Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinakirja

Tämän sivun vieraskirjaan kirjoitetaan hoitotarinat niiltä kouluttajilta, joilla ei ole hoitosivua. Suosittelen kirjoittamaan tarinan ensin varmuuden vuoksi johonkin muistioon tai esimerkiksi Wordiin, että sitä voi tallennella kesken kaiken ja jatkaa myöhemmin. Tarkistathan oikeinkirjoituksen ja tarinan sujuvuuden vielä kertaalleen ennen kuin lähetät sen!

Yleensä ottaen tarinasta saatavat palkinnot (kolikot ja pokemonien xp) määräytyvät sanamäärän mukaan, mutta myös tarinan sujuvuus vaikuttaa hiukan. Jos se on täynnä kirjoitusvirheitä, saat luultavasti hiukan vähemmän palkintoja, kun taas erityisen hyvin kirjoittaessasi voit saada hiukan extraa. Tarinan on oltava vähintään 500 sanaa pitkä, kun lähetät sen.

 1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Höyhensiipi

11.12.2018 20:42
Heräsin seuraavana aamuna hoteelista. Olin nukkunut todella hyvin. Nousin ylös ja venyttelin jäseniäni, kun yhtäkkiä muistin saliottelun. Jännitys alkoi taas kaivaa vatsassani. Nousin kunnolla ylös ja katsoin Scoutiin, joka nukkui kerällä omalla vuoteellaan. Katsoin sitä ja päätin antaa sen nukkua vielä sen aikaa, kun vaihdoin vaatteet ja pakkasin otteluun tarvittavat varusteet reppuuni. Tämän jälkeen kävelin pokemonin luo ja ravistin sitä varovasti. Se avasi silmänsä ja kierähti selälleen ja katsoi minuun.
’’Hei, lähdetäänkö aamupalalle?’’ kysyin ja rapsutin sitä vatsasta. Se nyökkäsi ja nousi pystyyn. Lähdimme alakertaan, jossa aamupala tarjoiltiin. Minulla ei ollut kova nälkä, joten vain näykin leipääni. Sen sijaan Scout söi hotkien ja viimein kun hän oli valmis, jouduin hiukan siistimään häntä.
’’Noin, haetaan Laice ja Aireil, niin lähdemme’’, sanoin kannustavasti ja kävelin kohti pokemoneiden aluetta. Laice oli kylvyssä omassa ’’huoneessaan’’ ja Aireilin löysin ilokseni leikkimästä toisen Surskitin kanssa. Tuntui pahalta keskeyttää leikkiminen, mutta meillä oli saliottelu käytävänä.
’’Aireil, tulehan, ottelun jälkeen pääset taas leikkimään ystäväsi kanssa’’, selitin ja otin pokemonin palloonsa.

Ne olivat jo saaneet syödä, joten lähdin kävelemään Scoutin kanssa kohti salia. Suunnistin kartan avulla, eikä se ollut kovin helppoa, sillä kaikki talot näyttivät lähes samalta. Onneksi noin puolen tunnin harhailun jälkeen löysimme perille, salin ovelle. Hengitin syvään ja koputin oveen. Odotin hetken, jonka jälkeen kuulin liikettä oven toiselta puolen. Oven avasi nuori nainen, jolla oli punainen tukka.
’Hei! Olet varmasti tullut saliotteluun?’’ hän tervehti ja viittoi tulemaan sisälle.
’’Niin, kyllä olen, aloitammeko heti?’’ kysyin ja oletin naisen olevan salijohtaja, sillä hänen takanaan kyyristeli kolme pokemonia, jotka tiesin olevan salin pokemonit.
’’Voimme aloittaa heti, mikäli sinä olet valmis?’’ punatukkainen kysyi haastavasti.
’’Kyllä olen! Olen muuten Momo’’, esittelin itseni.
’’Ja minä Sheila, Delta Gymin salijohtaja!’’ Sheila sanoi ja johdatti minua halki salin. Pian saavuimme ottelukentälle. Huomasin ilman olevan kuuma ja reunoilla näin avotulia. Kyllä huomasi tietämättäkin, että tämä oli tulityypin sali. Kentän laidalla olevasta ovesta tuli esiin toinen nainen, joka oli varmasti tuomari, sillä käveli tuomarin korokkeelle ja viittasi meitä asettumaan päätyihimme. Kävelin vastapäätä Sheilaa, jonka kasvoilla oli arvioiva katse.
’’Vulpix, tule ottelemaan!’’ hän huusi ja Vulpix, joka oli ainoana jäänyt ulos pokepallostaan, juoksi kentälle itsevamrmasti. Itse kaivoin samalla Aireilin pokepallon repustani.
’’Aireil, nyt on sinun vuorosi!’’ heitin pokepallon ilmaan ja kentälle ilmestyi pieni sininen pokemonisi.
’’Ottelu alkakoon!’’ tuomari huusi.
’’Vulpix, tee Ember!’’ Sheila huusi.
’’Aireil, väistä ja tee Bubble beam!’’ käskin. Onneksi Surskitini oli nopea ja onnistui väistämään kaikki tulipallot, paitsi yhden, joka ei tehnyt paljon vahinkoa. Bubble beam toimi hyvin tulityypin Vulpixia vastaan, mutta Sheila ei aikonut antaa periksi.
’’Vulpix, tee Quick attack ja tee heti perään Fire spin!’’ Sheila käski. Surskit oli nopea, mutta Quick Attack oli osoittautunut harjoituksissakin hankalaksi.
’’Väistä!’’ Huusin, mutta turhaan, sillä Quick attack oli jo osunut ja seuraava liike Fire spin oli jo käynnissä.
’’Aireil, yritä päästä pois Quick attackilla!’’ yritin ja toivoin, että se kuulisi minut. Yhtäkkiä iso valo välkähti ja Aireil oli vapaa.
’’Hyvä tee nyt Bubble beam!’’ huusin, kun pokemonit olivat vielä lähekkäin. Vesityypin liike teki paljon vahinkoa, sillä Vulpix kaatui maahan,
’’Hyvä, lopetetaan tämä tekemällä Quick attack!’’ huusin. Halusin sen loppuvan pian, sillä Aireil oli väsynyt ja Vulpix oli jo nousemassa. Kesken ylösnousun Aireil kuitenkin törmäsi siihen ja Vulpix kaatui maahan.
’’Vulpix ei voi jatkaa, Surskit voittaa!’’ tuomari huusi.
’’Hyvä Aireil!’’ huusin, mutta tiesin, että vastustajat eivät loppuneet siihen.
’’Ei se mitään Vulpix’’, Sheila mutisi ja veti pokemonin palloonsa.
’’Tule esiin Quilava!’’ salijohtaja huusi ja päästi toisen pokemoninsa ulos. Se oli Quilava. Väsynyt Aireil ei jaksaisi enää pitkään, mutta edes vähän aikaa, jotta Scout saisi hyvän pohjan hyökkäykselle.
’’Quilava, tee Tackle!’’ Sheila käski. Quilava oli yllättävän nopea.
’’Ariel, tee Quick attack!’’ sanoin lähes samaanaikaan. Pokemonit törmäsivät toisiinsa ja pölypilven laskeuduttua pystyssä oli Quilava, joka hoippui kuitenkin hieman iskun voimasta. Aireil oli kuitenkin pökertyneenä maassa.
’’Vedin sen palloonsa ja supatin sille kiitokset.
’’Hyvä on, Scout sinun vuorosi!’’ sanoin ja katselin kun pokemon juoksi kentälle.
’’Aloitetaan Quick Attacilla!’’ Sheila käski.
’’Väistä ja tee Sand Attack!’’ sanoin. Scout, joka oli hitaampi, kuin Aireil, sai pienen hipaisun Quilavan hyökkäyksestä, mutta tulistui siitä vaan entisestään ja tähtäsi vastaiskunsa hyvin. Quilava lennähti rajusti taaksepäin iskun voimasta.
’’Hyvä Scout, jatketaan Rock Tombilla!’’ sanoin ja uskollinen pokemonini lähti syöksyyn. Quilava oli kuitenkin valmiina ja teki Flame Wheelin Scoutia vastaan. Vaikka sen ei pitäisi vaikuttaa Scoutiin kovin paljoa, otti se kuitenkin yllättävän paljon osumaa.
’’Scout!’’ huusin, kun pokemonini makasi maassa ja Quilava lähestyi sitä uhkaavasti.
’’Scout jaksat kyllä! Nouse vain ylös!’’ melkein anelin. Samassa Scout alkoi hohtaa samalla tavalla, jonka tunnistin heti, se varmasti kehittyi. Vilkaisin rannekelloani ja huomasin, että keskipäivä oli juuri mennyt. Olin alunperin toivonut Dusk-formia, mutta nyt Midday Lycanrocin nähdessäni, ei se minua haitannut lainkaan.
’’Hienoa Scout!’’ kannustin ja päätin jatkaa heti ja käyttää hyväkseni sen ajan, kun Sheila ja Quilava toipuivat hämmennyksestä.
’’Scout, tee Rock Throw ja heti perään Sand Attack!’’ sanoin, eikä kestänyt kauaakaan, kun Quilava makasi maassa pökertyneenä. Vedin syvään henkeä. Enää Torracat jäljellä ja minulla oli Scout, joka selvästi uupuisi pian, sekä Laice. Minusta tuntui, että meillä olisi aika hyvät mahdollisuudet.

Shela veti Quilavan palloonsa ja päästi viimeisen pokemoninsa kentälle. Torracat murahteli ja heilutteli takapäätään ja oli selvästi valmis otteluun. Salijohtaja ei antanut yhtään aikaa vaan aloitti heti hyökkäyksen. Torracat, tee Double Kick!’’ hän käski kylmänviileästi. Nielaisin, sillä tiesin, että Scout oli heikko Taistelu-tyypin liikkeille.
’’Väistä ja Tee Quick attack!’’ Huusin Scoutille. Pokemonit törmäsivät kuitenkin yhteen, sillä Lycanroc ei ehtinyt väistämään. Tiesin Scoutin kaatuneen ja otin jo pokepallot repustani. Oletukseni osui oikeaan pölyn laskettua. Vedin Scoutin sisään ja katsoin Torracatiin, joka oli saanut selvästi vain lisää intoa otteluun.
’’No, saamasi pitää’’, ajattelin, kun päästin Laicen kentälle. Tiesin, ettei Laice voinut väistää lähes ollenkaan iskuja, mutta luotin sen omiin hyökkäyksiin niin paljon, että uskoin sen voittavan, ennen kuin se uupuisi.
’’Laice, tee Sing!’’ päätin aloittaa helpolla liikkeella. Torracat reagoi liikkeeseen heti ja vaipui unen kaltaiseen tilaan. Se oli kuitenkin levotonta unta, joten arvelin liikkeen vaikutuksen lakkaavan pian.
’’Tee Water Gun ja perään Water Pulse!’’ käskin. Halusin lopettaa ottelun pian. Liikkeet tehosivat hyvin, mutta sen takia Torracat myös heräsi.
’’Tee monta Double Kickiä!’’ Sheila sanoi, mutta huomasin, että hän oli jo hieman hermostuneempi. Kunnioitin kuitenkin Sheilaa, sillä tämä selvästi tunsi vastustajansa. Tiesin näiden heikkoudet ja teki havaintoja pelistä koko ajan. Laice ei voinut paljonkaan vastustaa Torracatia, joten mietin kuumeisesti, miten tämän saisi päätökseen. Torracat oli ilmiselvästi moimien loppumisen rajalla. Sitten minulla välähti.
’’Tee Body Slam ja lopetukseksi Water Gun!’’ sanoin ja katsoin kun aluksi Torracat lensi kentän halki. Laice aloitti liikkeensä, mutta ilmeisesti Torracat oli viime hetkellä aloittanut oman liikkeensä, sillä niiden törmäyksen jälkeen peli joko loppuisi meidän tai Sheilan voittoon.

Sanoja 1079
Yksi mysteerimunista kuoriutuu.

Nimi: Höyhensiipi

12.11.2018 20:18
Heräsin varhain siihen, että tärisin kauttaaltani. Minulla on äärettömän kylmä ja kauhukseni tajusin, että olin ehkä jopa kipeänä. Nousin pystyyn ja toivon, että olisin nyt lämpimässä sängyssä. Nousin istumaan väliaikaisella ’’teltallamme’’. Näin kyllä ympärilleni, ja havaitsin maan olevan jo hallassa. Se sai minut liikkeelle. Päästin ainoastaan Flairin ulos.
’’Voisitko sulattaa maata tuosta hieman, niin etsin sillä aikaa jotain, joka sopisi nuotioon’’, sanoin ja nousin. Kiedoin itseni tiukasti takkiini ja keräilin oksia, joita ei kyllä kauheasti löytynyt. Palattuani takaisin oli Flair odottamassa, mutta se näytti huolestuneelta. Laskin risut länttiin, joka oli sulana ja pian siinä roihusikin pieni tuli. Lämmittelin siinä hetken, ennen kuin aloin pakkaamaan tavaroita. Tarkastin reittimme kartasta. Se nyt tästä puuttuisikin, että eksyisimme. Pääsisimme jo tänään Delta cityyn, mutten ollut varma olinko valmis otteluun. Laice ja Scout olivat jo enemmän kuin valmiita. Aireil tarvitsi vain vähän itseluottamusta. Nuotiosta ei ollut paljoa hyötyä, mutta vietin sen vieressä vielä hetken, kunnes nousin ja sammutin sen. Kaivoin Flairin pokepallon, sillä oletin sen haluavan sinne lämpimään. Tai enhän minä tiennyt minkälaista siellä oli, mutta niin ainakin oletin, kun tulityypin pokemon oli kyseessä. Osoitin jo Braixenia pallolla, kun se astui eteenpäin ja painoin käpälänsä kädelleni ja laski sen alas.
’’Ai… haluat kulkea kanssani?’’ sain soperretuksi, kun ymmärsin, mitä pokemon tarkoitti. Olin alkaa itkeä. En ollut edes tajunnut kuinka luja suhde meillä oli. Laitoin pokepallon pois ja rutistin Flairia.
’’Braix, Braixen’’, se sanoi hieman vaivaantuneesti, mutta iloisesti.

Lähdimme patikoimaan tietä pitkin. Vaikka se ei ollutkaan kovin hyvässä kunnossa, oli matkan teko suhteellisen helppoa. Oloni oli jo hiukan parempi, mutta päätin kysyä Delta cityyn päästyämme neuvoa Joylta, vaikka pokemoneitahan hän pääasiassa hoiti, mutta kyllä hän varmaan sen verran osaisi minua. Aloin muutenkin käymään päässäni läpi, mitä pitäisi tehdä. Teltta ja makuupussi olivat ensimmäisenä ostoslistalla. Samoin joku retkikeitin ei olisi pahitteeksi, eikä ensiaputarvikkeetkaan. Ruokaa pitäisi myös ostaa. Lista kasvoikin yllättäen aika pitkäksi ja aloin miettimään riittäisikö rahani kaikkeen, joten päätin ostaa ensiksi teltan makuupussin ruokaa ja ensiaputarvikkeet ja katsoa sen jälkeen, kuinka paljon rahaa olisi jäljellä.

Kartan ja pokedexin tiedot yhdistettyäni olin varma, että olisimme kohta jo lähellä. Ajatukseni palasivat väkisinkin otteluun. En tiennyt kannattaisiko se aloittaa heti. Joka tapauksessa ensiksi täytyisi mennä pokemonkeskukseen. Ensinnäkin tarkistuttamaan pokemonit, hoitamaan itseäni, sekä käydä kaupassa. Lisäksi tarvitsin Laicen pois PC:ltä ja olin luvannut Sparkille, että tämäkin pääsisi sieltä pois. Lisäksi halusin kaksi uutta pokemonia, jotka olivat kuoriutuneet munista. Ajattelin tehdä suunnitelman valmiiksi, mutta sitä ennen päästin mukana olevat Aireilin ja Scoutin ulos. Huomasin kaupungin talojen siintävän jo edessä, eivätkä pokemonitkaan olleet huomaamatta. Aireil alkoi jännittämään selvästi ja Scout yritti peittää jännitystään, mutta silti sen häntä heilui ja se säntäili sinne tänne. Jostakin syystä vaikka tunnelma oli niin kireä aloin nauramaan ja kutsuin pokemonit luokseni. Ne näyttivät hieman pöllämystyneiltä, mutta kun otin ne lujaan halaukseen, nekin rentoutuivat ja pääsimme jatkamaan matkaa. Kun olimme taas tien päällä kävin mielessäni läpi pokemonejani. Mukana pitäisi olla ainakin Flair, Spark, kaksi uutta pokemonia, halusin myös Scoutin, joten jäljelle jäi kaksi paikkaa. Solen ei ollut ollut pitkään aikaan mukana, joten nyt olisi sen vuoro. Viimeisen paikan sai Zone. PC:lle joutuisivat siis Shimmer, Miral, Aurora, Shadow, Laice, Aflac ja Aireil. Tuntui kamalalta laittaa pokemoneja sinne, mutten voinut muutakaan. Lupasin itselleni kuitenkin, että kertoisin heille tästä ennen kuin laittaisin sinne, sekä selittäisin miksi, sillä en halunnut suoranaisesti suosia ketään. Ainoastaan Aflac pysyisi siellä niin, ettei kävisi välillä ulkona, mutta se olisi varmasti hyvä sillä sen ulkonäön muutos saattaisi vaikuttaa vieläkin. Seuraavan kerran otan kyllä Aflacin mukaani, päätin lujasti ja keskityin taas matkan tekoon, sillä olin ottanut muutaman askeleen pois tietä ja törmännyt tietenkin kiveen. Hammasta purren jatkoimme matkaa, kunnes saavuimme Delta cityn porteille.

Alkoi jo hieman hämärtää, enkä voinut olla huomaamatta kaupungin loistoa. Flair käveli kauniisti vieressäni, enkä voinut olla ajattelematta, että tämä pärjäisi hyvin myös koordinaatio kisoissa, mutta olin jo matkani alussa päättänyt keskittyä kouluttamiseen. Aireilin olin ottanut jo syliini, sillä sen oli paljon helpompi matkustaa niin. Toivoin myös, että se rauhoittuisi ja saisi jälleen kerran itsevarmuutta lisää. Scout sen sijaan muisti taas vahtikoira roolinsa ja käveli hiukan edellämme ja haisteli joka paikkaa. Välillä se palasi taaksepäin ja kulki aivan vieressämme tai hiukan jäljessä. Etenkin, kun joku tuli vastaan se hidasti ja pysyi vierellämme, jonka jälkeen jatkoi taas vartiointia. En olisi voinut olla onnellisempi. Minulla oli ihanat pokemonit, joihin pystyin luottamaan aina. Ne tukivat minua, saivat nauramaan, kun olin allapäin ja silloin, kun kaipasin seuraa, sitä minä myös sain.

Kaupungissa oli onneksi selvät opastukset, joiden avulla löysin nopeasti pokemonkeskukselle. Ilta alkoi jo hämärtää, joten paikka oli aika tyhjä. Kävelin vastaanotolle, jonka takana Hoitaja-Joy odotti hymyillen.
’’Hei, voisitko tarkastaa kaikki pokemonini ja kunhan ne ovat ok, tuon vielä yhden PC:ltä?’’ kysyin, vaikka tiesin, että se sopisi. Annoin siis kaikki pokemonini, jotka olivat mukana pokepalloissaan ja menin itse odottamaan sohville. Odotin aika kauan, olihan pokemoneita paljon, joten päätin käydä samalla kaupassa, joka oli keskuksen yhteydessä. Ostin muutaman pussin pokemonruokaa, sekä eväitä itselleni. Löysin myös halvat ja helposti kuljetettavat retkivälineet, joihin kuului teltta, makuupussi, taskulamppu, retkikeitin ja pienet ruokailuvälineet, sadetakki, sekä kaiken huippuna ensiapuvälineet ja sain nämä kaikki yllättävän halvalla! Palatessani ostosten kanssa, palasi Joy pokemonini mukanaan.
’’Kiitos! Tulen aivan kohta takaisin ja tuon vielä yhden pokemonin, sanoin ja lähdin kentälle, jonka olin havainnut. Halusin pienen hetken niiden kanssa, jotka laittaisin PC:lle. Kävelin ottelukentän reunalle ja päästin Auroran, Shimmerin, Miralin ja Shadowin ulos. Ne katsoivat minua hetken ja taisivat ymmärtää. Tästä tulisi minulle varmasti tapa, kun laitoin pokemoneja PC:lle.
’’Olen siis vaihtamassa teitä PC:lle. Ja haluan kertoa teille, että ensinnäkin tarvitsen Laicen ottelemaan, sekä kaksi uutta pokemoniani. Solenkaan ei ole ollut ikuisuuteen kanssani. Ottelun jälkeen vaihdan Laicen ja Aireilin sinne vielä, jolloin saan Spakin, jolle lupasin, että hän pääsee sieltä pois, sekä Zonen. En haluaisi tehdä tätä, mutta ei ole muutakaan’’, lopetin, sillä en halunnut kuulostaa liian selittelevältä. Onneksi minun ihanat pokemonini ymmärsivät ja tulivat luokseni halaamaan, miten nyt kukin pystyi.
’’Kiitos teille!’’ sanoin vielä ja vedin heidät palloihinsa. Kävelin sisälle vaihtolaitteelle. Vaihdoin pokemonit, jonka jälkeen minulla oli hallussani Flairin, Sparkin, Laicen, Aireilin, Scoutin, Solenin, sekä Zonen pallot. Uudet pokemonit olivat osoittautuneet Wingulliksi, sekä Driflooniksi. Tutustuisin näihin myöhemmin, kunhan olisi aikaa. Palasin tiskille annoin Laicen pallon hoitajalle. Kun tämä oli juuri menemässä nurkan taakse muistin.
’’Ai niin, siellä on sitten Lapras’’, sanoin. Mikä härdelli siitäkin olisi tullut, jos Laice olisi koollaan rikkonut jotain.

