 3:seen. Kipusimme pois Laicen selästä ja otin sen palloonsa. Lähdimme kävelemään kohti Route 3:sta, Flair, jonka luonne oli hiukan rauhoittunut kehittymisen jälkeen käveli nyt vierelläni ja Aurora taas toisella puolellani. Pian alkoikin Route kolmonen avautua eteemme ja aloin tunnistaa taas pokemolajela, joita olimme viimeksi täällä käytyämme nähnyt. Katselin iloisena leikkiviä pokemoneja. Yhtäkkiä huomasin pienen viiden pokemonin joukon, tajusin, että ne olivat samat, joiden kanssa olin otellut. Heidän takanaan värjötteli pieni Mareep, jonka he olivat varmasti ottaneet Aflacin tilalle. Minun kävi heitä hiukan sääliksi ja kaivoin reppuani. Sain käteeni Mareepin pokepallon ja päästin pokemonin ulos.
’’Katsos, keitä tuolla on!’’ sanoin ja osoitin villipokemoneihin päin. Kun pokemonini huomasi nämä, lähti se juoksemaan, minkä pieniltä jaloiltaan pääsi.

Tapaaminen oli iloa täynnä ja kun katsoin näiden touhuja, päätin, että voisimme jäädä tänne hieman pidemmäksi aikaa, tarvitsihan meidän olla Sorrel cityssä vasta illalla. Päästin kaikki mukana olevat pokemonit ulos palloistaan ja asetuin itse istumaan nurmikolle seuraamaan niiden leikkejä. Aluksi ne leikkivät jonkin näköistä hippaa, jossa Laicella ei ollut paljoakaan mahdollisuuksia, eihän hän voinut kovin nopeasti liikkua maalla. Seuraavaksi he olivat piilosta, no tässäkin Laice jättäytyi heti leikin alussa pois ja se möngersi viereeni. Minun yllätyksekseni myös Aurora tuli luokseni. Sillä oli selvästi jotakin asiaa, mutta enhän minä siitä mitään ymmärtänyt. Silitin vain hänen päätään. Kun jokainen pokemoneista, jotka olivat mukana pillosessa oli löytynyt, ehdotti Laice jotakin leikkiä. Se keräsi pokemonit ympärilleen ja kuuntelivat kiinnostuneen oloisina. Minullekin selvisi pian, mistä oli kyse.

Koska Route 3 oli kukkula, jonka juurella olikin jo pian Vale River. Laice teki Ice Shard, liikkeen, ja kun se oli tehnyt sitä aikansa, muodostui erään puun oksalta jää mäki, joka laski rinnettä alas. Sitten hän käänsi päätään ja teki toisen ’’liittymän’’ jäämäkeen. Muut hihkuivat ja pomppivat ilosta. Hoppip riensi suoraan puun oksalle. Laice aloitti Water Gunin, jolloin jäämäki muuttui mukavan lämpimäksi vesiliukumäeksi. Koska Laice laittoi mäkeen lämmintä vettä, alkoi jää vähitellen sulaa, mutta sitten Laice laittoi sen ennalleen. Hän laski itsekin tekemästään liittymästä. Eeveekin oli mukana, vaikka ei laskenutkaan mäkeä alas. Kaikki olivat iloisia ja hengästyneitä juostuaan mäen aina ylös laskun jälkeen. Seuraavaksi oli Lillipupin vuoro kiivetä puuhun ja laskea alas. Puun kuori oli liukas ja pienen koirapokemonin näytti olevan vaikea liikkua sillä. Oksa oli aika korkealla, joten putoaminen ei olisi mukavaa. Nyt pokemon oli taas liikkellä, se oli melkein oikean oksan kohdalla, enää yksi hyppy ja hän olisi perillä, juuri silloin yksi hänen käpälistään luiskahti, Lillipup sai kuitenkin etukäpälillään seuraavasta oksasta kiinni ja siihen jäi roikkumaan. Laice, joka olisi voinut auttaa, oli juuri nyt matkalla, eikä kerkeäisi ylös. Spark, olisi voinut lentää sinne, mutta mäki, jolla hän juuri laski oli liian liukas, eikä hän päässyt siitä lentoon. Muu olivat liian pieniä. Eevee lähti kuitenkin kävelemään rauhassa, kohti puuta, se pysähtyi Lillipupin alapuolelle. Juuri silloin toinen puussa roikkuvan pokemonin käpälistä irtosi ja tippuminen tapahtuisi muutaman sekunnin päästä. Aurora alkoi yhtäkkiä hohtaa ja tajusin, että se kehittyy! Sen korvat ja häntä kasvoivat ja hetken kuluttua se oli muuttunut Sylveoniksi! Se kohotti nauhojansa ja nosti niillä Lillipupin alas. Nousin ylös ja juoksin Auroran luokse.
’’Sinä kehityit!’’ minä hihkuin kun halasin pokemonia. Tiesin, että Eevee kehittyi Sylveonkiksi vain jos side kouluttajaan oli todella vahva. Muistin, että se oli aluperin halunnut kehittyä joksikin muuksi, mutta se oli minun ja Lillipupin takia kehittynyt juuri Sylveoniksi. En olisi voinut olla onnellisempi. Muut pokemonit kerääntyivät ympärillemme, ne varmaan luulivat, että meillä oli jokin hätä. Nousin ylös ja huomasin auringon aloittaneen laskemisen ja sanoin, että meidän täytyisi lähteä.
’’Te tapaatte vielä varmasti!’’ suotuttelin Aflacia, joka ei olisi halunnut lähteä vielä. Lopulta sekin tuli palloonsa. Lähdimme siis kohti Sorrel cityä, vilkutimme vielä Auroran kanssa villipokemoneille ja jatkoimme matkaa kahdestaan. Ajattelin muitakin Eeveen kehitysmuotoja ja tulin siihen tulokseen, että haluaisin ne kaikki! Onneksi heti Sorrel citystä voisin pyydystää uuden Eeveen.

Olimme juuri saapuneet Sorrel cityyn. Kuljimme hämäriä katuja pitkin, kohti pokemonkeskusta, jossa nukkuisimme. Yhtäkkiä eteemme syöksyi Eevee! Parempaa tuuria ei olisi voinut olla, vaikka kyllähän minun piti vielä saada se kiinni, mutta silti.
’’Hei! Eevee!’’ huusin, ennen kuin pokemon lähtisi pois.
’’Haluaisitko otella kanssamme?’’ kysyin, kun olimme päässeet tämän luokse. Tiesin, että kello oli jo paljon, mutta silti. Eevee oli hetken paikoillaan, mutta sitten sen katse terävöityi ja se nyökkäsi itsevarmasti.
’’Hyvä, mennään ottelemaan pokemonkeskuksen kentälle!’’ sanoin ja yllätyin huomatessani, että keskus oli jo seuraavalla kadulla. Kävelimme siis suoraan kentälle ja asetuimme vastakkain.
’’Aloitetaan!’’ huusin. Eevee ei aikaillut vaan lähti suoraan meitä kohti Se yritti tehdä Tacklen Auroraan, mutta Aurora väisti juuri ja juuri.
’’Tee Fairy Wind!’’ käskin ja Sylveon lähti samantien liikenteeseen, se teki vaaleanpunaista sumua, joka lensi halki ilman kohti Eeveetä, liike osui ja vastustaja lensi muutaman metrin taaksepäin.
’’Tee Tail Whip!’’ Käskin, kun sumu ei ollut vielä laskeutunut. Aurora lähti syöksyyn ja pian se olikin osunut Eeveeseen. Annoin Eeveelle aikaa nousta ylös, jonka jälkeen se teki heti uuden Tacklen, joka osui suoraan Sylveonin kylkeen.
’’Jatketaan vaan, tee vielä Tail Whip!’’ sanoin ja aloin jo kaivamaan reppuani. Otin sieltä pokepallon ja odotin, kunnes Eevee oli kaatunut maahan, heitin sen ja jäin odottamaan tulosta…

