Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinakirja

Tämän sivun vieraskirjaan kirjoitetaan hoitotarinat niiltä kouluttajilta, joilla ei ole hoitosivua. Suosittelen kirjoittamaan tarinan ensin varmuuden vuoksi johonkin muistioon tai esimerkiksi Wordiin, että sitä voi tallennella kesken kaiken ja jatkaa myöhemmin. Tarkistathan oikeinkirjoituksen ja tarinan sujuvuuden vielä kertaalleen ennen kuin lähetät sen!

Yleensä ottaen tarinasta saatavat palkinnot (kolikot ja pokemonien xp) määräytyvät sanamäärän mukaan, mutta myös tarinan sujuvuus vaikuttaa hiukan. Jos se on täynnä kirjoitusvirheitä, saat luultavasti hiukan vähemmän palkintoja, kun taas erityisen hyvin kirjoittaessasi voit saada hiukan extraa. Tarinan on oltava vähintään 500 sanaa pitkä, kun lähetät sen.

 [ Kirjoita ]

Nimi: Shy

22.05.2018 20:10
1.

Auringon säteet pakottautuivat sisään raollaan olevien verhojen välistä. Nuori nainen makasi sekaisin olevassa sängyssään ja kuola valui hänen toista poskeaan pitkin valkealle tyynylakanalle.
Herätyskello huusi pienellä yöpöydällä, mutta sillä ei näyttänyt olevan vaikutusta sikeästi nukkuvaan naiseen. Pian ääni sammui ja Marlin käänsi tyytyväisenä kylkeään.

Tunteja kului, kunnes Marlinin puhelin soi. Vasta tuo ääni ennätti herättämään naisen ja hän nousi haukotellen ylös.
“Haloo...” Marlin mumisi puhelimeen.
“Hei, professori Redwood tässä. Sinun oli muistaakseni aamulla tarkoitus hakea pokemonisi täältä, mutta sinua ei ole näkynyt. Olethan tulossa?” professorin huolestunut ääni kaikui Marlinin korviin.
“Joo, tulen. En edes unohtanut koko asiaa, enkä edes nukkunut liian pitkään!” Marlin höpisi kuin itsekseen, samalla kun hän veti vaatteita päälleen.
“No hyvä olet siis...” ehti Redwood puhelimeen sanoa, kun Marlin sulki jo luurin.
Marlin nappasi reppunsa tuolilta, joka oli jäänyt vaatekasan alle ja pesi hampaitaan samalla kun astui ulos ovesta.
Naapurin vanha rouva tervehti Marlinia iloisesti, mutta hän ennätti vain heilauttaa kättään juostessaan hammasharja suussaan kohti kaupunkia.

Viimeisillä voimillaan Marlin työnsi suuret ovet edestään auki. Hän astui sisään valtavaan saliin, jonka perällä hän näki jo professori Redwoodin huolestuneen näköisenä.
“Professori!” Marlin huusi ja heilutti kättään samalla kun tallusti eteenpäin.
“Marlin! Vihdoinkin! Minulla on jo kiire muualle...” Redwood sanoi ja nosti pöydältä yksinäisen pokepallon.
“Mareep on ainoa joka nyt on enää jäljellä. Se on sinun” Professori sanoi ja ojensi pallon Marlinin käsiin.
“Hm… Eikai siinä, parempi sekin kuin ei mitään” Marlin sanoi hivenen hymyillen. Kaikki oli lopulta päätynyt parhain päin. Hän oli halunnut sähkö pokemonin alusta alkaen.
Marlin kääntyi kiittääkseen Redwoodia, mutta hän oli jo ehtinyt kadota.

Jälleen kerran Marlin astui ulos suurista ovista. Taivas oli puhdas pilvistä ja aurinko paahtoi kasveja, jotka anelivat vettä. Marlinilla ei ollut kokemusta pokemonpalloista, eikä Redwood ehtinyt tyttöä opastamaan.
Marlin pysähtyi vehreän niityn reunaan ja tuijotti hetken palloa kädessään. Se ei liikkunut, eikä pitänyt mitään ääntä. Marlin kohotti kätensä ja heitti pallon maahan huutaen: “Valitsen sinut Mareep!”. Mitään ei tapahtunut ja pallo kolahti maata vasten.
Marlin nolostuneena nosti pallon jälleen käsiinsä ja pyöritteli sitä hetken. Hennot sormet hipoivat pokemon pallon jokaista kohonnutta osaa ja yksi sormista päätyi painamaan valkeaa nappulaa. Pallo avautui ja sulkeutui nopeasti ja pian Marlinin edessä pällisteli pieni Mareep.

“Jaa että näin...” Marlin supisi itsekseen, eikä tajunnut että pörröinen Mareep kiehnäsi itseään hänen jalkaansa vasten. Lopulta Marlin kyykistyi alas Mareepin tasolle ja hän ojensi kätensä silittääkseen sitä. Mareep puski itsensä Marlinia vasten, mikä taas aiheutti voimakkaan sähkön virtaamisen Marlinin lävitse.
“Kuolen!” Marlin huusi säikähdyksestä ja työnsi Mareepin pois luotaan. Pieni lammas tuijotti omistajaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
“Ei haleja pokepallosta tultua… Check...” Marlin kuiskasi itselleen ja köllähti maahan makaamaan.
“Nimen kai sinäkin kaipaat. Fluffy… Kadun sitä vielä että nimeän sinut, mutta omapahan on ongelmani.” Marlin sanoi ja nousi ylös hiekasta.

Marlin kulki hitaasti niityllä ja Mareep seurasi häntä ihaillen. Nainen keräsi käsiinsä kukkia ja sitoi niitä hiljaa hyräillen yhteen. Kukista muodostui pyöreä kruunu ja Marlin asetti kukkaset Fluffyn sarvien päälle. Mareepin pörröinen villa tuli kruunusta läpi ja kun matka jatkui, kulki Mareep pää ylhäällä, aivan kuin se olisi kantanut päässään oikeaa kruunua.
“Ehkä se ei tosiaan ollut ihan huonoa tuuria nukkua pommiin tänäänkin...” Marlin naurahti hiljaa ja jatkoi niityllä tarpomista ylvään Mareepin kanssa.

Nimi: Höyhensiipi

21.05.2018 19:26
Kävelin Route 1:sen laajoilla nurmialueilla. Fennekin käveli vieressäni ja vilkuili kokoajan ympärilleen. Näin välillä metsikön rajassa muutamia villipokemoneja, mutta mikään niistä ei tullut tarpeeksi lähelle, jotta olisin voinut yrittää otella niiden kanssa, puhumattakaan niiden nappaamisesta. Pysähdyimme laajalle, kukkien täyttämälle alueelle. Istuin alas ja aloin syödä leipää, jonka olin ottanut kotoa mukaani. Kaivoin repustani paketin, jossa oli leipomani pokemonleivos. Olin päättänyt antaa sen Fenekinille.
’’Tässä, leivoin sen sinulle’’, sanoin ja ojensin sitä aloituspokemonilleni. Se nuuhkaisi sitä, jonka jälkeen nappasi sen pienillä hampaillaan ja alkoi nakertaa. Ateriansa jälkeen Fennekin käpertyi viereeni ja alkoi tuhista hiljaa. Silitin sen päätä ja mietin, mitä tekisimme seuraavaksi. Kävin pitkäkseni ja annoin käteni levätä nurmikolla. Taisin nukahtaa, koska hätkähdin hereille, kun Fennekin päästi yllättyneen äännähdyksen.
’’Fennekin?’’ Huomasin, jonkun tökkivän kättäni, jossa leipä oli yhä.
’’Se oli jonkin näköinen siivekäs pokemon. Otin pokedexin taskustani ja suuntasin sen pokemoniin, joka seisoi nyt maassa ja katsoi minua suurilla silmillään.
’’Fletchling, tuli- ja lentotyypin pokemon.’’, pokedex kertoi heti.
’’Fletchling, haastamme sinut otteluun!’’ sanoin ja katsoi pokemonia tiukasti silmiin. Sama ilme kuvastui Fletclingin silmistä.

Asetuimme vastakkain nurmialueelle.
’’Me voimme aloittaa’’, sanoin ja Fennekin nyökkäsi minulle varmasti.
’’Fennekin, tee scratch ylös päin!’’ huusin. Fennekin juoksi ja ponnisti, mutta Fletchling oli nopeampi.
*Onpa nopea Fletcling* ajattelin. Ja halusin entistä enemmän saada sen kiinni. Fletchling alkoi tekemään tacklea.
’’Fennekin väistä ja tee scratch uudelleen, kun Fletchling on matalalla’’, huusin. Fennekin onnistui väistämään tacklen juuri ja juuri. Samalla hetkellä, kun Fletchling alkoi kaartamaan ylöspäin, Fennekin juoksi, loikkasi ja onnistui raapaisemaan Fletchlingiä.
’’Hyvä!’’ huusin. En ollut aivan varma, mitä liikkeitä Fennekin osaisi, joten jäin odottamaan Fletchlingin vastaiskua, koska se oli nyt korkealla ilmassa, eikä Fennekin olisi millään voinut osua siihen. Yhtäkkiä näin välähdyksen taivaalla ja tajusin Fletchlingin tekevän growlin.
’’Fennekin väistä!’’ huusin mutta pokemonini ei kerennyt growlin alta. Usvan hälvettyä, näin Fennekinin seisovan, ehkä hiukan huojuvana. Growl, oli vienyt vain voimaa, muttei tehnyt muuten vahinkoa.
*Minun pitää keksiä jotain, tai muuten Fennekin väsyy!* ajattelin ja selasin mielessäni liikkeitä, joita Fennekin voisi osata.
’’Fennekin tee ember!’’ käskin ja toivoin, että pokemon osaisi sen. Fenekinin katse oli aluksi hiukan epävarma, mutta sitten se näytti keräävän voimia ja se teki Fletchlingiä päin tulisen liikkeen. Fletchling näytti jo väsyvän, vaikka ember, ei ollutkaan kovin voimakas. Fletchling alkoi kuitenkin tekemään vielä kerran tacklea.
’’Fennekin väsitä ja tee ember uudestaan!’’ huusin ja aloin kaivamaan pokepalloa repustani. Fletchlingin tackle jäi hitaaksi, ja Fennekin kerkesi hyvin pois alta, jonka jälkeen se teki uuden emberin vastustajaamme kohtaan. Se oli entistä emberiä ainakin tuplasti vahvempi. Päätin heittää pokepallon nyt, ennen kuin Fennekin väsyisi liikaa.
’’Hyvä!’’ huusin ja liekkien hälvettyä heitin pokepallon Fletclingiä päin. Se jäi pyörimään maahan…

//Jatkan tästä, kun saan tietää vastauksen//

Vastaus:

Pallo pyörähteli hetken maassa, kunnes pysähtyi. Sait kiinni Fletchlingin! Avatessasi pokepallon huomaat Fletchlingin olevan Shiny! Onnea! Ilmoitathan sen tiedot kouluttajakirjaan!
Arvostelu ja palkinnot tulevat tarinan viimeisessä osassa.

- Varjolehti

Nimi: Höyhensiipi

20.05.2018 18:47
Heräsin herätyskellon ääneen. Nousin salamana ylös, kun muistin, mitä tänään tapahtuisi. Olin laittanut vaatteeni tuolini selkänojalle valmiiksi. Puin ne nopeasti päälle. Juoksin alakertaan. Otin jääkaapista leivän ja aloin nakertamaan sitä. En pystynyt syömään, minua jännitti liikaa. Käärin loput leivästä paperiin ja vein sen mukanani ylös. Nostin reppuni sängylleni ja tarkistin, että minulla oli kaikki tarvittava mukana.
’’Juomapullo, teltta, lämpimät vaatteet… Hyvä kaikki on mukana!’’ mutisin itsekseni. Olin kävelemässä huoneeni ovelle ja vilkaisin vielä pöydälleni. Huomasin rasian, johon olin edellisenä päivänä laittanut itse leipomani pokemonleivoksen.
*Onneksi huomasin tämän!* ajattelin laittaessani sitä reppuun. En yleensä ollut näin huolimaton, mutta nyt minua jännitti liikaa, jotta olisin kunnolla voinut keskittyä. Kävelin takaisin alakertaan. Avasin ulko-oven, kun kuulin äitini huudon.
’’Momo, nytkö jo sinä lähdet?’’
’’Kyllä äiti! Heip-’’
’’Onko sinulla eväät mukana?’’
’’Joo, on, heippa!’’ huusin ja suljin oven nopeasti perässäni. Kävelin talon ovelta tielle kulkevaa polkua pitkin ja katselin vielä puutarhamme kukkia. Pysähdyin hetkeksi ja haistelin ilmaa, jossa tuoksuivat erilaiset kukat ja kasvit. Yhtäkkiä tunsin jalassani tönäisyn. Käänsin katseeni alas ja näin äiti Bulbasaurin.
’’Hei, sitten Bulbasaur. Toivotaan, että olet kehittynyt Ivysauriksi, kun joskus taas näemme’’, sanoin , taputin pokemonia päälle ja kävelin ulos portista. Vilkutin Bulbasaurille ja talolleni vielä ennen kuin ne jäivät puiden taakse. Kerkesin kuitenkin nähdä vielä Bulbasaurin hölmistyneen ja hiukan surullisen ilmeen.