Hoidin itselleni paremman olon uuden ensiapupakkaukseni avulla. Sen tehtyäni aloin lukemaan lehtitelineen esitteitä. Käteeni sattui pokemonhotelli, josta sai roimasti alennusta, jos oli menossa ottelemaan. Päätin kerrankin tuhlata ja mennä nukkumaan hotelliin. Siellä olisi myös tiettyjä hoitoja pokemoneille, mutta en varmaankaan kerkeäisi sellaisiin. Mutta ilmainen etu oli, että sain Laicelle vesialtaan, jossa nukkua, sekä pokemoneille tarjottiin ’’huoneita’’ jotka soveltuivat juuri sen tyypin tarpeisiin ja vielä ilmaiseksi! En ollut uskoa silmiäni kun luin. Odotin jopa kärsimättömänä, kunnes sain Laicen pallon takaisin. Lähdin oitis suunnistamaan kohti tuota hotellia, jota ei voinut olla huomaamatta, sillä se oli erittäin iso rakennus, jonka erotti hyvin, vaikka sekin oli rakennettu siitä kivestä, josta kaikki muutkin. Oli jo todella hämärää ja yllätyksekseni talot olivat alkaneet hohtaa satumaisesti. Kun astuin sisään hotelliin, näin samassa paikan tasokkuuden. Kävelin hieman epävarmasti tiskille ja soitin kelloa, sillä ketään ei näkynyt. Pian tiskin taakse ilmaantui nuori nainen, jolla oli iloiset ja kauniit kasvot, sekä hovimestarin puku.
’’Iltaa, kuinka voin auttaa?’’ tämä kysyi ja hymyili entistäkin enemmän.
’’Tuota, tulisi tänne yöpymään pariksi yöksi’’, päätin sanoessani.
’’Hienoa! Oletko ottelemaan menossa vai?’’ nainen kysyi ja nyökkäsin vastaukseksi.
’’Siinä tapauksessa saat kaiken edullisemmin, sekä ilmaiset kapselit pokemoneillesi’’, tämä sanoi ja naputti jotain koneelleen. Pian sainkin kortin, joka olisi avain huoneeseeni.
’’Noin aamupala on seitsemästä kello yhteentoista, lounas puoli kahdestatoista puoli kolmeen. Illallinen viidestä eteenpäin. Nämä kuuluvat hintaan Kahvia ja muuta leivonnaista saa koko päivän ajan, tuosta kahvliasta’’, nainen kertoi ja viittilöi paikan suuntaan.
’’Hyvä, nyt käymme katsomassa pokemoneillesi hyvät paikat’’, nainen sanoi ja nappasi jonkun läpyskän takaansa naulakosta.

Hän lähti johdattamaan minua erästä käytävää pitkin ja pian saavuimmekin mielettömän isoon huoneeseen, jossa oli useampi kerros ja se oli täynnä kapseleita, joissa osassa oli pokemoneita ja osa oli tyhjiä.
’’Tämä on valvottu ja vartioitu paikka pokemoneillesi. Jokaiselle etsitään sopiva pieni kapseli, jonka lisäksi on yhteisiä isompia kapseleita, tähän aikaan päivästä, kannattaa kuitenkin antaa niiden rentoutua omissa kapseleissaan’’, minulle kerrottiin. Katsoin kaikkea vain silmät ymmyrkäisinä kaikkea sitä. Huomasinkin, että jotkut olivat selvästi tarkoitettu jollekin tietylle pokemontyypille.
’’No, mitä pokemoneja sinulla on mukanasi?’’
’’Öö, aika monen tyyppisiä, voinko päästää heidät ulos?’’ kysyin ja kun sanin luvan avasin kaikkien pokepallot. Pokemonitkin ihmettelivät kaikkea ympärillänsä.
’’Hyvä on Lapraksen kannattaa mennä vesialtaille. Mennään katsomaan, mutta voi olla helpompi, jos hän matkustaa pallossaan’’, nainen sanoi ja vedin Laicen vielä hetkeksi palloonsa.

Kävelimme kaiken sen ihmeellisen läpi, kunnes saavuimme isolle vesialtaalle, jonka keskusta oli tyhjä, mutta reunoille oli rajattu alueita, joista joillakin oli pokemoneja ja joillain ei. Alueet olivat myös tarkoitettu erilaisille pokemoneille. Näin alueen, joka koostui osittain vedestä ja osittain maasta, jota peitti ruoho. Alueella pomppi iloisena kaksi Frokieta. Toinen alue, joka oli meitä lähimpänä olikin kokonaan vedenalla. Siellä oli erilaisia kasveja, sekä muutama Seaking uiskentelemassa.
’’Täällä olisi juuri sopiva paikka Laicelle. Tyyppi, jää ja vesi, sopisi myös lentotyypin pokemonille, joka pitää viileästä. Ilma viileää, mutta vesi lämmintä. Hiukan maata, jolla kasveja, sekä pehmeä alusta pokemonille, mitäs sanot?’’ tuli toinen työntekijä yhtäkkiä paikalle. Nainen oli selvästi kutsunut hänet.
’’Juu, kuullostaa oikein hyvältä!’’ sanoin samantien.
’’Seuraa siis perässä’’, uusi työntekijä, joka oli nuori mies sanoi ja viittilöi mukaansa. Vilkaisin naiseen, joka nyökkäsi rohkaisevasti ja seurasi perässämme.

Päästin Laicen paratiisiinsa, josta se piti selvästi.
’’Otin tämän rannekkeen, jolla pidämme huolen, että vain sinä ja hätätapauksessa henkilökunta voit avata tämän kapselin. Teemme vain näin.. ja nyt voit kokeilla sitä’’, tiskillä työskennellyt nainen selitti ja anoit rannekkeeksi osoittautuneen läpyskän minulle. Kokeilen avata kapselin painamalla läpyskän sille osoitettuun paikkaan, ja kun se toimi suljin sen takaisin kiinni.
’’Voit käyttää yhtä ja samaa ranneketta kaikkiin kapseleihin, huh, vielä kuusi jäljellä’’, hän sanoi ja muistin vasta nyt, että kaikki muut olivat koko ajan seuranneet perässä.
’’Tässä lähellä on varmasti sopiva paikka tuolle Surskitille, itseasiassa… tässä’’ avulias mies sanoi ja näytti paikkaa. Siellä oli pieni lammikko vettä, sekä paljon kukkia. Nostin Aireilin ylös, jotta tämä näkisi sinne. Se piristyi selvästi heti, joten sinne sen annoin mennä. Lukitsin kapselin rannekkeellani ja jatkoimme matkaa.

Seuraavaksi löysimme Zonelle hyvän kapselin ja aivan läheltä myös Solenille, joka kapseliin päästyään vaipui jonkinnäköiseen meditaatio tilaan. Flairin ja Sparkin kapselit olivat vierekkäin. Enää Scout oli jäljellä mukana olevasta poppoosta. Olimme jo kiertäneet lähes kaikki kivityypin kapselit, mutta mikään ei näyttänyt kelpaavan Scoutille. Aloin olla jo hiukan vaivaantunut, joten päätin ehdottaa.
’’Onko mahdollista, että hän nukkuu minun huoneessani?’’ kysyin varovasti.
’’Kyllä sekin käy, voimme lisätä hänelle pedin’’, nainen sanoi.
’’Kiitos paljon!’’ sanoin, mutta olin silti vähän huolissani Scoutista.

Palasimme vastaanotolle ja maksoin koko jutun. Rahaa minulle ei paljoakaan jäänyt, mutta onneksi seuraavat päivät voisimme oleilla täällä. Sain huoneemme avaimen. Suunnistimme ison hotellin läpi sinne. Scout kulki vierelläni, mutta roikotti hieman häntäänsä. Mihin iloinen ja leikkisä pokemon oli kadonnut? Toivoin sen olevan vain jännitystä.

Huone oli iso ja mukavan oloinen. Scoutille luvattu vuode oli valmiina ja siihen pokemon menikin lepäämään. Kävin nopeasti suihkussa ja vaihdoin pyjaman päälleni. Kävelin Rockruffin viereen. Kyykistyin ja silitin sen päätä. Se nuolaisi kättäni ja hymyili hiukan. Pussasin sitä päähän ja nousin ylös. Päätin katsoa tilannetta aamulla uudelleen. Kipusin sänkyyni, jonne olin upota. Onneksi sain pian nukahdettua, sillä huomenna olisi suuri päivä.

Sanoja: 1863
Mukana olevat pokemonit: Scout, Laice, Aireil, Spark, Flair, Zone ja Solen.

Vastaus:

Se, että olit tulossa kipeäksi oli mielestäni hyvä lisäys tarinaan ja toi siihen paljon uskottavuutta! Lisäksi sait sen kautta tuotua ilmi, kuinka paljon Flair jo luottaa sinuun. Tarina oli muutenkin hyvin kuvailtu ja kirjoitettu, tykkäsin myös hotellista! Viihdytte varmasti siellä :) Loppu vaikutti ehkä hiukan nopeasti kirjoitetulta, lauseet olivat hiukan lyhyehköjä ja kuvailua ei hirveästi löytynyt, mutta toisaalta tarinan loppu tulee mulla ainakin liian helposti hutaistua, että pikkujuttuja. Muu tarina oli miellyttävää luettavaa! Saat tällä kertaa 18 kolikkoa, 27xp pokemoneillesi ja 13xp PC:llä oleville pokemoneille :)

- Dee

Nimi: Deen T

05.11.2018 22:16
Clay vai Muppet, savi vai Sesame Street?

*Dinggg*
”…no tuo oli nopein pokemonin nappaus minkä olen koskaan nähnyt”, Clay totesi. Eikä suotta sillä pokepallo pysähtyi lähestulkoon heti Houndourin imaistuaan. Olin erittäin hämmentynyt ja ihmeissäni. Sainko todella juuri Houndourin?!
”Jjjjjjeeees!” minä huusin riemastuksesta. Toinen itse nappaamani pokemon urallani. Ja vieläpä tuli ja dark tyyppiä! Mahtava kombo sanoisin.

Yö alkoi jo saapua hiljalleen matkatessamme kohti Clover cityä. Molemmat olimme edelleen järkyttyneitä aikaisemmista tapahtumista emmekä puhuneet toisillemme juurikaan. Toksu oli halunnut jonkin aikaa sitten kiivetä reppuuni nukkumaan omaan pikkupeittoonsa kääriytyneenä. Raukka parka oli lopen uupunut Bulbsun etsimisestä ja Houndourien hyökkäyksestä.

”Mitenhän Toksu tulee toimeen Hoksun kanssa, kun sen lajitoverit juuri grillasivat meidät kaikki?” minä kysyin Claylta hieman huolestuneena. Hoksu on siis nappaamani Houndourin nimi.

”Kyllä se hyvin menee. Toksu kaipaa vain hyvät yö unet. Kyllä se ymmärtää, ettei Hoksu ole vastuussa lajitovereidensa tekosista”, Clay vastasi rauhoittelevasti. toivoin syvästi hänen olevan oikeassa. Totuus kuitenkin selviäisi vasta aamulla.

”Muuten Muppet. Haluat varmaankin haastaa minut salitaisteluun?” Clay kysyi minulta.
”Näin olin ajatellut tekeväni kyllä”, minä vastasin hänelle.

”Mitä jos jätettäisiin se huomiselle? Olen itsekin levon tarpeessa ja varmasti sinäkin olet. Jos haluat niin minulla on salissan lattialämmitetty varasto huone, jota käytän vierashuoneena. Siellä on patjakin aina valmiina. Normaalisti se on vain sukulaisille, mutta koska meillä meni näin myöhään, niin saat käyttää sitä. Taistellaan vasta aamulla hyvin levänneillä”, Clay ehdotti.
”Tehdään näin ja tuo kuulostaa mainiolta ajatukselta. Olinkin juuri miettinyt missä nukkuisimme Toksun kanssa tämän yön. Kiitos Clay”, minä vastasin riemastuneena.

Salille päästyämme Clay johdatti minut ja Toksun meille lupaamaansa varastohuoneeseen. Lattia todellakin oli ihanan lämmin ja patja oli täydellisen pehmoinen. Nostin repun varovasti selästäni ja nappasin makuupussini. Levitin sen sängylleni ja möngin sen sisään. Tämän jälkeen nostin Toksun varovaisesti pois repusta, jotten herättäisiä sitä.

”Hyvää yötä Toksu. Toivottavasti saat nukuttua hyvin”, minä sanoin. Olin itsekin niin väsynyt, etten jaksanut edes ajatella seuraavan päivän salitaistelua.
”Huoohhohohoh…josko sitä itsekkin alkaisi pikkuhiljaa…nuk…kkkrrrroo”.

Seuraavana aamuna heräsin hyvissä ajoin Toksun kanssa. Teimme normaalit aamurutiinimme, pesimme hampaat ja kasvot, otimme aamupalan ja venyttelimme, ja sitten lähdimme hieman matkailemaan kaupungille.

Clover City ei ole hirvittävän iso kaupunki, mutta tapahtumia siellä riittää. Jokaisen kulman takana on jokin kaupustelija tai epätoivoinen voro, joka yrittää huijata turisteilta rahaa. Toki siellä oli myös todella paljon erittäin lahjakkaita katutaiteilijoita, kuten eräskin pelle, joka jonglöörasi seistessään yhdellä puujalalla rantapallon päällä. Kauppoja ja tori kojuja oli siellä täällä, mutta markkina aluetta ei varsinaisesti ollut. Kävimme eräästä tuollaisesta pikkukojusta Toksun kanssa ostamassa pientä purtavaa ja sitten aloimme suuntaamaan kohti salia valmistautuaksemme iltapäivän salitaisteluun.

Matkatessamme kohti Clayn salia kuului yhtäkkiä huuto erään kojun luota.
”Seis siihen paikkaan! Pysäyttäkää nuo varkaat!”, kojun omistaja huusi kurkkunsa käheäksi.
”Tule Toksu mennään nappaamaan ne kiinni!”
”Tuki-ppprrriiiiiii!”
Näinpä minä ja Toksu siis lähdimme takaa ajoon. Nuo ruoka varkaat olivat violetteja rottia ja ohi mennen kuulin jonkun paikallisen toteavan, että taas nuo Rattatat ovat harjoittamassa ilkivaltaa. Ne olivat siis ilmeisesti Rattatoita. Takaa ajoni johdatti meidät lopulta eräälle safarille, jonne jouduin maksamaan sisäänpääsy maksun, jotta pääsin jatkamaan varkaiden kiinniottoa. Onneksi lopulta löysin juuri ennen kuin ne alkoivat popsimaan ruokia suihinsa. Sain hätisteltyä ne pois ruoan ääreltä ja pakkasin ruoat reppuuni. Hetken pohdittuani äskeisiä tapahtumia päätin vielä hetkeksi jäädä tutkimaan kyseistä safaria, sillä olihan jo maksanut päästäkseni sinne.

Vietettyäni tovin safarilla palasin Clover Cityyn ja palautin Rattaoiden varastamat ruoat kojulle.
”Suuret kiitokset! Ilmeisesti jouduit jahtaamaan niitä aika pitkään ennen kuin sait ne kiinni, kun paluusi venyi näin pitkälle.”
”Juu kyllähän niitä aika pitkälle sai jahdata, mutta näinpähän maisemia ja törmäsin uusiin hienoihin pokemoneihin”, minä vastasin tälle ystävälliselle myyjälle. Myyjä antoi minulle vielä pienen korvauksen vaivan näöstäni ja sain sen lisäksi vielä ilmaiseksi ruoat jotka olin palauttanut. Hyvä näin sillä olin kuolemaisillani nälkään kaiken sen juoksemisen jälkeen. Nyt oli vain suunnattava Clayn salille ja voitettava se ensimmäinen merkkini.

Salille saapuessani Clay oli minua jo ovella vastassa.
”Tulithan sinä Muppet, Kerkesin jo huolestua, ettet saapuisi. Oletko jo valmistautunut häviämään?”
”Enpä ole siihen varautunut Clay! ’Mä tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä’”, minä vastasin.
”…vai vielä popkulttuuri referenssejä. No joka tapauksessa. Tulehan, niin aloitetaan.”

Kuljin Clayn perässä Toksu sylissäni pitkin Clover Cityn salin pitkiä ja leveitä käytäviä kohti salin ydintä, eli taistelu areenaa. Tätä hetkeä olin odottanut siitä lähtien kun oma kotikaupunkini Thistle Town jäi taakseni. Nyt se oli vihdoin tapahtumassa. Olin alkamassa taistelemaan ensimmäistä salijohtajaani vastaan tavoitteenani ainoastaan voittaa. Niin tosin oli myös Claylla. Arvatenkaan hän ei siis tulisi päästämään minua helpolla.

Ovet aukenivat erään pitkän ja karun käytävän päässä ja siellä se oli. Tuleva taistelu alustamme. Se oli vihreä nurmi alue lukuun ottamatta pientä hiekka aluetta, jolla taistelu tulisi varsinaisesti tapahtumaan. Molemmin puolin oli siellä täällä puskia ja puita. Paikoin oli myös kukka-asetelmia väriteemoin. Osassa oli sinisen erisävyjä, osassa punaisen ja osassa vihreän ja niin edelleen kaikissa mahdollisissa väreissä. Tekisi pahaa käyttää tuli-pokemonia ja polttaa tätä kaunista salia maan tasalle.

Menimme Clayn kanssa omiin päätyihimme. Luonnollisesti haastaja oli pääovia lähempänä ja salijohtaja kauempana. Tuomari saapui paikalle kentän reunalle.
”Salitaistelu on alkamassa Clover Cityn Clayn ja Thistle Townin Muppetin kanssa. Molemmat kouluttajat saavat käyttää vain kahta pokemonia. Haastaja saa vaihtaa pokemoniaan halutessaan niin usein kuin sielu sietää. Olkaa hyvä ja aloittakaa!”, tuomari kuulutti kuuluvalla äänellä.
”Matkaan Bulbsu!”, Clay huusi heittäessään sipulikupolinsa kentälle.
”No niin Toksu näytetään hänelle mistä meidät on tehty. Clay nyt selvitetään riittääkö savi peittoamaan Sesame Streetin!”, minä huusin vielä perään.
”…taas yksi popkultuuri referenssi…toivottavasti niitä ei kuuluisi enää kovin montaa…okei Bulbsu Tackle!”, Clay komensi sipulinsa liikkeelle.
”No niin Toksu, hyppää ilmaan ja käytä Superpoweria!”
”…wait...WHAT!!!!!!!!!!!!!”
”Bulba O.o!!!!!”
Nuo huudot kaikuivat kentän toiselta laidalta Toksun saadessa täysosuman tuohon sipulikupoliin lähitäisyydeltä.
”Bulbasaur ei pysty jatkamaan. Ensimmäinen erä menee Muppetille!”, tuomari ilmoitti hämmentyneellä äänellä.
”Young sir you have some explaining to do! Miten pirskatissa Toksu osaa Superpowerin!?”, Clay kysyi vetäessään sipulikupolinsa takaisin.
”No tuota. Kävi sellainen sattumus, että Rattatat varastivat erään kyläkauppiaan ruoat ja palautin ne hänelle. Kiitollisuudessaan hän sanoi, että hänellä oli tällainen liike levyllä, jonka voisi tietokoneen avulla opettaa jollekin pokemonille ja päätin antaa sen Toksulle.”, minä vastasin Claylle.
”…okei…en taida enää kysellä enempää aiheesta. Lileep sinun vuorosi!”, Clay huusi heittäessään seuraavan pokemoninsa kehiin.
”Toksu Sweet Kiss!”
”Lileep väistä Toksu ja käytä Acidia!” Clay vastasi. Lileep osui ja se selkeästikkin sattui Toksuun.
”Toksu nouse ylös ja käytä Superpoweria!”
”Lileep väistä ja Acid vielä kerran!”, Toksu ei kerennyt laukaisemaan Superpoweriaan ja otti suoran osuman toistamiseen Acidistä.
”tuuukiiii…”
”Togepi ei pysty jatkamaan taistelua. Toinen erä menee Claylle!”, tuomari kuulutti jälleen.
”Toksu oletko kunnossa!”, huusin juostessani ottamaan Toksun syliini kentältä.
”Hyvin taisteltu Toksu. Lepää nyt rauhassa. Nyt Keldeo sinun vuorosi!”, minä huusin.
”KELDEO??? MUPPET MITÄ HIIVATTIA NYT. ENSIN TOKSULLA SUPERPOWER JA NYT VIELÄ MYYTTINEN POKEMON? MILLOIN EDES NAPPASIT SEN?!”, Clay huusi erittäin hämmentyneenä.
”No tuotah. Muistatko vielä ne Rattatat joista puhuin? Ne johdattivat minut tälle tulliasemalle jollekin luola safarille tai vastaavalle ja jouduin maksamaan sisäänpääsymaksun saadakseni Rattatat kiinni siellä. Saatuani ne kiinni ja napattua ruoat niiltä ajattelin itsekseni, että kerta maksoin siitä, että pääsin tänne asti, niin kierrellään nyt hetki. Sitten törmäsin sielä tähän Keldeoon, jonka sain napattua. Tyytyväisenä lähdin jatkamaan matkaani ja palautin ruoat sille torikauppiaalle ja häneltä sain sen Superpower levyn…eheh”
”………ihan vain tuurisi takia tekisi mieli antaa merkki sinulle lyömällä sillä ensin naamaasi mustelma keskelle vasenta poskeasi, mutta pakko taistella loppuun koska kyseessä on virallinen salitaistelu ja täytyy pitää kiinni virallisista säännöistä”, Clay sanoi hivenen ärtyneenä ja molemmat seisoimme aloillamme odottaen toisen tekevän seuraavan liikkeen.

Sanoja: 1206

Vastaus:

Sä muistaakseni ajattelit kirjottavas koko Keldeon ja Lileepin kohtaamisen vasta sitten kun saat tietää, kumpi voittaa? Spoilataas nyt siis että Keldeo, jotta pääset jatkamaan xD

Taas kerran loistava tarina jossa oli vieläpä pituutta kivasti! ^-^ Loppuun olisin kaivannut enemmän kappalejakoja ja musta ois myös ollu kivempi jos tarinassa ois kerrottu erikseen siitä, kun nappasit Keldeon ja Superpowerin Toksulle, mutta toimi se toisaalta näinkin. Pariin kertaan sulla oli vuorosanoissa sekä huutomerkki että pilkku tähän tyyliin "Toinen erä menee Claylle!", tuomari kuulutti, mutta joissain kohdissa se oli kirjoitettu ihan oikein ilman tuota pilkkua.

Jatko-osaa odotellessa :3 Saat tästä pätkästä 12 kolikkoa, 14xp Toksulle sekä Keldeolle ja 12xp lopuille.

- Dee

Nimi: Dee

03.11.2018 13:52
15. luku :: Harjoituspäivä

Ollakseni rehellinen route nelosen kiviset maisemat eivät miellyttäneet silmääni, mutta pokemonien paljous kyllä. En kuitenkaan pystyisi nappaamaan mitään ennen Delta Cityä, sillä pokepalloni olivat loppuneet Eeveen jälkeen. Tristan vaikutti kuitenkin kiinnostuneelta alueen Ekanseista, joten hänen yrittäessä löytää sellaista voisin hyvin harjoitella pokemonieni kanssa taistelemalla muita villipokemoneja vastaan. Taputin ohi mennen Chican päälakea ja katsoin huvittuneena, kun se kantoi Sparkia ja Daliaa selässään. Walan selässä taasen istui Plum, joka näytti erittäin onnelliselta päästyään lentämään elämänsä ensimmäistä kertaa. Se oli unohtanut eilisen epäonnistuneen taistelun jo aikoja sitten ja oli taas oma, iloinen itsensä.
"Pokemoneja näkyvissä!" Tristan ilmoitti kovaan ääneen. Käänsin katseeni eteemme ja tosiaan, polun tukkeena seisoi kolme pokemonia. Yksi niistä oli Tristanin etsimä Ekans, toiset kaksi tunnistin Cuboneksi ja Mankeyksi.
"Ekansss!" käärmepokemon sihisi tuijottaen meitä silmät viiruina, ruumis aggressiivisesti jännittyneenä.
"Haastamme teidät otteluun!" julistin tietäen, että Ekans yritti sanoa juuri samaa. Olimme päätyneet pokemonien omille reviireille, joten ne yrittivät luonnollisesti puolustaa kotiaan ja perheitään. Tristan kutsui pallosta esiin Pansearinsa Burnin, kun taas minä valitsin Walan sekä Plumin. Pääsisin kokeilemaan tuplaottelua!