//Sanoja 914. Eli kehitin siis Auroran Sylveoniksi Shiny Stonen avulla. Lisäksi yritän tuossa napata uutta Eeveetä ja mikäli se jää kiinni, voisiko sen lisätä Sylveonin alapuolelle, kiitos!//

Vastaus:

Pallo pyöri maassa pitkään ja ehdit jo pelätä Eeveen pääsevän sieltä ulos, mutta lopulta kuului merkkiääni ja valo sammui. Nappasit tason 22 poika-Eeveen! Voit ilmoittaa sen tiedot kouluttajakirjassa.

Ihana täytetarina! Tykkäsin todella paljon tän tunnelmasta ja keksit Auroran kehittymiselle kivan syyn ja tarinan :) Saat tästä tekstistä 9 kolikkoa, 13xp pokemoneillesi (paitsi Auroralle 15xp) sekä 5xp PC:llä oleville pokemoneille.

- Dee

Nimi: Tragicomicastle

26.08.2018 03:30
Luku 3: Rikkaruohopokemon (jatkoa)

Ottelu ei kuitenkaan oltu sinetöity pokepallolla vaan Oddish onnistui päästä vapaaksi ja näytti saaneen itselleen myös lisää itseluottamusta. Pyörittelin hetken mielessäni uutta taktiikkaa ja kutsuin väsyneen Salemin takaisin palloonsa ja jatkoin ottelua Alloyn kanssa. Miekkapokemon hyppäsi innokkaasti mukaan taisteluun.
”No niin Alloy. Nyt ei anneta periksi. Aloita tekemällä Fury Cutter!” huusin ja Alloy syöksyi matkaan suoraan kohti Oddishia. Rikkaruohopokemonin liikkeitä hidasti edellisessä ottelussa saadut vammat, joten se oli teoriassa melko helppo kohde. Alloy iski useaan kertaan suoraan Oddishiin ja Oddish vaikutti jo siltä, että se olisi valmis luovuttamaan, mutta tiesin, että se oli itsepintaisen vahva pokemon, jonka nappaaminen ei ollut helppoa.
”Jatketaan Alloy. Tee Tackle!” huusin uuden käskyn. Hieman vironnut Oddish loikkasi sivummalle ja valmistautui vastaiskuun. Se keräsi hetken voimiaan ja sai aikaan voimakkaan Acid-liikkeen, joka synnytti pienen räjähdyspilven osuessaan Alloyn Tackleen. Alloy lensi päin puuta iskun voimasta, mutta nousi sinnikkäästi valmiina uuteen iskuun.
”No niin Alloy. Kerää lisävoimia tekemällä Swords Dance”, tämä antoi kuitenkin Oddishille tilaisuuden hyökätä ja se imi itselleen Alloyn elinvoimaa Absorbilla. Alloy ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan vaan odotti jo seuraavaa käskyä.
”Heikennä sen puolustusta tekemälle Metal Sound. Jatka sitten tekemällä uusi Tackle”, komensin ja Alloy seurasi ohjeitani. Metal Soundin kirkuva ääni väänsi Oddishin ilmeen irvistykseksi ja se mietti selvästi, miten vastaisi siihen. Se kuitenkin pidättäyty paikoillaan eikä yrittänyt hyökätä esimerkiksi uudelleen Absorbin avulla vaan päätti hyödyntää Growth liikkeen etuja ja alkoi kerätä itselleen energiaa maasta.
”Älä anna sille aikaa toipua. Iske Tackle kaikella voimalla!” huusin ja Alloy syöksyi suoraan Oddishia kohden keskeyttäen sen liikkeen. Oddish lensi pienessä kaaressa hieman kauemmas, mutta nousi yhä uudelleen takaisin jaloilleen. Se oli kuitenkin ehtinyt kärsiä jo sen verran vahinkoa, että Oddishin liikkuminen oli lievästi sanottuna vaivalloista. Oddish yritti hämmentää Alloyta vapauttamalla ilmaan Sweet Scentin ja sen turvin valmistautui vielä kerran iskemään Acid liikkeellään suoraan Alloyta. Miekkapokemon oli kuitenkin valppaana ja onnistui väistämään Oddishin hyökkäysyrityksen.
”Selvä on Alloy. Aika lopettaa tämä. Tee Fury Cutter!” huusin ja Alloyn syksyi suoraan Oddishin kimppuun. Oddish yritti vielä kerran palata ottelukentälle, mutta pökertyi maahan, mistä tiesin tilaisuuteni tulleen. Otin tyhjän pokepallon esiin ja heitin sen suoraan maassa viruvaa pokemonia päin ja jäin odottamaan lopputulosta. Punainen valo imaisi Oddishin sisäänsä kuten aiemmin yrittäessäni ja pallo jäi pyörimään maahan...

// Jatkan taas, kun saan tähän vastauksen

Vastaus:

Tällä kertaa pallo päästi hetken pyörittyään merkkiäänen ja sen valo sammui. Nappasit lvl 9 tyttö-Oddishin! Voit ilmoittaa sen tiedot kouluttajakirjassa.