Käveltyäni hetken Thistle Townin kaduilla, aloin jo kyllästyä samaan punaruskeaan väriin, joka koristi joka taloa. Onneksi edessäni alkoi jo häämöttää professori Redwoodin laboratorio, jonne olinkin matkalla. Saavuttuani talon juureen koputin oveen. Aluksi ei kuulunut mitään. Vilkaisin varmuuden vuoksi kelloa. Se oli jo melkein kahdeksan.
*Toivottavasti hän ei ole enää nukkumassa* ajattelin kun odotin jonkun avaavan oven. Aloin jo hieman kyllästyä, kunnes kuulin jonkun askelia talon sisältä.
*Vinhdoinkin!* ajattelin, kun Redwood avasi oven.
’’Oletkin aikaisessa’’, professori sanoi avatessaan laboratorion ikkunaverhoja. Panin merkille, että hänellä oli unohtunut jalkaan tohvelit, jotka olivat pinkit ja pörröiset. Hymyilin itsekseni ja seurasin Redwoodia talon perälle.
’’Olet tänään ensimmäinen, joten sinulla on kolme vaihtoehtoa joista valita.
’’Hienoa!’’ sanoin ja vaihdoin paikkaani niin, että näin kolme pokepalloa, jotka professori toi pienessä astiassa eteensä pöydälle.
’’Tässä ensimmäisessä on Snivy’’, Redwood selitti ja päästin pokemonin ulos pallostaan.
’’Snivy on ruohotyypin pokemon ja ehkä hiukan ...’’, professori näytti etsivän oikeaa sanaa. Silloin Snivy tuli lähelleni, haistoi kättäni, nypisti nenäänsä ja käveli kauemmas.
’’...no omalaatuinen persoona’’, Redwood sanoi.
’’Taidan ymmärtää’’, sanoin lannistumatta Snivyn reaktiosta minuun.
’’Entä mikä pokemon tuossa pallossa on?’’ kysyin ja osoitin kesimmäistä palloa. Redwood nappasi Snivyn takaisin palloonsa ja otti toisen pallon käteensä.
’’Aa, siinä on vesityypin Froakie’’, professori sanoi ja avasi pallon. Sininen, sammakon näköinen pokemon loikki hetken ympäriinsä ja kun hänen katseensa osui minuun se päästi äänen.
’’Froakieee!’’ loikkasi minun syliini, niin että kaaduin selälleni, vaikka olinkin kyykyssä. Nauroin ja silitin pokemonin päälakea.
’’Tämä on mukava, mutta mitä tuossa viimeisessä pallossa on’’, sanoin ja laskin Froakien pyödälle, joista Redwood laittoi sen palloonsa.
’’Siinä on Fennekin.’’ Katsoin kun Redwood päästi pallosta ulos pokemonin, joka muuttui punaisen välähdyksen jälkeen keltapunaiseksi, hiukan ketunnäköiseksi pokemoniksi.
*Se on ihana!* ajattelin ja katselin kun pokemon käveli laboratorion lattialla.
’’Saanko tuon?’’ kysyin professorilta.
’’Jos olet varma, että se on tarkoitettu sinulle. Mutta joka tapauksessa, tässä on sinulla pokedexi, kartta ja kuusi pokepalloa, joista yksi on Fennekinin’’, hän sanoi.
’’Kiitos!’’ sanoin. Pakkasin tavarat reppuuni ja nostin Fennekinin syliini. Kävelimme ulos laboratoriosta ja uusi pokemonini, Fennekin käveli sivulle levitettyjä käsivarsiani pitkin.

Vastaus:

Hauska tarina! Aloin nauraa tuossa Redwoodin tohvelikohdassa :D

Tästä tarinasta saat 5 kolikkoa ja 5 exp Fennekinille! Lisäksi suoritit ensimmäisen tarinatehtävän, josta saat 10 kolikkoa, 5 pokepalloa ja pääsyn Route 1:lle!

- Varjolehti

Nimi: Varjolehti

20.05.2018 13:50
3 - Eksyksissä

Melkein kiljaisin ilosta kun pallo päästi merkkiäänen ja pysähtyi. Sain kiinni Deerlingin! Kävin poimimassa pallon maasta ja päästin uuden ystäväni ulos. Se hyppäsi maahan ja mulkoili hetken Shinea ennen kuin kääntyi minun puoleeni. Huokaisin hiukan.
”Ei sinun tarvitse Shinelle vihoitella”, sanoin sille kyykistyessäni ja ojentaessani käteni. ”Sinulla on varmasti hauskaa kanssamme.”
Deerling nuuhkaisi kättäni ja vilkaisi sitten Shineen, jota Shard tällä hetkellä kutitteli siipiensä kärjillä. Se huoahti ja lähti kohti pikkulintuja. Jäin kauemmas tarkkailemaan tilannetta.
Deerling meni suoraan Shinen eteen ja painoi päänsä - ilmeisesti anteeksipyynnön merkkinä, sillä Shine ensin nyökkäsi sille, ja sitten lennähti sen selkään. Uusi Deerlingini lähti töpöttelemään ympyrää Shine selässään, ja minua nauratti, kun Shardkin tuli ja hypähti Deerlingin kukan päälle.
Sitten kaivoin esiin Pokedexini.
”Deerling”, se sanoi. ”Vuodenaikapokemon. Vuodenaikojen vaihtelu muuttaa tämän pokemonin turkin väriä ja tuoksua. Ihmiset kayttävät sitä merkkaamaan vuodenajat.”
”Tulkaahan tänne!” Huusin leikkiville pokemoneilleni, ja Deerling töpötteli kuuliaisesti luokseni linnut selässään.
”SInä tarvitset nimen”, sanoin Deerlingille ja katsahdin lintuihin. ”Ehdotuksia?”
”Fletch!” Shard tokaisi.
”Ruf!” Shine sanoi.
”Miten olisi Lilac?” Kysyin pieneltä vaaleanpunaiselta otukselta. ”Se sopisi sinulle.”
Lilac nyökkäsi, ja rapsutin sitä korvan takaa.
”Oddish!” Kuului takaamme. Käännähdin ja näin pienen sinisen pallon katselemassa haastavasti Lilaciin.
”Haluatko otella?” Kysyin siltä, ja tämä nyökkäsi - tai paremminkin kumartui, mutta tulkitsin sen nyökkäykseksi. Käänsin katseeni Lilaciin, joka silmäili Oddishia ottelunnälkä silmissään.
”Mene vain, Lilac”, sanoin sille, ja se asteli eteeni lintujen hypätessä pois sen selästä.
”Lilac, tee Tackle!” Huusin ja Deerling syöksähti kohti Oddishia, törmäten siihen voimalla. Oddish nousi kuitenkin vielä pystyyn, ja lähetti teräviä ruohonpätkiä Deerlingiä päin.
”Absorb”, Pokedex kädessäni sanoi. ”Se satuttaa vastustajaa ja palauttaa käyttäjälleen puolet menetetystä HP:sta.”
”Kiitos vain”, mutisin. ”Lilac! Väistä ja tee growl!”
Lilac hypähti ketterästi pois ruohojen tieltä ja päästi suustaan laulunomaisen äänen, joka näytti puoliksi lumoavan Oddishin.
”Ja nyt Tackle!” Lilac kiiti kohti Oddishia, ja sinkosi tämän puuta päin. Tajusin, ettei olisi hyötyä käyttää Camoutflagea, sillä olimme niityllä ja Lilac oli jo ruohotyyppiä. Katselin hetken, mutta Oddish nousi taas ylös. 
”Sepäs on vahva”, sanoin olkapäälläni olevalle Shardille, joka nyökkäsi.
Oddish käytti taas Absorbia.
”Lilac, väistä!” Huusin, mutta Lilac ei ehtinyt pois alta. ”Tee Tackle!” Sanoin heti kun Lilac oli taas jaloillaan, ja se syöksyi kohti Oddishia. Oddish lensi päin puuta ja jäi siihen makaamaan liikkumattomana.
”Hyvä Lilac!” Sanoin kun Deerling tuli takaisin luokseni. ”Hyvin meni!”
Myös Shard ja Shine tulivat onnittelemaan Lilacia, tosin Shine aika ujosti. Se kuitenkin rentoutui, kun Lilac tönäisi sitä leikkisästi kuonollaan. Hymähdin. Ehkä niistä vielä ihan hyvät ystävät tulisi.

Edessämme avautui Clover City. Se oli valtava verrattuna Thistle Towniin.
”Ensin meidän kannattaa varmaan etsiä pokemonhoitola”, sanoin olkapäilläni istuville Shinelle ja Shardille ja vieressäni seisovalle Lilacille. ”Niin saamme teidät tarkistettua ja minut rekisteröityä hoitajaksi.”
Lilac nyökkäsi, ja Shard lennähti edeltä.
Hetken kuluttua Fletchling palasi, ja päättelin sen innostuneesta olemuksesta, että se löysi kun löysikin pokemonkeskuksen.
Seurasin Shardia ja sen perässä lentävää Shinea pitkin Clover Cityn sokkeloisia katuja. Yhtäkkiä, kuin tyhjästä, edessämme seisoi Bulbasaur. Se katsoi suurilla punaisilla silmillään minuun.
”Hei kaveri”, kyykistyin Bulbasaurin eteen kun Lilac nuuhkaisi tätä uutta tuttavuutta. ”Oletko eksynyt?”
Bulbasaur pudisti päätään.
”No onko sinulla kouluttajaa?” Kysyin sitten. Pieni vihreä pokemon nyökkäsi.
”Katsotaanpa”, sanoin ja kaivoin Pokedexini esiin, osoittaen sitä Bulbasauria kohti.
”Bulbasaur”, kuului Pokedexin robottimainen ääni. ”Siemenpokemon. Sen selässä oleva siemen kasvaa Pokemonin mukana. Tämän Bulbasaurin omistaa salijohtaja Clay.”
”Että oikein salijohtajan Pokemon”, sanoin sille, ja se nyökkäsi. ”No mennäänpä etsimään Clay.”
”Siinähän sinä olet!” vihreätukkainen poike juoksi luoksemme ja nosti Bulbasaurin syliinsä. ”Älä karkaile enää noin!” SItten hän kääntyi puoleeni ja ojensi kätensä. ”Salijohtaja Clay. Hauska tavata.”
Ojensin käteni ja kättelin tätä nuorta miestä, joka katsoi minuun. ”Tulitko haastamaan minut?”
Pudistin päätäni. ”En vielä. Mutta haastan sinut ennen kuin lähden täältä.”
”Ai niin!” Clay näytti muistavan jotain. ”Lupasin Bulbasaurista löytöpalkkion. Tässä.” Hän ojentaa minulle rahapussia, ja otan sen kiitollisena vastaan. ”Kiitos.”
”Ei, kiitos sinulle”, Clay sanoi. ”Nyt pääsen taas ottelemaan.”
”Ai niin”, minun vuoroni muistaa jotain. ”Tiedätkö, missä täällä on pokemonkeskus?”
”Aivan tämän salin takana”, Clay sanoi ja viittoi kädellään.
”Kiitos!”

Kiersin salin ja toden totta, siellä nökötti pokemonkeskus. Kävin siellä pikaisesti ja päätin sitten leiriytyä jonnekin Clover Cityn laitamille.

Löysin hyvän paikan metsän ja Clover Cityn välistä, ja pystytin leirini siihen.
”Litten!” Kuului takaani. Käännähdin ja huomasin takanani Littenin. Osoitin sitä Pokedexilläni.
”Litten, tulikissapokemon. Littenin turkki kasvaa uudelleen kaksi kertaa vuodessa. Kun sen aika tulee, Litten sytyttää itsensä tuleen polttaakseen pois vanhan turkin.”
”Litten, haastan sinut otteluun”, sanoin, ja Shard lennähti eteeni. ”Shard, tee Quick Attack!”
Shard lähti lentämään uskomattomalla nopeudella kohti Litteniä, joka ei ehtinyt ollenkaan reagoida. Se lensi päin talon seinää, mutta hypähti heti takaisin jaloilleen ja teki Shardiin Emberin.
”Väistä ja tee Quick Attack uudestaan!” Huusin, ja Shard lennähti pois liekkien tieltä, lähtien sitten syöksymään jälleen kohti Litteniä. Tällä kertaa Litten ehti väistää, ja ennen kuin Shard ehti reagoida, se teki siihen Scratchin.
”Shard!” huusin linnulleni. ”Tee Quick Attack vielä kerran!” Vinkkasin kohti kädessäni olevaa pokepalloa, ja Shard ymmärsi heti. Se pyristeli siivilleen ja syöksyi viimeisen kerran kohti Litteniä, heittäen tämän päin talon seinää. Ennen kun Litten ehti tehä mitään, heitin sitä pokepallolla päähän.

//828 sanaa, lisäksi suoritin tuon kolmannen tarinatehtävän

Vastaus:

Mukavan pitkä :D

Saat 8 kolikkoa ja 8 xp Lilacille, Shardille ja Shinelle. Tehtävistä saat 10 kolikkoa sekä pääsyn Sorrel Cityyn ja Route 2:selle.