"No niin Plum. Tiedän, ettei viimekerta mennyt niin hyvin kuin olisi voinut, mutta uskon sinuun ja kehityt koko ajan lisää", supisin Pansagelle, joka nyökkäsi päättäväisenä. Hymyilin ja pörrötin sen päälakea. Wala oli jo taisteluasemissa malttamattoman näköisenä, samoin vastustajamme, joten selvitin kurkkuani.
"Wala, tee Ember Mankeyyn ja Plum, tee Vine Whip Cuboneen!" ohjeistin nopeasti. Tristanilla näytti ainakin menevän hyvin Ekansia vastaan, joten päätin keskittyä täysin omaan otteluuni. Tristan pärjäisi kyllä.
"Pansage-pansage!" Plum kiljui vetäessään köynnöksensä esiin ja iskiessään niillä Cubonea parhaansa mukaan. Liike näytti hiukan kömpelöltä, sillä olin tottunut Chican ja Leafyn tekemiin Vine Whippeihin, mutta se onnistui ja sai Cubonen kaatumaan hetkeksi maahan. Walalla meni vielä hiukan paremmin.
"Hyvä! Jatkakaa sitten Lickillä ja Quick Attackilla!"
Nyt vastustajat alkoivat myös hyökätä takaisin. Cubone lähti Plumia vastaan Bone Club, kun taas Mankey näytti yrittävän Cross Chopia. Tiesin jälkimmäisen olevan melkoisen vahva taistelutyypin liike, joten toivoin Walan väistävän sen. En todellakaan halunnut pokemonieni pyörtyvän, ennen kuin edes pääsisimme Delta Cityyn. Onneksi ainakin Plumin Lick onnistui, tosin Pansage joutui ensin onnistuneen Bone Clubin kohteeksi. Wala oli erittäin nopea väistäessään Mankeyn liikettä, mutta ikävä kyllä liike teki kuitenkin jotakin vahinkoa. Wala kirkaisi, mutta onnistui vuorostaan omassa hyökkäyksessään ja väsytti Mankeyta suunnilleen yhtä paljon takaisin.

Taistelu jatkui hetken, kummankin osapuolen onnistuessa liikkeissään vuorotellen. Minusta alkoi näyttää jo siltä, ettei se koskaan päättyisi, kun Plum kiljaisi ja jäi maahan makaamaan.
"Plum!" huudahdin juosten apinapokemonin luokse. Mitään ei kuitenkaan ollut enää tehtävissä, Pansage oli pyörtynyt. Huokaisin raskaasti ja kutsuin sen palloonsa.
"Hyvin oteltu. Wala, jatka Peckillä Cuboneen ja sitten Ember Mankeyyn!"
Onneksi Walalla näytti yhä olevan voimia, kun taas villipokemonit alkoivat olla väsyneitä. Ember riitti saamaan Mankeyn pois pelistä, mutta Cubone jäi vielä seisomaan viimeisillä voimillaan pystyyn.
"Cuuuboooneee!" se huusi raivoissaan ja lähti Walaa kohden Headbuttilla. Linnun oli kuitenkin helppo väistää isku, olihan se ilmassa siipiensä varassa ja seuraava Peck takasi meille voiton.
"Hyvä Wala, juuri noin!" kehaisin Fletchinderiä, joka laskeutui maahan.
"Flet-chindeeer!"

Ryntäsin pokemoneineni Tristanin luokse.
"Saitko Ekansin?" kysyin hengästyneenä. Hän nyökkäsi ylpeänä ja todisti väitteensä kutsumalla myrkkytyypin pokemonin ulos pallostaan.
"Ekansss", käärmepokemon sihisi vilkuillen ympärilleen, ennen kuin tajusi, mitä oli tapahtunut. Se jatkoi ryömimistä, kunnes päätyi Tristanin luokse tunnustaen tämän nyt mestarikseen. Tristan hymyili kumartuen Ekansin puoleen.
"Meistä tulee vielä hyvät kaverit, eikös?"
Hymyilin itsekin, ennen kuin muistin, että meidän oli ehdittävä Delta Cityyn ennen pimeän tuloa.
"Jatketaanko matkaa?"
"Jatketaan vaan", Tristan vastasi ja kutsui Ekansin takaisin palloon.

Seuraavat pokemonit joihin törmäsimme olivat neljä tien varrella istuvaa Tyrogueta. Niillä näytti olevan kiivas keskustelu meneillään, sillä yksi niistä nousi pian seisomaan ja huusi kolmelle muulle. Toinen lähti ensimmäisen perään ja teki tacklen sitä päin, mutta kaksi istumaan jäänyttä olivat huomanneet meidät ja osoittelivat meitä kauhistuneina kuiskaillen.
"Tyrogue?" tacklen tehnyt yksilö ihmetteli, kunnes sekin huomasi, mistä oli kyse. Äkkiä neljä Tyrogueta olivat kerääntyneet ympärillemme, valmiina hyökkäämään.
"Blacky, tee Thunder Fang ja Spark, tee Thunder Shock!" huusin nopeasti itsepuolustuksena. Tristan kutsui Ekansin sekä Leafyn ulos palloistaan ja ohjeisti niitä tekemään Vine Whipin sekä Poison Stingin. Tyroguet yrittivät kukin vastata Tacklella, mutta sekä Blacky, Spark, Leafy että Ekans ehtivät hyökätä ensin, sillä kenenkään niistä hyökkäykseen ei tarvittu kontaktia vastustajaan.
"Uudestaan!" huusimme Tristanin kanssa yhteen ääneen. Tyroguet vaikeroivat hyökkäysten osuessa niihin ja alkoivat huutaa apua. Helping Hand, tajusin ja vilkaisin Tristania jännittyneenä. Joutuisimmeko ottelemaan useampaa pokemonia vastaan yhtä aikaa?

Pian paikalle saapui kaksi uutta Tyrogueta, aivan kuten olin arvellutkin. Tristan kutsui vielä Vaporin mukaan taisteluun ja minä pyysin Daliaa käymään tuumasta toimeen. Chica, Wala ja Skyler seurasivat taistelua sivusta ja kannustivat kukin vuorollaan.
"Dalia, tee Bubble ja muut jatkakaa samaan malliin!" huusin ohjeita. Tristanin pokemonit ottelivat vähintään yhtä ahkerasti, joten ei mennyt kauaa, kun Tyroguet juoksivat huutaen pakoon. Vaihdoimme ylävitoset Tristanin kanssa.
"Huh, oli vaikeeta taistella kolmella pokemonilla yhtä aikaa", tämä huokaisi pyyhkien hikeä otsaltaan. Pokemonottelut saattoivat näyttää siltä, että pokemonit tekivät kaiken raskaan työn, mutta todellisuudessa myös meillä ihmisillä tuli hiki otellessa. Siihen oli eläydyttävä, jos sen halusi onnistuvan. Äkkiä molemmilla puolillani alkoi välkkyä kirkas valo. Käännyin katsomaan ensin nopeasti vasemmalle, sitten oikealle.
"Ne molemmat kehittyvät!" kiljaisin huomatessani, että Blacky kasvatti itselleen lisää panssareita sekä kierteiset, terävät sarvet, kun taas Spark nousi seisomaan kahdella jalalla ja vaihtoi väriä kellertävästä vaaleanpunaiseksi. Tristan seurasi muodonmuutosta kanssani hymyillen, kunnes se oli ohi. En voinut itsekään olla hymyilemättä. Tiimini kehittyi ja parani koko ajan!

Aloimme lähestyä Delta Cityä pikku hiljaa, kun törmäsimme taas uusiin pokemoneihin. Meitä vastassa oli kolme ärisevää Rockruffia, jotka näyttivät olevan sitä mieltä, että matkamme päättyi siihen.
"Chica ja Skyler, tehkää Magical Leaf ja Headbutt!"
"Burn, tee Lick!"
Rockruffit vastasivat Bitellä, mutta sekä Chica että Burn onnistuivat väistämään ne. Viimeinen Bite puolestaan osui Skylerin pääpanssariin, joten sillä ei ollut mitään tehoa. Päihitimme koirapokemonit alta aikayksikön, mutta ulkona oli jo melkoisen pimeää. Siispä loppu matkasta hoitui tulipokemoniemme avulla, muuten emme olisi nähneet eteemme kättä pidemmälle. Delta Cityn korkeiden porttien lähestyessä tunsin vatsani murisevan. Kurkistin portissa olevasta ikkunasta sisään ja henkäisin syvään.
"Talot kimaltavat!"
Takaani kuuluva rätinä ja raksahtelu kiinnitti kuitenkin huomioni pian muualle. Tristanin muna oli alkanut kuoriutua, ja seurasimme tapahtumaa molemmat yhtä mielenkiinnolla. Minusta pokemonin kuoriutuminen oli suloisin asia ikinä. Etenkin, kun munasta lopulta putkahti esiin pikkuruinen, ruskea pokemon, joka muistutti hiukan huonekasvia.
"Bonsly", Tristan tunnisti ja katsoi vauvaa silmiin. "Tervetuloa tiimiin!"
"Boon-sly!"

//1025 sanaa

Vastaus:

Tarinasta 10 kolikkoa, 18xp pokemoneille (korkeatasoisemmalle Chicalle 36xp) ja 7xp PC:llä oleville pokemoneille.

- Dee

Nimi: Dee

03.11.2018 00:46
14. luku :: Kohti Delta Cityä

Tristan astui hermostuneena sisään Sorrel Gymin ovista ja vilkuili ympärilleen. Loikkasin sisään hänen perässään ja minun perässäni sisään tulivat Plum ja omat pokemonini.
"Turhaan jännität, eikös tämän pitäisi olla ihan helppoa Burnin, Vaporin ja Leafyn kanssa?" ihmettelin, vaikka tiesin varsin hyvin, että olisin itsekin jännittänyt vaikka tiimissäni olisi ollut Arceus ja Rayquaza. Tristan kohautti olkiaan vastaamatta mitään. Kurtistin kulmiani ja tunsin oloni hiukan typeräksi. Huomasin kuitenkin pian salin eteisen seinustalla pokemoninvaihtopisteen ja ryntäsin sen luokse. Voisin vaihtaa jonkin pokemoneistani nappaamaani Poliwagiin, sillä tarvitsin seuraavalla salilla vesityypin pokemonia, kun taas joku toinen saisi tehdä tilaa Plumille... Niin ja Mareepini voisi myös tulla mukaan. Päätin lopulta vaihtaa Lunarin Poliwagiin ja jättää myös Delmian tilapäisesti pois, jotta voisin pitää Plumia mukanani. Voisin ottaa Deerlingin mukaani taas seuraavan salihaasteen jälkeen. Monesta pokemonista oli hirveän vaikeaa päättää, mutta en olisi voinut olla nappaamatta yhtäkään tämän hetkisistä ystävistäni. Joskus oli vaikeaa pitää niistä kaikista...

Kutsuin siis haikein mielin Delmian sekä Lunarin palloihinsa ja asetin ne vaihtolaitteessa oleviin aukkoihin. Valitsin koneelta Mareepin ja Poliwagin, ennen kuin painoin hyväksyvää nappia. Vaihto tapahtui nopeasti, hetkeksi pallot katosivat näkyvistä, mutta sitten tulivat takaisin ja päästivät merkkiäänen tarkoittaen, että vaihto oli onnistunut. Nappasin pallot syliini ja päästin kummankin pokemonin ulos.
"Poliwag!" vesipokemon ilmoitti onnellisena ja ryntäsi halaamaan minua. Mareep sen sijaan tutkaili minua ja Poliwagia hiljaa, pää kallellaan.
"Tervetuloa Sorrel Cityyn, Poliwag", nauroin ja halasin sitä takaisin. Voi miten suloista. Nostin Poliwagin vaivattomasti syliini ja viitoin Mareepiakin seuraamaan. Tristan oli nimittäin juuri päättänyt keskustelunsa Jaken kanssa ja käveli apinapokemoneineen kohti hallia, jossa saliottelu käytäisiin. Ryntäsin perään juuri ennen kuin Jake sulki oven.
"Sinäkö taas?" salijohtaja ihmetteli, mutta ei antanut minulle tilaisuutta vastata vaan käveli tavanomaiselle paikalleen salin toiseen päähän. Asetuin pokemonieni kanssa mukavasti katsomoon ja jäin odottamaan jännityksellä, miten Tristanin kävisi.

Kuten minuakin vastaan otellessaan, Jake valitsi ensimmäiseksi pokemonikseen Rhyhornin. Tristan sen sijaan valitsi vastoin puheitaan Vaporin, mikä oli minusta viisas päätös: Burn olisi tulityypin pokemonina ollut tuplaheikko maa- ja kivityypin Rhyhornia vastaan, kun taas Vapor oli tuplavahva. Kumma kyllä kuulin Jaken hiljaisen hymähdyksen, jonka hän päästi vastustajansa pokemonin nähdessään.
"Ottelu alkaa!" julisti tuomari. Tartuin jännittyneenä kiinni edessäni olevan penkin selkänojasta ja siristin silmiäni nähdäkseni paremmin, vaikka olin melkein eturivissä. Tiesin, että olisin lähes yhtä harmistunut kuin Tristan itse, jos tämä häviäisi.
"Horn Attack!" jyrähti Jake ensimmäisenä. Näpyttelin nopeasti pokedexiäni ja sain selville, että se oli Rhyhornin opituista liikkeistä lähtötasoisesti voimakkain. Tristanilla oli kuitenkin nopeat refleksit ja hän ehti sanoa vastaiskunsa ääneen ennen kuin ehdin edes kauhistella asiaa.
"Tee Leer ja loikkaa Rhyhornin selkään!"
Pääsin näkemään Vaporin hämmästyttävän nopeuden käytännössä. Panpour tuijotti Rhyhornia hetken epämiellyttävällä ilmeellä, mikä sai sarvikuonopokemonin kyllä hidastamaan vauhtia, tosin vain hetkeksi. Leer kuitenkin heikensi vastustajaa, joten miten Tristan ikinä päättäisikään hyökätä, se iskisi Rhyhorniin normaalia kovemmin. Ennen kuin Jake tai Rhyhorn ehtivät reagoida mitenkään, oli Vapor jo ponnistanut vahvoilla takajaloillaan vastustajansa selkään ja tarrannut sen sarvesta tiukasti kiinni. Rhyhorn huomasi tämän vasta muutaman sekunnin myöhässä ja meni niin hämilleen, että pysähtyi keskelle kenttää.
"Tee Smack Down selkä edellä seinää kohti, niin Panpour putoaa kyydistä", Jake käskytti yhä hänelle tyypilliseen maltilliseen ääneen, mutta ikävä kyllä Vapor ja Tristan olivat huomattavasti nopeampia.
"Water Gun!" matkatoverini huusi ja Vapor toteutti hänen käskynsä saman tien. Kuinka ollakaan, Rhyhorn oli jo sen jälkeen alhaalla, olihan se hyvin heikko vesityypin iskuja vastaan.
"Rhyhorn ei voi jatkaa, Vapor voittaa!"

Minun ja pokemonieni hurraamisen loputtua Jake kutsui esiin seuraavan pokemoninsa, Mudbrayn, joka olikin minulle jo tuttu. Viimeksi olin taistellut sitä vastaan itse sekä Delmian että Walan avustamana ja kieltämättä erittäin vahva aasipokemon oli ihan kunnioitettava vastus. Vaporilla oli kuitenkin yhä tyyppietu, vaikkakin pienempi kuin Rhyhornia vastaan otellessa.
"Aloita Fury Swipesilla ja tee Water Gun, jos se yrittää hyökätä!" Tristan ohjeisti. Hän oli ehtinyt antaa vasta kolme ohjetta Vaporille, mutta jo niiden kolmen perusteella uskalsin väittää hänen ottelutaktiikkansa olevan erittäin fiksu ja hankala päihittää. Salaa ihailin ja jopa kadehdin Tristania hiukan hänen luovuudestaan, mutta työnsin tunteet taka-alalle ja keskityin otteluun puristaen Poliwagia sylissäni.
"Bulldoze!" Jake vastasi iskuun, ennen kuin Vapor ehti Mudbrayn luokse. Tajusin, että juuri Bulldoze oli Tristanin suunnitelman ainoa aukko ja jäin kauhistuneena seuraamaan, mitä tapahtuisi. Vaporin menetys tässä vaiheessa ottelua ei olisi kovin hyvä juttu, sillä Tristanin korkeatasoisempi Burn oli heikko maatyyppiä vastaan, kun taas Leafylla oli tyyppietu mutta se oli pojan mukaan huomattavasti kokemattomampi ottelija. Mudbfray iski kavionsa maahan ja järisytti koko ottelukenttää niin, että Vapor alkoi ensin huojua, sitten tömähti maahan vinkaisten. Tristan ei kuitenkaan jäänyt miettimään pitkäksi aikaa.
"Palaa, Vapor!" hän huusi ja osoitti pokepallolla Vaporia kohti.
"Mitä?!" huudahdin, "voinko noinkin tehdä?"
En saanut tietenkään vastausta, mutta tyhmempikin olisi tajunnut sen olevan myöntävä. Ei kun vain kaikki ottelutaktiikat uusiksi. Miksei kukaan kertonut, että pokemonin takaisin kutsuminen ja sen vaihtaminen toiseen kesken ottelun oli sallittua?

Tristan kutsui esiin Leafyn, mikä ei hirveästi yllättänyt minua. Epäilin hiukan sitä, miten Vaporin vaihtaminen Leafyyn loppujen lopuksi parantaisi tilannetta, voisihan Mudbray tehdä Bulldozen aina vain uudestaan ja uudestaan, mutta en antanut epäilykseni näkyä ulospäin.
"Vine Whip!" Tristan käski heti Leafyn tultua ulos pallosta. Löin kämmeneni otsaan. Tietenkin! Leafylla näytti olevan pieniä vaikeuksia saada nostettua Mudbray ilmaan, painoihan pokemon yli 100kg, mutta lopulta pieni Pansage sai kiikutettua rimpuilevan vastustajansa monen metrin korkeudelle ilmaan ja pudotti sen maahan.
"Vine Whip uudestaan ja äkkiä!"
Leafy jatkoi ruoskimalla kiljuvaa ja hirnuvaa Mudbrayta Vine Whipin avulla, eikä antanut armoa. Minun oli pakko myöntää, että vaikka apinapokemonit näyttivätkin söpöiltä ja melko harmittomilta, osasivat ne harmaiden hiusten aiheuttamisen lisäksi myös olla hurjia vastuksia. Sekä Pansaget, Pansearit että Panpourit olivat erittäin vikkeliä ja lisäksi myös viisaita ja uskollisia kouluttajalleen, vaikka jekkuilivatkin välillä.

Hetken mätkimisen jälkeen tuomari julisti Mudbrayn vihdoin pois pelistä, joten Jaken oli kutsuttava viimeinen pokemoninsa esiin.
"Tule esiin, Sandshrew!" salijohtaja huusi. Hän näytti aivan yhtä tyynen rauhalliselta kuin ottelun alkaessakin, vaikka pikku hiljaa miehen kasvoilla alkoikin näkyä arvostusta taitavaa Tristania kohtaan. Minua nolotti hiukan, sillä olin luullut poikaa melko aloittelijaksi, mutta hänhän oli kuin pokemonmaailman Chuck Norris! Tristanin oli ollut pakko harjoitella kotonaankin ahkerasti, sillä hän otteli mestarin elkein, ainakin minun näkökulmastani. Jouduin keskeyttämään ajatukseni, sillä ottelu jatkui saman tien ja halusin olla perillä siitä mitä tapahtui. Huomasin myös Plumin kurkistavan nyt olkani takaa ja osoittelevan kentälle höpisten itsekseen.
"Tee Fury Cutter, Sandshrew!"
"Vine Whip!"
Sandshrew yritti lähestyä Leafya ötökkätyypin liikkeellä, sillä se olisi vahva ruohotyypin Pansagea vastaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä Tristan iski takaisin uudella Vine Whipillä. Minusta Vine Whip oli yksi hyödyllisimpiä liikkeitä. Se ei ollut mitenkään erityisen vahva, mutta hyvin monikäyttöinen! Leafy todisti sanani tosiksi iskemällä köynnöksillään Sandshrewin toiseen päähän kenttää. Vastustaja ei kuitenkaan luovuttanut, vaan lähti uudestaan pyörimään keränä kohti Leafya tehdäkseen hyökkäyksensä.
"Väistä ja tee Lick!"
Leafy onnistui väistöliikkeessään, olihan se apinapokemonina hyvin nopea ja nuolaisi pienellä kielellään Sandshrewin kovaa kuorta. Pokemonin silmät laajenivat hetkeksi, ennen kuin se kaatui maahan jähmettyneenä.
"Mahtavaa, Leafy! Onnistuit jähmettämään sen, nyt vielä Vine Whip!" Tristan huusi kentän toiselta puolelta. Jaken naama pysyi peruslukemilla, vaikka hänen häviönsä näytti jo hyvin varmalta. Leafy iski Sandshrewiä Vine Whipillä. Kului hetki, kului toinenkin ja lopulta tuomari heilautti lippujaan.
"Sandshrew ei voi jatkaa, Tristan ja Pansage ovat voittajia!"

Ottelun päätyttyä Jake kutsui pokemoninsa takaisin ja käveli kentän toiseen päähän kättelemään naantalin aurinkona säteilevää Tristania. Leafy kiipesi katsomoon luokseni juhlimaan Plumin ja ottelusta viime hetkillä kiinnostuneen Poliwagin kanssa, mutta minä loikin alas kuullakseni tarkemmin, mitä Tristan ja Jake puhuisivat.
"Onnittelut voitosta", Jake aloitti ensin kätellen Tristania, sitten kaivaen jotakin taskustaan. "Tässä sinulle Sandstorm Badge. Minulla on sinulle myös jotain muuta toimistollani. En ole aikoihin nähnyt noin omaperäistä ottelutaktiikkaa."
En osannut päättää, ollako iloinen vai kateellinen, joten päätin mennä positiivisen kautta. Katsoin hymyillen Tristania, joka hymyili takaisin ja lähti seuraamaan Jakea, minä puolestaan häntä.