- Dee

Nimi: Tragicomicastle

17.08.2018 23:06
Luku 3: Rikkaruohopokemon

Thistle Town alkoi toden teolla jäädä minulle liian pieneksi. Olin kuitenkin kokenut siellä jokusiakin seikkailuja, joten lähtö veti hieman haikeaksi. Emmin hetken kaupungin ja Route 1 rajalla ennen kuin uskaltauduin astumaan ensi askeleeni tuntemattomalle maaperälle. Vedin henkeä ja lähdin kävelemään suoraviivaisesti harvakasvuisen havumetsän keskelle suuntanani Clover City ja ensimmäinen saliotteluni. Aamu oli venynyt hiukan pitkäksi, koska olin aamutuimaan päätynyt lähtemään lyhyelle safarivaellukselle verryttelemään aivojani. Antoisan retken päätteeksi värikkääseen joukkoomme oli liittynyt uusi kasvo, Salem. Hiukan itkuherkkä Mimikyu, joka laahusti mukana sinnikkäästi. Se oli suloisen onnettoman näköinen resuisessa Pikachu-kaavussaan, jonka näkeminen saisi varmasti kenet tahansa surumieliseksi. Salem oli safarilla muiden pokemonien kiusattavana, joten se pelkäsi melkein kaikkea. Nostin sen kuitenkin varovasti syliini silittääkseni sen karhean pehmeää päätä ja näin hymyn Salemin silmissä.
”Olemme nyt kaikki saapuneet Route 1, joten voisimme varmaan etsiä joukkoomme uusia, halukkaita jäseniä vai mitä tuumitte?” kysäisin ajattelematta ja Alloy sekä Salem hymyilivät vastaukseksi. Togedemaru keikkui pääni päällä unisesti eikä sen tuhinasta saanut erotettua järkevää vastausta, joten oletin hiljaisuuden olevan myöntymisen merkki. Lähdin heti tarkkailemaan ympäristöäni villipokemonien varalta. Erotin pian jotain valkoista ja lähdin hitaasti lähestymään sitä, kun yhtäkkiä eteeni pomppasi jonkinlainen sieni. Kaivoin välittömästi pokedexin esiin.
”Morelull. Valaisu pokemon. Ruoho- ja keijutyyppiä. Morelullit liikkuvat usein iltaisin ja imevät itselleen maasta energiaa. Pelästyessään Morelullit vapauttavat voimakkaan itiöpilven, joka saa vastustajan nukahtamaan”, pokedexin monotoninen ääni kaikuin pääni sisällä. Käännyin taas pokemonia kohti, joka oli kääntynyt minusta poispäin.
”Voisihan sen yrittää napata. Alloy. Tee nyt Tackle!” huudahdin ja Alloy iski Morelullia kaikella voimallaan. Morelull ei kuitenkaan hätkähtänyt niin pienestä vaan loi pitkän vihaisen katseen suoraan kohti Alloyta. Morelull sokaisi Alloyn voimakkaalla Flash liikkeellään ennen kuin iski Ashtonishilla. Alloy lensi vähän matkaa iskusta ja tämä hetki riitti Morelullille panemiseen. Se viiletti matkoihinsa eikä jäänyt katselemaan taakseen.
”Morelull... Tule takaisin”, vaikeroin ja ojensin kättäni suuntaan mihin Morelull oli ehtinyt jo kadota. Hiukan apeana jatkoin matkaani ja villipokemonien metsästystä. Onni tuntui tänään olevan meitä vastaan. Koetin onneani moneen pokemoniin tuloksetta ja sain jopa vihaisen Fletchling lauman perääni, kun yritin napata yhtä. Päädyimme kuitenkin pitämään surkeiden sattumusten välissä ruokatauon ja täytin pokemoneiden ruokakipot terveellisellä pokemonruoalla. Söin itse muutamaan pokemonkeskuksesta mukaan ottamani voileivän ja aloin miettiä pyydystys strategiaani uudelleen. Silloin näin puusta roikkuvan kouramaisen hännän. Tunnistin hännän omistajan Aipomiksi ilman pokedexiäkin, koska isoveljeni oli pyydystänyt kyseisen pokemonin muutamia vuosia takaperin ja tuonut kotiin näytille. Kohdistin ensin katseeni Alloyhin, mutta muutin mieltäni ja valitsin tällä kertaa ottelukumppaniksi Salemin. Salem hiukan hätkähti valinnastani, mutta suostui otteluun.
”Herätetään sen huomio. Salem. Tee Scratch”, annoin hyökkäyskäskyn. Salem hyppäsi rohkeasti Aipomin tasolle ja raapaisi sitä kivuliaasti. Aipom putosi puusta ja loi pitkän, vihaisen tuijotuksen Salemiin. Salem vaikutti olevan itkun partaalla, mutta yritti parhaansa mukaan pidätellä kyyneleitään ottelutilanteessa.
”Hyvä Salem. Jatketaan. Tee Astonish”, sanoin ja Salem loikkasi ketterästi kohti Aipomia, mutta Aipom oli nopeampi ja ehti väistää. Aipom vastasi Sand Attackilla, mikä sokaisi Salemin silmät pieneksi hetkeksi. Se antoi Aipomille tilaisuuden iskeä voimakkaalla Fury Swipesilla. Salem horjahti hieman, mutta isku ei tuottanut vahinkoa. Mimikyulle tavanomainen kyky Disguise teki tehtävänsä. Se oli kyllä ainoa tilaisuus käyttää sitä, joten loppuottelun Salem oli omillaan. Salem roikotti pukunsa päätä mukanaan ja oli valmiina seuraavaan iskuun.
”No niin Copycat. Ja iske sitten kaikella voimalla!” annoin käskyn. Salem totteli ja kopioi Aipomin Fury Swipes liikkeen ja iski sillä takaisin kaikella voimalla. Aipom horjahti hieman, mutta ei suinkaan suostunut antaman periksi. Se teki Swiftin suoraan kohti Mimikyuta.
”Väistä ja lopeta se sitten tekemällä Wood Ham... Voi ei!” parkaisin, kun Aipomin ystävät saapuivat ja yhtyivät sen Swift liikkeenseen, mikä lisäsi voiman moninkertaiseksi. Juoksin nopeasti Salemin suojaksi ja yritin kestää Swiftin aiheuttaman kivun. Salem katsoi minua kyyneleet silmissä ja silitti mustalla kädellään selkääni. Sitä kivisti hiukan, mutta isku oli tuottanut odottamattoman vähän vahinkoa, koska takkikaan ei revennyt sen kummemmin. Olimme kuitenkin taas lähtökuopissa, kun Aipom oli karannut. Tulin siihen tulokseen, ettei yrittäminen enää tuottanut tulosta.
”Parempi kai vain hyväksyä tappio. Villit pokemonit vetivät tällä kertaa pidemmän korren”, naurahdin korjaillessani takkini vaurioita. Sain korjaukset pian tehtyä joten jatkoimme matkaa syvemmälle Route 1. Vastaherännyt Togedemaru pyöri edellämme villisti, kun se törmäsi yhtäkkiä johonkin. Ensin ajattelin, että ehkä se löysi pokemonin, mutta kyse oli vain ylikasvaneista rikkaruohoista, joten päätin jättää asian huomiotta. Togedemaru vaikutti kuitenkin jotenkin vaivaantuneelta ja se pyöri rikkaruohotupon ympärillä. Katselin sen menoa hetken ja tarrasin kiinni maasta törröttävistä lehdistä kuin olisin ymmärtänyt Togedemarua jollain syvällä mystisellä tavalla, vaikka katuisin pian päätöstäni. Maan sisästä tosiaan nousi ylös pokemon, mutta se alkoi huutaa kovaäänisesti heti, kun olin ensimmäisen kerran kiskaissut lehdistä. Roikotin sitä pääni tasolla ja päätin tarkistaa pokedexista, millaisen löydön olin tehnyt.
”Oddish. Rikkaruoho pokemon. Ruoho- ja myrkkytyyppiä. Oddish tapaa liikkua öisin ja hautaa siksi herkän ruumiinsa päivän ajaksi suojaan auringolta. Jos sen lehdistä kiskotaan tällöin se vastaa siihen huutamalla lujaa. Se käyttää ravintonaan kuunvaloa”, pokedex auttoi minua taas pokemonin tunnistamisessa. Onneksi Oddish oli myös ehtinyt hiukan rauhoittua, mutta oli niin vihainen edelleen, että sain tuntea Acidin voiman. Komensin Salemin ottelukentälle. Mimikyu valmistautui ensimmäiseen iskuun.
”Aloitetaan tekemällä Double Team!” huusin ja Salem jakautua moniksi identtisiksi kopioikseen Oddishin ympärille.
”Sitten. Iske siihen Wood Hammer”, käskin ja koko Mimikyu lauma valmistautui iskuun. Tiesin, että ruohotyypin liikkeet eivät pureneet hyvin ruohotyyppeihin, mutta isku olisi taatusti muutenkin niin voimakas, että se aiheuttaisi Oddishille vahinkoa. Oddish toden totte lensi hyvän matkan ennen kuin osui puuhun, mutta nousi ylös hetkeäkään ajattelematta. Se imi Absorbilla Salemin energiaa ja paransa pienen osan saamistaan vammoista.
”Hyvä Salem. Jatka tekemällä Copycat ja ime voimasi takaisin!” huudahdin ja Salem seurasi ohjeitani. Se sai Absorbin avulla itselleen voimat takaisin, mutta Oddish yritti iskeä takaisin jo hieman heikentyneellä Acidilla. Se osui Salemiin, mutta Oddish oli liian väsynyt täysivoimaiseen iskuun, joten näin mahdollisuuteni.
”No niin Salem. Sitten loppusilaus. Tee Scratch montakertaa peräkkäin!” huusin Salemille ja Mimikyu hyppäsi raapimaan Oddishia kunnes Oddish pyörtyi. Otin esiin pokepallon ja heitin sen suoraan kohti Oddishia. Punainen valo imaisi pokemonin sisäänsä ja jäljellä oli enää vain kuumottavan pitkä odotus...