Litten pyöri hetken pokepallossa, kunnes pysähtyi. Avatessasi pallon huomaat Littenin olevan shiny! Onnea!

Nimi: Varjolehti

19.05.2018 21:24
2 - Jahti

”Shard, saisit jo antaa anteeksi”, puuskahdin Fletchlingilleni, joka ei edelleenkään suostunut katsomaan minuun päin. ”Minulla ei ollut mitään millä hänet napata!”
Shard vilkaisi minuun, ja käänsi sitten katseensa hetkeksi pois. Hetken kuluttua se kirjaimellisesti syöksyi syliini, ja silittelin sitä hiljaa, vaikka se raapaisikin minua vahingossa nokallaan, ja haavasta alkoi tihkua verta. Ähkäisin hiljaa, ja Shard huomasi tekemänsä haavan. Se tökki kipeää käsivarttani hellästi, kävi sitten hakemassa jotain ja palasi lehtiä nokassaan. Se painoi lehden haavaa vasten.
”Kiitos Shard”, sanoin kun kipu helpotti. ”Mitä lehtiä nuo ovat?”
”Fletch!”
”Niinpä tietenkin”, nyökkäsin Shardille ja se painoi lehtiä haavaani vasten, kunnes verenvuoto tyrehtyi.
Otin lehdet pois ja huomasin, että haava oli alkanut jo umpeutua.
”Etkä edes osaa Reflectiä”, hymähdin ja kävin makuulleni aurinkoiselle niitylle, ja Shard kävi vatsani päälle. Siihen me nukahdimme.

”Fletch!” kuulin huudon.
”Shard, anna minun nukkua…”
”Fletch!” Nousin istumaan ja huomasin Shardin seisomassa vatsani päällä.
Olin juuri tökkäämässä Shardia, kun uusi pokemonini Shine tuli ja hyppäsi Shardin päälle saaden tämän kirkaisemaan. Pyörittelin silmiäni ja irrotin Fletchlingin ja Shinyn Ruffletin toisistaan. Shard oli edelleen aivan unenpöpperössä, se nukahti uudelleen käteeni.
”Minun vuoroni”, sanoin katsahtaen varoittavasti Shineen, joka katseli minua viattomasti kuin mikäkin. Käänsin katseeni takaisin Shardiin ja tökkäsin sitä suoraan lasinsirukuvioon. Shard säpsähti hereille.
”No jo oli aikakin”, hymähdin. ”Kauanko me nukuimme?”
Vilkaisin Pokedexin yläkulmassa näkyvää kelloa, ja se näytti puoli kahta. ”Meillä on vielä hyvin aikaa.”
Aikaa mihin? En tiennyt itsekään.
”Ai niin!” muistin mihin tarvitsin aikaa. ”Deerlingin etsimiseen!”
”Ruff”, Shine sanoi ja lähti tiehensä. Oletin sen luulevan, että olin käskenyt sitä etsimään Deerlingin. Shard katsahti minuun, selvästi kysyen pitäisikö sen mennä Shinen perään.
”Ei tarvitse”, sanoin sille. ”Shine on fiksu. Kyllä se osaa tulla takaisin.”

Kuvittelinko sen? Ei, varmaan en. Pensaissa oli vilauksen verran näkynyt kesämuotoisen Deerlingin vihreää turkkia. Viitoin Shardia olemaan hiljaa, sekä myös hiljattain tyhjin siivin palannutta Shinea. Sitten lähdin hiipimään kohti pensasta, jossa olin Deerlingin nähnyt. Otin pokepallon valmiiksi käteeni, ja sanoin kovaan ääneen:
”Deerling, haastamme sinut otteluun.”
Ei vastausta. Kokeilin heiluttaa pensaan oksia, toivoen että peurapokemon säntäisi ulos. Ei mitään. Lopulta kurkistin pensaaseen, ja huomasin sen olevan tyhjä.
”En luovuta”, sanoin minua killittäville lintupokemoneille. ”En nyt kun olin jo näin lähellä.”

Pian näin uuden vilahduksen suloisesta Deerlingistä. Tai kenties se oli eri pokemon, ken tietää.
”Tuolla”, kuiskasin Shardille ja Shinelle, jotka seurasivat minua kiitettävän hiljaa. Tällä kertaa se ei lähtenyt pois.
”Deerling, haastamme sinut otteluun!” Kajautin ja Deerling asteli eteeni varmana, katse leimuten. Se heitti haastavan katseen Shineen.
”Shine, sinä saat taistella”, sanoin ja Shine astui ujona eteenpäin. Shard tönäisi sitä rohkaisevasti nokallaan.
”Shine, tee Peck!” Huusin ja Shine totteli minua kuuliaisesti. Se luotti siihen, että tiesin mikä toimisi. Deerling lennähti iskun voimasta puuta vasten, mutta nousi vielä ylös ja teki Tacklen.
”Väistä ja tee Peck uudestaan!” Ohjeistin Shinea, mutta se ei onnistunut väistämään, joten Deerlingin Tackle osui siihen. Se ei kuitenkaan ollut kovin vahva, joten Shine jatkoi tekemällä Peckin. Deerling lennähti jälleen puuta vasten, ja katsoin parahiksi heittää palloni nyt. Toivottavasti se jäisi. Katsoin toivovasti maassa pyörivää ja välkkyvää palloa. Shard kävi jopa tökkäämässä sitä.

//suoritin tarinatehtävän 2 ja uusiutuvan tehtävän Route 1:seltä
ps. katoin sanalaskurista ja sain ragekohtauksen ku se sano 498 sanaa olin sillee mihin mä ne tungen?

Vastaus:

Mitäs tässä omaa tarinaa kehumaan :3
Shardille ja Shinelle molemmille 5xp, ja sinulle 5 kolikkoa.

Pokepallo pyöri hetken maassa, kunnes pysähtyi. Nappasit Deerlingin!

Tehtävistä saat Shardille 5xp sekä pääsyn Clover Cityyn.

- Varjolehti

Nimi: Dee

19.05.2018 17:17
5. luku :: Ensimmäinen salihaaste

Nukuttuani yöni hyvin epämukavasti pokemonkeskuksen sohvalla suuntasin pokemonieni kanssa vihdoinkin kohti kaupungin laidalla sijaitsevaa Clover Gymiä. Olin päästänyt kaikki neljä ulos palloistaan, joten Chica oli hypännyt olkapäälleni istumaan, Delmia ja Houndour astelivat molemmilla puolillani ja Fletchling poukkoili ilmassa ympäriinsä.
"Tiedättekös", aloitin kohdistaen sanani Houndourille ja Fletchlingille, "mietin nimiänne aika pitkään, mutta päätin että kutsun teitä Walaksi ja Blackyksi.
Blackyksi juuri nimeämäni Houndour haukahti myönteiseen sävyyn, mutta Wala ei sanonut mitään.
"Milloinhan oikein aiot puhua minulle?" huokaisin katsoen lintupokemonia. Se vilkaisi minua, mutta pysyi edelleen hiljaa. Kohautin olkiani ja pörrötin innokkaan Blackyn päätä huomatessani, että olimme vihdoin saapuneet salille. Houndourin huomio oli kuitenkin muualla.
"Houn-houndour!" Blacky haukkui ja murisi, tuijottaen tiiviisti salirakennuksen kulman taakse.
"Mitä nyt?" ihmettelin katsoen Blackyn tuijottamaan kohtaan, mutta en nähnyt mitään.
"Chiko chiko!" Chica ilmoitti katsoen minua silmiin. Ilmeisesti sekin oli kuullut jotain, mutta ei tietenkään osannut kertoa minulle, mitä.
"Blacky, näytä minulle mitä siellä on", kehotin koirapokemonia, joka nyökkäsi ja lähti hölkkäämään hampaat irvessä kohti salin takapihaa. Muut pokemonini seurasivat kiinnostuneina perässä. Pian Blacky kääntyi kulman taakse ja alkoi haukkua aggressiivisesti.
"Absol?" ihmettelin järkyttyneenä, "mitä se täällä tekee?"
Absol seurasi meitä tarkasti katseellaan, tekemättä tai sanomatta mitään. Se räpäytti hitaasti silmiään ja kävi makuulle. Blacky alkoi olla rauhallisempi huomatessaan, ettei Absol ollut uhka, mutta mulkoili tätä silti pahasti.
"Houn", koirapokemon puuskahti ja istahti itsekin maahan. Absol katsoi minua hetken silmiin, kunnes uskalsi vihdoin Houndourin rentouduttua nousta seisomaan ja astella hiukan lähemmäs.
"Blacky, odota hetki", varoitin ja kävin kyykkyyn hitaasti lähestyvän pimeyspokemonin eteen.
"Aaaabsoll", Absol huokaisi syvään ja tökkäsi reppuani, josta pokepalloni pyörivät maahan.
"Oletko tosissasi?" ihmettelin. Voisiko näin todella käydä? Villipokemon vain tahtoisi minun ottavan sen mukaani? Kokeilin ottaa pallon maasta ja heittää sen Absolia kohden. Pallo lopetti pyörimisen saman tien. Olipa sekin kokemus!
"No, mennään haastamaan Clay!"

Avasin Clover Gymin raskaat ovet ja saman tien minua vastassa olivat jo paljon puhtaammalta ja muutenkin paremmalta näyttävä Bulbasaur sekä Clay, Clover Gymin salijohtaja.
"Tulin haastamaan teidät salitaisteluun!" ilmoitin. Olkapäälläni yhä istuva Chica nyökkäsi pontevasti.
"Haaste hyväksytty, valmistaudu häviämään", Clay virnisti, "Seuratkaa, niin näytän teille kentän, jolla ottelut käydään."
Clay avasi oven, jonka taakse en vielä eilen ollut päässyt näkemään ja päästi minut ja pokemonini menemään ensin. Clover Gymin taistelukenttä olikin aukea nurmialue kasvihuoneen tapaisessa huoneessa. Ihastelin sen laidalla olevia kauniita kukkia ja upeita, kukoistavia pihlajapuita. Miten ihmeessä Clay sai tämän paikan näyttämään näin hienolta tällaisen meluisan ja saastuneen suurkaupungin keskellä?
"Eikö olekin hieno?"
Clay keskeytti ajatukseni. Vastasin nyökkäämällä ja asetuin jo valmiiksi paikoilleni kentän toiseen päähän. Clay teki samoin.
"Ottelussa kumpikin käyttää kahta pokemonia", kentän takareunalla seisova tuomari ilmoitti. Nyökkäsimme Clayn kanssa hyväksyvästi. Minulla oli jo hyvä suunnitelma tiedossa. Siispä tuomari heilautti kädessään olevia lippuja ilmassa.
"Ottelu alkaa!"

Ensimmäiseksi lähetin kentälle luottopokemonini Chican - olihan sillä jo muutama taistelu takana - ja se loikkasikin olkapäältäni ottelemaan oikein innoissaan. Clayn ensimmäinen pokemon oli Bulbasaur, kuten olinkin osannut jo aavistella. Hänellä oli varmasti monia muitakin upeita ruohotyypin pokemoneja, mutta näemmä Bulbasaur oli yksi niistä, joita hän käytti otellessaan. Osoitin Bulbasauria pokedexillä, joka kertoi saman tien siitä kaiken hyödyllisen.
"Bulbasaur, ruoho- ja myrkkytyyppiä oleva siemenpokemon. Vahva taistelu-, vesi-, ruoho-, sähkö- ja keijupokemoneja vastaan, heikko lento-, tuli-, psyykkis- ja jäätyyppejä vastaan."
"Chica, tee growl!" oli ensimmäinen käskyni.
"Bulbasaur, tee tackle!" Clay käski. Chica päästi suloisen äänen suustaan vähentäen vastustajan liikkeiden tehoa, kun taas Bulbasaur törmäsi samaan aikaan Chicaan, joka lennähti hiukan kauemmas iskun voimasta. Minusta hyökkäys oli oikein onnistunut.
"Chica, nyt tackle!"
"Bulbasaur, tee leech seed!"
Bulbasaurin leech seed osui Chicaan täydellisesti, olihan Chikorita juuri juoksemassa sitä päin. Chica taas törmäsi kovaa Bulbasauriin, jonka leech seed sen teki vahinkoa Chikoritaan. Clay näytti hyvin itsevarmalta ja pakko myöntää, että minäkin olin kerrankin melko varmalla päällä.
"Chica, tackle uudestaan!"
"Bulbasaur, tackle!"
Nyt pokemonit pääsisivät testaamaan voimiaan. Odotin itsekin innolla, kumpi pokemoneista oli vahvempi: samaa hyökkäystä käyttäessä sen näkisi hyvin. Chica tuijotti Bulbasauria taistelutahtoisesti juostessaan sitä kohden ja lopulta pokemonit törmäsivät. Chica jäi lähes paikoilleen seisomaan, kun taas Bulbasaur kaatui iskun seurauksena ja jäi maahan makaamaan.
"Bulbasaur, onko kaikki hyvin?" Clay varmisti kentän toiselta puolen. Samaan aikaan kiinnitin huomiota paikalle saapuneeseen yleisöön. Hyvin ujon näköinen, Clayn kanssa samoja kasvonpiirteitä omaava pikkutyttö oli saapunut paikalle ja katseli ottelun etenemistä piiloutuneena puun taakse. Pian jouduin kuitenkin siirtämään huomioni takaisin otteluun.
"Bulbasaur ei pysty enää jatkamaan. Voitto menee Chikoritalle!" tuomari julisti ja heilautti lippuaan.