Jake avasi toimistonsa oven ja katosi pian jonkinlaiseen takahuoneeseen. Kauaa ei kestänyt, kun hän tuli sieltä pois kädessään valtava muna ja kiiltävä kivi, jonka tunnistin saman tien kehityskiveksi.
"Ansaitset nämä. Tämän munan pitäisi kuoriutua muutaman päivän sisällä, mutta rakenteensa perusteella se ei ole maatyyppiä, joten ikävä kyllä siitä ei ole maatyypin salillani mitään hyötyä."
Jake hieroi otsaansa hiukan harmistuneen oloisesti ja jatkoi.
"Tämä taas on Fire Stone. En tiedä onko sinulla pokemonia, jolle tällaisesta olisi hyötyä, mutta ehkä joskus vielä tulee olemaan", salijohtaja totesi ojentaen molempia esineitä hämmentyneelle Tristanille.
"Kiitos, pidän munasta hyvää huolta ja tulen varmasti keksimään käyttöä myös tulikivelle", hän sai sanottua hetken päästä. En ollut varma, oliko hän sanaton salijohtajan erikoisen lahjan vuoksi vai sen takia, että hän oli juuri alkanut toteuttaa unelmaansa pokemonkouluttajan urasta ja voittanut ensimmäisen saliottelunsa. Joka tapauksessa hyvästelimme Jaken ja lähdimme kävellen salilta ulos.
"Ihan hyvin oteltu", totesin hetken hiljaisuuden jälkeen. Tristan kääntyi katsomaan minua hetkeksi.
"Kiitti!"

Tristanin saliottelun jälkeen meidän oli määrä suunnata route neloselle ja sen kautta Delta Cityyn, tulen kaupunkiin, mutta lähtö ei sujunut täysin mutkitta. Kesti hetki, ennen kuin saimme viimeiset lähtövalmistelut tehtyä - Tristanin oli keksittävä munalle hyvä ja lämmin paikka, minun taas laskettua että koko pokemonporukka oli kasassa - mutta lopulta munalle löytyi paikka, minä sain pokemonien määrän täsmäämään ja uusimmat pokemontiimini jäsenet saivat nimet. Poliwagin nimesin Daliaksi, kun taas Mareepin Sparkiksi. Tristan muistutti minua myös siitä, että Plum olisi napattava pokemonpalloon, ennen kuin se olisi virallisesti pokemonini, joten hoidin homman saman tien alta pois vain kutsuakseni Pansagen saman tien ulos pallostaan.
"Tervetuloa tiimiin Dalia, Spark ja Plum!" toivotin kaikille kolmelle, ennen kuin vihdoin pääsimme lähtemään. Tristan oli kutsunut kaksi pokemoneistaan palloihinsa, ainoastaan Burn käveli hänen vierellään. Minulla taas oli koko konkkaronkka ulkona. Pienemmät pokemonit ratsastivat suuremman Chican selässä ja puhelivat keskenään ahkerasti. Tristan ja Burn näyttivät myös keskustelevan keskenään, joten minulla ei ollut muuta tekemistä kuin tarkkailla ympäristöä. Pikku hiljaa Sorrel Cityn portit alkoivat jäädä kauemmas ja kauemmas hiukan tunkkaisen kaupunki-ilman vaihtuessa raikkaaseen luontoilmaan.
"PICHU!"
Säikähdin kuollakseni kuullessani tarmokkaan, kimeän huudahduksen edestäni. Siinä seisoi keltainen, suurikorvainen pokemon, joka tuijotti meitä haastavasti.
"Pichu taitaa haastaa sut", Tristan totesi.
"Niimpä taitaa", naurahdin ja vilkaisin taakseni. "Eiköhän mennä, Plum!"

Ruohotyypin pokemonina Plumilla olisi jonkinlainen resistanssi Pichun sähköhyökkäyksiä vastaan, mutta toisaalta Plum oli myös vasta kuoriutunut, joten se olisi vasta erittäin, erittäin aloitteleva pokemon. Tiesin varsin hyvin ottavani riskin, mutta se ei haitannut niin kauan, kuin pokemonin olisivat turvassa, terveitä ja iloisia. Pokemonkeskus oli vielä lähellä, joten voisin hyvin käyttää Plumia ottelussa. Joskushan senki olisi opittava.
"Tee Leer ja Scratch!"
Plum teki ensimmäisen liikkeistä pienellä viiveellä ja lähti suorittamaan myös Scratchia vaappuen. Pichu oli kuitenkin nopeampi ja latasi salaman(eh)nopeasti itseensä sähkövarausta, jonka se suuntasi suoraan päin Plum-raukkaa. Pokemon meni aivan pois tolaltaan sähkövirran osuessa siihen.
"Yritä kestää, Plum, tähän on totuttava!" yritin rohkaista, mutta Pansage pudisteli päätään kiljuen ja alkoi itkeä. Huokaisin. Kun Plum ei hetkeen toennut, päätteli Pichu voittaneensa, kiljaisi voitonriemuisena ja lähti juosten karkuun.
"No, se oli hyvä yritys", lohdutin Plumia ja nostin pokemonin syliini. "Ensi kerralla sitten."

Kauaa emme ehtineet jatkaa matkaa, kun vastaan tuli seuraava pokemon.
"Se on Eevee!" kiljaisin ja tukin suuni sitten äkkiä. "Ups, sori. Olen vain odottanut Eeveeseen törmäämistä koko sen ajan, kun olen Sorrel Cityssä ollut."
Tristan virnisti sanomatta mitään. "No, nappaa se sit!"
Siispä kävin tuumasta toimeen. Viittasin Skylerin esiin ja pokemonit asettuivat taisteluasemiin, Eevee näyttäen vähintään yhtä itsevarmalta kuin Bagonini.
"No niin Skyler, eiköhän aloiteta. Dragon Breath!"
Olin näemmä valinnut Bagonin lempihyökkäyksen, sillä sen silmiin syttyi innokas kiilto. Skyler veti ilmaa keuhkoihinsa ja puhalsi Eeveetä päin voimakkaan, hehkuvan tuulenpuuskan.
"Ee-vee!" pokemon mutisi loukkaantuneena, mutta ei vielä kovin heikenneenä. Sen sijaan se alkoi saman tien suunnitella vastahyökkäystä ja iski Skyleriä kohden Quick Attackilla. En ehtinyt tehdä mitään estääkseni hyökkäyksen, sillä Eeveet ovat luonnostaankin jo kohtuullisen nopeita. Skyler murahti lennähtäessään taaksepäin, mutta sai jalat alleen saman tien ja iski Eeveetä uudella Dragon Breathilla.
"Hyvä, juuri noin!" kannustin Bagonia. "Tee sitten Headbutt!"
Onnekseni myös Headbutt kelpasi Skylerille, joka ryntäsi mahdollisimman nopeasti pienillä jaloillaan kohti Eeveetä.

Bagonin kovan kallon pamahtaessa Eeveen vatsaan teki mieli melkein parkaista itsekin, niin kova ääni siitä kuului, mutta pidättäydyin tekemästä niin ja seurasin ottelua silmä tarkkana. Tällä hetkellä tilanne näytti hyvältä, joten toivoinkin kovasti, että saisin Eeveen kiinni. Minulle jäisi niin paljon vaihtoehtoja, miksi voisin pokemonin kehittää! Eeveen vastahyökkäyksenä toimi pimeystyypin isku Bite, jonka myös Skyler osasi. Siispä päätin laittaa Biten Biteä vastaan.
"Tee Bite myös!"
Skyler ryntäsi kohti itsensä kanssa yhtä nopeaa Eeveetä. Hetken pokemonit ainoastaan väistelivät toisiaan yrittäen kumpikin päästä livahtamaan lähelle toista puraistakseen, kunnes Skyler lopulta vei voiton.
"Uusi Dragon Breath!" kiljaisin äkkiä, ennen kuin Eevee ehtisi reagoida Skylerin onnistumiseen uudella vastahyökkäyksellä. Kaikki meni juuri niin kuin pitikin, ja Skyler hönkäisi Eeveetä kohden vielä kerran. Vastustaja sulki silmänsä huokaisten ja heitin pokepallon sitä kohden.

//2042 sanaa

Vastaus:

Pallo tuntui pyörivän maassa ikuisuuden, ennen kuin todella pitkän ajan päästä pysähtyi päästäen merkkiäänen. Nappasit lvl 12 tyttö-Eeveen!

Tarinasta 20 kolikkoa, 30xp pokemoneille (Plumille ja Skylerille 32xp) ja 15xp PC-pokemoneille

- Dee

Nimi: Höyhensiipi

23.10.2018 13:18
Kun tajusin Rockruffin jääneen palloon, olin hihkua ilosta. Juoksin ensiksi kohti Shimmeriä, joka oli kehittynyt Roseliaksi ja nappasin sen rutistukseen. 
’’Rose, Roseeliaa!’’ se sanoi iloisesti, sekä hiukan vaivaantuneesti. Päästin sen maahan. Katsoin sitä hetken ylpeänä ja ajattelin samalla, miten se oli muuttunut. Alunperin epävarma Budew, oli nyt kaunis Roselia, jolta löytyi jo itsevarmuutta. Hymyilin Shimmerille ja kävelin Rockruffin pallon luokse ja vedin syvään henkeä. Päästin Rockruffin ulos ja otin muutaman askeleen taaksepäin.
’’Rock! Rockruff!’’ se murahti ja katseli ympärilleen ärein katsein. Sitä selvästi hieman hämmensi ottelun lopputulos, mutta se oli silti jäänyt palloon. Kyykistyi ja ojensin kättäni Rockruffille. Se katsoi minua hieman epäluuloisesti mutta käveli silti hiljaa eteenpäin. Varovasti se lähestyi ja lopulta pukkasi kättäni päällään. Oletin sen osoittavan sillä, että seuraisi minua. Aloin samassa miettimään nimeä, mutta siinä ei pitkään kestänyt.
’’Voisin alkaa kustua sinua Scoutiksi’’, ehdotin ja koirapokemon nyökkäsi.
’’Hyvä, tässä on Shimmer. Ja tapaat muutkin aivan pian, itseasiassa nyt!’’ esittelin ensiksi Shimmerin ja aloin kaivamaan muiden pokepalloja repustani. Heitin ne ilmaan ja pian edessäni seisoi seitsemän pokemonin tämän hetkinen tiimini.
’’Scout, tässä seisovat Flair, Aireil, Shadow ja Aurora, sekä Miral’’, kerroin pokemoneideni nimet.
’’Muut, tässä on Scout’’, sanoin ja Scout röyhisti rintaansa. Se halusi selvästi osoittaa kykynsä, mutta ainakin vielä se vain huvitti muita. 
’’Nyt meidän pitää alkaa harjoittelemaan ja todenteolla!’’ Katkaisin tilanteen ja aloin selostamaan suunnitelmaani. 
’’Seuraava sali on Delta cityssä. Se on tulityypin sali, eli olen valinnut ottelemaan Scoutin, Aireilin ja Laicen, joka ei ole juuri nyt mukana’’, kerroin ja pokemonit asettuivat kuuntelemaan.
’’Uskon, että Laice pärjää ja uskon, että Scout ja Aireilkin pärjää, mutta nyt kun he ovat täällä, harjoitellaan ja annetaan heille lisää itsevarmuutta!’’ kannustin.
’’Ihan ensiksi annan Rare candyt Scoutille ja Aireilille’’, sanoin ja heitin karkit kummallekin. Onneksi muut selvästi ymmärsivät, eivätkä tulleet kateellisiksi, tai eivät ainakaan näyttäneet sitä. Nyt ottelevilla pokemoniella olisi jo vähän paremmat mahdollisuudet pärjätä ottelussa, mutta vielä olisi tehtävää.

’’Hyvä on aloitetaan! Nyt on vain Flair tulityypistä, mutta tehdään joukkueet. Kaksi joukkuetta. Scout ja Aireil samaan ja yksi joutuu olemaan aina välillä tauolla’’, selitin ja pokemonit alkoivat heti liikehtiä rauhattomasti, varmasti odottaen pelin alkamista.
’’Voitte itse päättää joukot, mutta saatan ehkä silti muutella niitä hieman, jotta saisimme niistä mahdollisimman tasapuoliset’’, lisäsin vielä ja annoin pokemonien jakautua joukkueisiin. Toiselle puolelle tulivat Scout, Aireil ja Aurora. Näin toiselle puolelle jäi Shadow, Flair ja Shimmer. Miral jäi ensimmäisestä erästä pois. Joukkueet olivat näin hyvät, joten aloin kertomaan ottelun ideaa ja sääntöjä. Eli tämä on kolme vastaan kolme. Minä en anna teille liikkeitä. Saatan välillä antaa vinkkejä, mutta tässä samalla katson etenkin Scoutin ja Aireilin kohdalla, mitä kaikkea he osaavat’’, kerroin ja osa pokemoneista istuutui kuuntelemaan. 
’’Käyttäkää mahdollisimman monia eri liikkeitä, ainoastaan Flair, olisi hyvä, jos käyttäisin tulityypin liikkeitäsi, jotta Scout ja Aireil saavat niihin tuntumaa. Jos huomaatte jonkun liikkeen olevan muita heikompi, treenaamme niitä ottelun jälkeen’’, lopetin puheeni ja odotin jännittyneenä, kun pokemonit lähtivät hitaasti kentän päihin. 

’’Ja muistakaa ettei saa iskeä liikkeillä liian kovaa’’, sanoin vielä ennen kuin julistin ottelun alkaneeksi. Ensimmäisen iskun teki Flair, se oli Ember, joka eteni kovaa vauhtia kohti Aireilia. Olin jo varma, että liike osuisi, mutta aivan viime hetkellä Surskit väisti todella nopeasti ja teki Bubblen vastaiskuksi Flairiin, joka horjahti hieman taaksepäin.
’’Hyvä, juuri noin Aireil!’’ huusin kannustukseksi, istuessani Miralin vieressä eräällä kivellä. Ottelu oli jo käynnissä täysin. Scoutin vahvuudeksi huomasin sen voimakkaan Tacklen. Vaikka se ei olisi mitenkään erikoisen tehokas tulityyppejä vastaan, mutta kyllä sillä silti saisi paljon vahinkoa aikaan. Shadow yritti parhaansa mukaan iskeä Scouttiin mutta aika huonoin tuloksin. Lopulta se pääsi yhdellä erittäin hyvin ajoitetulla Quick attaccilla iskemään. Scoutin pudisteli hetken päätään, mutta oli jo sitten taas mukana ottelussa. 

Siirsin katseeni Auroraan, joka oli saanut vastaansa vasta kehittyneen Shimmerin. Vaikka Aurora olikin tällä hetkellä mukana olevista pokemoneista vahvin, pisti Shimmer hyvin kampoihin. Sen ujoutta ei huomannut enää, se liike toisensa jälkeen iski, mutta lopulta jo edellisestä ottelusta uupunut Roselia luovutti. Se nosti toisen kukistaan merkiksi siitä ja tuli luokseni. 
’’Ottelit todella hyvin! Olen niin ylpeä sinusta, nyt voit kyllä mennä lepäämään, olet sen ansainnut’’, sanoin sille lempeästi ja vedin sen palloonsa. Aurora käveli luokseni.
’’Etkö ottele enää?’’ ihmettelin, kun se istuutui rauhassa kiven viereen. Se nyökäytti päätään kohti Shadowta ja Scoutia, joiden otteleminen näytti jo aika hurjalta. Olin jo menossa väliin, kun huomasin Aireilin ja Flairinkin kääntyneen katsomaan heitä. Kuulin ulvahduksia, mutta ne eivät kuullostaneet kärsiviltä, vaan iloisilta. Ei kestänyt pitkään tajuta, että heidän ottelunsa oli kääntynyt pieneksi nujakoinniksi, jossa Shadow oli alkanut kutittaa Scoutia vatsasta. Aloin itsekin nauramaan, niin hassu näky se oli. 

Kävelin heidän luokseen ja irrotin heidät toisistaan. 
’’Muistatteko, että Scoutilla on ottelu aivan pian ja meidän piti harjoitella siihen?’’ kysyin. He näyttivät niin pöllämystyneiltä, että minäkin aloin nauramaan pian koko joukko vain kikatti. 
’’Okei, okei, jospa lähdetään nyt vähitellen liikkumaan kohti Route 5:sta. Treenaamme siellä sitten lisää, koska nyt ei tästä näytä tulevan mitään’’, sanoin hihityksen lomassa. Kaikki olivat yhtämieltä. Otin siis kaikki pokemonit palloihinsa, paitsi Scoutin, jonka suunnistustaidoista arvelin olevan hyötyä, olihan se elänyt varmaan koko elämänsä täällä. Lisäksi jätin Aireilin ulos. Halusin alkaa tekemään suunnitelmaa ottelua varten. Sitä voitaisiin hioa pokemoneiden kanssa. Matkan varrella voitaisiin myös testata joitain liikkeitä, joita mahdollisesti haluaisin otteluun. 

Olimme kulkeneet jo ikuisuudelta tuntuneen matkan. Emme olleet enää Route 4:lla, mutta maasto oli silti hiukan kivistä. Olin saanut selville Delta gymin salijohtajan ja hänen pokemoninsa. En kuitenkaan tiennyt pokemoneiden tasoa, joten tulisi varautua kaikkeen. 
’’No niin, laittaisin Aireilin Vulpixia vastaan, Scoutin Quilavaa ja Laicen sitten sitä Torracattia vastaan ottelemaan. Tottakai saatatte joutua ottelemaan muitakin vastaan, mutta noin pääpiirteittäin näin’’, selitin pienellä pysähdyksellämme. Pokemonit nyökkäilivät, vaikka Aireil näyttikin vähän pelokkaalta. 
’’Se menee varmasti hyvin, voisimme samantien kokeilla joitain liikkeitä, ennen kuin jatkamme matkaa. Aireil ja Scout suostuivat, joten aloitimme. 
’’No niin Aireil, näytä kuinka teet Quick attackin’’, kehotin ja jäin katselemaan kun pokemon valmistautui liikkeeseen. Tiesin, että voima ei ollut yksi Aireilin vahvuuksista, toisin kuin Scoutilla. Surskitin nopeus oli kuitenkin yllättänyt minut. Yhtäkkiä pokemon suhahti ohitseni liikkeen voimalla.
’’Hienoa! Tuota tulemme käyttämään ottelussa paljon. Näytä sitten Bubble’’, pyysin ja istuuduin Scoutin, joka pesi turkkiaan viereen. Aireil lähetti ilmoille paljon kuplia, jotka poksahtivat osuessaan johonkin, mutta muutama vain jatkoi lentelyä. Katsoin mietteliäänä pientä sinistä pokemonia.
’’Entä jos kokeilisimme yhdistää nämä liikkeet? Pystytkö pyörimään Quick attackilla ympyrää ja samalla tekemään Bubblea?’’ kysyin varovasti. Tiesin liikkeen olevan vaikea, mutta voisimme ainakin yrittää sitä.
’’Kokeilen ensin pelkkää pyörimistä’’, ehdotin. Aireil, joka näytti epävarmalta ryhdistäytyi ja alkoi pyörimään ensin hitaasti ja sitten suunnattoman nopeasti. 
’’Hyvä, jatka vain, yritä tehdä samalla Bubblea!’’ kannustin. Toivoin, että Aireilille ei tulisi huono olo kovin nopeasti. Aluksi vain muutama kupla pääsi ilmoille, mutta koko ajan niitä alkoi tulla enemmän.
’’Hyvä, voit nyt lopettaa!’’ sanoin aika pian, sillä en halunnut Aireilille kovin huonoa oloa. Se lopetti pyörimisensä ja huohotti aika paljon. Liike oli raskas, mutta Aireil pystyisi käyttämään sitä ottelussa.

’’Mikä on olo?’’ kysyin siltä, kun se huterin askelin tuli luokseni. Se hymyili hiukan, joten oletin, että ei kovinkaan huono.  Annoin sille kuitenkin vähän vettä vesipullostani. 
’’Voit nyt levätä, seuraavaksi Scout, kokeillaan sinulla joitain liikkeitä’’, sanoin ja Rockruff, joka oli ollut selvästi hieman kärsimätön ravasi pienelle alueelle, jossa harjoittelimme. Se heilutti häntäänsä ja murisi leikkisästi. 
’’Olet ainakin innokas’’, naurahdin ja otin pokedexini esiin. Katsoin Rockruffin liikkeet nopeasti läpi. Parhaimmat liikkeet ottelussa olisivat Sand Attack ja Rock Throw. 
’’Näytä Sand Attackisi’’, pyysin ja odotin lopputulosta. Rockruff aloitti liikkeen heti. Se suuntasi hiekkaisen aallon eteensä, jossa se häälyi jonkin aikaa, kunnes se vajosi alas.
’’Hyvä, entä millainen on Rock Throwisi?’’ kysyin. Se ei ollut niin voimakas, kuin Sand Attack, mutta olihan se ymmärrettävää, koska Scout oli osannut Sand Attackin todennäköisesti pidempään.
’’Noita käytämme ja tottakai muitakin liikkeitäsi, kuinka nopea Tacklesi on? Jos saamme siitä normaalia nopeamman meillä on jo vähän paremmat mahdollisuudet. Ja sitä paitsi en usko, että Quilava, on yllättävän nopea. Mutta kokeillaan!’’ lopetin huomattuani, että olin sanonut omia ajatuksiani ääneen. Rockruff valmistautui syöksyynsä ja pian se oli ohi. Sitä voitaisiin hioa vielä vähän nopeammaksi, mutta oli se jo paljon parempi.
’’Haluatko yhden vinkin? No joka tapauksessa, kun tulet vastustajan kohdalle, tähtää tämän olkaan. Niin sinun on helpompi kaataa hänet, kuin silloin kun menet suoraan päin’’, selitin ja Scout kuunteli tarkkaavaisena. Otin reppuni ja sieltä Shadowin pokepallon. Scout saisi harjoitella sen kanssa Tacklea. Shawod olisi varmaan aika lailla samaa koko luokkaa Quilavan kanssa. Kun Eevee tuli ulos, se katsoi tiukoin ilmein Scoutia. Näistä kahdesta tulisi varmasti hyvät ystävykset, mutta samalla kisakumppanit.