//Jatkan kun saan tietää miten Oddishin kanssa käy

Vastaus:

Pallo pyöri hetken maassa, mutta pian Oddish (lvl9) onnistui loikkaamaan sieltä ulos. Se jäi kuitenkin itsepintaisesti vielä paikalle valmiina jatkamaan ottelua, joten voit halutessasi yrittää uudestaan.

- Dee

Nimi: Ezmu

17.08.2018 13:44
Luku 3

Nousin pystyyn nurmelta. Fly ja Colin lentelivät ilmassa. Näin aika lähellä Deerling-lauman.
”Katso Branden, tuolla on Deerlingejä”, kuiskasin. Branden havahtui ja nousi.
”Aion napata sellaisen”, hän kuiskasi takaisin. Nyökkäsin ja lähdin juoksemaan Deerlingejä kohti. Voisimme harjoitella, ajattelin.
”Chili, tee Absorb!” kuulin Brandenin huudahduksen. Naurahdin ja huusin:
”Fly ja Colin, käyttäkää molemmat Quick Attackia Deerlingeihin!” Lintupokémonit osuivat valonnopeasti maaliinsa. Deerlingit kirkaisivat, kun niihin osui. Toinen Deerling käytti Tacklea Coliniin ja toinen Growlia Flyhyn. Pokemonini vain pudistivat päitään
”Quick Attack uudestaan!” huusin. Deerlingit väsyivät osumaan.
”Nyt Poképallo! Matkaan!” huusin heittäen toista Deerlingiä Poképallolla. Ei olisi niin väliä, jäisikö se, mutta halusin yrittää. Näin Brandenin yrittävän sivummalla samaa.

Vastaus:

Pallo pyöri maassa pitkän aikaa, eikä millään näyttänyt lopettavan liikkumista. Lopulta se kuitenkin rauhoittui ja päästi merkkiäänen. Nappasit tason 9 poika-Deerlingin!

Annan paremman kommentin kun kirjoitat tarinan lopetusosan.