"Älä huoli, tulet vielä häviämään", Clay vakuutteli itsevarma ilme naamallaan ja otti esiin seuraavan pokemonpallon. "Lileep, tule esiin!"
Pokepallosta ulos sinkoava punainen säde otti pian pokemonin muodon. Katsoin sitä epäuskoisena. Pokemon näytti hiukan kukalta, sillä oli violetti varsi ja tummanpuhuva katse keltaisissa silmissään. Tuo siis oli Lileep. Osoitin sitä pokedexillä.
"Lileep, merililjapokemon, kivi- ja ruohotyyppiä. Vahva normaali- ja sähkötyypin pokemoneja vastaan, heikko taistellessa ötökkä-, teräs- jää- tai taistelutyypin pokemonin kanssa."
Tämä pokemon ei siis olisi erityisen vahva Chican tyyppiä vastaan, joten voisin hyvin käyttää myös Chican melko vahvaa razor leafia. Sillä siis päätin myös aloittaa.
"Chica, tee razor leaf!"
"Lileep, tee acid!"
Chica oli huomattavasti Lileepiä nopeampi. Sen razor leaf osui taitavasti Lileepin heikkoon osaan, eli sen terälehtien peittämiin kasvoihin. Jonkin aikaa ehti kulua, ennen kuin Chican razor leaf -pommitus keskeytyi Lileepin myrkkytyypin hyökkäyksellä. Kukkapokemon suihkutti myrkyllistä happoa terälehdistään suoraan Chicaa kohden. Happo sai Chikoritan yskimään ja kakomaan. Isku teki todellakin tehtävänsä, sillä nyt Chica oli selvästi heikko eikä kestäisi enää kauaa. Clay näytti tyytyväiseltä onnistuttuaan.
"Ei tämä vielä ole tässä", mutisin, "tee tackle, Chica!"
"Tee ingrain, Lileep!"
Ingrain? Isku ei kuulostanut kyllä kovin pahalta, joten Chicalla olisi nyt hyvät mahdollisuudet. Chikoritan tackle osui täydellisesti maaliinsa ja teki selvää vahinkoa, mutta Lileep ei iskenytkään Chicaa päin. Se kaivoi juurensa maahan ja näytti vahvistuvan hetkessä.
"Mitä se tekee?" huudahdin ärtyneenä. Tuo ei voinut olla reilua. Pokedex valisti minua kertomalla, että ingrain vahvistaa sitä käyttävää pokemonia joka vuoron ajan, mutta vastineeksi sitä ei voi myöskään vaihtaa toiseen kesken ottelun, sillä se on kiinni maassa. Siitä ei nyt ollut minulle mitään hyötyä, sillä Lileep oli joka tapauksessa Clayn viimeinen pokemon. Sen seuraava isku, joka oli taas acid, sai Chican lyyhistymään maahan ja kiljaisemaan.
"Chica! Ole kiltti, jatka vielä, pystyt siihen", yritin, mutta Chikorita ei enää noussut. Se oli pyörtynyt.
"Chikorita ei pysty jatkamaan taistelua. Lileep on voittanut!" tuomari ilmoitti.

Minulla oli vielä yksi pokemon käytettävissäni, mutta olin sen alhaisesta tasosta huolimatta varma valinnastani. Otin ainoan täyden pallon repustani - loput pokemoneistani olivat vapaana selkäni takana katsomassa ottelua - ja heitin sen maahan.
"Valitsen sinut, Absol", ilmoitin. Nyt olisi vain toivottava, että uusi pokemonini kunnioittaisi minua. Muuten taistelusta ei tulisi mitään.
"Aaabsol", pokemon huokaisi syvään matalalla äänellä. Onnekseni olin opiskellut sen osaamat liikkeet juuri ennen salille tuloa, joten minulla oli suunnitelma valmiina. Clay näytti yllättyneeltä.
"Absolithan ovat hyvin harvinaisia", hän ihmetteli. Niin tosiaan, tiesin sen itsekin. Olin yhä kummissani siitä, että olin törmännyt sellaiseen randomisti keskellä suurta kaupunkia, kun kukaan muu ei ollut vielä nähnyt sitä. Claylle vastauksena hymyilin itsevarmasti ja sain hänet vuorostaan näyttämään ärtyneeltä.
"Lileep, tee acid!"
"Absol, future sight!"
Lileep teki acidinsa Absoliin, joka murahti, mutta ei tehnyt mitään vastaan.
"Hah, pokemonisi ei edes tottele sinua", Clay nauroi, "voittoni on varma."
Kohautin olkiani välinpitämättömästi ja annoin asian olla. Lileep näytti ingraininsa ansiosta yhä vain vahvemmalta ja oli varmasti jo saanut kaiken terveytensä takaisin juuriensa kautta.
"Absol, tee nyt quick attack!"
"Lileep, tee acid uudestaan!"
Absol osui hyvin nopealla hyökkäyksellään hyvin Lileepiin, mutta kukkapokemonin acid teki selvästi enemmän vahinkoa. Absol ei selkeästi ollut kovin kokenut, mutta sillä oli usea hyvä liike jo näin alussa. Quick attack heikensi Lileepiä paljon, mutta sen ingrain toimi yhä ja antoi sille lisää voimia jatkuvasti. Kukkapokemon virnuili Absolilleni ylimielisesti, vaikka olikin nyt huomattavasti heikompi. Aivan kuin Clay...
"Lopetetaan tämä Lileep, tee acid viimeisen kerran!" Clay huusi varmana voitostaan. Minun ei kuitenkaan tarvinnut käskeä Absolia tekemään mitään. Se näytti keräävän viimeisiä voimiaan ja kehitti eteensä valtavan, violetin pallon. Samaan aikaan myös Lileep valmistautui tekemään hyökkäyksensä. Absolin kaksi vuoroa aiemmin tehty future sight aiheutti valtavan räjähdyksen, joka esti minua näkemästä, mitä tapahtui. Jäin hengitystäni pidättäen odottamaan, miten tässä kävisi.

//1300 sanaa. Ja niille jotka ei tiedä, niin future sight on tosiaan hurjan vahva liike, joka toimii vasta 2 vuoroa sen jälkeen kun se on käytetty :)

Vastaus:

Todella hauska ja vauhdikas tarina! Ottelu oli todella hyvin kuvailtu ja tykkäsin Blackyn asenteesta Absoliin, joka seurasi Delphiä pokemoneineen

13 kolikkoa, 13 exp-pistettä Walalle, Delmialle ja Blackylle, 14 exp-pistettä Lunarille ja 15 exp-pistettä Chicalle!

Savun hälvettyä maasta paljastui pyörtynyt Absol, ja viimeisillä voimillaan pystyssä seisova Lileep. Et valitettavasti voittanut Clayta, yritä ensi kerralla uudestaan.

- Eräs henkilö

Nimi: Dee

19.05.2018 11:45
4. luku :: Bulbasaur wanted

Napattuani Fletchlingin ja juhlittuani sitä Delmian sekä Chican kanssa olin lähtenyt kulkemaan kohti Clover Cityä, jossa sijaitsisi ensimmäinen sali. Samalla ajattelin myös katsoa, jos sieltä löytyisi yhtään napattavia pokemoneja. Olin ehkä turhankin innokas keräilijä, mutta minkäs sille mahtaa jos rakastaa kaikenlaisia pokemoneja? Pikku hiljaa alkoi route 1:n harva havumetsä liukuvärin kaltaisesti haihtua ympäriltä ja harventua entisestään, kunnes esiin tuli suuri, puinen portti. Kokeilin, oliko se auki ja pääsin onneksi sisään. Portti aukeutui narahtaen ja paljasti toiselta puoleltaan kaupungin ja sen korkeat kerrostalot sekä melun ja saasteen. Päästin yskien Delmian ja Chican pujahtamaan ohitseni portista ja katselin hetken ympärilleni.
"Aika suuri kaupunki", totesin ääneen, "pitäisikö täältä muka löytääkin jotain?"
Chica näytti olevan samaa mieltä heilutellessaan päänsä päällä olevalla lehdellä saastetta pois silmiltään. Oli pakko myöntää, etten ollut koskaan pitänyt edes pienemmistä kaupungeista, mutta tämä oli kuin painajainen. Onneksi pääsisimme Clover Citystä pois heti, kun salihaaste olisi voitettu.
"Pitäisiköhän Fletchling päästää ulos pallostaan?" mietin samalla ja odottamatta vastausta heitin kyseisen pallon maahan.
"Fletchlingling!" sieltä ulos siirtynyt Fletchling ilmoitti olemassaolostaan hiukan ylpeään sävyyn ja suki sulkiaan, jotka olivat heti hiukan pölyiset ympäristöstä johtuen. Voi, kun se oli suloinen. Toivottavasti meistä tulisi hyviä kavereita.

Kierreltyämme kaupungissa päättömästi jo jonkin aikaa minun oli todettava, ettei suunnistamisesta tullut mitään. Pokemonini alkoivat näyttää väsyneiltä ja kyllästyneiltä, vaikkei kukaan valittanutkaan. Kieltämättä minuakin alkoi pikku hiljaa kyllästyttää, joten istahdin maahan kadun varteen.
"Levätään tässä hetki, jospa pää toimisi paremmin virkeänä", huokaisin. Chica ja Delmia eivät olisi voineet olla yksimielisempiä, mutta Fletchling räpytteli yhä ilmassa, eikä suostunut laskeutumaan. Annoin sen siis olla.
"Bulbasaur!" kuulin yllättäen kulman takaa. Eteeni tupsahti pian pölyinen ja likainen Bulbasaur, joka oli selvästi tonkinut roskiksia tai jotain muuta yhtä hygieenistä.
"Terve pikkuinen, missä olet oikein ollut?" ihmettelin kumartuen silittämään Bulbasauria. Se väisti ja intti itsepäisesti 'Bulbasaur, bulba' tai jotain sinne suuntaan.
"Chikoo, chikori!" Chica näytti nyt ymmärtävän ja loikkasi ylös keskustellakseen vieraan pokemonin kanssa. Hetken olin yhtä kysymysmerkkiä, kunnes Chica kipitti luokseni ja tarrasi pienillä hampaillaan hihastani.
"Mitä nyt?" kummastelin yhä, Chican alkaessa repiä hihaani. Fletchling ei olisi voinut näyttää vähemmän kiinnostuneelta tarkkaillessaan tilannetta yläilmoista. Delmia sen sijaan ryhtyi pian auttamaan Chicaa, joka ei oikein osannut kertoa, mistä oli kyse. Siispä lopulta tajusin nousta ylös ja lähteä seuraamaan niitä. Pokemonit johdattivat minut suoraan kadunkulmassa olevalle lyhtypylväälle, johon oli kiinnitetty juliste.
"Kadonnut Bulbasaur", luin posterista, "näköhavainnoista pyydetään ilmoittamaan Clover Gymin johtajalle. Hei, olet eksyksissä etkä löydä ihmistäsi!"
Käännyin katsomaan Bulbasauria, joka nyökkäsi haikeasti.
"Selvä, sitten me etsitään hänet."