Katsoin hetken heidän harjoittelua, kunnes käännyin taas Aireilin puoleen, joka oli nyt saanut levätä.
’’Sinä saat harjoitella nyt oikeaa tulityypin pokemonia vastaan’’, sanoin ja päästin Flairin ulos pallostaan.
’’Flair, tähtää Aireiliin Emberilla ja Flame Chargella. Aireil, väistele ja tee vastaiskuja Bubblella ja Quick Attackilla’’, selitin ja astuin taaemmaksi. Flair, otti keppinsä ja aloitti Flame Chargella. Aireil, nopea kun oli, väisti sen ja otti Quick Attackiin vauhdin ja törmäsi Flairiin. Siitä ei ollut paljoakaan hyötyä, mutta kyllä Flair lensi silti muutaman metrin taaksepäin, ja alkoi jo hiukan huohottamaan.
’’Hyvä Aireil, jatka vaan!’’ huusin ja katsoin, kun Bubblen kuplat lensivät Flairia päin. Se oli juuri nousemassa, mutta kaatui takaisin maahan ja otti osumaa liikkeestä. Aireil antoi Flairin nousta rauhassa ylös. Braixen ryhdistäytyi ja teki Emberin Aireilia kohti. Muutama tulipallo osui pieneen pokemoniin, mutta vain muutama.
’’Kokeile nyt sitä yhdistelmää!’’ sanoin ja toivoin, että Aireililla olisi tarpeeksi itsevarmuutta yrittää sitä. Onneksi se alkoi jo pyöriä ja kun se oli saanut vaihdin ja heti alkoi tulla paljon kuplia. Flair, joka ei tiennyt yhdistelmästä katsoi ihmeissään ja yritti väistellä, mutta turhaan.
’’Hyvä riittää!’’ huusin ja kävelin heidän luokseen.
’’Oikein hyvä Surskit!’’, kannustin ja nostin Flairin pään syliini.
’’Oletko kunnossa?’’ varmistin. Se avasi silmänsä ja nyökkäsi hennosti.
’’Hyvä!’’ sanoin ja autoin sen ylös.
’’Shadow ja Scout, tulkaa tänne!’’ huusin.

Pian vähän matkan päästä kirmasikin kaksi pokemonia. Niillä oli selvästi kilpailu, sillä kun Shadow oli juossut ohitseni ensiksi alkoi Scout hiukan murisemaan.
’’Älä nyt Scout, et sinä kaikessa voi olla paras’’, sanoin sovittelevasti. Koirapokemon kuitenkin vain käänsi päätään.
’’Näyttäkää, mitä harjoittelitte’’, käskin ja viittasin Flairia ja Aireilia tulemaan kanssani kauemmas. Samaan aikaan Scout ja Shadow asettuivat vastakkain ja yhtäkkiä Scout lähti juoksemaan kohti Shadowta. Se pukkasi Eeveetä olallaan, ja pian oli Shadow maassa. Shadow oli aika riehakas nykyään. Nytkin sen nousi heti ylös ja loikkasi Scoutin kimpuun leikkisästi. Välillä se oli viileä itsensä, mutta sen luonne muuttui kokonaan. Olin pystynyt lukemaan Aurorasta, että se halusi kehittyä Sylveoniksi ja oletin Shadown haluavan Umbreoniksi, siksi olin antanut sille Varjo-nimen. Aloin miettimään, oliko se sittenkään ollut hyvä idea. Entä jos se halusikin olla vaikka Flareon? No nimen voisi sitten vaihtaa, ajattelin. Pudistin ajatuksen päästäni ja annoin palautteen Scoutille. Vaikka mitään korjattavaa ei ollutkaan.
’’Nyt syödään jotain ja etsitään lepopaikka’’, ehdotin ja pokemonit olivat samaa mieltä.

Syötyämme leipää, tai siis minä söin leipää ja pokemonit omaa ruokaansa, meidän piti enää etsiä jokin paikka, jossa nukkua. Delta citystä ostetaan kyllä teltta ja makuupussi, ei täällä enää tarkene, ajattelin. Vaikka Flair olikin sytyttänyt nuotion, ei se paljoa auttanu. Lepäsimme lähellä tienhaaraa, joka kartan mukaan olisi johtanut Route 17:sta, mutta minusta tuntui, ettei sinne kannattanut ainakaan vielä mennä. Viimein suljin silmäni Chingun alueen hiljaiseen yöhön.

//-Sanoja: 1820
-Suoritin Route 4:n uusiutuvan tehtävän Scoutin kanssa->14 xp Scoutille ja Rare candyt yksi -Laicelle ja toinen Aireilille.
-Yksi mysteerimunistani kuoriutuu.
-Laitan pienet lisäykset Scoutin ja Shadowin luonteisiin kouluttajakirjaan//

Vastaus:

Oikein kiva ja pitkä tarina! Kuvaat mun mielestä pokemoniesi luonteita oikein hyvin ja juuri sellaisiksi, kun olet ne alun perin kirjoittanutkin :) Niiden väliset suhteet ovat myös kivaa seurattavaa! Saat tarinastasi 18 kolikkoa, 27xp pokemoneillesi ja 13xp PC:llä oleville pokemoneille.

- Dee

Nimi: Ezmu

16.10.2018 11:21
Luku 5 (jatkoa)

Liikkeiden törmätessä yhteen syntyi suuri savupilvi. En nähnyt sen läpi mitään. Odotin tulosta silmät kiinni, sormet ristissä. Savupilven vihdoin hälvettyä näin onnekseni maassa pökertyneenä makaavan Lileepin ja voitonriemuisena, mutta pahasti vahinkoa saaneena maassa seisovan Flyn. Starly kuitenkin kaatui pian maahan.
”Lileep ei voi jatkaa. Starly voittaa, joten ottelun voittaa siis haastaja Elise!” ottelun tuomari julisti. Olin voittanut ensimmäisen salin!
”Lileep, palaa!” Clay käski. Hän vetäisi violetinsävyisen Pokémonin takaisin Poképalloon. Juoksin Flyn luo.
”Aivan mahtavaa. Sinä voitit, Fly!” onnittelin Starlyäni. Olin ikionnellinen voitostani. Clay köhäisi hieman ja sanoi:
”Hieno ottelu. Onnea seuraaviin. Tässä saat Lucky Badgen. Olin jo hetken varma voitostani, mutta viimeinen Wing Attack yllätti minut täysin”, poika myönsi vastahakoisena. Otin merkin häneltä tyynen rauhallisesti.
”Branden on tulossa pian haastamaan. Sinun kannattaisi parantaa Pokémonisi”, sanoin hyväntahtoisesti. Fly lennähti ylpeänä olkapäälleni ja huusi:
”Starl!” Nauroin Pokémonilleni.
”Pärjäsit hyvin. Mennään nyt Pokémonkeskukseen”, sanoin yhä nauraen silittäessäni Flytä. Palasin kentän reunaan ja avasin reppuni. Siellä olivat kaksi munaani. Niistä voisi kuoriutua aivan mitä vain.


Kävelin salin käytävillä. Arvelin, että saapuisin pian uloskäynnille. Clay oli jäänyt otteluareenalle lohduttamaan Lileepiä. Fly oli lentänyt pois olkapäältäni ja kierteli ympärilläni. Näin pian uloskäynnin edessäni.
”Tule, Fly. Ja kaikki ulos, teillä on voimaa kävellä tai” — Colinin ja Flyn tapauksessa — ”lentää Pokémonkeskukseen”, rohkaisin päästettyäni Michelin ja Colinin ulos palloistaan. Michel alkoi heti tavoitella Flyn sulkia, mistä ylpeä lintupokémon ei pitänyt yhtään. Se lennähti takaisin olkapäälleni. Michel jätti nyt Flyn rauhaan ja alkoi tavoitella Colinia. Fletchling vastasi Deerlingin yrityksiin laskeutumalla alas.
”Fletch!” Colin innostui.
”Deer!” Michel vastasi. Katselin hetken Pokémonien leikkejä ja lähdin sitten Fly olkapäälläni kävelemään kohti Pokémonkeskusta. Kavioiden kopseesta ja siipien räpyttelyn äänestä päätellen muut seurasivat minua ja Flytä.


Istuin Pokémonkeskuksessa odottamassa. Olin jättänyt Flyn, Colinin ja Michelin hoitaja Joylle ja odotin myös Brandenin paluuta. Poika tulikin pian sisälle keskukseen.
”Hei, Elise! Näyttää siltä, että voitit salimerkin. Nyt on minun vuoroni”, Branden sanoi. Vastasin pelkällä nyökkäyksellä. Branden istahti vieressäni olevalle tuolille.
”Ai niin muuten, joku sanoi torilla, että villien Rattatojen lauma varastaa sieltä ruokaa. Sen johtaja on Litten”, poika sanoi. Nyökkäsin uudestaan. Mietin Rattata-lauman varastelua. Minun on pakko napata se Litten, ajattelin.
”Minä menen torille ja pysäytän sen lauman”, sanoin yllättäen. Branden näytti yllättyvän sanomastani vähintään yhtä paljon kuin minä.
”Selvä”, oli kuitenkin ainut mitä poika vastasi minulle.



Seisoin Michelin rinnalla Pokémonkeskuksen edessä. Fly ja Colin lentelivät lähistöllä.
”Fly, Colin, palatkaa tänne!” käskin. Pokémonit lennähtivät luokseni. Michel alkoi juosta hiljaa, mutta nopeasti pientä ympyrää.
”Fly, mene sinä etsimään torin suunnalta. Colin, etsi lähempää salia. Tulkaa luokseni heti havainnon saatuanne”, sanoin lintupokémoneille. Niiden lentotaidosta oli tässä hyötyä. Asetuin odottamaan Pokémonkeskuksen viereen. Michel jatkoi ympyrän juoksemista. Tuhahdin hieman Deerlingin touhuille.


Vähän ajan päästä Colin palasi luokseni. Se näytti sanovan ”seuraa minua. Menemme ensin hakemaan Flyn ja sitten lähdetään sinne, missä lauman leiri on”.
”Okei Colin, hakisitko Flyn tänne? Me lähdetään Michelin kanssa sinne, missä leiri mielestäsi on. Sopiiko?” ehdotin.
”Deerling!” Michel myöntyi heti. Se oli hetki sitten väsynyt hiljaiseen ympyrän pyörimiseen.
”Fletchling fletch”, Colinkin myöntyi. Se osoitti kohti salia. Sen edessä olevaa pientä tunnellia.
”Okei, Colin, tuo Fly tuonne heti, kun löydät sen”, varmistin vielä.
”Flee!” Colin huusi peräänsä ja katosi.


Kävelimme kohti salia. Näin jo paremmin kolon, joka ei ollutkaan aivan pieni. Pysähdyin siihen hetkeksi. Odottaisimme Michelin kanssa muiden paluuta. Se oli taas aloittanut pyörimisensä. Pian suuaukosta tuli esiin neljä Rattataa.
”Michel, Double Kick!” aloitin hyökkäsyksen. Niitä pitäisi ainakin hämätä, ajattelin. Michel potkaisi yhtä ja se oli heti poissa pelistä.
”Deer!” se sanoi kylmänviileästi.
”Rattataa”, pökertynyt kuiskasi. Muut eivät siitä tykänneet, vaan tekivät yhteistacklen.
”Raaattaaattaaa!!!” ne huusivat taklatessaan Deerlingiä. Micheliä sattui varmasti.
”Dee”, se kuitenkin sanoi, vaikka näki, että se oli kivuissaan.
”Double Kick!” käskin uudestaan. Yhtäkkiä taivaalta tuli Wing Attack, joka kiinnitti Rattatojen huomion toisaalle.
”Dee”, Michel sanoi potkaistessaan taas yhden pois pelistä. Taivaalta syöksyi myös rakettimainen Peck.
”Fly ja Colin!” sanoin iloisena. Niiden ajoitus oli ollut loistava. Pokémonit laskeutuivat ja menin luolaan edeltä. Suuaukko oli niin suuri, että mahduin siihen kumartumatta yhtään. Kuulin Pokémonieni seuraavan perässä. Luolassa oli melko pimeää, joten sytytin repusta löytämäni taskulampun. Tunnelimainen käytävä avautui vähän ajan päästä huoneeksi, jossa istui Litten. Sen vierellä oli kaksi Houndouria. Kivisen seinän vierellä oli myös tuoreita marjoja.
”Fly ja Colin, tehkää yhdistelmäliike Wing Peck Houndoureihin!” käskin. Colin alkoi tehdä Peckiä ja Fly lähetti Fletchlingin rinnalle Wing Attackin. Jätin ne hoitelemaan ”henkivartijat”, eli itse asiassa Houndourit.
”Michel, tee Double Kick Litteniin!” aloitin meidän ottelumme. Litten hämmentyi, kun hipihiljainen Deerling potkaisi sitä Double Kickillä. Se käytti vastaiskuksi Emberiä. Michel väisti sen luontevasti ja se osui muutamaan Rattataan. Naurahdin pienesti. Litten satutti omia alamaisiaan.
”Double Kick uudestaan”, sanoin rennommin. Fly ja Colin olivat jo hoidelleet omansa.
”Ja Fly ja Colin, Wing Peck”, jatkoin. Ensin Michelin potkut, ja jälkiruokana parasta, mitä Fly ja Colin voivat antaa.
”Ja viimeisenä Poképallo, matkaan!” lopetin. Toivoin, että Litten jäisi kiinni.

//Jatkuu...

Vastaus:

Yleensä pokemonin pyydystykseen käytetään vain yhtä omaa pokemonia kerrallaan, etenkin kun mun on saatava selville pokemonien tasoero ja se, miten tyyppiheikkoudet vaikuttaa arvontaan, mutta menkööt nyt :'3

Pallo pyöri paikoillaan jonkin aikaa, kunnes pian pysähtyi päästäen merkkiäänen. Nappasit lvl 11 tyttö-Littenin! Voit ilmoittaa sen tiedot kouluttajakirjassa.

Paremmat palautteet tarinasta saat, kunhan sen viimeinen osa tulee :D

- Dee

Nimi: Deen T

25.09.2018 21:22
Clayn onnenpiiska

Olimme vasta tavanneet Clayn Clover Cityssä, mutta nyt minua oltiin jo viemässä ulos kaupungista, johon olin vaivalla juuri taivaltanut. Aloin olla jo hivenen ärtynyt tietämättömyydestäni ja siitä, miten Clay ei edes kysynyt minulta haluaisinko auttaa häntä etsimään kadonnutta pokemoniaan. Kaiken tämän lisäksi aloin olla hyvin, hyvin nälkäinen ja se ei koskaan tiedä hyvää minun lähellä olevilleni. Toksu alkoi vaikuttamaan huolestuneelta huomatessaan minun olevan hivenen ärtynyt.

”Clay. Clay hei, mitä me siis etsimme tällä hetkellä?”, minä kysyin yritettyäni itse ensin muistella Clayn tiedusteluja ja kuvausta tästä pokemonista.

”Bulbasauriani. Sitä sinivihreää sipuli selkää. Mikäs muuten olikaan nimesi, kun en sitä tohkeissani tullut kysyneeksi ennen tänne tuloamme?” hän kysyi katsomattakaan minun suuntaani.

”Muppet. Nimeni on Muppet ja nyt herra on hyvä ja selittää minulle, miten on mahdollista, että salijohtajan pokemon pääse karkaamaan ja kerkeää kaupungin ulkopuolelle, ennen kuin sitä edes keretään huomaamaankaan?” vastasin hänelle toivoen pääseväni selvyyteen asioista. Toksu oli sillä välin kiivennyt pääni päälle ja yritti tutkia ympäristöämme samalla. Se oli kuitenkin hankalaa sillä metsä ympärillämme oli erittäin tiheää.

”Tuota…”, Clay aloitti posket punoittaen, ”Olin juuri saanut suoritettua salitaistelun nuorta kokelasta vastaan ja hävinnyt sen Bulbsulla. Lähdin onnittelemaan tätä nuorta, hyvännäköistä nuorta naista ja kysyin, haluaisiko hän juoda kahvit kanssani. Tämä oli ilmeisesti Bulbsulle liikaa ja silloin hän varmaankin karkasi. Siis sillä välin, kun olin kahvittelemassa tuon nuoren naisen kanssa. Sssaatoin myös hivenen flirttailla sinkku kun olen. Mutta ne ovat sivuseikkoja nyt. Tärkeintä on löytää Bulbsuseni, sillä tarvitsen sitä parin tunnin päästä alkavassa salitaistelussani.” Clay kertoi. Vaikutti kyllä hivenen välinpitämättömältä minusta laitta tytöt pokemonien edelle. Ajattelin mielessäni, ettei niin tulisi koskaan käymään noin, sillä olenhan hyvin itsevarma luonteeltani.

”…on siinä meillä salinjohtaja. Tuot ihan mieleeni hienovaraisemman version Brockista. Kenties oletkin juuri se. ” sanoin hieman kiusoittelevaan sävyyn Claylle, Tämä ei selvästikään pitänyt lausahduksestani, koska kääntyi hitaasti puoleeni kulmien alta katsellen.

”Vai vielä hienovaraisempi Brock? Parempi sekin kuin 10-kertainen Ash. Pidä suusi kiinni keltanokka tai salitaistelustasi tulee entistäkin tuskallisempi.” Clay vastasi.

”10-KERTAINEN ASH! Clay Clover Citystä. Vaikka oletkin salijohtaja niin sinunkin pitäisi osata kunnioittaa muitakin kuin minihameisia naisia ja etenkin sinun pitäisi kunnioittaa pokemonejasi, eikä loukata niiden tunteita omien viettiesi vuoksi! Nyt sinä alat huutelemaan Bulbsua ja jos tahdot apua niin tarjoat minulle aterian tämän jälkeen. Nälkäisenä olen äärimmäisen ärtynyt enkä varmasti tule auttamaan, ellei ole ruokapalkkiota luvassa!” sanoin kiihtyneenä nälkäisyyteni vuoksi Claylle ehkä liian ankaraan sävyyn, mutta selkeästi viestini meni perille. Toksu sen sijaan säikähti niin kovasti huutoani, että se putosi pääni päältä. Onneksi sain siitä kopin, mutta pikkuinen oli silti aivan tolaltaan ja purskahti itkuun

”Prriiiihhihiihhiihihiiihitukitukipprriiiiiririirhhihihiii!” se itkeä pillitti. Minun kävi kovin sääliksi sitä.

”Anteeksi Toksu, ei ollut tarkoituksei säikyttää sinua. Minulla vain meni hermot tuohon neropatti salinjohtajaan.” kuiskin Toksulle silitellen samalla tätä hellästi. Lopulta se rauhoittui.

Jonkin ajan kuluttua jatkoimme edelleen etsintäämme. Toksu oli jo nukahtanut syliinii ja tuhisit omaa suloista pikku Toksu-tuhinaansa. Emme olleetpuhuneet toisillemme Clayn kanssa tuon pikku kinamme jälkeen ja vatsani alkoi kurnia kovastikkin.

”…mistä tiesit, että hänellä oli minihame?” Clay kysyi hämentyneenä ”Enhän edes maininnut sitä sinulle missään kohtaa. Puhuin vain hyvännäköisestä nuoresta naisesta. Ja tarjoan sinulle myös jälkiruoat, sillä en halua koko kaupungin kokevan samaa Tazmaanian Paholaisen pyörremyrskyä, minkä juuri itse koin.” Clay sanoin säikähtäneenä ja hämmentyneenä yhtä aikaa. Nyt tajusin saaneeni viestin perille tuohon paksuun kalloon.

”No yleensä Brockin kaltaiset näkevät kauniina minihameisiin pukeutuneet nuoret naiset, joten ei se hankala ollut päätellä. Ja jälkiruoka kelpaa kyllä myös, kuhan se ei ole mitään vegaania vaihtoehtoa.” esitin toiveeni Claylle. Tähän hän ei enää vastannut mitään, vaan alkoi huudella Bulbasaurinsa perään. Minä aloin myös huutelemaan sitä sipuliselkää, jonka askeleet tunsin edelleen luitani myöten aamuisesta jyräyksestä.
Pikkuhiljaa ilta alkoi lähestyä, emmekä vieläkään olleet kuullet, emmekä nähneet Bulbsua missään. Clay alkoi olla jo todella huolissaan. Sen kuuli hänen äänestään. Joka tapauksessa me sovimme, ettemme lakkaisi etsimästä sitä ennen kuin löytäisimme sen. Clay oli joutunut ilmoittamaan seuraaville haastajilleen jo pitkän aikaa sitten, ettei hän päässyt taistelemaan heitä vastaan, sillä hän oli hukannut erään pokemoninsa ja halusi löytää sen ennen taisteluiden jatkamista. Onneksi nuorukaiset olivat varsin ymmärtäväisiä eivätkä pahastuneet tästä Claylle. He vain toivottivat onnea etsintoihin.

”Bulbsuuu! Bulbsu! Bulb…C-C-C-Clay. M-m-m-mikkä tu-tu-tu-tuo on?” osoitin täristen kohti erästä pientä pensasta, jonka siimeksissä kiilui kaksi kirkkaan punaista silmää, joista erottui selkeästi oranssit liekit. En tiennyt paljonko kello oli, mutta sen tiesin, etten halunnut hrättää Toksua, joka edelleen nukkui sylissäni.

”…e-e-en tiedä Muppet, N-n-n-n-n-n-nuo e-eivät ole B-B-Bulbsun s-s-s-silmät.” Clay sanoi täristen itsekin pelosta. Emme olleet koskaan nähneet vastaavia silmiä. Ne olivat pelottava näky keskellä yötä metsikössä. Seuraavaksi näimme pelkästään oranssia ja punaista valoa, jähmetyimme paikallemme kuin sähköiskun saaneet. Toksuki heräsi siihen ja alkoi itkeä suunnattomia vesiputouksia silmistään. Yritin rauhoitella Toksua ja pikkuhiljaa se alkoikin toimia. Eikä ihmekään, että vain pikkuhiljaa. Raukka parka joutui heräämään kaameaan kokemukseen liekkien ympäröimänä. Putsasin Toksun kasvot käsiliinaani, joka oli kuin ihmeen kautta säilynyt koskemattomana taskussani.

”…tässä on nyt kyllä palaneen käryä. Kirjaimellisesti eikä pelkästään kuvainnollisesti.” Katsoimme toisiamme ja näimme hiiltyneet kasvomme pokedexini valossa. Mitään sanomatta käännyimme katsomaan siihen suuntaan, josta tuo oranssi valokeila oli ilmestynyt ja polttanut meidät. Samaan aikaan oli jo pokedexini alkanut kertomaan tietoja pokemonista, joka meidät oli yllättänyt.

”Houndour, tulen ja pimeän yhdistelmä pokemon, joka yleensä nähdään vain öisin metsikössä vartioimassa reviiriään. Yleensä Houndourit kulkevat laumansa mukana, noin 10 jäsenen ryhmissä.” se kertoi. Keskittyessämme kuuntelemaan pokedexini selityksiä oli huomaamatta ympärillemme kerääntynyt joukko samankaltaisia kiiluvia silmiä. Ja ne lähstyeivät lähestymistään ja ajoivat meidät ahtaasti toisiimme kiinni. Huomasin osan silmistä olevan korkeammalla kuin toiset, joten päättelin niiden olevan vanhempia.

”Clay, me olemme pulassa.” sanoin paniikissa.