- Dee

Nimi: Tragicomicastle

16.08.2018 23:34
Luku 2: Ongelma nimeltä Togedemaru

Päivä kääntyi illaksi, kun istuin vielä Thistle Townin pokemonkeskuksen rappusilla. Maistelin pakokaasun terästämää ilmaa ja olin vajoamassa ajatuksiini kunnes kuulin jostain nopeita askelia ja aloin tutkia ympäristöä katseellani. Professori Redwood hölkkäsi hengästyneenä minua kohti ja pysähtyi eteeni hetkeksi vetämään henkeä.
”Mikä hätänä?” tiedustelin ja autoin professorin istumaan. Tarjosin hänelle myös vesipulloa, jonka hän tyhjensi muutamalla kulauksella. Sitten hänen ilmeensä vakavoitui ja näin heti professorin katseesta, että nyt oli tosi kyseessä.
”Hätätilanne. Laboratoriolla. Tule äkkiä”, hän kertoi lyhyin lausein ja viittoi minua sitten seuraamaan häntä ja lähdimme juoksujalkaa kohti labaratoriota.
”Voisitko kertoa kuitenkin vähän tarkemmin”, huudahdin lähestyessämme laboratoriota. Professori hidasti hiukan ja juoksimme rinta rinnan. Hän veti henkeä ja osoitti sormellaan laboratoriota. Sisältä kuului huutoa ja yhtäkkiä jostain iski salama. Se oli voimakas, mutta ei luonnonvoimien aiheuttama, joten päättelin syypään olevan jonkinsortin sähkötyypin pokemon.
”Mitä täällä tapahtuu?” sanoin lievästi kauhuissani. Pysähdyimme hieman etäälle laboratoriosta ja professori loi minuun sen saman, vakavan ilmeen kuin pokemonkeskuksella.
”Se on Togedemaru. Yksi tutkijoistamme löysi sen loukkaantuneena metsästä. Se ei kuitenkaan vaikuttanut hylätyltä vaan eksyneeltä. Se oli niin peloissaan, että oli vaikeaa saada se hoidettavaksi laboratorioon. Kun sen haavat alkoivat parantua se sai jonkinlaisen kohtauksen ja riehuu nyt ympäri laboratoriota”, Redwood selitti minulle. Avasin heti pokedexin ja kirjoitin hakusanaksi Togedemaru, jotta saisin lisätietoja.
”Togedemaru. Hyöripyöripokemon. Sähkö ja Teräs tyyppiä. Togedemaru on pyöreä, jyrsijän kaltainen pokemon. Togedemaru kerää sähköä hännällään, koska sen oma sähköntuotansa on heikkoa. Pelästyessään Togedemaru nostaa selässään olevat piikit ilmaan. Se voi myös käpertyä pallolle ja kieriä ympäriinsä”, pokedex selitti monotonisella äänellään.
”Vai niin. Se on siis sähkö ja teräs tyyppiä. Mahtaakohan Alloy pärjätä sille?” pohdin ääneen ja kutsuin miekkapokemonin ulos pallosta.
”Toivotan onnea. Toivottavasti onnistut pysäyttämään sen ennen kuin koko laboratorio on tuusan nuuskana”, professori Redwood naurahti hiukan vaivaantuneesti. Selitin nopeasti tilanteen myös Alloylle, joka nyökkäsi ja aloimme lähestyä varovasti riehuvaa Togedemarua. Togedemaru pyöri villisti ympäriinsä jättäen jälkeensä tuhoa. Se osui vuoroin seiniin, huonekaluihin ja tutkimusvälineisiin eikä se vaikuttanut edes väsyneeltä.
”Okei Alloy. Aloitetaan. Tee Tackle!” huudahdin ja Alloy syöksyi taisteluun. Isku pysäytti Togedemarun, joka näytti hiukan hämmentyneeltä, mutta hämmennys muuttui pian vihaksi ja Togedemaru lähti kierimään villisti kohti Alloyta.
”Se aikoo hyökätä”, kuulin professori Redwoodin äänen. Käskin siis Alloyn väistää nopeasti Togedemarun tieltä ja iskemään siihen Fury Cutterilla. Togedemaru lensi pienen matkan ennen kuin nousi taas jaloilleen. Se valmistatui iskemään uudelleen. Se keräsi hetken aikaa virtaa ja hyppäsi sitten korkealle iskeäkseen Alloyta.
”Tuo on Zing Zap. Liike, jonka vain Togedemaru osaa. Käske Alloyn äkkiä väistää!” Professori huusi, mutta liian myöhään. Togedemaru osui suoraan Alloyhin ja miekkapokemon sai kunnon tärskyn. Isku lamaannutti Alloyn hetkeksi paikoilleen, mikä antoi Togedemarulle tilaisuuden hyökätä uudestaan. Togedemaru lähti villisti pyörimään kohti Alloyta ja osui tähän voimakkaalla Tacklella, joka sai Alloyn lentämään seinää päin. Miekkapokemon kuitenkin sinnitteli ja leijui takaisin luokseni.
”Me voitaimme. Tee nyt Swords Dance”, käskin Alloyta ja se totteli. Togedemaru valmistautui taas iskemään viimeisen iskunsa.
”Väistele sen iskuja ja jatka Swords Dancen tekemistä!” komensin ja Alloy toteuttti sunnitelmani pilkuntarkasti. Sen liikkuminen oli hiukan kankeaa Swords Dancen ja saatujen vammojen vuoksi, mutta piti odottaa oikeaa hetkeä, että Swords Dance on antanut Alloylle tarpeeksi lisää voimaa.
”No nyt Alloy. Tee Tackle kaikella voimalla!” huusin käskyn ja Alloy syöksyi nopeasti kohti Togedemarua. Suora isku tainnutti pokemonin ja niin tilanne saatiin rauhoitettua. Professori Redwoodin kanssa hoidimme taistelun lopuksi sekä Togedemarun, että Alloyn takaisin kuntoon samalla, kun professorin apulaiset siivosivat Togedemarun jälkiä.
”On se ihan suloinen nukkuessaan”, totesin ja silitin Togedemarun päätä. Kutsui myös Alloyn takaisin pokepalloonsa. Togedemaru alkoi havahtua. Se katseli hetken ympärillensä ja vaikutti silminnähden rauhallisemmalta. Kosketin varovasti sen päätä. Pokemon säpsähti hiukan ja yritti iskeä minua Thunder Shockilla, mutta se oli käyttänyt kaiken sähkönsä ottelussa.
”Tosiaan. Togedemarun sähköntuotanto on sen verran heikkoa, että sen itse tuottama sähkö ei aina riitä pitkäksi aikaa. Siksi se kerääkin hännällään sähköä esimerkiksi ukonilmalla”, professori Redwood totesi ja katsoi Togedemarua. Silitin varovasti Togedemarun päätä ja se vastasi hellyydenosoituksiin ensin varovasti ja sitten rohkeammin. Se näytti jopa hymyilevän.
”Vielä pitäisi keksiä, mitä tuon kanssa pitäisi tehdä... Ei sitä voi jättää tännekkään riehumaan ja sen kouluttaja on taatusti huolissaan”, professori selitti ja nyökkäsin. Katsoin hetken Togedemarua. Se näytti jotenkin eksyneeltä. Kuin se etsisi jotain, mikä olisi hukassa. Se oli taatusti Togedemarun kouluttaja.
”Kuule. Minä otan sen. Olen muutenkin lähdössä pian Clover Cityyn, joten voin etsiä sen kouluttajaa ensiksi sieltä”, totesin ja huomasin professorin kasvoille leviävän hymyn.
”Se on hyvä idea. Etsi sen kouluttaja”, hän sanoi hymyillen. Nyökkäsin.
”Tule Togedemaru. Etsitään kouluttajasi”, sanoin ja viitoin pokemonia hyppäämään olkapäälleni. Se empi hetken ennen kuin uskaltautui ja asettui istumaan pääni päälle.
”Onnea matkaa Olivia. Sinulle myös Togedemaru. Ja Alloylle tietenkin myös”, professori toivotti ja vilkutti vielä hyvän aikaan, kun olimme lähteneet laboratoriolta.