Olimme vaellelleet Clover Cityn kaduilla jo jonkin aikaa, kun tajusin vasta sitten, että voisin käyttää pokedexiä navigointiin. Toivoin todella, että Clover Gymin salijohtaja löytyisi itse salilta, niin häntä ei tarvitsisi etsiä mistään muualta.
"Pokedex, missä on Clover Gym?" kysyin laitteelta, tuntien oloni vähän typeräksi puhuessani pelkälle koneelle. Laite etsi paikkaa hetken muististaan.
"Käänny ensin seuraavasta risteyksestä oikealle", robottimainen ääni kertoi. Siispä noudatin ohjeita, kaikki neljä pokemonia perässäni seuraten.
"Sitten jatka suoraan viisikymmentä metriä ja käänny vasemmalle."
Meinasin törmätä vastaantuleviin ihmisiin kuunnellessani keskittyneenä pokedexin ohjeita, mutta väistin viime hetkellä - onneksi - ja kävelin eteenpäin jonkin aikaa.
"Nyt käänny vasemmalle, niin olet perillä!"
Tosiaan vasemmalla näkyikin jo Clover Gym, kaunis, moderni rakennus, joka noudatti samaa modernia tyyliä kuin kaupungin kerrostalot. Otin pari juoksuaskelta eteenpäin.
"Bulbasaur, nyt pääset kotiin!"
Avasin salin raskaat ovet ja päästin pokemonit edeltäni sisään. Bulbasaur näytti hyvin innokkaalta ja meni jo odottamaan seuraavalle ovelle, jossa oli kyltti 'Ottelukenttä'. En kuitenkaan ehtinyt mennä avaamaan sitä, vaan se avattiin toiselta puolelta. Sieltä astui eteisaulaan nuoren näköinen, vihreähiuksinen poika.
"BULBASAUR!" hän huudahti heti nähdessään pokemonin, joka juoksi ikionnellisena suoraan pojan syliin. Hymyilin hiukan kiusaantuneena, vaikkakin iloisena siitä, että pokemon oli löytänyt kotiinsa. Pian vihreähiuksinen poika käänsi katseensa minuun.
"Sinäkö sen tänne toit? Kiitos, todella!"
"Joo, oli mukava auttaa", hymyilin ja tunsin oloni hiukan typeräksi. En osannut olla kiiteltävänä sitten ollenkaan.
"Olen Clover Gymin johtaja, Clay", poika esittäytyi sitten ylpeänä ja nousi seisomaan. Hänen valkea paitansa oli tahraantunut likaisen Bulbasaurin kiehnätessä sitä vasten.
"Näin päättelinkin", totesin huvittuneena, "otatko haasteita vastaan?"
"Kysytkin vielä! Ensin Bulbasaurista on kuitenkin huolehdittava, se on varmaan niin nälkäinen että voisi syödä Rapidashin."
Kohotin kulmiani Clayn hassulle sanonnalle ja nyökkäsin ymmärtäväisesti. Totta, pokemonin hyvinvointi olisi etusijalla.
"Tule tänne huomenna, niin otellaan", Clay lisäsi vielä, ennen kuin nappasi Bulbasaurin syliinsä ja kantoi sen ottelukenttä-ovesta ulos.

"Ottakaa ne kiinni!"
Heti ovesta astuttuani jouduin keskelle sekavaa ja kummallista tilannetta. Näin kaksi Litteniä ja yhden Houndourin, joista jokaisella oli suussaan ruokaa: leipiä, marjoja, hedelmiä ja pokemonruokaa. Niiden perässä juoksi lauma vihaisia ihmisiä.
"Mistä on kyse?" kysyin varovasti yhdeltä mieheltä. Hän pysähtyi viereeni puuskuttaen ja kasasi hetken itseään, ennen kuin sai suunsa auki.
"Nuo riiviöt varastivat torilta ruokaa! Ole kiltti ja juokse niiden perään, minulla ei ole varaa menettää noin paljon tavaraa", mies aneli. Nyökkäsin ja lähdin pokemonieni kera jäljittämään varastelevia villipokemoneja. Muut torin myyjät olivat joutuneet pysähtymään kesken matkan eivätkä jaksaneet enää juosta, joten ilmeisesti minä, Delmia, Chica ja Fletchling olimme heidän ainoat toivonsa. Saavutimme jo pikku hiljaa väsyviä pikkuvarkaita nopeasti.
"Houn houn dour!" Houndour haukkui varoittavasti, kuin ei olisi halunnut meitä lähelleen. Ei tietenkään, eihän se halunnut luovuttaa varastamiaan ruokia. En kuitenkaan välittänyt koirapokemonin uhkailuista, vaan kiristin tahtia.
"Chikoo!" Chica huusi vihaisesti villeille pokemoneille. Ilmeisesti Chikorita oli sanonut jotain pahaa, sillä ne pysähtyivät ja kääntyivät saman tien aggressiivisesti ympäri. Sitten Houndour hyökkäsi. Se teki tehokkaan tulityypin liikkeen Chicaan, joka kiljaisi ja perääntyi kauemmas.
"Ember", pokedex aloitti, "polttava tulityypin liike. Se oli erittäin tehokas, sillä ruohotyyppi on heikko tulityyppiä vastaan."
"Tehkää kaikki tackle!" ohjeistin saman tien. Fletchlingin silmiin syttyi innokas liekki ja se teki tacklen kaikin voimin suoraan päin lähintä Litteniä. Delmiakin totteli, vaikka vähän varovaisesti. Littenit sekä Houndour pommittivat pokemonejani emberillä, mutta kaikkien tacklet osuivat maaliinsa ja saivat villit pokemonit perääntymään vähän.
"Hyvä, juuri noin! Tackle uudestaan!"
Ennen kuin Littenit ehtivät reagoida, olivat Delmian ja Fletchlingin tacklet jo osuneet ja saivat kissapokemonit luovuttamaan ja juoksemaan karkuun. Ruuat ne jättivät maahan. Sen sijaan Houndour väisti Chican tacklen ja ampui pientä Chikoritaani taas voimakkaalla emberillä.
"Chikoooo!" Chica kiljaisi ja jäi hetkeksi maahan makaamaan huohottaen.
"Jaksa vielä Chica, tee growl ja sitten tackle!" huudahdin hetken säikähdyksen jälkeen.

Chica vääntäytyi ylös vaivalloisesti ja teki pyytämäni liikkeet kiitettävällä nopeudella. Olin kuitenkin vaikuttunut myös Houndourin ottelutaidoista. Itse asiassa olin myös jo päättänyt haluavani napata sen. Tätä taistelua ei siis sopisi hävitä. Houndour irvisti kivusta, mutta ei vieläkään luovuttanut, vaan palavat liekit silmissään teki emberin yhä uudestaan ja uudestaan. Aivan yhtä tehokkaita ne eivät enää olleet Chican growlin ansiosta, mutta silti näyttivät tuntuvan melkoisesti. Pian Chica kuitenkin teki ratkaisevan tacklen ja Houndour lyyhistyi maahan.
"Nyt tai ei koskaan", päätin ääneen ja heitin pokepallon kohti koirapokemonia. Toivoin niin kovasti, että se jäisi kiinni. Pallo jäi pomppimaan ja pyörimään maahan minun, Chican, Delmian ja Fletchlingin pidättäessä hengitystä.

//1100 sanaa, suoritin kans tarinatehtävän 3 ja sit sen uusiutuvan tehtävän Clover Citystä

Vastaus:

Tässä tarinassa tapahtuikin paljon, mutta se ei todellakaan ole huono asia. Tarina oli myöskin nopeatempoinen, ettei jääty kovin pitkäksi ajaksi paikoilleen. Itse pidän juuri tämän tyyppisitä tarinoista.

Pallo pyöri hetken maassa päästäen sitten äänimerkin. Nappasit Houndourin! Osaat varmaan itse lisätä sen sivuillesi.

Kaikki pokemonisi saavat 12 exp-pistettä!

Tehtävistä saat 10 kolikkoa, rare candyn ja pääsyn route 2 sekä Sorrel Cityyn!

- Eräs henkilö

Nimi: Dee

18.05.2018 23:39
3. luku :: Takertuvainen Chica
(jatkuu)

Pallossa oleva valo lopetti vilkkumisen ja olin onneni kukkuloilla.
"Jes, hyvä me!" kiljaisin ja nappasin Chican syliini. Chikorita ei näyttänyt ollenkaan innostuneelta, vaan sen sijaan yritti rimpuilla pois. Kummastuneena päästin pokemonista irti, ja se loikkasi maahan. Otin siis maasta pokepallon, johon olin juuri äsken pyydystänyt Deerlingin ja kutsuin sen ulos. Peurapokemon katsoi minua suurin silmin, yhä hiukan ujon näköisenä.
"Moi pikkuinen, hauska tutustua", juttelin Deerlingille, joka uskaltautui hiukan lähemmäs. Rohkeus hälveni kuitenkin saman tien Chican tehdessä tackle suoraan Deerlingiä päin.
"Hei, mitäs tuo nyt oli olevinaan?" suutuin Chikoritalle, joka tuijotti Deerlingiä vihaisella, kapinallisella katseella. En voinut käsittää, miksi aiemmin niin kiltti ja herttainen pokemon oli nyt vihainen ja hyökkäili ilman lupaani. Kutsuin siis riitatilannetta välttääkseni säikähtäneen näköisen Deerlingin takaisin palloonsa ja kumarruin Chican puoleen. Nyt Chikoritan kasvoille oli palannut sama iloinen ilme kuin aiemminkin.
"Mitä sinulla oikein on Deerlingiä vastaan?" ihmettelin.
"Chikoo, chiko-chikorii", vastaus kuului, ja pakko myöntää, etten tajunnut siitä hölkäsen pöläystä. Kohautin siis vain olkiani ja nostin aloituspokemonini syliini.
"Kuulehan, vaikket pidäkään Deerlingistä yhtään, niin yritä edes käyttäytyä. Joohan? Olet silti lempipokemoni, ethän kerro kenellekään?" sovittelin. Olihan se nyt epäreilua lelliä tuolla tavoin, mutta uskoin itsekseni, että kaikilla kouluttajilla muodostui kuitenkin loppujen lopuksi paras suhde aloituspokemoniinsa. Siinä suhteessa vain tuntui jo nyt olevan jotain erityistä. Chica katsoi maahan häveten käytöstään selvästi hiukan ja mutisi jotain, mistä en saanut selvää. Halasin sitä kiitokseksi.
"Nyt tarvitaan vain kolmas pokemon, joka ei ole ruohotyyppiä. Vaikka pidänkin teistä kovasti, en voi keräillä pelkkää yhtä tyyppiä", naurahdin ja laskin Chican maahan kutsuen samalla Deerlingin takaisin.
"Sinäkin tarvitset jonkin nimen", totesin katsoessani Deerlingiä, joka pysytteli edelleen tietyn etäisyyden päästä, ihan vain varmuuden vuoksi. "Delmia voisi sopia. Ja nyt etsimään seuraavaa pokemonia."

Kävellessämme route 1:llä eteenpäin selailin ajatuksissani pokedexiä ja mietin, mikä pokemon olisi seuraava valintani. Olin pohtinut jo pitkään Fletchlingin ja Bunnelbyn väliltä, mutta lopulta päädyin ensiksi mainittuun, sillä sen kaksi ensimmäistä muotoa olivat varsin suloisia ja viimeinen muoto Talonflame erittäin vaikuttava näky. Täytyisi vain enää törmätä sellaiseen.
"Deer", Delmia ilmoitti hiljaiseen ääneen pian ja pysähtyi keskelle tietä. Hetken kuunneltuani havaitsin pensaikosta kuuluvan kahinan. Chica näytti vihaiselta, kun ei ollut kuullut sitä ennen kilpailijaansa, mutta keskittyi lopulta siihen, mitä pensaasta ilmestyisi esiin. Pettymys oli karvas, kun näin Oddishin vihreät lehdet ja sinisen pään. Pyöreä pokemon oli minusta oikein suloinen, mutta ei ehkä juuri nyt sitä mitä hain. Voisin kuitenkin otella sitä vastaan ja kokeilla, miten onnistuisin Delmian kanssa. Oddish silmäili meitä hetken suurilla silmillään.
"Oddish, oddish oddish!" pokemon huudahti sitten haastavasti ja ennen kuin ehdin mitenkään valmistautua, se teki absorbin Delmiaan. Deerling vingahti hiukan, mutta ei vielä kovin epäitsenäisenä pokemonina tehnyt mitään, vaan jäi seisomaan kauemmas vavisten.
"Delmia, tee tackle! Hyvin se menee!" yritin kannustaa, mutta Delmia ei todellakaan näyttänyt kovin itsevarmalta lähtiessään juoksemaan kohti pienempää Oddishia. Hyökkäys osui ja teki näkyvää jälkeä, mutta olisi voinut onnistua paremmin jos Delmialla olisi ollut itseluottamusta. Tätä pitäisi vielä harjoitella, Deerling ei tosiaan ollut niin helppo kouluttaa kuin kiltti ja ekstrovertti Chikoritani. Oddish näytti valmistautuvan jo seuraavaan hyökkäykseen, joten keskeytin mietteeni.
"Delmia, tackle uudestaan!"
Oddish teki tällä kertaa liikkeen, joka ei näyttänyt silmiini lainkaan tutulta. En kuitenkaan ehtinyt miettiä sen tarkoitusta sen kauemmin, kun pokedex jo avasi kiltisti suunsa ja kertoi lisää.
"Sweet scent, normaalityypin liike, joka tekee vastustajasta helpommin osuttavan", laite opasti ja hiljeni sitten. Nytpä tiesin tuostakin. Delmiaan liike ei tehnyt minkäänlaista suoranaista vahinkoa, mutta pokemonin itseluottamus näytti kärsivän ennestään. Sen tackle oli hiukan haparoiva, mutta riitti silti lennättämään Oddishin päin läheistä puuta.
"Oddiiish!" vastustaja huudahti sydäntäsärkevään ääneen. Se sai minut miettimään, miten tulisin pärjäämään tulevaisuudessa pokemonotteluissa, sillä tunsin liikaa empatiaa vastustajaa kohtaan. Ottelu oli kuitenkin siinä, joten odottelin vain, että Oddish heräsi ja lähti tallustelemaan matkoihinsa.
"Loistavaa, Delmia!" kehuin epävarmaa Deerlingiä, tuntien samalla Chican myrkyllisen katseen niskassani.