”…oletko nyt ihan tosissasi. ONNEKSI EN AINAKAAN ITSEKKIN HUOMANNUT TÄTÄ! MUPPET MEITÄ YMPÄRÖI 10 TULTASYÖKSEVÄÄ PAHOLAISKOIRAA! EI SE VOI TIETÄÄ MITÄÄN MUUTA KUIN PULAA! OLET TODELLINEN MUPPET, MUPPET!” Clay huusi kovaan äänen myös panikoiden. Tilanne ei näyttänyt hyvältä meidän kannaltamme.

Yhtäkkiä ne alkoivat kaikki ulvoa yhteen ääneen. Katselin ympärilleni, kunnes näin jotakin erään kukkulan huipulla. Käänsin Clayn katseen kukkulan suuntaan ja molemmat jähmetyimme pelosta. Kukkulan päällä näimme valtavan koiran kuunvaloa vasten paljastettuna. Se oli paljon meitä ympäröiviä koiria isompi. Sillä oli valtavat sarvet ja rinta haarniska. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan kuullutkaan tuollaisen pedon olemassa olosta. Sitten se otti valtasan loikan ja laskeutui aivan meidän eteemme. Toksu tunkeutui takkini sisälle ja vain kurkisteli sieltä ulos. Olihan tuo koira monta kymmentä kertaa hänen kokoisensa. Se tutki meitä katseellaan tovin, kunnes antoi jonkinlaisen käskyn muille koirille, jolloin ne kaikki avasivat suunsa. Ne olivat aikeissa hyökätä. Olimme ilmeisesti Clayn kanssa tunkeutuneet niiden pesän lähistölle tietämättämme. Olimme tiedostamattamme tarranneet toisiamme käsistä kiinni ja aloimme täristä entistä enemmän. Yhtäkkiä kumminkin eräs koirista ulahti ja kaatui maahan. Kaikki käännyimme katsomaan sitä. Sitten kuului viuhahdus ja toinen koira lähti ulisten pakoon. Yksi kerrallan ne kaikki perääntyivät, kunnes jäljellä oli vain kaikista suurin.

”Clay, katso!” minä huusin iloiten osoittaen metsän laitaan sormellani. Näin sieltä kurkoittavat kaksi pitkää, vihreää siimahäntää, punaiset silmät ja sipulin muotoisen mötikän.

”Bulbsu! Se olet sinä!” Clay huusi riemuissaan tuon mötikän suuntaan.

Bulbsu nosti kaksi piiskaansa ilmaan ja alkoi lähestyä niitä huitoen tuota suurta koiraa. Ilmeisesti tuo koira ei tällä kertaa halunnut taistella, sillä se murahti kerran ja lähti muun laumansa perään.

”Bulbsu! Löysinpäs sinut vihdoinkin! Anteeksi kun satutin sinua. Niin ei tule enää koskaan tapahtumaan.” Clay sanoi niiskuttaen onnesta. Sillä välin minä lähestyin tuota Bulbsun ensimmäisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Houndouria, joka edelleen makasi maassa liikkumatta. Se selkeästikin oli elossa, sillä se hengitti. Ilmeisesti Bulbsun piiska oli osunut tuota pikku raukkaa päähän ja se oli menettänyt tajunstansa. Toksu koitti tökkiä sitä pienillä käsillään vielä itsekin varmistuakseen, että se varmasti oli tajuttomana, eikä olisi voinut hyökätä meidän kimppuumme. Sitten se huokaisi helpotuksesta.

”Muppet”, Clay aloitti. ”Tuo Houndour voisi olla kyvykästä kouluttajaa vailla, nyt kun sen lauma jätti sen siihen.” hän sanoi minulle nyökäten kohti vyötärölläni roikkuvia pokepalloja. Tajuin mitä hän tarkoitti, joten tartuin toimeen. Tartuin yhteen palloistani ja heitin sen kohti tuota koiramaista Houndouria toivoen parasta. Pokemon meni pallon sisään, ja se alkoi heilua. Minä, Toksu, Clay ja Bulbsu jäimme jännityksellä odottamaan lopputulosta.

Vastaus:

Pallo pyöri jonkin aikaa maassa, mutta päästi melko pian merkkiäänen ja lopetti heilahtelemisen. Nappasit lvl 9 poika-Houndourin ja voit ilmoittaa sen tiedot kouluttajakirjassa!

Oijoi, tässähän oli pituutta enemmän kuin viimeisimmissä! :3 Kappalejakokin oli suurimmaksi osaksi kiitettävä, mahtavaamahtavaa. Vuorosanan päättyessä pisteeseen ei siihen laiteta pistettä näkyviin, vaan sen sijaan pilkku lainausmerkkien ulkopuolelle. Ei siis:
"Niin ei tule enää koskaan tapahtumaan.” Clay sanoi niiskuttaen onnesta.
VAAN
"Niin ei tule enää koskaan tapahtumaan", Clay sanoi niiskuttaen onnesta.

Pikkujuttuja kuitenkin, joten saat tarinastasi 12 kolikkoa sekä 12xp pokemoneillesi. (Psst tykkäsin myös otsikosta)

- Dee

Nimi: Ezmu

17.09.2018 09:47
Luku 5

Istuin Pokémonkeskuksen aulassa. Olimme Brandenin kanssa jo luovuttaneet huoneemme. Pidin toista munaani sylissäni ja toinen oli repussa. Ajattelin lähteä salille. Pokémonkeskus oli vielä melko tyhjillään, koska oli niin aikainen aamu.
”Minä menen torille. Mene sinä salille ja ota Bulbasaur mukaan”, Branden rikkoi hiljaisuuden. Nyökkäsin pienesti.
”Minä menen. Fly, Colin, Michel, Bulbasaur, nyt mennään!” käskin leikkimielisesti.
”Bulbasaur!”
”Starly!”
”Deer!”
”Fletch!” Pokémonit innostuivat. Nostin reppuni varovaisesti selästäni ja laitoin munan sinne, toisen viereen. Ne olivat käärittynä pehmoiseen huopaan. Lähdin astelemaan Pokémonkeskuksen ovea kohti. Se aukeni itsestään ja kävelin ulos. Kaivoin ensi kertaa Karttani repusta ja katsoin, kuinka pääsisin salille.


Seisoin salin edessä. Koputin oveen, missä minulle vastasi robottiääni.
”Sali-ei-avoinna. Sali-johtajalla-ei-Bulbasauria”, se vastasi. Nyökkäsin pienesti ja sanoin:
”Jaahas...” Clay tuli kuitenkin pian ovesta.
”Ai hei, se oletkin sinä! Ja sinulla on Bulbasaurini!” hän sanoi iloisena. Nyökkäsin hermostuneena.
”Minä haastan sinut saliotteluun”, sanoin vakaana. Clay nyökkäsi.
”Hyväksyn haasteesi. Otellaan heti”, poika sanoi ja käänsi selkänsä. Hän lähti kävelemään ovesta sisään. Kävelimme hetken hienoilla käytävillä, kunnes saavuimme ottelukentälle. Astelin toiseen päätyyn ja Clay toiseen.
”Ottelu salijohtaja Clayn ja haastaja Elisen välillä alkaa. Kummallakin on käytössä rajattomasti Pokémoneja, ja ottelu päättyy, kun jomman kumman osapuolen yksikään Pokémon ei voi jatkaa”, yllättäen paikalle saapunut tuomari selosti säännöt.
”Bulbasaur, sinä ensin!” Clay käski. Bulbasaur juoksi salijohtajan viereltä kentälle.
”Bulba bulbasaur!” se sanoi ottelusta innostuneena.
”Selvä, Michel, loista areenalla!” käskin Michelin kehään. Deerlingini laukkasi eteeni.
”Deer!” se sanoi rauhallisena.
”Me aloitamme. Bulbasaur, tee Tackle!” Clay käski. Bulbasaur lähti hyökkäämään. Se lähestyi Micheliä uhkaavasti.
”Vastaa Tacklella!” käskin. Michelin isku ei kuitenkaan näyttänyt Tacklelta. Sehän oli — Double Kick! Molemmat Pokémonit seisoivat pystyssä, tosin Michel oli ottanut enemmän vahinkoa. Molemmat seisoivat hiljaa.
”Tee Leech Seed!” Clay rikkoi hiljaisuuden. Bulbasaur lähetti siemenet, jotka siirsivät Michelin energiaa Bulbasauriin vähän kerrallaan.
”Michel, tee Sand Attack!” huusin. Deerling lähetti hiekkaa Bulbasaurin silmiin yhä hiljaa. Bulbasaur ei ollut moksiskaan.
”Tackle!” Clay käski taas. Bulbasaur iski Micheliä kohti.
”Michel, väistä!” huusin, mutta liian myöhään Michel makasi maassa pyörtyneenä.
”Deerling ei voi jatkaa. Bulbasaur voittaa”, tuomari julisti.
”Michel, palaa”, käskin surullisena.
”Okei Colin, näytä tuolle Bulbasaurille taivaan merkit!” lähetin Colinin kentälle. Pokémonit näyttivät olevan tosissaan. Colin lensi ilmassa hitain siiveniskuin.
”Tee Quick Attack!” aloitin. Colin syöksyi Bulbasauria kohti — hetkinen — isku olikin Peck! Colinkin oli oppinut uuden liikkeen. Olin hyppäämässä, mutta muistin munat repussa. Otin repun varovaisesti selästäni ja laskin sen maahan.
”Bulbasaur, torju Tacklella!” Clay käski. Colin yritti puskea läpi. Bulbasaur vastasi Colinin iskuun, mutta ei ollut tarpeeksi vahva. Colin lensi eteeni haavoittumattomana. Bulbasaur sen sijaan makasi maassa pyörtyneenä.
”Bulbasaur ei voi jatkaa. Fletchling voittaa!” tuomari julisti.
”Palaa, Bulbasaur!” Clay sanoi vetäessään Bulbasaurin takaisin Poképalloon.
”Lileep, auttamaan!” Clay huusi ja heitti Poképallon. Sieltä lensi pieni violetti fossiilipokémon.
”Tee Acid!” poika jatkoi. Lileep lähetti myrkkypilven Colinia kohti.
”Tee Peck ja iske läpi!” käskin.
”Väistä ja tee Astonish!” Clay vastasi. Colinin Peck ei osunut. Lileep tuli Colinin taakse.
”Takanasi!” varoitin, mutta liian myöhään. Lileep oli ehtinyt käyttää Astonishia Coliniin, ja lintupokémon makasi maassa pökertyneenä.
”Fletchling ei voi jatkaa. Lileep voittaa!” tuomari julisti.
”Colin, palaa. Fly, sinun vuorosi!” sanoin ja vetäisin Colinin Poképalloonsa. Fly lennähti eteeni.
”Tee Wing Attack!” käskin. Olin eilen katsonut Pokédexistä, että Fly oli oppinut uuden liikkeen. Fly lennätti pieniä siipipaloja Lileepiä kohti.
”Väistä ja tee Ingrain!” Clay käski. Lileep hyppäsi ketterästi ilmaan ja lähetti maasta kasvavat juuret.
”Wing Attack uudestaan!” käskin. Minulla ei ollut mitään taktiikkaa Ingrainin varalle. Fly lähetti taas siipipalaset kehään.
”Okei, vastaa Acidillä!” Clay käski vastaiskun. Flyn tekemä Wing Attack kohtasi myrkkypilven ja jäljelle jäi vain kuumottavan pitkä odotus.

//Tänttäntää, mitenköhän käy ekalla salilla?

Vastaus:

Myrkkypilven ja tomun hälvetessä Fly oli ainoa pokemon, joka vielä seisoi pystyssä. Kului muutama sekunti, ja lintupokemon kellahti väsyneenä maahan. Voitit Clover Gymin! Sait 20 kolikkoa, Lucky Badgen, luvan käyttää Cuttia otteluiden ulkopuolella ja 15xp Flylle, Michelille ja Colinille.

Kappalejako tarinasta näyttää löytyvän, mikä on ehdottomasti plussaa! Olisin kuitenkin kaivannut ehkä vielä toisen tai kolmannenkin kappalejaon johonkin väliin. Tarinassa oli ihan mukavasti kuvailevia sanoja ja adjektiiveja. Suorittamastasi Bulbasaur-tehtävästä saat 10 kolikkoa ja muusta tarinasta 5 kolikkoa. Pokemonisi saivat 7xp :)

- Dee

Nimi: Höyhensiipi

12.09.2018 20:03
Juoksin heti pallon luokse, kun Eevee oli jäänyt kiinni. Olin päättänyt, että tulisin keräämään kaikki Eeveen kehitysmuodot! Nostin pallon käteeni ja olin jo päästämässä Eeveen ulos, kun muistin, että se oli PC:llä.
’’Saan pitää seitsemää pokemonia mukanani, pidän nyt Flairin, Sparkin, Miralin, Auroran, tämän Eeveen, haluan myös Surskitin ja vielä Shimmerin pitkästä aikaa!’’ ajattelin ääneen. Ajattelin kertoa tämän pokemoneille kasvokkain, enkä vain lykätä niitä PC:lle. Päästin siis Laicen, Zonen ja Aflacin ulos palloistaan.
’’Onko ok, jos laitan teidät PC:lle. Laice, menemme nyt kauemmas merestä, joten sinulla saattaisi olla vaikeaa. Zone ja Aflac, älkää loukkaantuko, mutta teen nyt vain näin. Pääsette taas tositoimiin, seuraavan pokemonkeskuksen jälkeen’’, selitin pokemoneille ja toivoin näiden ymmärtävän. Laice ja Zone näyttivät ymmärtävän, mutta Aflac taisi hiukan loukkaantua.
’’Kuule, sinä olet ihanan pörröinen ja söpö, eikä tämä johdu siitä, etten pitäisi sinusta, mutta sinunkin vuorosi tulee joskus’’, selitin ja yritin halata pokemonia, kun se alkoi yhtäkkiä hohtamaan ja tajusin samassa, että se kehittyy.
’’Aflac, sinä kehityt Flaaffyksi!’’ hihkuin samalla kun pokemon teki muodon muutostaan. Pian se olikin valmis ja edessäni seisoi pinkki hiukan lammasmainen pokemon. Juoksin nyt halaamaan sitä. Tämän jälkeen Aflac katsoi itseään ja näytti tyrmistyvän. Se näki pokepallonsa reppuni päällä, joka oli penkillä ja se juoksi pian sinne ja sulki itsensä palloon. Minun kävi hiukan pokemonia sääliksi, se oli kehittynyt, mutta sen omatunto ei kestänyt uutta väriä. No, ehkä olisi parasta, että se saisi tottua siihen, ajattelin ja lähdin sisälle.

Sinne päästyäni aloin siis vaihtaa pokemoneja ja pian minulla olikin uudet pokepallot käsissäni.

Menin vielä hetkeksi ulos, etten häiritsisi pokemonkeskuksen sisällä ketään. Menin sen yhteydessä olevalle kentälle, jossa olin otellut Aurorankin kanssa ensimmäisen kerran.
’’Päästin kaikki ulos palloistaan. Ne jotka olivat jo olleet mukanani käyttäytyivät normaalisti, kunnes huomasivat uudet tulokkaat. Flair riensi Shimmerin luokse, joka ei tajunnut aluksi, että Flair oli se sama Fennekin, mutta vain kehittynyt, niin Sparkin, vaikka se olikin nyt Fletchlinder. Surskit nätti ujolta muiden seurassa, mutta Miral oli oma normaali juro itsensä. Aurora kiinnoistui heti uudesta Eeveestä ja meni ilmeisesti juttelemaan tämän kanssa, vaikka se ei meinannutkaan pysyä paikoillaan.
’’Voisin antaa teille nyt nimet!’’ sanoin ja Surskit ja Eevee tulivat luokseni.
’’Eevee, kutsuisin sinua Shadowksi?’’ sanoin kysyvästi ja Eevee nyökkäsi ja alkoi selvästi kehittämään jotakin koreografiaa uudelle nimelleen.
’’Surskit, sinä voisit olla Aireil?’’ kysyin ja sain vastaukseksi pienen nyökkäyksen.
’’Noin, nyt menemme nukkumaan, huomenna jatkamme kohti Route 4:sta!’’ sanoin. Pokemonien ilmeet kirkastuivat, pääsisimme kohti uusia seikkailuja!

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin. Illalla ennen nukahtamistani minulle oli tullut yksi asia mieleen. Jos nyt täyttäisin tiimini seitsemällä, en voisi treenata mahdolista pokemonia, jonka nappaisin oute 4:lta. Seuraava sali oli nimittäin tulityypin sali ja tarvitsin yhden kivi- tai maatyypin pokemonin. Olin katsonut jo pokedexin avulla, mitä pokemoneja Route 4:lta, löytyisi niistä minua kiinnosti Rockruff, vaikka sen kehitysmuoto ei ainakaan vielä säväyttänyt. Eli minun olisi jätettävä vielä yksi pokemon PC:lle. Aloitin kuumeisen miettimisen ja pitkän harkinnan jälkeen, huokaisin ja otin yhden reppuni pokepalloista.

Kävelin aamukasteiselle kentälle ja päästin pokemonin ulos. Spark katseli ympärilleen ja kun se äkkäsi minut, se lennähti luokseni ja laskeutui olalleni.
’’Otin sen syliini, sillä lintu oli aika painava.
’’Kuule Spark, olet ollut mukanani toiseksi pisimpään, mutta nyt minun pitää pyytää sinulta tällaista. Olemme lähdössä kohti Delta gymiä. Se on tulityypin sali, kerron tämän nyt sinulle ensimmäisenä, mutta minulla on vasta kaksi kolmea vastaan pokemoneista ja olen tutkinut Nähdään pian! Olevan Route 4 pokemoneja. Minun on napattava sieltä Rockruff, jonka kanssa minun pitää harjoitella. Toiset ovat Laice ja Aireil. Joten jos nyt täytän tiimini, en voi päästää Rockruffia ulos pallostaan ennen Delta cityä. Joten pyydän sinulta, että menisit tämän matkan ajaksi PC:lle, pääsisit taas Delta cityn jälkeen kuvioihin takaisin’’, sanoin lopun aivan hiljaa pokemonille, joka oli kuunnellut kokoajan tarkkaavaisena ja hiljaa. Se näykkäisi nokallaan minua lempeästi käteen ja lehahti lentoon. Se näytti selvästi ymmärtävän minua.
’’Suostutko?’’ kysyin, vielä varmistukseksi, vaikka tiesinkin pokemonin suostuvan. Se oli jo alkanut luottaa minuun hyvin paljon ja suostui nyt tekemään urhauksen, vaikka niinhän kaikki joutuisivat tekemään vuorollaan, mutta tämä tuntui oudolta, olihan Spark ollut lähes koko matkan mukana ja nyt ei olisikaan.

Aurinko oli jo alkanut nousta kovaa vauhtia ja olin jo jättänyt Sparkin PC:lle. Pakkasin tavarani ja valmistauduin lähtemään kaupungista. Joy ja hänen Blissleynsä olivat jo tiskin takana, eikä Hoitaja-Joy yllättynyt minut nähdessään. Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Kävin pikaisesti pokemonkeskuksen yhteydessä olevassa kaupassa. Ostin teltan ja makuupussin pitkää matkaamme varten. Tiesin, että meillä kestäisi aikaa, ennen kuin olisimme seuraavassa kaupungissa. Mutta lähdimme nopeasti matkaan. Kuljimme jo tutuksi tulleita katuja Sorrel cityssä. Olin täällä selvittänyt Zubat-parven ongelmaa. Tunnistin edessä olevan rakennuksen poliisitoimistoksi ja sieltä astuikin juuri ulos Jenny, joka minut tunnistaessaan vilkutti iloisesti. Vilkutin iloisesti takaisin ja jatkoin matkaa.

Ajattelin kaipaavani seuraa kävellessäni kaupungin liepeillä ja päätin ottaa Flairin ja Shadowin ulos. Halusin tutustua uuteen tulokkaaseen ja Flair ei ainakaan ujostelisi liikaa. Aireiliin tutustuisin joskus rauhassa, tämä kun tuntui olevan ujompi tapaus, Shadow taas oli kaikkea muuta! Se pomppi ympäriinsä ja tutki jokaisen matkalle osuvan hajunhäivähdyksenkin. Kun katujen liikenne ja lähestyvä maaseutu alkoivat lähestyä, Shadowkin rauhoittui ja keskittyi kävelemään vierelläni.

Pian pääsimmekin ulos kaupungista ja eteeni avautui aivan uusi paikka. Melkein heti maasto alkoi muuttumaan kivisemmäksi ja kivisemmäksi. Vaikka maasto oli helppokulkuista päätin ottaa Flairin ja Shadowin takaisin palloihinsa. Kävelin pientä polkua pitkin, joka poukkoili kivien välissä. Välillä jouduin kuitenkin kiertämään isompia kiviä, jotka tukkivat tien. Nyt olisi kyllä Spark ollut tarpeeseen, koska en voinut kovinkaan paljon tähystellä pokemoneita keskittyessäni kävelemään. Kerran näin vilauksen jostakin pokemonista, mutta hetken kuluttua minulle selvisi, että se oli ollut Cubone.

Pysähdyin erään erittäin ison laakean kiven luokse. Lepäsin siinä ja join pullostani. Edessäni oli yllätyksekseni pieni pusikko, ja sieltä alkoikin kuulua suhinaa melkein heti kun tulin paikalle. Luulin aluksi, että se johtui minusta, mutta yhtäkkiä sieltä pyöri esiin kaksi pokemonia. Toinen oli käärmemäinen violetti pokemon ja toisen tunnistin Rockruffiksi. Koirapokemon oli selvästi ollut ajamassa toista pokemonia pois, koska se murisi tälle nyt. Otin pokedexini esiin ja suuntasin sen toiseen pokemoneista…
’’Ekans, myrkkytyypin käärmepokemon’’, se sanoi lyhyesti. Yhtäkkiä kuuli hirveää sihinää, kun Ekans luikerteli pois ja Rockruff jäi paikoilleen tuijottamaan tämän perään. Uskaltauduin lähemmäs ja kunnes pokemon näki minut se otti kasvoilleen taas sen uhmakkaan liikkeen. Minun olisi napattava se, muuten en saisi kovin hyvää tiimiä seuraavaan saliotteluun. Minun pitäisi treenata pokemonejani vielä paljon.
’’Rockruff, haluaisitko otella kanssamme?’’ kysyin itsevarmalla äänellä, vaikka minua jännittikin hurjasti. Se tutki minua katseellaan, ennen kuin nyökkäsi. Se heilautti häntäänsä ja lähti kävelemään pusikkoa kohti. Oletin sen tarkoittavan seuraamista ja lähdin siis sen perään.

Eteemme avautui isohko tasainen alue, jolla oletin ottelun tapahtuvan. Asetuin toiseen päähän aluetta samaan aikaan, kun Rockruff asteli kohti toista päätä.
’’Sinä saat aloittaa, otan vain pokemonini!’’ sanoin ja heitin samalla pokepallon ilmaan. Tiesin sen olevan hyvä valinta, saisihan Shimmer, jonka olin valinnut samalla harjoitusta.