Ilta oli taas kääntymässä yöksi. Lähtöni oli. Miten sen nyt sanoisi. Lykkääntynyt yllättävien vastoinkäymisten takia. Vaikka tuskin on oikein puhua monikossa, koska ainoa vastoinkäyminen oli Togedemarun aiheuttama pyörremyrsky laboratoriolla. Togedemaru keikkui unisesti pääni päällä, joten päätin vielä kerran niellä ylpeyteni ja jäädä yöksi pokemonkeskukseen. Kutsuin myös Alloyn ulos ja silmäilin pokemoneja. Mieleeni juolahti ajatus harjoittelemisesta joten ennen iltapalaa varasin hoitaja Joylta ajan otteluketälle. Se oli suuri heikkakenttä pokemonkeskuksen takana, missä oli kunnolla tilaa harjoitella.
”Nyt harjoitellaan. Togedemaru. Uskon, että kouluttajasikin olisi tyytyväinen, jos vahvistuisit joten saat myös osallistua. No niin. Otetaan harjoitusottelu. Antakaa molemmat kaikkenne”, totesin hymyillen ja pokemonit vastasivat myöntävästi yhteen ääneen. Alloy ja Togedemaru asettuivat pienen välimatkan päähän toisistaan ja minä jäin heidän väliinsä. Siirryin varmuudeksi sivulle ja nappasin taskusta pokedexin tarkistaakseni Togedemarun liikkeet. Sitten olin valmis antamaan ensimmäisen käskyn.
”Alloy. Tee Metal Sound. Togedemaru. Vastaa siihen tekemällä Tackle”, ajattelin, että oli parasta välttää sähkötyypin liikkeiden käyttämistä, koska Togedemarun virta oli vähissä. Vaihtoehtoja oli siis hieman rajallisesti, mutta molemmat pokemonit olivat intoa täynnä. Ottelu pääsi siis täyteen vauhtiinsa.
”Alloy. Nyt Fury Cutter. Ja Togedemaru jatka tekemällä Rollout”, jakelin käskyjä ja pokemonit seurasivat tarkkaan ohjeitani. Tuntui hyvältä nähdä ne toimimassa yhteen hiileen, koska ei ollut yhtään varmaa kuinka kauan suloinen yhteiselomme jatkuisi ennen Togedemarun kouluttajan löytämistä. Nyt kuitenkin yritin keskittää ajatukseni otteluun ja ihastelin Alloyn ketterää väistöliikettä, kun Togemaru yrittää iskeä Rollautilla.
”Hyvä jatkakaa. Nyt Alloy. Jatka tekemällä Swords Dance ja Togedemaru tee Pin Missile”, harjoittelu sujui ongelmitta ilman suurempia haavereita. Togedemaru vaikutti hyvin koulutetulta ja sen huomasi sen sulavista liikkeistä ja voimasta. Sillä oli luja tahto ja paljon sisua. Alloy oli taas rauhallisempi ja harkitseva. Kaksikko oli kuin yö ja päivä. Yöstä puheen ollen. Alkoi vähitellen tulla jo niin myöhä, että harjoitukset oli parempi lopettaa tältä päivältä, koska aamulla meidän matkamme suuntaisi kohti Route 1. Alloy ja Togedemarukin olivat silminnähden väsyneitä, joten palasimme takaisin pokemonhoitolan sisätiloihin syömään pientä iltapalaa ennen nukkumaanmenoa, kun ovi yhtäkkiä kävi. Kuulin hoitaja Joyn käyvän lyhyttä keskustelua tulijan kanssa, mutta hämmennyin kun erotin sanojen joukosta oman nimeni. Pian hoitaja tuli ruokailutilaan perässään tuttu valkotakkinen professori. Professori istui minua vastapäätä ja näin hänen selässään repun.
”Halusin vain vielä tulla kiittämään sinua ja tuomaan jotain pientä”, professori otti repun selästään ja laski sen pöydälle. Hän nousi seisomaan kaivaakseen sieltä jotain. Pian näin vilauksen jostain valkoisesta. Hän nosti sen pöydälle ja katsoin sitä muutaman sekunnin silmät pyöreinä. Edessäni oli aito pokemonmuna.
”Vau. Mistä tämän sait?” kysyin innoissani ja tökkäsin munaa varovasti. Tunsin liikettä sen kuoren sisällä joten se oli varmasti terve.
”Saat sen”, professori sanoi empimättä. Katsoin häntä hetken epäillen.
”Nyt vedätät. Et sinä minulle pokemonmunaa voi antaa. Se on ihan liikaa”, sanoin pieni hätäännyksen sävy äänessäni yrittäen muuttaa koko tilanteen vitsiksi.
”En. Se on sinun. Löysin sen taannoin metsästä ja olen etsinyt sille kouluttajaa. Valitsin sinut”, professori kertoi ja ojensi munaa minua kohti. Tartuin siitä kiinni ja silitin sitä varvasti.
”Muista, että se vaatii paljon hoitoa”, professori muistutti. Nyökkäsin. Muna oli saanut nyt jakamattoman huomioni. Niin erikoisen upean hienoa se oli etten löytänyt sanoja.
”Kiitos professori”, sanoin oikeasti iloisena.
”Ole hyvä nuori kouluttaja. Tapaamisiin. Ja hyvää yötä”, professori toivotti ja poistui sittemmin pokemonkeskuksesta. Jäin kahden munani kanssa. Togedemaru nukkui vierelläni ja Alloyn olin palautanut pokepalloon. Nyt jäin hypnoottisesti vain tuijottamaan ryhmäni uutta tulokasta, mistä saattaisi kuoriutua mikä tahansa pokemon. En olisi halunnut odottaa sen kuoriutumista. Siitä voisi kuoriutua vaikka mitä upeaa. Silitin sen sileän lämmintä pintaa ja uneksin kaikista pokemonmunan mahdollisuuksista, kun lähdin kävelemään kohti huonettani. Seuraavana päivänä minä viimein ottaisin matkani seuraavan askeleen.

// No niin. Suoritin sen "Auta professoria jotenkin laboratoriolla" tehtävän sekä "Harjoittele takapihalla pokemonin kanssa" tehtävän (kai pokemonkeskuksen takapiha kävi?). Ja ajattelin suorittaa myös myöhemmällä ajalla sen "Auta eksynyttä pokemonia" tehtävän tämän tarinassa esiintyvän Togedemarun muodossa, jos se vain sopii. :33 Tästä tuli kyllä hirveä tynkä (kiitos tietokoneeni, joka vihaa mua) mutta toivottavasti saan edes vähän pisteitä.

Vastaus:

Eihän tää nyt mikään "hirveä tynkä" ole :D Ehdottamasi tehtävänsuoritus tapa sopii oikein hyvin, se on vaan mahtava juttu jos osaa soveltaa itse, ettei jokaiselle tule ihan samanlaista 'tarinaa' Cinnabarissa. Jäin kaipailemaan ehkä useampaa kappalejakoa ja lisäksi kohdassa "Lähtöni oli. Miten sen nyt sanoisi. Lykkääntynyt yllättävien vastoinkäymisten takia." oli mielestäni liian monta pistettä. Korvaisin ehkä ensimmäisen pisteen useammalla pisteellä ja jälkimmäisen pilkulla..? Paha sanoa, nyt en ainakaan keksi :D

Tykkään sun kuvailusta ja tarinat tuntuu muutenkin aidon ja luonnollisen oloisilta. On myös ihan mahtavaa, että keksit tehtäviin näinkin paljon kerrottavaa. Saat tästä tarinasta 13 kolikkoa sekä 14xp Alloylle. Tehtävistä bonusta 15 kolikkoa sekä 10xp Alloylle :)

- Dee

Nimi: Höyhensiipi

16.08.2018 20:33
Matkaan Route 3:lta oli lähtenyt Mareep, jonka olin nimennyt Aflaciksi. En tiedä mistä nimi oli tullut mieleeni, mutta nyt lammaspokemon kuitenkin sai kantaa sitä. Olimme juuri poistuneet Route 3:selta. Edessä näkyi jo meri, enkä malttanut odottaa, että pääsisin sinne uimaan. Laicekin saisi mennä veteen. Muiden uskonut pulikoivan, sillä niiden tyypit eivät oikein auttaneet asiaa. No, joka tapauksessa meillä olisi enää pari kilometriä. Ajattelin jo päästäväni pokemonit ulos, mutta ajattelin olevan hauska yllätys päästää heidät nauttimaan meri-ilmasta, kunhan pääsisimme perille. Jatkoin matkaa siis yksinäni, mutta siinä ei kestänyt pitkään, sillä pian kävelinkin jo Valeriverin. Rantakatua pitkin. Huomasin rannalla penkin, jolle kävin istumaan.