Jonkin aikaa kestäneen etsinnän jälkeen lennähti läheisen puun latvasta vihdoin pieni, punasävyinen lintupokemon, jonka tunnistin Fletchlingiksi.
"Vihdoin!" ilahduin. "Chica, valitsen sinut!"
Pikkuruinen Fletchling käänsi nappisilmänsä kohti minua ja sirkutti hyväntuulisesti. Ilmeisesti se oli heti valmis otteluun. Toivottavasti saisin sen kiinni, sillä pidin todella lintupokemoneista. Myös Chica näytti varsin ilahtuneelta tajuttuaan, että en käyttäisi tällä kerralla Delmiaa.
"Chica, tee razor leaf!" ohjeistin, sillä se tuntui olevan Chican tehokkaimpia liikkeitä tällä hetkellä. Ainakin pokemon osasi sen hyvin. Chica pyöräytti päätään ja heitti samalla vastustajaa kohden teräviä lehtiä. Ne eivät kuitenkaan tehonneet normaalisti, vaan Fletchling näytti yhä melko vahvalta.
"Se ei ollut kovin tehokas. Ruohotyypin liikkeet eivät tehoa lentotyypin pokemoneihin kovin hyvin", ilmoitti pokedex nyt ja sai minut tajuamaan, kuinka typerä olin juuri ollut. Fletchling teki tacklen Chicaan ja sai pokemonin vingahtamaan.
"Chica, tee tackle myös!"
Fletchlingin seuraava liikevalinta oli growl, joka laski Chican hyökkäysten tehoa. Se ei minua todellakaan haitannut, sillä Chica jaksaisi pidempään jos Fletchling käyttäisi vain hyökkäyksiä, jotka eivät tee vahinkoa. Chican tackle osui vastustajaan suunnitellusti ja tömäytti sen päin puuta. Fletchling onnistui kuitenkin nousemaan vielä ylös maasta ja sirkutti nyt vihaiseen sävyyn.
"Väistä ja tee tackle uudestaan!" kuului seuraava käskyni, jota Chica totteli saman tien. Väistö ei onnistunut kovin hyvin, sillä Fletchling on pienempänä pokemonina myös Chikoritaa nopeampi. Sekin kuitenkin riitti, sillä Fletchlingin tackle ei ollut paljon Chicaa heikentänyt ja pokemon jaksoi yhä suorittaa oman iskunsa voimalla. Tällä kertaa Fletchling ei lentänyt puuta päin vaan tipahti maahan, mutta ei onnistunut vääntäytymään heti ylös. Päätin siis heittää pokepallon ja toivoa parasta.

Vastaus:

Oikein hieno, pitkä ja mukava tarina lukea! Suloinen tuo mustasukkainen Chica :3

Saat tästä 10 kolikkoa ja 10 exp-pistettä sekä Chicalle että Delmialle (ihana nimi muuten :3)

Sitten pyydystykseen:
Pokepallo välkähteli hetken maassa, kunnes valo sammui ja se jäi paikalleen. Nappasit Fletchlingin! Osaat varmaan lisätä sen itse :Dee

Nimi: Varjolehti

18.05.2018 21:24

1 - Lasinsirulintu

Hyppäsin sängystäni valmiina aloittamaan päivän. En malttanut odottaa. Tämä oli päivä, jolloin saisin ensimmäisen pokémonini. Tiesin jo minkä haluaisin. Puin nopeasti päälleni violetin paidan ja hameen. Rymistelin portaat alakertaan ja nappasin käteeni omenan. Olin jo ulko-ovella, kun kuulin äitini huutavan.
”Etkö syö muuta?”
”Ostan kaupasta evästä”, vastasin ja lähdin ulos.

Matkalla tuli vastaan monta tuttua, ja moikkasin kävellessäni kaikkia. Katselin ympärilleni ja kaikkialla oli kauniita akaasiataloja. Katsahdin kädessäni olevaa kelloa ja aloin juosta, sillä olin jo myöhässä. Toivottavasti haluamani Pokemon oli vielä professori Redwoodilla.
Viimeinkin saavutin professorin talon. Hengästyneenä soitin ovikelloa, ja punatukkainen mies tuli avaamaan.
”Hei”, mies sanoi ja viittoi minua kädellään astumaan peremmälle. ”Tulit arvatenkin hakemaan ensimmäistä pokemoniasi?”
Nyökkäsin liian hengästyneenä puhumaan. Professorilla oli päällään valkea laboratoriotakki, ja hänen talonsa oli selvästi Thistle Townin suurin.
”Tule toki siinä tapauksessa peremmälle”, professori sanoi, ja viittoi kädellään minua astumaan peremmälle. Nyökkäsin helpottuneena päästessäni hetkeksi varjoisaan taloon. Ulkona oli yli 25 astetta lämmintä.
Seurasin Redwoodia huoneeseen, jonka keskellä oli jalusta. Jalustaan mahtui varmaan parikymmentä pokepalloa, mutta nyt siinä oli vain kaksi.
”Mitä noissa on?” Kysyin osoittaen pokepalloja.
”Ralts ja Fletchling”, professori Redwood sanoi. ”Kumman haluat?”
”Fletchlingin”, tokaisin epäröimättä. Olin päättänyt jo aikoja sitten, että mikäli täällä Fletchling olisi, valitsisin sen. Redwood ojensi minulle toisen palloista ja Pokedexin.
”Onnea matkallesi”, tämä totesi. Kiitin professoria ja lähdin kaupalle päin, kuten olin äidille luvannut. Halusin tavata Fletchlingini kasvokkain, joten painoin pokepallossa olevaa nappia ja päästin sen ulos.
”Fletch!” Tämä tokaisi ja ravisteli höyheniään. Olisin voinut lyödä takkini vetoa että se tarkoitti ”vihdoinkin!”. Huomasin myös että tämän Fletchlingin kuviointi oli hiukan erikoinen. Ei paljoa, mutta hiukan. Sillä oli sen muuten punaisessa otsassa keltainen lasinsirun muotoinen täplä.
”Shard, sopisiko?” Kysyin ja tarkoitin Fletchlingin nimeä. Tämä sirkutti iloisesti; ”Fletchling!”
”Tulehan sitten, Shard”, sanoin ja Shard lennähti olkapäälleni. Hymähdin hiukan.

”Nyt on repussa evästä”, puhelin Shardille astuessani ulos kaupasta. ”Minne sitten lähtisimme?”
Otin pokedexini taskusta ja hain route 1:sen.
”Route 1 on aurinkoinen metsä, jossa puut ovat harvassa. Siellä yleisimpiä pokemoneja ovat Morelull, Aipom, Budew, Bunnelby, Oddish ja Deerling”, kuului robottimainen ääni. Nyökkäsin itsekseni ja laitoin pokedexin takaisin taskuun.
”Olisi kyllä mukava saada Deerling, vai mitä luulet?” Kysyin Shardilta. ”Sinullekin varmaan kelpaisi seura.” Rapsutin Shardin lasinsirukuviota, ja se päästi jonkun kehräystä muistuttavan äänen. Päättelin, että se piti siitä. Nauroin ja lähdin kävelemään läpi metsän. Tajusin, etten ollut vielä ottanut Fletchlingiä pokedexiin, joten kaivoin sen esiin.
”Fletchling”, se sanoi. ”Pikkulintupokemon. Nämä ystävälliset pokemonit kommunikoivat keskenään pyrstön liikkeillä ja sirkutuksilla.”
”Vai niin”, tokaisin. ”En ollutkaan ainoa tyttö Thistle Townissa, joka pitää laulamisesta.”
”Tsirp!” Fletchling tokaisi ja nauroin.
”Mitäs sanot, jos leiriytyisimme tähän?” Kysyin ja Shard visersi ja lehahti puuhun, jossa jokin Talonflame tervehti sitä. Oletin tämän olevan Shardin emo tai jotain. Shard lehahti takaisin alas emonsa perässään, ja minua alkoi yhtäkkiä haitata, ettei minulla ollut pokepalloja. Talonflame näytti siltä, että se haluaisi tulla mukaan.
”Anteeksi, kaveri”, sanoin sille pahoittelevaan äänensävyyn. ”Voin kenties tulla hakemaan sinut joskus myöhemmin.”
”Talon!” Talonflame visersi ja lennähti pois. Shard jäi katselemaan sen perään.
”Anteeksi Shard”, yritin, mutta Fletchling käänsi selkänsä minulle.
”Fletch!” Se sanoi mielenosoituksellisella äänellä.
”Miten vain”, huokaisin surullisena ja aloin pystyttää telttaa.

//512 sanaa :3 häiritsevää ku on kirjottanu pitkään ja tsekkaa ni se sanoo 489 xD sit on sillee vielä!?

Vastaus:

Tiiän tunteen jos on tylsä paikka, mut jos on jossai paikassa tekemistä nii sit tuntuu et joku 1000 sanaa on täynnä enne ku oot ees ehtiny alottaa xD

Mutta tosiaan, oikein kiva eka tarina! Tykkäsin tosta Shardin ja Talonflamen kohtaamisesta, ja musta tosiaan Fletchlingisi nimi on ihana :3 Kuvailua musta tässä oli oikein kivasti, enkä löytänyt juurikaan mitään virheitä. Alussa toistettiin "ja" sanaa aika paljon, mutta muuten olit kivasti käyttänyt eri tapoja yhdistäessäs lauseita virkkeiksi.

Saat tästä tarinasta 5 kolikkoa ja 5xp. Lisäksi suoritit ekan tarinatehtävän, joten siitä tulee 10 kolikkoa, viisi pokepalloa ja pääsy route ykköselle!

- Dee

Nimi: Zema

18.05.2018 15:38
Luku 1 ~ Sininen pallohäntä

Minulle on sanottu jo pitkään, miten olen kuulemma aivan liian energinen tyyppi. Olen monien mukaan sellainen, josta ei vain sen vauhdikkuuden takia voi koskaan tulla yhtään mitään. Nyt minulla oli kuitenkin edessä jotain, jolla aion todistaa, että minusta voi oikeasti jopa tulla jotain. Minusta oli tulossa pokemonkouluttaja.

Minua jännitti vähän, kun astelin pientä hiekkatietä tutussa ja turvallisessa Thistle Townissa. Yritin rauhoittaa itseäni katselemalla kauniita punaruskeita tien varrella olleita taloja. Rauhoittuminen alkoi oikeasti olla vaikeaa tai jopa mahdotonta, kun professori Redwoodin laboratorio tuli näkyviin tien päähän. Vaikka minua pelotti, olin oikeasti innoissani tulevasta. Melkein huomaamattani otin muutaman juoksuaskeleen kohti valkoista rakennusta. Loikin muutaman rappusen nopeasti ylös ja koputin oveen varovasti. Tunsin oloni varsin levottomasti, kun odotin, että professori tulisin avaamaan oven. Vasen jalkani läpsytteli rauhattomasti betonista tasannetta. Säpsähdin vähän, kun kuulin oven narisevan. Nostin katseeni äkkiä ylös jaloistani.
“Hei vain Churai, sinua onkin jo odotettu“, professori puhelin rauhallisesti.
Astuin jännittyneenä professorin perässä rakennuksen uumeniin.

Siellä ei näyttänyt olevan ainakaan puutetta tilasta, koska kaikkialla näytti oli todella avaraa. Katot olivat jossain useiden metrin korkeudessa eikä yksikään seinä ollut ihan vieressä. Kaikki sisällä oli niin valkoista, että pidin sitä jopa ihmeenä, miten siistiä siellä kuitenkin oli. Seurasin professori Redwoodia leveällä käytävällä, mutta hän jäi jo ensimmäisenä oikealla olleen oven eteen ja kehotti minua menemään rohkeasti peremmälle.

Huomasin ensimmäisenä huoneen keskellä olleen pöydän, jonka päällä oli suuri määrä pokepalloja. Katselin palloja uteliaana. Osa,niistä oli paikoillaan kuin liimattuna, mutta jotkun palloista heiluivat hiljakseen.
“Onko sinulla mitään toiveita?” viereeni kävellyt professori kysyi pienesti hymyillen.
“Öö ei“, vastasin varovasti ja katselin palloja tutkivasti.
“Ei se haittaa, olin nimittäin miettinyt sinulle tätä“, professori nappasi pöydän etureunassa olleen pallon.
En kyllä tiennyt, miten mies edes tiesi ottaneensa oikean pokepallon, koska ne olivat kaikki täsmälleen samanlaisia ja niitä oli todella paljon.
“Azurill!“ ilmoitti pokepallosta ulos päästetty sininen pokemon varovasti.
Otus oli pieni, mutta painoi kuitenkin arviolta pari kiloa. Azurill oli kyllä suloinen suuren pallohäntänsä ja hiirimaisuutensa kanssa. Pokemon vaikutti kyllä ihanalta, mutta epäilin vähän, koska Azurill tuntui kuitenkin olleen aika ujo.
“Vaikka Azurill onkin nyt, saat siitä kyllä reippaan kaverin, kun se ehtii vain tutustua sinuun kunnolla”, Redwood selitti minulle.
Katselin Azurillia edelleen tarkkaillen. Sininen pikkukaveri oli kyllä varsin lumoava. Meistä voisi varmasti hyvä tiimi, vaikka minä olenkin aika eri maata kuin ujo pokemon.
“Otan tämän”, ilmoitin lopulta, kun olin miettinyt asiaa jonkin aikaa.
“Oletko nyt ihan varma?” Redwood kysyi vielä.
“Olen”, vastasin lyhyesti katselin ujosti syliini käpertynyttä Azurillia.
Professori Redwood antoi minulle vielä mukaani viisi pokepalloa, kartan ja pokedexin, jotta matkani pokemonkouluttajana voisi oikeasti alkaa.