Heti kun Budewini oli valmiina Rockruff lähti liikkeeseen, joka oli Tackel.
’’Shimmer väistä ja tee Worry seed!’’ käskin. Rockruffin liike osui. Meidän pitää treenata nopeutta hänen kanssaan, ajattelin ja mietin, mistäköhän löytäisimme sillekin aikaa. Worry seed toimi hyvin ja ja päätin iskeä heti uudelleen. Rockruff oli kuitenkin nopeampi ja se teki Biten monta kertaa peräkkäin. Se osasi selvästi otella.
’’Shimmer nouse ylös! Minä tarvitsen sinua!’’ sanoin kannustavasti pokemonille, joka oli iskujen jäljiltä jäänyt maahan makaamaan.
’’Ole kiltti!’’ sanoin. Shimmer käänsi päätään minua päin ja juuri silloin se alkoi hohtaa, eikä minulla kestänyt sekuntiakaan tajuta, että se kehittyi.
’’Shimmer, sinä kehityt Roseliaksi!’’ sanoin ja pian olikin muutos valmis. Minua katsoi nyt itsevarma pokemon, joka käänsi päänsä kohti vastustajaa.
’’Hyvä, tee Mega drain!’’ käskin. Liike oli tarpeeksi voimakas, jotta Rockruff kaatui maahan.
’’Tee vielä kerran Worry seed!’’ käskin pokepallo jo kädessäni. Liikkeen osuttua heitin pokepallon, joka osui juuri ja juuri Rockruffiin, joka oli yllättävän kaukana. Se katosi pallon sisään, joka jäi ärsyttävästi pyörimään hiekalle. Toivoin kuitenkin parasta.

//Okei tällä kertaa paljon asiaa:
-Sanoja: 1274
-Budew kehittyi Roseliaksi (toivottavasti kirjoitin yhden XP:n verran)
-Laitoin PC:lle: Zonen, Aflacin, Laicen ja Sparkin
-Otin mukaan: Shimmerin ja Aireilin.
-Koska yksi paikka jää vapaaksi, menee Rockruff siihen, jos se jää kiinni.
-Yksi mysteerimunistani kuoriutuu
-Yritän siis napata tuota Rockruffia
-Laitan Auroran ja Shimmerin luonteet sitten Rockruffin tietojen (jos se jää kiini) yhteydessä.

Toivottavasti tuli kaikki//

Vastaus:

Pallo tuntui pyörivän maassa ikuisuuden, mutta lopulta se päästi merkkiäänen ja sen valo sammui. Nappasit tason 17 poika-Rockruffin! Voit ilmoittaa sen tiedot kouluttajakirjassa.

Apua kun tuli paha mieli Aflacin puolesta xD raukka D: Tässäkin tarinassa oli mun mielestä kivasti kuvailua ja aitouden tunnetta. Kappalejaot oli hyvät ja niitä oli sopivissa väleissä. Saat tarinastasi 12 kolikkoa, 18xp pokemoneillesi (paitsi otelleelle Budewille/Roselialle 21xp) ja PC:llä oleville pokemoneille 9xp.

- Dee

Nimi: Dee

11.09.2018 20:38
13. luku :: Luumu ja muita ruohopokemoneja

Wala laskeutui maahan laskien katseensa maahan, mutta siitä näkyi kuinka tyytyväinen se oli itseensä. Hoppip oli jäänyt palloon!
"Nyt voidaan jatkaa kohti Sorrel Cityä", totesin tyytyväisenä ääneen osoittaen sanani sekä Tristanille että pokemoneille. "Mulla ei ainakaan ole täällä enää tekemistä."
"Mennään vaan", Tristan nyökkäsi. Lähdimme koko joukko kävelemään kohti kaupunkia. Samalla mietin, pitäisikö minun ehkä vaihtaa jokin pokemoneistani toiseen. Tai ehkä saisin vielä lähiaikoina ostettua jostakin vähäisillä salivoittosäästöilläni laajennuksen pokemontietokantaani ja voisin pitää mukana seitsemää pokemonia kerralla?

Huokaisin helpotuksesta Sorrel Cityn suurien porttien tullessa näkyviin.
"Nyt vain kuljetaan tästä läpi ja..."
Sanani keskeytti Tristan.
"Aattelin varmaan haastaa salin täällä. Voit toki mennä jo jos haluut, mutta arvostaisin jos jaksasit oottaa", hän ehdotti hymyillen varovaisesti. Kohautin olkiani ja nyökkäsin. Mikäs siinä, tarvitsin Tristanin apua munan kanssa. Sitä paitsi olin edelleen sitä mieltä, että matkaseura oli aliarvostettua. Kutsuin suurimman osan pokemoneista takaisin palloihinsa, jättäen ainoastaan Chican ja Skylerin pois laskuista. Bayleef ei tosin vaikuttanut tyytyväiseltä valintaani Skylerin kohdalla, mutta en välittänyt sen kiukkuisista mulkoiluista vaan jatkoin Tristanin vierellä matkaa. Poika kutsui Burnin ulos pallostaan.
"Tiedän että oot heikko maatyyppiä vastaan, mutta saat silti kokeneimpana alottaa", hän jutteli Pansearille, joka kirkui tyytyväisenä vastaukseksi käsiään taputtaen.

Olimme juuri saapumassa Sorrel Gymin oville, kun huolimattomuuttani melkein törmäsin vahingossa toiseen kouluttajaan.
"Apua, anteeksi!" huudahdin kauhistuneena ja erittäin nolona. Toinen kuitenkin vain naurahti ja pudisti päätään.
"Äh, itse en katsonut eteeni. Oletko menossa haastamaan Sorrel Gymiä? Itse voitin juuri", hän esitti kysymyksen hiukan varovaisesti. Silmäni alkoivat loistaa.
"Ei, itse asiassa Tristan tässä on menossa. Minä voitin sen jo pari päivää sitten", vastasin. Toinen kouluttaja nyökytteli ujon vaikkakin ystävällisen oloisesti, joten koin esittäytymisen olevan ihan ookoo.
"Oon muuten Delphi", kerroin hiukan hymyillen.
"Minä olen Momo", toinen kouluttaja vastasi ja hetken näytti ihan yhtä ujolta kuin aiemminkin. Sitten hänen silmiinsä syttyi innokas pilke. "Miten olisi pokemonottelu? Kahdella pokemonilla?"
"Sopii", vastasin naurahtaen.
"Taidan siis oottaa", Tristan virnisti ja istahti salin portaille odottamaan. Ehkä hän halusi minut katsomaan saliotteluaan? Pudistin päätäni itsekseni ja asetuin taisteluasemiin.

Momo kaiveli pitkään reppuaan etsien sieltä sopivia pokepalloja, joten ehdin kutsua omat pokemonini esiin ensin. Minun ei tarvinnut heittää palloa, sillä pokemonini olivat jo ulkona niistä.
"Chica ja Skyler, valitsen teidät!"
Bayleef ja Bagon asettuivat itsevarmoina eteeni. Pelkäsin hiukan, että Skyler riistäytyisi käsistä - sillä kun vaikutti olevan vahva, oma tahto - mutta onneksi Chicaan pystyin aina luottamaan. Momokin oli pian valmis ja heitti kaksi kappaletta pokepalloja ilmaan.
"Aurora ja Laice, valitsen teidät!"
Palloista tuli esiin kaunis, valkea pokemon, jolla oli jäänsiniset silmät ja rusetti kaulassaan. Tunnistin sen hetken mietittyäni Sylveoniksi. Toinen pokemon oli hyvin harvinainen Lapras. Henkäisin ihmetyksestä ja ihastuksesta. Laprakset olivat mielestäni hyvin kauniita ja olisin halunnut sellaisen itsekin. Toisaalta myös Bagonit olivat hiukan harvinaisempia ja viimeisessä kehitysmuodossaan erittäin vahvoja. Chica taas oli niin ihana, etten olisi vaihtanut sitä mihinkään. Työnsin kateelliset ajatukset taka-alalle ja valmistauduin otteluun.

"Aurora, tee Draining Kiss Bagoniin ja Laice, Confuse Ray Bayleefiin!"
Ilmeisesti Momo tiesi aika paljon heikkouksista sekä vahvuuksista, sillä Draining Kiss oli keijutyypin liike ja olisi siis vahva Bagonia vastaan. Laice taas oli osittain vesityyppiä, eikä vesi juuri tehonnut ruohotyypin Bayleefiin, joten Momo käytti Lapraksellaan toista liikettä.
"Väistä Skyler! Chica, väistä myös ja tee samalla Magical Leaf!"
Skyler onnistui väistössään jotenkuten, mutta Draining Kiss osui siihen hiukan ja sai Bagonin murisemaan. Chica taas onnistui väistössään kokonaan, mutta Magical Leaf ei lähtenyt kunnolla. Vain pari terävää lehteä osui Laiceen. Ruohotyypin liike oli kuitenkin tehokas sitä kohtaan.
"Nyt Tackle, Chica! Tee sinä Ember, Skyler!"
Pokemonit onnistuivat liikkeissään kiitettävästi, mutta Momo oli saman tien valmiina vastaiskuun.
"Laice, tee uusi Confuse Ray! Aurora tekee Quick attackin!"
Sylveonin hyökkäys oli liian nopea väistettäväksi ja osui ensin Skyleriin. Sen jälkeen Aurora yritti tähdätä Chicaan, joka kuitenkin oli valmiina ja väisti Quick attackia. Laicen Confuse Ray osui onnistuneesti Skyleriin ja pokemon näytti heti menevän hiukan pyörälle päästään. Pudistin päätäni. Tätä ottelua ei hävittäisi.

"Kokeile jotain helppoa, Skyler! Vaikka Rage!" pyysin toivoen, että hyökkäys ei koituisi hämmentyneen Bagonin kohtaloksi. Samalla yritin viittoa Chicaa yllättämään Laicen Magical Leafilla. Bayleef ymmärsi pian, mutta samalla myös Momo tajusi, mitä yritin sanoa.
"Väistä!" hän huusi Laicelle, joka onnistui taas väistämään suurimman osan lehdistä. Samalla Lapras tähtäsi Chicaan uudella Confuse Raylla. Hetken näytti siltä, että vastustaja oli osunut, mutta efekti lähti pois Bayleefin ravistaessa päätään.
"Uusi Magical Leaf ja sitten Tackle!" ohjasin. Huomasin sivusilmällä, kuinka Skyler onnistui Rage-liikkeessä vain vaivoin. Auroraan ei hyökkäys paljon tehonnut, vaikka Sylveon kiljahtikin. Vihdoin myös Chican hyökkäys osui Laiceen. Tackle oli Laprakselle jo liikaa ja sai sen pyörtymään. Momo katsoi minua nopeasti silmiin, ennen kuin nyökkäsi hyväksyen asian ja kutsui Laicen takaisin.
"Kiitos, Laice", hän kuiskasi pokemonilleen vielä. "Aurora, tee Fairy Wind Bagoniin!"
Ikävä kyllä hyökkäys osui yllättävän hyvin ja poisti minultakin toisen pokemoneista pelistä. Kutsuin Bagonin takaisin kiittäen sitä nopeasti ja keskityin nyt täysillä Sylveonin ja Bayleefin väliseen otteluun.

Hetken silmäilimme toisiamme Momon kanssa kuin arvioiden, mutta sitten molemmat huusivat ohjeensa ilmoille yhtä aikaa.
"Quick Attack, Aurora!"
"Poison Powder!"
Auroran hyökkäys osui Chicaan miltei saman tien, mutta siitä huolimatta Bayleef onnistui pakottamaan itsensä tekemään iskunsa. Myrkkypilvi lennähti päin Sylveonia, joka kiljahti ja yritti pysytellä pystyssä hampaat irvessä. Chicakin oli kuitenkin jo heikkona, joten ottelu olisi lopetettava äkkiä.
"Tee vielä Tackle!" huusimme Momon kanssa taas yhtä aikaan. Pokemonit lähtivät liikkeelle kuin tykinkuulat ja törmäsivät toisiinsa. Pidätin hengitystä jännittäen kovasti, mitä kävisi, olihan Tristan katsomassa. Toivottavasti hän ei pitäisi minua aivan huonona kouluttajana... Huokaisin helpotuksesta nähdessäni, että Chica seisoi yhä pystyssä kiristellen hampaitaan ja heilautti päänsä päällä olevaa lehteä.
"Bayy!" pokemon huusi, ennen kuin istahti maahan huohottamaan. Momo kutsui Sylveoninsa takaisin.
"Se oli mahtava ottelu", hän sanoi vielä nyökäten kunnioittavasti. Nyökkäsin samaan sävyyn takaisin ja hymyilin.
"Joo, otetaan uusiks joskus!"

Hyvästelimme Momon Tristanin kanssa ja käännyimme katsomaan toisiamme.
"Nyt se salitaistelusi?" varmistin. Poika nyökkäsi, mutta emme ehtineet vielä astua salin ovista sisään. Portailla reppuni vieressä levännyt Pansagen muna alkoi rätistä. Tristan vilkaisi minua hermostuneena ja ryntäsi sen luokse. Olin varmasti tuplasti niin jännittynyt kuin hän seuratessani munan kuorien rikkoontumista. Lopulta sisältä pomppasi melko minikokoinen versio Leafysta. Sillä oli vielä munankuori päässään. Otin sen varovasti pois ja katsoin apinapokemonia hymyillen.
"Tervetuloa maailmaan!" toivotin. Tristan virnisti sanoilleni ja nosti varovasti Pansagen syliinsä, ennen kuin ojensi sen minulle.
"Ole hyvä. Nimee se!" hän ehdotti.
"Luumu", totesin ja katsoin hämmästynyttä pokemonia silmiin.

// 2 700 sanaa :) Tein tässä myös tapahtuman.

Vastaus:

27 kolikkoa, 41xp pokemoneille (42xp Chicalle ja Skylerille), 21xp PC:llä oleville pokemoneille sekä tapahtumasta 20xp mukana oleville pokemoneille, Thunder Stone ja mysteerimuna.

- Dee

Nimi: Dee

11.09.2018 18:02
13. luku :: Luumu ja muita ruohopokemoneja

Vaihdoin Blackyn kanssa high fivet napattuani onnistuneesti Cottoneen ja poimin pallon tyytyväisenä maasta.
"Mahtavaa, nyt meillä on myös Cottonee kaverinamme", ilmoitin ja vilkaisin nopeasti Tristania, joka hymähti. Jatkoimme matkaamme hiljaisuuden vallitessa, sillä ilmeisesti Tristaniltakin olivat jutut loppuneet. Siispä keskityin kaikessa rauhassa etsimään katseellani Hoppipia, missä Blacky tietysti auttoi tarkan nenänsä kanssa. Kun pientä vaaleanpunaista pokemonia ei näkynyt missään, unohduin haaveilemaan pokemonieni kehittymisestä. Chica olisi seuraavan kerran kehittyessään niin suuri, että sillä voisi jopa ratsastaa. Uskoin pokemonin ottavan minut mielellään selkäänsä. Puhumattakaan siitä, kun Delmia kehittyisi Sawsbuckiksi tai Skyler Salamenceksi... Pian Blackyn haukahdus kuitenkin ilmoitti haluamani pokemonin saapuneen paikalle. Säpsähdin, sillä en ollut ollenkaan valmiina ja ensimmäinen reaktioni oli ottaa pokepallo. En onneksi ehtinyt heittää sitä Hoppipia kohden, se olisi lähtenyt karkuun saman tien, mutta olin silti aika nolona rykäistessäni ja laittaessani pallon takaisin reppuun.
"Ei kai niitä nyt noin pyydystetä", Tristan kommentoi nauraen, mutta en vastannut mitään vaan yritin peitellä nolostustani.
"Valitsen sinut, Wala!"

Fletchinder lennähti hetkessä paikalle ja loi Hoppipiin kylmän katseen. Ruohopokemon näytti vapisevan järkytyksestä, mutta kokosi pian itsensä ja yritti katsoa Walaa takaisin yhtä tuimasti.
"Tee Ember ja sitten Peck!" päätin ensimmäiseksi.
"Fletchindeeer", Wala kiljaisi ja lennähti kiitettävän nopeasti kohti vastustajaansa pommitettuaan sitä ensin liekeillään. Hoppip onnistui kuitenkin juuri ja juuri väistämään Peckin ja valmistautui tekemään Tacklea.
"Uudestaan Wala!"
Tällä kertaa Fletchinder onnistui iskussaan. Heti sen jälkeen Hoppip kuitenkin törmäsi siihen ja lennätti sen kauemmas. Minun oli pakko myöntää, että Hoppip oli kovempi vastus kuin miltä näytti. Mietin hetken ja yritin keksiä hyvää taktiikkaa mahdollisimman nopeasti, mutta mieleeni ei tullut mitään normaalista poikkeavaa. Siispä pyysin Walaa tekemään Emberin ja Peckin uudestaan. Hoppip lennähti kiljaisten pari metriä taaemmas ja jäi siihen makaamaan.
"Nyt toivotaan, että tuossa oli tarpeeksi", mutisin ennen kuin heitin pallon vaaleanpunaista pokemonia kohden.

// Jatkuu vielä tänkin jälkeen //

Vastaus:

Pallo ei ehtinyt pyöriä kauaa maassa, kun se jo napsahti kiinni. Nappasit lvl 13 poika-Hoppipin!

- Dee

Nimi: Dee

11.09.2018 17:37
13. luku :: Luumu ja muita ruohopokemoneja

Napattuani Chespinin sekä Poliwagin Vale Riveriltä olin valmis suuntaamaan takaisin route kolmoselle. Suunnitelmissani oli ollut saada sieltä matkaani sekä Cottonee että Hoppip, enkä ollut muuttanut mieltäni. Pokemonjoukkioni vain kasvoi kasvamistaan, mutta se ei minua haitannut. Kaikki niistä olivat yhtä tärkeitä, vaikka viisas kouluttaja olisi ehkä yrittänytkin pitäytyä vain muutamassa, senkin edestä tehokkaassa pokemonissa, kuten Garchompissa, Goodrassa ja Dragonitessä. Matkamme keskeytyi - kuten se oli tehnyt jo monesti aiemmin - kun eteen osui vihreä, apinaa paljon muistuttava pokemon.
"Pansagee!" se huudahti iloisesti ja alkoi kiertää ympyrää ympärillämme. Pääni meni pyörälle katsellessani sen menoa. Pokemonini silmäilivät pokemonia epäileväisesti, lukuunottamatta Blackya, joka meni leikkiin mukaan. Minun oli myönnettävä, että jos Blacky kerran hyväksyi Pansagen seuraansa, oli tämän oltava hyvin aikein liikkeellä.

"Leafy, mihin menit?" kuului äkkiä ääni kauempaa. Hätkähdin ja käänsin katseeni sitä kohti. Blacky murisi hetken aikaa, kunnes sen korvat nousivat pystyyn äänen päästäneen henkilön astuessa esiin. Poika oli minua ehkä parisen vuotta vanhempi, en voinut sanoa varmaksi. Hänellä oli tummat, hiukan latvoista kiharat hiukset ja melko huoleton, kesäinen vaatetus. Sylissään hän kantoi vihertävää munaa, jonka laelta erotin muutaman siemenen. Samanlaisia kuin Pansagen päässä. Pojan huomatessa minut hänen ilmeensä muuttui yllättyneeksi.
"Kukas tää on, Leafy?"
Menin melko lailla lukkoon, enkä saanut vastattua, vaikka eihän tämä tuntematon henkilö edes ollut kysynyt minulta. Jäin siis vain seuraamaan pojan ja hänen pokemoninsa keskustelua. Pansage, jonka nimi oli ilmeisesti Leafy, katsoi poikaa silmiin viattoman näköisenä, eikä vastannut mitään.
"Lähetäänhän kotiin", poika huokaisi väsyneen kuuloisena. "Osaat varmaan kävellä itekin, joten ala tulla."

Sen sijaan, että Leafy olisi kiltisti lähtenyt seuraamaan, alkoikin se loikkia aivan päinvastaiseen suuntaan. Pansagen kouluttaja viitsi vihdoin huomata minutkin ja loi minuun kyllästyneen katseen. Kyllästys ei ollut selvästi tarkoitettu minulle, vaan Leafylle, mutta jännityin silti entistä enemmän.
"Viittisitkö millään auttaa? Mulla kun on tää munakin, ja sen pitäs kuoriutua ihan pian.."
En saanut sanaa suustani, kuten en yleensäkään kovin hyvin vieraiden ihmisten kanssa - varsinkaan käytännössä samaan ikäluokkaan kuuluvien - mutta vihelsin Blackyn luokseni.
"Ota se kiinni", pyysin Houndourilta, joka haukahti ja lähti juosten kohti pakenevaa Leafya. Pansage oli kieltämättä aivan liian ketterä, eikä Blackylla olisi ollut toivoakaan saada sitä kiinni, jollei apinapokemon olisi tarttunut vahingossa hännästään ohittamaansa piikkipensaaseen. Siispä Blackyn oli helppoa vain tarttua hampaillaan Leafyn hännästä ja raahata vastusteleva pokemon takaisin minun ja Leafyn kouluttajan luokse.

"Kiitos avusta", kehuin Blackya, joka vingahti tyytyväisenä häntäänsä heilauttaen, Leafyn häntä yhä suussaan.
"Piätkö tätä, niin mää hoitelen tän karkurin", Pansagen munaa yhä pitelevä poika huokaisi ojentaen munaa nyt minulle. Nyökkäsin ja otin munan varovasti syliini. Se oli yllättävän painava niin pienen pokemonin munaksi, ehkä paksut, suojaavat kuoretkin painoivat. Pelkäsin kuollakseni, että pudottaisin munan, joten varmuuden vuoksi istahdin alas kivelle ja kiedoin käteni tiukasti munan ympärille. Poika tarttui Leafya niskanahasta ja nosti apinan ilmaan.
"Kuulehan karkuri, me lähetään nyt kotiin. Kehtaatkin kiusata viattomia ohikulkijoita tolleen", hän saarnasi, ennen kuin kutsui Pansagen takaisin pokepalloonsa. Ojensin munan varovasti takaisin ja huokaisin mielessäni helpotuksesta.