Kaivelin reppuani ja nostin sieltä pokepalloja esiin.
’’Tulkaa ulos!’’ huusin ja heitin kaikki pokepallot yhtäaikaa ilmaan. Miral mukautui uuteen ympäristöön heti ja alkoi kierrellä aluetta. Se selvästikin vähän tutkiskeli paikkoja. Zone seurasi sen perässä ja yritti selvästi jäljittää Raltsia, sillä se piiloutui aina jonkun kiven tai pensaan taakse Miralin kääntäessä päänsä sinne päin. Spark lenteli aluksi ympäriinsä, mutta laskeutui lopulta penkille viereeni ja tönäisi hellästi nokallaan poskeani. Flair käveli hiekalla ja teki jalanjäljillään erilaisia kuvioita hiekkaan. Aurora piiloutui penkin alle ja katseli sieltä muita. Se vaikutti muutenkin hermostuneelta. Laice pysähtyi hiekalle kuin seinään ja liikkui sen jälkeen salamannopeasti veteen. Se sukelteli, vaikkei vesi kovin syvää ollutkaan. Se leikki virrassa, joka oli yllättävän rauhallinen. Yhtäkkiä joelta kuului vinkaisu!
’’Mikä tuo oli?’’ ihmettelin ääneen.
’’Lapras!” Laice sanoi jämäkästi ja nyökäytti päällään hiukan edemmäs joessa.
’’Onko siellä jokin hätä?’’ Kysyin Laicelta, joka vaikutti nyt levottomalta. Se nyökkäsi ja lähti mitään kysymättä uimaan virtaa pitkin.
’’Tulkaa!’’ sanoin muille ja lähdin juoksemaan maalla samaa vauhtia, kuin Lapras ui. Pian huomasinkin vihreän, pienen pokemonin kelluvan vedessä. Tai ei se nyt aivan kellunut, koska sen pää kävi aina vähän väliä veden alla.
’’Laice, ota sen kiinni ja tuo maalle!’’ käskin. Lapras kiihdytti vauhtiaan ja oli hetkessä vedenvaraan joutuneen pokemonin luona. Se ui sen alle ja nousi tämän jälkeen pintaan, jolloin vihreä pokemon, jonka tunnistin Chespiniksi oli jäänyt Laicen kuoren päälle selälleen. Olin sanomassa, että ’’Tuo hänet tänne!’’ Mutta vaikka Laice lipukin rantaan, se nyökkäsi päällään kuorensa päälle.
’’Ai tulenko minä kyytiin?’’ kysyin ja Lapras nyökkäsi.
’’Hyvä on, teidän muiden kannattaa mennä palloihinne’’, sanoin. Onneksi pokemonit olivat samaa mieltä ja pian olinkin jo kapuamassa Lapraksen selkään. Onneksi kuoressa olevista tapeista oli helppo pitää kiinni. Nostin märän Chespinin syliini.
’’Nyt nopeasti!’’ Sanoin Laicelle. En edes tiennyt minne olimme menossa, mutta Lapraksella näytti olevan määrän pää ja sitä kohti olimme menossa. Pian pysähdyimme erään laiturin kohdalle. Se oli viimeinen talo joen varrella, ennen kuin joki laski mereen.
’’Onko tämä oikea paikka?’’ varmistin Laicelta, vaikka tiesin sen olevan.
’’Kiitos, nyt voit tulla palloosi-’’ olin sanomassa, kun Laice pudisti päätään ja osoitti evällään merelle.
’’Haluatko mennä sinne?’’ kysyin, Laprakselta, joka nyökkäsi hiukan vaivaantuneesti. Annoin sen mennä, kunhan se ensiksi lupasi tulla ennen auringonlaskua luoksemme.

Lapraksen lähdettyä käännyin mökkiin päin.
Keräsin rohkeuteni ja kävelin halki kauniin puutarhan mökin ovelle. Itse mökki oli rakennettu hirsistä ja katolla kohosi savupiippu, josta nousi lupaavasti savua. Vedin syvään henkeä ja koputin oveen. Sisältä kuului ääni, joka syntyy, kun tuolia vedetään pitkin lattiaa. Se joka oli sisällä oli varmaan istunut pöydän ääressä. Kuulin oven takaa rapinaa ja ovi raottui hiukan ja sisältä kurkisti vanhahko mies, joka näytti vakavalta, mutta silmiä ympäröivistä rypyistä tiesin, että hän nauroi myös usein.
’’Hei, olin kävelemässä tuolla joen varressa, kun yksi pokemoneistani huomasi huomasi tämän Chespinin’’, aloitin ja näytin yhä sylissäni oleva pokemonia.
’’Nostimme sen ylös ja Laprakseni toi meidät tänne. En tiedä, mistä tiesi, mutta toivoin, että voit auttaa tätä pokemonia’’, kerroin. Nyt mies avasi oven kokonaan ja viittasi tulemaan sisälle. Astuin mökkiin varovasti miehen perässä. Huomasin miehen jättäneen kenkänsä oven vieressä olevalle matolle. Suoraan ovea vastapäätä oli ruokapöytä, joka oli nyt täynnä papereita. Pöydän vieressä oli uuni, jossa oli paikka myös paistinpannulle. Mökin toisessa reunassa oli sänkö ja kaappi.
’’Tuo hänet vain tänne’’, mies sanoi ja vittasi sänkyä, jonka päälle asetteli juuri vilttejä ja pyyhkeitä. Laskin Chespinin vilteille ja astuin itse kauemmas, kun mies kumartui pokemonin ylle ja alkoi kuivata sitä.
’’Vai olet sinä pokemonkouluttaja?’’ tämä sanoi, kääntämättä päätään.
’’Niin olen, Momo’’, sanoin.
’’Vai niin, minä olen Vale River’’, mies sanoi. Yllätyin hiukan tästä nimestä, olihan sen samalla myös paikan nimi, mutta silti.
’’Hait aloituspokemonisi varmasti professori Redwoodilta’’, Vale River sanoi.
’’Niin, tunnetteko hänet?’’ kysyin. Nyt Vale River siirtyi uunille ja alkoi valmistamaan jotain rohtoa.
’’Hän on ystäväni, minkä pokemonin valitsit?’’ Vale River kysyi.
’’Valitsin Fennekinin, joka kehittyi Braixeniksi’’, kerroin, mutta ihmettelin hiukan, miksi mies kyseli tällaisia. Hän varmasti ymmärsi ajatukseni ja alkoi selittää.
’’Minä pidän huolta Vale Riverin pokemoneista. Aina kun joku pokemon on pulassa, niin se tuodaan tai se tulee luokseni. Sitten minä hoidan sen kuntoon ja päästän menemään…’’
’’Mutta eikä osa ole kouluttajien pokemoneita?’’ kysyin.
’’On toki, siksi laitankin säännöllisin väliajoin paikallislehteen ilmoituksia pokemoneista, joita minulle on tullut. Kouluttajat voivat siis tulla hakemaan omansa. Sitten minulle tulee myös villejä pokemoneja. Ne yleensä lähtevät heti toivuttuaan omia teitään. Ne erottaa myös kouluttajien pokemoneista siten, että ne ottavat apua vaikeammin vastaan. Sitten on hylättyjä pokemoneita. Ne ovat hankalia pokemoneja, sillä ne eivät uskalla ottaa apua vastaan, mutta jäävät sitten tänne pyörimään’’, Vale sanoi ja antoi rohdon Chespinille.
’’Pyydän yleensä kouluttajia, jotka käyvät luonani, katomaan pokemoneja, jos haluaisivat tällaisen mukaansa, tietysti pokemonottelun tuloksien myötä’’ vanha mies sanoi ja kysymättä lähti ulko-ovelle ja astui siitä ulos.
’’Juoksin hänen peräänsä. Vale River käveli talonsa taakse ja suuni loksahti auki huomatessani millainen takapiha oli. Se oli jaettu matalilla pensasaidoilla osiin, joissa leikki pokemoneja. Mökin edestä katsottuna näytti siltä, kuin metsä olisikin alkanyt heti siitä suoraan, mutta todellisuus oli aivan toinen.
’’Tässä ovat ne pokemonit, joiden omistaja on jo tiedossa, tässä taas ne jotka ovat selvästi kouluttajien pokemoneita, mutta itse kouluttajia ei tiedetä. Täällä ovat kaikki villipokemonit, hiukan eriteltyinä’’, Vale River kertoi. Villipokemonien alue oli isoin, koska niitä oli eniten, mutta esimerkiksi Mamoswinea ja Sentrettiä, ei pidetty samalla alueella.
’’Ja tässä ovat todennäköisesti hyljätyt pokemonit’’ Katsoin viittä pokemonia, jotka olivat kaikki samassa aitauksessa. Siinä oli Aipom, Rattata, Metapod, Venonat ja Surskit. Kaikki muut yrittivät pysyä omissa oloissaan, ainoastaan pieni, sininen pokemon tuli lähemmäs. Kyykistyin ja ojensin kättäni varovasti. Kumarruin vieläkin lähemmäs ja kysyin, aivan hlijaa.
’’Tulisitko mukaani?’’ Olin päättänyt auttaa hyljättyjä, ja Surskit oli osunut silmääni sellaisena, jonka halusin.
’’Voisin otella Surskitiä vastaan, mikäli se sopii sinulle ja sille’’, ehdotin. Vale River näytti hiukan yllättyvän nopeasta päätöksestäni.
’’No, kyllä minulle sopii, mitä sanot Surskit?’’ Pokemon nyökkäsi arasti.
’’Missä ottelemme?’’ kysyin, sillä ainakaan siinä, missä nyt olimme, ei ollut hyvä otella.
’’Joen toisella puolella on tasainen kallio, jossa otellaan aika usein’’, sain vastauksen heti.
’’No Laice on nyt siellä merelle…’’
’’Oletko niin varma?’’ Vale River sanoi ja käänsi katseensa merelle, joka näkyi hyvin takapihalle. Näin siellä Laicen ja kaksi muuta Laprasta!
’’Hän toi selvästi kaverinsa mukana’’, Vale River sanoi ja lähti tyynesti takaisin etupihalle, ottaen Surskitin mukaansa.