Azurill tutkiskeli ympäristöä kiinnostuneena, mutta pysyi kuitenkin selvästi varuillaan. Minun oli vaikea kulkea tarpeeksi hitaasti, jotta ympäristöä tutkimaan jäänyt pokemon ei jäänyt jälkeen. Olin tottunut kulkemaan yleensä aika nopeasti.
“Pitäisikö sinulle keksiä nimi?” kyselin Azurillilta, kun odotin sen saavan minut kiinni.
“Azurill!” sininen pallohäntä hihkaisi varovasti.
“Niin, mutta mitä jos olisit Ance”, mietin puoliääneen.
Halusin Azurillille nimen, joka olisi lyhyt ja helppo sanoa. Ance oli tullut ensimmäisenä mieleen ja minusta se myös sopi hyvin aloituspokemonilleni.Pokemon mumisi jotain tyytyväisen kuuloisena, joten ehkä nimi kuulosti senkin mielestä ihan hyvältä. Hymyilin tyytyväisenä Ancea, joka kipitti kovalla kiireellä luokseni.
“Meidän matka vasta alkaa.”

Vastaus:

Hauska tarina! Ance on todella ihana kaikessa ujoudessaan ja uteliaisuudessaan. Muutaman kirjoitusvirheen löysin, mutta niitä nyt sattuu kaikille. Muita virheitä ei ollut!

Saat 5 kolikkoa ja 3 exp-pistettä Ancelle! Suoritit myös tehtävän yksi, siitä 5 pokepalloa, 10 kolikkoa ja pääsy route 1:lle!

- Eräs henkilö

Nimi: Dee

18.05.2018 14:59
3. luku ::

Harmikseni Deerling pääsi ulos pallosta, vaikka ei se siltikään näyttänyt kovin reippaalta enää, taistelutahtoiselta kyllä. En oikein osannut tulkita Chican ilmettä, se näytti samaan aikaan sekä helpottuneelta että pettyneeltä, mutta päätin jatkaa taistelua, sillä Deerling ei ollut vielä lähtenyt.
"Chica, tee vielä tackle! Jaksat kyllä!" kannustin jo väsynyttä pokemoniani. Se otti taas tapansa mukaan vauhtia, kunnes syöksyi kohti Deerlingiä. Samaan aikaan vastustajaa kohden lennähti kuitenkin myös terävä lehti, ilmeisesti Chican heittämänä. Chikorita hämmentyi, eikä tehnyt tacklea loppuun.
"Opit razor Leafin!" innostuin. Ilmeisesti Chica oli taistellut melko ahkerasti.
"Deer!" razor leafin satuttama Deerling kiljaisi ja lyyhistyi maahan. Se päätti yrittää vielä viimeisillä voimillaan tacklea.
"Chica, väistä ja tee razor leaf uudestaan!"
Chica ei ehtinyt täysin pois alta, mutta sen verran, ettei tackle kuitenkaan tehnyt täyttä vahinkoa.
"Chikori!" se huusi ja tähtäsi hyökkäyksensä kohti vastustajaa. Nyt koetin heittää pallon uudestaan kohti pokemonia. Toivottavasti se olisi tarpeeksi heikko tällä kertaa.

//jatkan tätä tarinaa viel sitten kun saan tietää tuloksen :'3

Vastaus:

Pallo huojui hetken maassa, kunnes se päästi äänimerkin. Nappasit Deerlingin! Palkinnot ja muu kommentointi tulevat tarinan viimeisessä osassa.

- Eräs henkilö

Nimi: Dee

17.05.2018 21:55
2. luku :: Tylsin taistelu ikinä

Route 1 oli aurinkoinen ja kaunis paikka, joka oli täynnä villipokemoneja. Chica näytti silmäilevän sen loputtomia sammalmättäitä ja ruohokenttiä innostuneena, ja kieltämättä minäkin olin aika innoissani. Täältä voisin napata uuden pokemonin, tai ainakin kehittää Chican taistelutaitoja ottelemalla jotain villipokemonia vastaan.
"Mitäs sanot route 1:stä?" kysyin Chicalta hymyillen.
"Chikoo!" Chikorita vastasi silmät säihkyen. Tietysti, mitä muutakaan oikein olin odottanut. Naurahdin ja otin pari juoksuaskelta eteenpäin.
"Nyt etsitään muita pokemoneja", ilmoitin ja odotin, että seuralaiseni sai minut kiinni. Sitten lähdimme yhdessä kaivelemaan pensaita, kääntämään kiviä ja tähystämään maata löytääksemme jotain. Paljon aikaa ei onneksi ehtinyt kulua, kun Chica jo huomasi jotain. Pitkäksi venähtänyt nurmikko heilahteli pienen pokemonin askelten tahtiin, ja pian esiin tuli pikkuruinen Budew.
"Vau, miten ihana!" ihastelin. Chica jäi tuijottamaan minua suu mutrullaan ja vihainen ilme naamallaan. Havahduin ja totesin itsekseni, etten ehkä haluaisi pyydystää Budewia. En oikein välittänyt sen viimeisistä muodoista.
"Budew, haastamme sinut otteluun!"

Budewin siirryttyä Chicaa vastapäätä päättelin sen olevan valmis otteluun.
"Chica, tee tackle!" käskin ensimmäisenä. En tiennyt vielä, miten hyvä pokemonini olisi taistelemaan, mutta nytpä sekin nähtäisiin. Chikorita otti vauhtia ja loikkasi Budewia päin, törmäten siihen melko kovaa - tai no, ainakin minusta se näytti aika pahalta - mutta Budew ei siitä vielä paljoa hätkähtänyt. Sen sijaan pieni vihreä pokemon käytti nyt omaa liikettään. Jonkinlaista vihreää sumua ilmestyi Chican eteen ja näytti ammentavan siitä voimia Budewille.
"Absorb", pokedex esitteli automaattisesti, "ruohotyypin liike. Ottaa HP:ta vastustajalta pois ja siirtää sen liikettä käyttävälle pokeminolle."
Liike näytti toimivan kohtalaisesti, ehkä hiukan paremmin kuin Chican liike. En kuitenkaan luovuttanut, vaan pyysin Chikoritaa tekemään tacklen uudestaan. Tällä kertaa Chica sai otettua vauhtia enemmän ja tönäisi Budewin toiselle puolelle aukiota, jolla olimme taistelemassa. Vastustajamme kiljaisi iskun osuessa siihen, mutta nousi jonkin ajan päästä jo aika uupuneena ylös ja oli valmiina hyökkäämään uudestaan. Ilmeisesti Budew ei ollut yhtä korkealla tasolla, kuin Chica. Pieni pokemon käytti taas absorbia, mutta Chica ei näyttänyt vielä järin heikolta. Tällä kertaa se oli osannut varautua liikkeeseen ja oli väistänyt osittain pois alta.
"Hyvä Chica, tee vielä yksi tackle!" kannustin. Chica otti vauhtia ja törmäsi vielä kerran Budewiin, joka lennähti maahan, eikä enää noussut ylös.
"Jes, loistavaa!" kehuin Chicaa, joka näytti hyvin ylpeältä itsestään. Päätin odottaa, kunnes Budew nousisi ylös. Halusin varmistaa, että pikkukaveri oli kunnossa. Onneksi se nousikin vähän ajan päästä, hymyili meille ujosti kuin kiittäen ottelusta ja lähti sitten kipittämään muualle.

Taistelu oli uuvuttanut meitä hiukan, joten jäimme aukiolle makaamaan ja ihan vain ottamaan rennosti. Chica makasi vatsani päällä silmät kiinni, mutta ei kuitenkaan nukkunut. Emme ehtineet levätä siinä kovin pitkään, kun aukiolle tupsahti toinenkin villipokemon.
"Deerling deeeer!" se ilmoitti läsnäolostaan, kunnes huomasi minut ja jäi tuijottamaan minua suu auki, keho jännittyneenä. Pysähdyin katsomaan sitä tarkemmin. Pokemon näytti peuralta ja se oli väriltään kauniin vaaleanpunainen. Päässään sillä oli keltainen kukka ja sen suuret korvat värisivät hiukan sen kuunnellessa ympäristöään.
"Chica, tuo me napataan!"
Chica pomppasi ylös ja vilkuili vuoroin minua, vuoroin Deerlingiä epävarmana. Aivan kuin se ei olisi tahtonut auttaa pyydystämään sitä.
"Mikä nyt on? Ole kiltti Chica, minun vuokseni", pyysin mahdollisimman kauniisti. Ei kai se voisi kieltäytyä ottelusta? Chikorita huokaisi ja näytti hetken aikaa masentuneelta, kunnes sen ilme muuttui vihaiseksi. Onneksi Chican suostutteluun ei mennyt kauan, Deerling näytti hiukan säikähtäneeltä läsnäoloni vuoksi, joten se olisi voinut vaikka karata.
"Tuo on jo parempi", nauroin, "Deerling, haastamme sinut!"
Deerling katsoi meitä hetken kummastuneena pää kallellaan, kunnes astui varovasti askeleen eteenpäin ja loi haastavan katseen suoraan Chican silmiin.
"Chica, tee tackle!"
Chica otti vauhtia ja lähti juoksemaan kohti vastustajaansa, mutta niin teki Deerlingkin. Outoa, tekisikö se saman liikkeen samaan aikaan? Ilmeisesti, sillä ne törmäsivät toisiinsa yhtä aikaa ja molemmat lennähtivät kauemmas, jääden istumaan maahan pöllämystyneinä.
"Tee tackle uudestaan", käskin vielä. Ehkä Deerling ei tekisi enää samaa liikettä. Mutta ei, pokemonit törmäsivät taas toisiinsa yhtä aikaa ja lennähtivät sitten taas poispäin toisistaan. Eikö Deerlingkään tiennyt muita liikkeitä?
"Chica, growl!"
Ehkä se toimisi? Growl laskisi Deerlingin hyökkäyksien tehoa, joten sitten Chicalla voisi olla suurempi mahdollisuus voittaa. Kyllä, Deerling katsoi Chicaa pää kallellaan sen äännähtäessä suloisesti ja näytti hiukan vähemmän varovaiselta. Käskin siis pokemoniani tekemään tacklen uudestaan ja se totteli saman tien. Chica oli aavistuksen nopeampi tällä kertaa, joten Deerling kärsi hyökkäyksestä hiukan enemmän. Molemmat pokemonit alkoivat näyttää jo väsyneiltä.
"Chica, tee tackle viimeisen kerran", ohjeistin Chikoritaa, joka hyökkäsi kaikella voimallaan. Väsynyt Deerling ei juuri enää pistänyt vastaan ja sen tackle oli melko voimaton. Siispä Deerling lennähti nyt melko kauas, hyvä että sain pokepalloni lentämään sinne asti. Pallo vangitsi villipokemonin sisäänsä ja jäi heilumaan nurmikolle. Valo vilkkui levottomasti, eikä pallon pyörinästä tuntunut tulevan loppua.

// reilu 700 sanaa, plus suoritin ton yhen uusiutuvan tehtävän route ykköseltä ja myös tarinatehtävä kakkosen

Vastaus:

Hieno tarina taas! Otteluista oli mukava lukea, ja Chican luonne tuli tarinassa hyvin esiin. Sitten pyydystykseen:
Pokepallo pyöri vielä hetken maassa, ennen kuin se valitettavasti aukesi. Deerling kuitenkin jäi vielä paikalle, haluatko yrittää uudelleen sen pyydystämistä?

Saat 7 kolikkoa ja 6 exp-pistettä Chicalle + tehtävistä 5 exp-pistettä Chicalle ja pääsyn Clover Cityyn!

- Eräs henkilö

Nimi: Dee

17.05.2018 16:07
1. luku :: Chikori

Ne aamut, jolloin sain itseni sängystäni ylös sen kummemmin miettimättä ja viivyttelemättä, olivat harvinaisia. Tämä sattui kuitenkin olemaan niitä päiviä. Luvassa olisi loppu rauhalliselle ja ehkä jopa tylsälle elämälleni kotona, samalla alku pokemonkouluttajan uralleni. En tietenkään vielä tiennyt, kuinka pitkälle tulisin tämänkin projektin kanssa pääsemään, mutta kannustin itseäni silti sanomalla, että aina voisi yrittää. Kotikaupunkini Thistle Townin hiekkateitä pitkin reppu toisella olalla astellessani tunsin oloni jo melkein oikeaksi kouluttajaksi. Tiesin myös, että entistä enemmän olo tuntuisi kouluttajalta sitten, kun olisin saanut aloituspokemonini laboratoriosta, jonka pitkiä portaita olinkin pian kiipeämässä ylös. Oven takana puuskutin hetken. Sitten vihdoin koputin puista ovea rystysilläni vain nähdäkseni sen aukeavan saman tien, takanaan professori Redwood.
"No mutta Delphi! Sisään, sisään. Olenkin jo odotellut sinua."
Nyökkäsin päälläni tervehdykseksi ja astuin professorin perässä sisään.