"Kiitti avusta... aaamm, millähän nimellä sua voi kutsua?" poika kysyi nyt hiukan vaivaantuneena. Hänen vaivautuneisuutensa sai minutkin vaivaantuneeksi, mutta yritin työntää sen taka-alalle. Olipa sosiaalinen elämä hankalaa.
"Delphi", esittäydyin. "Ja ole hyvä... millä nimellä sua sitten voi kutsua?"
Yritin kovasti saada keskustelua vähemmän vaivaantuneeksi pienellä huumorilla, mutta se ei oikein onnistunut. Poika vaikutti edelleen jotenkin etäiseltä ja melkein välinpitämättömältä.
"Tristan", hän vastasi lyhyesti. "Sori toi Leafyn episodi.. tota.. jos tuut käymään tossa meillä, niin saat jotain vaivanpalkkaa? Siis myös pokemonilles?"
"Joo, kai mä voin tulla", nyökkäsin. "Jos nää kaikki on tervetulleita."
Viittasin kädelläni kohti kaikkia kuutta mukanani olevaa pokemonia. Chica, Delmia, Wala, Blacky, Lunar ja Skyler katsoivat Tristania odottavasti.
"Joo, ei mitään ongelmaa", tämä totesi ja käänsi meille selkänsä olettettavasti merkkinä siitä, että nyt pitäisi seurata. Kohautin olkiani katsoen Chicaa. En Tristanin välinpitämättömyydestäkään huolimatta pystynyt olemaan ajattelematta, minkälaista olisi, jos minulla olisi matkaseuraa. Tai siis, olihan Tristan melkein minun ikäiseni.

Tristanin koti sijaitsi oikeastaan lähempänä Sorrel Cityä kuin varsinaista route kolmosta, mutta tontti oli kuitenkin kaupungin aitojen ulkopuolella. En ollut kiinnittänyt siihen huomiota aiemmin, olihan se melko korvessa ja oikeastaan puut peittivät sen melkein kokonaan näkyvistä jos pysytteli kävellessään tiellä. Siispä katselin tarkoin ympärilleni, melkein ihailin laakeaa maisemaa, joka oli ilmeisesti kaikki Tristanin perheen omistuksessa.
"Tuu sisään vaan, enköhän mä sieltä jotain sulle löydä", poika huikkasi etuovelta ja huomasin jääneeni jälkeen. Siispä otin pari juoksuaskelta, nyökkäsin kiitollisena ja astuin sisään taloon. Sisältä paikka oli melko vaatimaton, mutta kotoisa. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni oveen, jossa oli lappu varustettuna Tristanin nimellä - ilmeisesti hänen huoneensa - ja sitten annoin katseeni kiertää muuallakin. Sisällä juoksenteli palloistaan ulkona apinapokemoneja sekä kaksi Arcanineä. Kaikki apinoista eivät kuitenkaan näyttäneet Pansageilta. Jotkin olivat sinisiä, jotkin punaisia ja muistelin joskus kuulleenikin niistä. Nyt ei vain muistunut mieleen.

Tristan käveli itsevarmasti keittiöön riehuvien apinapokemonien keskelle.
"Splashy, Burn, Jungle - odota hetki Flare, ei nyt leikitä - rauhoittukaa ja istukaa aloillenne."
Tristanin sanottua lauseensa loppuun Arcaninet astelivat lähemmäs ja paimensivat apinat erilleen toisistaan. Seurasin häntä varovasti Arcaninejen tuijottaessa minua epäilevästi mutta uteliaasti ja katsoin, kuinka hän ojensi minulle ensin Rare Candyn.
"Tämä on Houndourillesi, sehän Leafyn kävi hakemassa, eikö?"
Odottamatta vastausta kysymykseensä Tristan kääntyi nyt ympäri ja melkein törmäsi naiseen, joka oli ilmestynyt juuri hänen taakseen.
"Äiti, mikä yllätys", hän naurahti vaivaantuneena. Ilmeisesti tarkoitus oli ollut hoitaa minut talosta ulos mahdollisimman nopeasti, mutta enää se ei onnistuisi? Sellainen olo minulle ainakin tuli Tristanin tylystä ja hiljaisesta käytöksestä. Käänsin katseeni hermostuneesti Tristanin äitiin ja hymyilin vähän.
"Tämä on Delphi, hän auttoi Leafyn kanssa. Se idiootti oli taas karannut", poika selitti lyhyesti. Hänen äitinsä katsoi minua hetken, hymyillen sitten itsekin.
"Terve Delphi, olen Mona, Tristanin äiti. Tulin oikeastaan vain hakemaan ladon avaimia, joten minun on poistuttava paikalta. Pärjäätte varmasti hyvin kahdestaankin", nainen esittäytyi ja kurottautui ottamaan avaimen pöydältä olkani takaa.
"Okei, nähdään.. tai jotain", totesin hiukan epävarmana. Voiko niin sanoa?

Onnekseni Tristan ei takertunut sen kummemmin sanavalintaani vaan kääntyi nyt katsomaan minua.
"Tiiätkös, musta tuntuu että pärjäisit ihan hyvin Pansagen kanssa, vaikka ne onkin yksiä hulivilejä. Jos vaan haluut, niin voit saada tän munan", hän tarjosi ja otti jo aiemmin minulle tutuksi tulleen munan sänkynsä päältä.
"Oikeastiko? K-kiitos, mielelläni", hämmennyin ja otin munan vastaan. "En kyllä osaa yhtään hoitaa munia, mutta.. kai se on opeteltava sitten."
Olin jo valmiina lähtemään, kun Tristan selvitti kurkkuaan.
"Oota hetki, voin kyllä vielä kertoa... jos sua kiinnostaa. Ja jos autat vähän tuon pokemonliigan kanssa. Mulla on ollut haaveissa lähteä jo pitkään", hän selitti ja naurahti entistä vaivaantuneemmin. Kohotin kulmiani yllättyneenä.
"No tietysti kiinnostaa. Itse oon lähdössä juuri tätä route kolmosta pitkin takaisin Sorrel Cityyn ja sieltä Delta Cityyn, kävin täällä päin vaan kurkkaamassa Vale Riveriä. Delta Citystä pitäisi saada kolmas salimerkki."
Tristan nyökytteli ja näytti miettivän ankarasti, ennen kuin vastasi.
"No tota, voisin melkein... lähteä mukaan? Jos se sopii? Meinaan kun oon aina halunnut käydä Delta Cityssä", hän ehdotti hyvin varovasti.
"Se.. olisi mahtavaa", virnistin. Saisin matkaseuraa! Tai siis, pokemonini olivat parempaa kuin hyvää seuraa, mutta en oikein ymmärtänyt mitä ne sanoivat.

Tristan kävi selittämässä tilanteen äidilleen, joka oli varsin innoissaan ajatuksesta ja toivotti pojalleen onnea matkaan. Mukaansa Tristan otti Leafyn sekä kaksi muuta apinapokemonia, joista toinen oli punainen, toinen sininen.
"Burn on lajiltaan Pansear", Tristan esitteli punaisen pokemonin, "ja Vapor on Panpour. Käytännössähän ne ovat melkein sama laji kuin Pansage, mutta Pansearit ovat tulityyppiä ja Panpourit vesityyppiä."
Kuuntelin kiinnostuneena, kuinka Tristan kertoi ensin kaiken mahdollisen perheensä kasvattamiin apinapokemoneihin liittyen ja antoi sitten ohjeita munan hoitoon liittyen.
"Vaikka nythän voin hyvin vaikka auttaa, kun olen mukana", hän lisäsi ja olin samaa mieltä. Edelleen ulkona palloistaan kulkevat pokemonini vaikuttivat hiukan varautuneilta, lukuunottamatta ikionnellisen näköistä Blackya. Se oli minusta hiukan outoa, sillä yleensä Houndour oli kaikista reviiritietoisin ja suojeluhaluisin. Näemmä Tristan oli onnistunut tekemään jotain, joka sai Blackyn luottamaan häneen saman tien. Hetken olin onnellinen, että pojalla riitti kovasti juttua, ilman häntä matka olisi ollut pelkkää kiusallista hiljaisuutta, mutta jossain vaiheessa se alkoi olla puuduttavaa.

Pian Tristanin monologi keskeytyi, kun eteemme pomppi syötävän suloinen, untuvainen pokemon.
"Hei, se on Cottonee!" kiljaisin. "Tuon aion napata!"
Cottonee säikähti äkillistä huutoani ja tulistui silminnähden. Se alkoi lähestyä minua uhkaavasti, mutta Blacky tuli ajoissa väliin tehden Emberin.
"Huh, kiitos Blacky", huokaisin. "Tee Smog ja sitten uusi Ember!"
Blacky suihkautti suustaan violetin myrkkypilven ja heti sen perään niin monta liekkiä kuin vain jaksoi. Sen jälkeen Houndourin jäi hetkeksi huohottamaan paikoilleen, mutta iskut tekivät tehtävänsä Cottoneehen. Pilvipokemon yski myrkkyä naama punertaen hiukan ja sulki silmänsä suojatakseen silmiään Emberiltä. Se ei kuitenkaan ollut vielä valmis luovuttamaan, vaan aikoi jatkaa Fairy Windillä.
"Väistä Blacky ja tee vielä Ember", ohjeistin koirapokemonia, joka yritti toteuttaa käskyni parhaansa mukaan. Fairy Wind kuitenkin osui siihen, joten Ember jäi hiukan vajaaksi. Siitä huolimatta se riitti iskemään Cottoneelta tajun kankaalle. Siispä heitin pallon pokemonia kohden ja toivoin parasta.

// Jatkan vielä kun saan tietää mitä käy //

Vastaus:

Pallo pyöri jonkin aikaa maassa, kunnes sulki Cottoneen lopullisesti sisäänsä ja päästi merkkiäänen. Nappasit tason 17 tyttö-Cottoneen!

- Dee

Nimi: Ezmu

08.09.2018 16:57
”No juostaanko nyt kilpaa Clover Cityyn?” Branden kysyi. Nostin maassa olevan munan ja laitoin sen reppuuni. Nyt siellä oli kaksi munaa. Nyökkäsin. Pokémonini pitää saada Pokémonkeskukseen. Juuri kun olin lähdössä juoksuun, näin edessäni Morelullin.
”More!” se ulvaisi. Kun tarkastelin sitä, muistin nähneeni sen aiemminkin. Kun kaivelin muistiani, muistin, että Ninalla oli Morelull.
”Oletko eksynyt?” kysyin kyyristyen. Morelull pomppi kuin nyökäyttäen päätään. Ojensin käteni eteen.
”Se aukio on aivan lähellä. Minä vien sinut takaisin Ninan luo”, sanoin lempeästi. Morelull pomppasi ojennetulle kädelleni ja nousin seisomaan.
”Hei Branden! Tule takaisin!” huusin pojan perään. Branden kääntyi ja tuli takaisin.
”Viedään tämä Ninan luo”, sanoin. Branden nyökkäsi. Kävelimme metsäpolulla ja kuuntelimme Pokémonien ääniä. Se kuulosti rauhoittevalta. Pian kuulin jo Ninan huudot:
”Morelull! Missä sinä olet?!” Morelull hyppäsi maahan ja lähti kohti Ninaa.
”More more!” se huusi iloisena.
”Morelull!” Nina huusi iloisena juostessaan Morelullia kohti.
”Kiitos, että löysit Morelullin. Ottakaa nämä 10 kolikkoa, molemmille viisi”, Nina jakoi.
”Kiitos”, kiitin Brandenin kanssa. Otin maassa olevan Pokémunan käteeni ja laitoin sen reppuuni.
”Ensimmäinen Clover Cityssä saa haastaa salin ensin!” haastoin. Branden nyökkäsi ja lähdimme juoksuun. Juoksimme metsäpoluilla routea pitkin. Kiihdytin tahtiani ja ohitin Brandenin. Routen loppusuoralla juoksimme aivan yhtä matkaa. Ja kisan voitti... molemmat!
”Haasta sinä ensin”, Branden tarjosi.
”Kiitos”, sanoin. Kadulla meitä vastaan tuli joku poika, kun ilta alkoi jo hämärtää.
”Oletteko sattumoisin nähneet Bulbasauria?” hän kysyi.
”Valitettavasti emme. Miksi kysyit?” vastasin.
”Hei. Olen Clay, Clover Cityn salijohtaja. Hukkasin Bulbasaurini tänä aamuna. Keitä te olette?” nuori vihreähiuksinen poika esittäytyi.
”Olen Branden”, Branden esittäytyi.
”Ja minä Elise. Tietäisitkö sinä, missä on Pokémonkeskus?” kysyin. Clay nyökkäsi.
”Tästä jatkatte eteenpäin ja käännytte kolmannesta oikealle. Sitte näette jo keskuksen. Pitäkää silmänne auki Bulbasaurin varalta!” poika ohjeisti. Nyökkäsin.
”Kiitos!”

Kävelimme eteenpäin, kun olimme hyvästelleet Clayn.
”Veikkaan, että emme voi haastaa salia ennen Bulbasaurin löytymistä”, Branden arvasi.
”Jep. Etsitään sitä vielä, kun nähdään. Pian ilta pimenee”, ehdotin. Kun käännyimme kolmannesta oikeaan, näimme Pokémonkeskuksen suoraan edessämme.
”Vau”, huokaisin. Se oli paljon isompi kuin Thistle townin Pokémonkeskus. Katsoin sen ovelle. Siellä istui pieni Pokémon... Bulbasaur!
”Katso, Branden, tuolla on Bulbasaur!” hihkaisin.
”Voisiko se olla...” Branden sanoi.
”Pakko sen on”, sanoin. Näin yhtäkkiä myös Littenin, joka käytti Emberiä Bulbasauriin.
”Lopeta!” huusin kun menin niiden väliin.
”Bulbasaur”, Bulbasaur sanoi kiitollisena. Hymyilin sille.
”Tule sisälle. Sinäkin tarvitset hoitoa”, sanoin ystävällisesti.
”Bulba bulba!” se iloitsi. Astuin sisään liukuovesta Brandenin ja Bulbasaurin kanssa.
”Hei! Olen hoitaja Joy. Kuinka voin auttaa?” aina iloinen hoitaja Joy tervehti.
”Hei. Minun Pokémonini kaipaisivat hoitoa. Samoin tämä Clayn Bulbasaur”, sanoin. Annoin Poképalloni hoitaja Joylle ja Bulbasaur hyppäsi kärryyn.
”Bulba bulbasaur!” se huudahti.
”Ja minulle yksi huone”, jatkoin.
”Minulle myös”, Branden sanoi.
”Selvä. 2-7 kerroksissa on vapaita huoneita. Ottakaa nämä, ne ovat avaimenne”, hoitaja Joy sanoi ja antoi hopeanväriset avaimet, joihin oli kirjoitettu kaunein, kullanvärisin kirjaimin >>234<< ja >>233<<.

Pian Pokémonit olivat hoidettu ja sain otettua ne hoitaja Joyn Blisseyltä.
”Kiitos!” sanoin. ”Kaikki ulos!” heitin Poképallot ilmaan.
”Starly!”
”Fletchling!”
”Deerling!”
”Oliko ankeaa olla Poképalloissa?” kysyin. Pokémonit nyökyttelivät.
”Minä otan Bulbasaurin huoneeseeni. Kaikki ulos!” Branden heitti Poképallonsa ilmaan. Otin toisen hopeisen avaimen ja kävelin portaat toiseen kerrokseen.
”...228, 229, 230, 231, 232, 233!” luettelin huoneiden numeroita. Avasin huoneeni oven ja astuin sisään.
”Ihana!” huudahdin.
”Fletch!”
”Starl!”
”Deer!” Pokémoninikin huusivat ja heittäytyivät toiseen sänkyyn. Itse menin toiseen, laskin munan maassa olevalle tyynylle ja suljin silmäni. Huomenna haastan Clover Cityn salin. Ja pian saan uuden Pokémonin tuosta munasta.

Vastaus:

Aww, Morelullit on ihania <3 Tää tarina oli aika söpö ja kiva, että tässä oli myös kappalejako. Bulbasaur oli niin söpö, onneksi kävit pelastamassa sen! Tarinastasi saat tällä kertaa 5 kolikkoa sekä 5xp pokemoneillesi :3 Taisit myös suorittaa uusiutuvan tehtävän route ykköseltä...? Siitä saat 5 kolikkoa plussaa!

- Dee

Nimi: Ezmu

02.09.2018 11:21
//Tapahtumaan//

Luku 3

En keskittynyt palloon ennen kuin se päästi merkkiäänen. Deerling oli jäänyt palloon! Branden kamppaili vielä Deerlinginsä kanssa.
”Michel, ulos!” huudahdin. Olin nimennyt Deerlingin Micheliksi.
”Deer!” se huudahti tullessaan ulos Poképallostaan ja lähtiessään juoksemaan ympyrää. Fly ja Colin nousivat ilmaan lentämään uuden ystävänsä päällä. Deerling yritti tavoitella lentäviä Pokémoneja. Naurahdin hieman ja käännyin katselemaan Brandenia paremmin.
”Chili, Absorb!” hän huusi. Chili alkoi vetää Deerlingin elämää itseensä. Deerling ei ollut miksikään.
”Poképallo!” Branden huusi. Ruskeahiuksinen poika heitti pallon Deerlingiä kohti. Se pyörähti ehkä kerran tai kaksi, kunnes se aukesi. Se lähti tekemään Tacklea.
”Väistä!” Branden huusi. Väistölle ei kuitenkaan ollut tarvetta, sillä Deerling kompastui kiveen.
”Deerling!” se huudahti kivuissaan. Poika juoksi sen luo ja suihkutti Potionia. Deerling hymähteli silmät kiinni. Branden laski Poképallon maahan. Deerling avasi silmänsä ja liikautti kavionsa palloon kiinni. Se imaisi pienen vihreä-valkoisen Pokémonin sisäänsä. Branden nosti pallon käteensä ja huusi:
”Alica, ulos!” Deerling tuli pallosta.
”Dee!” se huusi.
”Juostaanko kilpaa Clover Cityyn?!” huusin. Branden nosti peukun. Juoksin Pokémonieni rinnalla Routen loppuosaa. Branden juoksi rinnallani.
”Seis. Olen etsimässä vahvoja kouluttajia, joita vastaan otella. Olisitko sinä sellainen?” joku nainen kysyi. Nyökkäsin nopeasti. Tätä minä olen odottanut! Pitää harjoitella Clover Cityn salia varten.
”Selvä. Kävisikö kolme-vastaan-kolme? Minä voin toimia tuomarina”, Branden sanoi. Nyökkäsin. Nainenkin nyökkäsi.
”Selvä. Kummallakin kouluttajalla on käytössään kolme Pokémonia. Ottelu päättyy, kunnes jomman kumman osapuolen kumpikaan Pokémon ei voi jatkaa”, Branden selitti säännöt.
”Fly, kentälle!” käskin. Starly lennähti kehään ja jäi ylpeilevän näköisenä sukimaan sulkiaan.
”Ulos!” nainen heitti pallon kehään. Sieltä lensi Houndour.
”Houn!” se haukahti.
”Ember!” nainen sihahti terävästi. Houndour lähetti suustaan tulta.
”Väistä ja tee Tackle!” käskin. Fly nousi oitis lentoon, teki siistin väistöliikkeen ja löhti syöksymään takaisin maahan kohti mustaa koirapokémonia.
”Starl!” Fly huusi kipakasti. Täysosuma!
”Hooouuuun!” Houndour pelästyi. Pian se jo makasi maassa.
”Houndour ei voi jatkaa. Starly voittaa!” Branden julisti.
”Teit kaikkesi. Palaa!” vastustajani sanoi vetäisten Houndourin palloon. Fly palasi eteeni sukimaan sulkiaan.
”Nugget, kostamaan!” nainen huusi täynnä uutta tarmoa. Pallosta lennähti shiny Sewaddle.
”Quick Attack!” käskin. Fly oli paljon nopeampi. Juuri kun näytti, että ottelumme oli purkissa, Sewaddle käytti String Shotia.
”Starl starl!” harmaavalkoinen Pokémonini huusi. Se oli jäänyt pakettiin.
”Tackle!” nainen käski.
”Starly, riko se siivilläsi ja tee Tackle!” käskin. Tämä olisi viimeinen toivoni. Tacklet törmäsivät. Ja kaboom. Fly makasi maassa.
”Starly”, se kuiskasi.
”Starly ei voi jatkaa. Sewaddle voittaa!” Branden julisti.
”Palaa”, vetäisin Flyn sen Poképalloon.
”Colin, vuorosi on nyt!” käskin Colinin kehään.
”Fletch fletch!” se sanoi innostuneena.
”Nugget, saat levätä”, nainen sanoi vetäisten Sewaddlen palloon. ”ja Fluffy, sinä voitat!” nainen jatkoi heittäen Poképallon. Pallosta tuli lammasmainen Pokémon.
”Reep!” se huudahti.
”Thunder Shock!” vastustajani käski. Mareepin villasta lähti sähköistävää pölyä.
”Väistä ja tee Quick Attack!” huusin hädissäni. Voittaisin tämän. Colin teki hienon kiepsahduksen väistöksi ja lähti syöksymään kohti Mareepia.
”Ota se vastaan Thunder Shockilla!” keltahiuksinen nainen huusi. Nyt tuli loppu.
”Iske sen läpi!” huusin kuitenkin. Colin on vahva. Colin on vahva, hoin mielessäsi.
”Fleeeeeeetch!” punarintapokémon käytti kaikki voimansa.
”Reep!” Mareep teki samoin. Ilmaan tuli suuri savupilvi. Se ei meinannut hälvetä millään. Kuitenkin Branden siristi silmänsä ja nosti toisen kätensä.
”Fletchling ei voi jatkaa. Mareep voittaa!” poika julisti. Pudistin päätäni.
”Colin, palaa!” vetäisin Colinin Poképalloonsa.
”Michel, vuorosi on nyt!” osoitin polkua edessäni. Deerlingini laukkasi sinne.
”Dee!” vihreä-valkoinen Pokémon huusi innostuneena.
”Tackle!” käskin. Michel lähti juoksemaan lammaspokémonia kohti.
”Tackle!” vastustajanikin käski. Mareepkin lähti juoksemaan.
”Deer-LIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIING!” Michel kohdisti voimansa yhteen iskuun.
”Ma-REEEEEEEEEP!” Mareep huusi. Pidätin hengitystäni. Tihrustin savun läpi.
”Deerling”, Michel kuiskasi.
”Mareep”, Mareep kuiskasi.
”Kunpikaan ei voi jatkaa. Sinulla — mikä nimesi on?” Branden kysyi.
”Anteeksi, unohdin esittäytyä. Olen Marlin”, nainen sanoi. Nyökkäsin.
”Marlinilla on vielä Pokémon jäljellä, joten hän voittaa!” Branden julisti. Marlin lähti kävelemään poispäin.

Vastaus:

Kiva tapahtumatarina! Jäin kaipaamaan kyllä kappalejakoa, sillä se saa tarinasta helpomman lukea. Käytät kivasti kuvailevia sanoja kuten "tihrustaa" ja "kiepsahdus", mutta kaipasin myös ehkä hiukan enemmän kuvailua. Sulla on kuitenkin oikein hyvin suunniteltuja tarinoita ja juonenkäänteitä! :) Annan sulle tästä 5 kolikkoa ja 5xp pokemoneillesi. Tapahtumapalkinnoksi saat myös 20xp pokemoneillesi, Thunder Stonen ja mysteerimunan.

- Dee

©2019 Cinnabar - suntuubi.com