Kävelin hänen perässään hämmästyneenä. Minä kiipesin Laicen selkään ja vaikka siihen olisi mahtunut vielä Vale Riverkin, näytti toinen Lapraksista kipeään, jolle mies sitten kiipesi.
’’Mistä sinä tunnet heidät, vai tapasitko heidät vasta?’’ kysyin Laicelta, kun kuljimme hiljalleen joen yli.
’’Lapras! Laaaapras!’’ Se murahti. En tietenkään ollut varma, mitä se tarkoitti, mutta vastauksen antoi Vale River.
’’Nämä kaksi ovat tulleet Route 15:toista. Laprakset toisinaan tekevät vaelluksia merellä. En ole varma tunsiko omasi näitä ennen tätä, mutta nyt ne ainakin tulevat hyvin toimeen keskenään.’’ Juuri silloin saavuimme perille ja hyppäsin kalliolle.
’’Voit jäädä tähän vielä vähäksi aikaa ystäviesi kanssa, me pidämme pienen ottelun!’’ sanoin ja taputin sen kuonoa. Se hymyili ja ui ystäviensä luokse. Kävelimme kalliota eteenpäin ja huomasin pienen kentän, joka oli rakennettu kallion päälle. Surskit kipitti heti toiseen päähän kenttää ja valmistautui otteluun. Päätin pienen harkinnan jälkeen valita Mareepin. Aflac juoksi kentälle ja otti viileän katseen Surskitiin.
’’Ottelu alkakoon!’’ Tuomarina toimiva Vale River huusi.
’’Aflac, tee Sing!’’ käskin. Aloitin heti hyökkäävällä iskulla, mutta tajusin, että pitäisi antaa myös Surskitille mahdollisuus.
’’Tee nyt Pound!’’ Se onneksi herätti Surskitin ja tämä lähti Quick Attackiin!’’
’’Väsitä!’’ Huusin, mutta liian myöhään, koska yllättävän nopea Surskit oli jo tönäissyt Aflacia, joka pyöritteli päätään toipuessaan iskusta.
’’Aflac, tee Pound uudelleen ja uudelleen!’’ käskin. Mareep alkoi tekemään liikkettä ja hiekoitetusta kentästä alkoi nousemaan pölyä. Pian pölypilvi oli iso ja käskin Mareepin lopettaa. Kaivoin reppuani ja otin pokepallon käteeni. Heitin sen Surskitin varjoon, joka häälyi sumun keskellä. Samalla hetkellä mereltä kuului huuto ja Vale Riverin suusta pääsi.
’’Lugia?’’

//Surskitiä siis nappaamaan. Suoritin Vale Riverin tarinatehtävän, sekä uusiutuvan tehtävän. Tehtävän XP:t anna Solenille (jos voi valita PC:llä olevan pokemonin, muuten Zonelle) Sanoja 1375//

Vastaus:

Pallo pyöri jonkin aikaa maassa, mutta et ehtinyt odottaa kauaa, kun se jo päästi merkkiäänen. Nappasit tason 13 tyttö-Surskitin!

Vale River oli hauska henkilöidea ja sisällytit sen tarinaasi hyvin! Onneksi Chespin sai tarvitsemaansa apua. Kappalejakoja olisi mielestäni voinut olla hiukan enemmän, mutta hyvä että ne kuitenkin löytyvät tarinoistasi. Tarinastasi saat yhteensä 13 kolikkoa sekä 20xp pokemoneillesi, poikkeuksena taistellut Aflac, joka saa 21xp. Tehtävistä saat lisäksi vielä pääsyn Delta Caveen ja Glenn Caveen sekä 10 kolikkoa ja 10xp Solenille. EXP Share antoi PC:llä oleville pokemoneille 10xp.

- Dee

©2018 Cinnabar - suntuubi.com