Tilasta ei ainakaan ollut rakennuksessa puutetta, sillä laboratorion katot olivat korkealla ja käytävät olivat leveät. Redwood kääntyi heti ensimmäisestä ovesta oikealle ja jäi ylpeänä seisomaan sen suuaukkoon, viittoen minua astumaan peremmälle. Huoneen keskellä oli pöytä, joka oli täynnä pokepalloja. Osa niistä näytti heiluvan hiljakseen. Ehkä niitäkin jännitti yhtä paljon kuin minua.
"Olet ensimmäinen tänään, joten valinnanvaraa on paljon. Onko sinulla toiveita?"
"No, pidän ruohotyypin pokemoneista", mietin ja vilkaisin sivusilmällä professoria. Hän astui lähemmäs pöytää ja karsi enimmät vaihtoehdot pois. Jäljelle jäi silti vielä lähemmäs kymmenen pokepalloa. Valinnanvaraa tuntui olevan liikaa. Nostin käteeni yhden niistä palloista, jotka tärisivät hiukan ja päästin siellä olevan pokemonin ulos.
"Bulbasaur", pokemon ilmoitti tärkeänä ja tutkaili minua pää kallellaan. Minusta Bulbasaur oli oikein suloinen ja voisi hyvinkin olla yksi vaihtoehto. Ainakin niin ajattelin, kunnes avasin seuraavan rauhattomasti pomppivan pallon.
"Chikori!" sieltä ulos tullut pokemon huudahti ikionnellisena ja juoksi suoraan minua päin. Hetkeen en saanut happea vatsaani osuneen törmäyksen voimasta.
"Pahoittelen, Chikorita on usein hiukan ylienerginen", professori Redwood mumisi anteeksipyytävästi. Pudistin päätäni ja katselin pientä pokemonia, johon olin rakastunut juuri ensi silmäyksellä. Se näytti yhä hyvin iloiselta ja reippaalta, vaikka törmäyksellä oli ollut siihenkin hiukan pökerryttävä vaikutus.
"Pidän siitä", ihastelin ääneen. Bulbasaur oli jo menettänyt kiinnostuksensa minuun ja lähtenyt käppäilemään pois päin. Professori Redwood ei siis heti ehtinyt vastata kommenttiini, vaan joutui syöksymään äkkiä pokemonin luokse, kun se meinasi maistaa hänen tietokoneensa johtoa. Kyselemättä lupia nostin Chikoritan syliini.
"Tiedätkös, taidan valita sinut", ilmoitin sille jo.
"Chiko-chiko!" pokemon jutteli takaisin kiehnäten käsivarttani vasten. Professori Redwood kutsui Bulbasaurin takaisin pokepalloonsa vaaratilanteen mentyä ohi ja nyökytteli kovasti.
"Sepäs oli nopea valinta. Oletko nyt aivan varma?" hän kysyi varmuuden vuoksi, ojentaen minulle kuitenkin jo Chikoritan pokemonpalloa.
"Tietysti", nyökyttelin ja nappasin pallon professorilta.

Olin saanut Redwoodilta Chikoritan lisäksi mukaani myös kartan, viisi pokepalloa ja pokedexin, josta olisi minulle paljon apua kierrellessäni Chingussa ja törmätessäni uusiin pokemonlajeihin. Chikoritaa en ollut vielä kutsunut palloonsa, joten se hyppeli vierelläni eteenpäin ja oli selvästi jopa innokkaampi kuin minä.
"Seuraava päämäärämme on route 1", ilmoitin pokemonille, "sieltä voisi ehkä löytyä villipokemoneja, joita vastaan taistella."
"Chikori", se totesi katsoen minua ja jatkoi sitten loikkimistaan. Tiedäpä sitten, mitä sekin oikein tarkoitti. Toivoin kovasti, että oppisin vielä joku päivä ymmärtämään Chikoritaani, sillä totta kai tahdoin tietää mitä se sanoi.
"Tiedätkös mitä, ehkä kutsun sinua Chicaksi. Se on hyvä lyhenne nimestäsi."
Tyytyväisenä pokemonini uuteen nimeen nostin sen syliini. Chica ei ollut kovin raskas, joten sitä oli itse asiassa mukavaa kantaa sylissä. Sitä paitsi pokemon näytti pitävän siitä, vaikka olikin niin kovin energinen ja paikoillaan pysyminen saattoi välillä kyllästyttää. Jatkoin kävelyä, vaikka jalkoja alkoi jo hiukan särkeä. Voisin pystyttää teltan yön ajaksi, kun pääsisimme route 1:n reunaan. Päätin vielä katsoa pokedexistäni, mitä pokemoneja route 1:ltä löytyisi.
"Route 1 on aurinkoinen metsä, jossa puut ovat harvassa. Siellä yleisimpiä pokemoneja ovat morelull, aipom, budew, bunnelby, oddish ja deerling", laite kertoi avuliaasti etsittyäni hetken. Minusta se kuulosti oikein hyvältä. Pokemonmatkani oli alkanut yllättävän hyvin.

Vastaus:

Hieno tarina! Tykkäsin erityisesti kohtauksesta, jossa innokas Chica tuli ulos pokepallostaan. Tarinassa olisi voinut olla vähän enemmän kuvailua, ja lisäksi pokemonien lajit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Osan olitkin laittanut niin, mutta pokedex-kohdassa ne olivat pienellä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin upea tarina!

Saat 6 kolikkoa ja 4 exp-pistettä Chicalle! Lisäksi suoritit ensimmäisen tehtävän, joten siitä 10 kolikkoa, viisi pokepalloa ja pääsy route 1:lle!

- Eräs henkilö

Nimi: Deen T

16.05.2018 18:28
Tarina 1. Matkaan!

Heräsin eräänä kauniina kesäisenä aamuna Pidgyjen hentoihin huudahduksiin…ja äitini Gyaradoksen ärjäisyyn saaden puolikkaan sydänkohtauksen. Vaikka äitini olikin sen jo melkein vuosi sitten pyydystänyt, en vieläkään ollut tottunut siihen. Ajattelin itsekseni ”Kenties vielä jonain päivänä tulevaisuudessa, saan aamulla huomata heränneeni rauhallisesti omaan herätys kellooni, ENKÄ TUON PAHUKSEN KAMMOTUKSEN VUOKSI!” Kiipesin alas huoneestani ja marssin suoraan jääkapillemme katsomaan, olisiko meillä jotakin syötävää. ”Ai tervehdys Muppet, olitkin jo herännyt. Saitko nukuttua hyvin kultaseni?”, äitini kysyi. ”Nukuin kyllä hyvin. Herätys olisi voinut olla kylläkin mukavampi…”, minä vastasin. ”Voivoivoi. Herättikö pikku GRAMPPI sinut?”, äitini kysyi vinkaten silmää minulle. Tajusin tämän olleen taas yksi äitini laimeista puujalka vitseistä, joille hän naureskelee pitkin päivää itsekseen. ”Gramppi kyllä, mutta eipä tuo sininen makkara kovin pieni ole…”, vastasin hänelle hieman turhautuneeseen sävyyn. Katsoin kalenteriamme pikaisella vilauksella. Tänään oli maanantai, kesäkuun 15. Minulle tuli kalvava tunne, että olin unohtanut jotakin, kunnes yhtäkkiä muistin ja huudahdin ääneen ”APUA! MINUNHAN PITÄISI OLLA PUOLEN TUNNIN PÄÄSTÄ PROFESSORI REDWOODIN LUONA NOUTAMASSA ENSIMMÄINEN POKEMONINI!” Kiiruhdin äkkiä huoneeseeni takaisin ja olin kompastua portaikossa, sekä meno, että tulo matkalla sillä olin vaihtamassa vaatteeni lennossa.
Juoksin niin nopeasti kuin vain suinkin jaloiltani pääsin professori Redwoodin laboratoriolle ja koputin oveen. Ei vastausta. Päätin lähteä katsomaan, löytäisinkö hänet jostakin laboratorion läheisyydestä mahdollisesti. kiertelin ja kaartelin ympäriinsä nähden monia mielenkiintoisia pokemoneja, joiden nimiä en edes tiennyt, enkä ollut aiemmin niitä nähnyt. Lopulta löysin professorin erään puskan ääreltä ja jo kauempaa halusin ilmoittaa hänelle saapumisestani, joten huudahdin melko kovaan ääneen ”Hei professori Redwood!”. En kuitenkaan olettanut säikäyttäväni häntä niin pahasti, että hänen olisi tarvinnut päästää tärykalvoja särkevä kiekaisu joka kuulosti lähinnä teini-ikäisen pojan äänenmurroksen alkuvaiheilta, säikyttäen kaikki pokemonit koko laboratorion ympäristöltä. ”Ai, hei Muppet. Tulitkin varmaan noutamaan sitä pokemoniasi eikö niin?”, hän kysyi. ”Kyllä vain professori!”, vastasin innokkaasti. ”Yritin koputtaa oveenne, mutta kukaan ei vastannut koputukseeni, joten lähdin etsimään teitä täältä takaa. Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut säikyttää teitä”. ”Ei se mitään. Työskentelevä professori säikähtää helpommin kuin Psyduck nähdessään Gyaradoksen. Mutta seuraahan minua niin näytän sinulle pokemonisi.”
Seurasin professoria pitkin poikin hänen laboratoriotaan mielenkiinnolla kuunnellen hänen selityksiään omista tutkimuksistaan, kunnes lopulta saavuimme pienehköön, erinomaisesti valaistuun toimistotilaan lähellä laboratorion tutkimuskeskusta. ”Tuossapa tuo pallossansa kököttää odottaen holhoojan kutsua tulla ulos pallostaan. Ole hyvä vain Muppet, se on sinun.”, professori kertoi ystävälliseen ja tuttavalliseen sävyyn. Nostin pallon ja avasin sen. ”Tukituki-tukippprrrriiiiiiiiii!!!” Hämmennyin nähdessäni sen. En ollut koskaan nähnyt kyseistä pokemonia aiemmin, tuota kuoripoikaa, jolla oli pienet kädet ja jumittui puolikkaaseen kuoreensa, ja professori huomasi sen kasvoiltani. ”Tuo on Togepi. Se on fairy-tyypin pokemon, ja vaikka näyttääkin nyt ihanalta, mutta heikolta, niin älä anna sen hämätä sinua. Tuo pikkuinen oppii varsin tehokkaita liikkeitä ja sen myöhemmät evoluutiot ovat varsin tehokkaita verrattuna moniin muihin pokemoneihin. Äläkä ole huolissaan tuosta kuoren puolikkaasta. Se on osa Togepia. Se on eräänlainen vaippa.”, professori vakuutti. Katsoin tuota söpöä pientä otusta pyörein silmin ihastuksesta ja hämmennyksestä. ”Tuki pprrrriiiiiiii!!”, se toisti jälleen. ”Se on aivan ihana!”, minä huudahdin. ”Tulehan Toksu...hei sehän onkin hyvä nimi sinulle. Toksu. Hahah! Tulehan, niin lähdetään.” Nostin tuon ihanan pikkupallon syliini ja arvasin heti tämän olevan ikuinen ystävyyssuhde meidän välillämme. ”Odotahan vielä hetkinen Muppet. Tässä on sinulle Pokedex vielä matkaasi. Siinä on kaikki tarvittava tieto kaikista tähän mennessä löydetyistä ja analysoiduista pokemoneista, Jos näet jotakin mitä Pokedex ei osaa määritellä niin kerro siitä minulle pikimmiten, niin alan tutkimaan asiaa.” ”Kyllä kerron professori Redwood, voit olla varma siitä!”. Jatkoin matkaani Toksun kanssa vielä pikaisesti kotiin pakkaamaan reppuni, ja niin meidän yhteinen matkamme sai alkaa!

Vastaus:

Iiiihan loistava tarina, tykkään huumorin määrästä xD Sanavalinnat teki välillä tästä vielä hauskemman, mikä on hyvä juttu :D Pari juttua on ehkä mitkä listaisin kehitettävien osastolle:
- kappalejako (tekee tekstistä helpompaa luettavaa)
- yhdyssanat (esim. meno, että tulo matkalla -> meno- että tulomatkalla ja puujalka vitseistä -> puujalkavitseistä) vaikka iso osa niistä nyt menikin ihan oikein
- vuorosanat uudelle riville (tekstistä tulee taas helpompi lukea)
- jos vuorosana loppuu huuto- tai kysymysmerkkiin, ei sen jälkeen tule enää pilkkua
- jos vuorosana loppuisi pisteeseen, ei pistettä tulekaan vaan pelkkä pilkku lainausmerkkien jälkeen

Muttah juu, tästä tarinasta saat kokonaiset 5 kolikkoa ja Toksulle 3 pistettä :)

Lisäksi suoritit ekan tarinatehtävän, siitä 10 kolikkoa ja viisi pokepalloa! Pääset nyt kans route 1 :D

- Dee

©2018 Cinnabar - suntuubi.com