Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinakirja

Tämän sivun vieraskirjaan kirjoitetaan hoitotarinat niiltä kouluttajilta, joilla ei ole hoitosivua. Suosittelen kirjoittamaan tarinan ensin varmuuden vuoksi johonkin muistioon tai esimerkiksi Wordiin, että sitä voi tallennella kesken kaiken ja jatkaa myöhemmin. Tarkistathan oikeinkirjoituksen ja tarinan sujuvuuden vielä kertaalleen ennen kuin lähetät sen!

Yleensä ottaen tarinasta saatavat palkinnot (kolikot ja pokemonien xp) määräytyvät sanamäärän mukaan, mutta myös tarinan sujuvuus vaikuttaa hiukan. Jos se on täynnä kirjoitusvirheitä, saat luultavasti hiukan vähemmän palkintoja, kun taas erityisen hyvin kirjoittaessasi voit saada hiukan extraa. Tarinan on oltava vähintään 500 sanaa pitkä, kun lähetät sen.

 1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Sailukki

09.08.2018 19:30
1 || Pelokas pokemon

Juoksin pitkin Thistle Townin pieniä teitä. Kuka tahansa vastaantulija olisi voinut luulla, että olisin myöhässä jostain, mutta vastaantulijoita ei tullut. Vilkaisin pikaisesti pientä vaaleanturkoosia rannekelloani. Se näytti olevan kymmenen yli kahdeksan, mutta koska oli viikonloppu, kukaan ei kulkenut ulkona näin aikaisin. Paitsi naapurissa asuva Christian, mietin, ja minua ihmetytti kovasti, miksi tätä ei näkynyt. Rakastin aikaisin aamulla ulkona olemista, ja en yhtään pahastunut, kun Christiania ei ollut näkynyt koko aamuna. Hiljaisuus oli mielestäni rauhoittavaa.

Nyt olin matkalla professori Redwoodin laboratoriolle, ja pystyin vain toivoa, että tämä olisi hereillä tähän aikaan. Aamulla en ollut edes vaivautunut katsomaan kellonaikaa. Olin vain ottanut vaaleanturkoosin reppuni, jonka olin pakannut edellisenä iltana äitini kanssa. Hädin tuskin olin edes muistanut laittaa lappua, että olin jo mennyt hakemaan aloituspokemonini, enkä edes muistanut soittaa professorille, ja kysyä, oliko tällä sähköpokemoneja. Toivoin, että tällä olisi edes yksi.

Redwoodin laboratorio oli edessäni, mutta lopetin juoksemisen, koska olin jo lopen uupunut. Pian sain kuitenkin uuden syyn juosta. Christian tuli kulman takaa pokemoninsa, Fearowin kanssa. Heti, kun poika oli napannut sen, tästä oli tullut todella ärsyttävä. Hän oli alkanut kutsumaan lintupokemoniansa maailman komeimmaksi olennoksi, kun taas minä sanoin sitä kalkkunaksi.

Hyvä puoli, Christian oli niin keskittynyt tuijottamaan puhelintaan ettei huomannut minua, kun avasin oven hiljaa ja astuin sisään. Oven vielä suljettuani, avasin lähimpänä olevan oven. Siellä näytti olevan juuri se huone, mitä etsinkin. Redwoodia ei vain näkynyt.

"Voinko auttaa?" kysyi ystävällisen näköinen nainen, joka oli varmaan jonkin sortin siivooja. Ainakin hänellä oli päällään sinivalkoinen työhaalari, ja kädessään moppi.
"Etsin professori Redwoodia", sanoi naiselle, "tulin noutamaan aloituspokemonini."
"Pieni hetki", nainen sanoi, ja lähti toiseen huoneeseen. Pian tämä kuitenkin palasi professori mukanaan.
"Ennen kuin kysyt sähköpokemoneista", Redwood sanoi, kun olin ehtinyt jo avata suuni, "äitisi kertoi, että tulisit luultavasti tänään. ne ovat tuossa pöydällä."
"Ovatko nuo kaikki sähköpokemoneja?" kysyin ihmeissäni. Pokepalloja oli pöydällä varmaan ainakin viisikymmentä.
"Eivät. Annas, kun näytän", Redwood sanoi, päästäen kaikki sähköpokemonit palloistaan ulos. Mareep, Shinx, Elekid, Grubbin ja Pichu, luettelin pokemonien nimiä mielessäni. Päätös ei ollut ollenkaan hankala. Katselin vielä hetken pokemoneja, ennen kuin sanoisin päätökseni professorille.
"Tuon Mareepin antaisin kokeneemmalle kouluttajalle. Se suhtautuu kaikkiin tuntemattomiin varautuneesti. Minuun se sentään on jo tottunut, eikä hyökkää kouluttajien kimppuun kunhan vain minä olen paikalla", tämä sanoi, "kun taas Shinxin oli hylännyt toinen kouluttaja, se oli kuulemma liian heikko! Elekidin ja Grubbinin olen taas napannut luonnosta. Pichu taas... no, hän onkin erikoitnen tapaus. En edes tiedä että miksi, mutta hän pelkää melkein kaikkea."
"Ei sillä ole väliä", sanoin, "olen jo valinnut Pichun."
"Jahaa, vainiin", professori sanoi tuumien, "no, kai se sopii."

Olin koko ajan, kun Redwood oli puhunut, katsellut Pichua, joka katsoi hiukan epävarmana takaisin. Hymyilin sille hiukan.
"Sinun kannattaa lähestyä hiukan varovaisesti, sillä vaikkei Pichu ehkä näytä siltä, se saattaa peloissaan antaa sähköiskun sinulle!" Redwood virnisti. Tein työtä käskettyä. Kun lähestyin Pichua, se varovasti taapersi lähemmäs.
"Pichuu! Pi-chu-chu, Pichu" Se sanoi yhtäkkiä, ja melkein tipahti pöydältä.
"Se kai esittäytyy", professori naurahti. Äkkiä Pichu hyppäsi syliini. Ehdin hädin tuskin otta sen kiinni, ja pokemonin kokoon katsottaessa se oli yllättävän kevyt.
"Pichu taitaa hyväksyä sen, että otat sen mukaasi", Redwood sanoi, ja minä nyökkäsin Pichu sylissäni. Uuden kumppanini kanssa astuin ulos, siis sen jälkeen kun professori oli avannut oven meille. Pichu oli nimittäin nukahtanut syliini, ja olisi ollut harmi, jos se olisi siitä herännyt.

Harmikseni Christian tuli juuri viereisestä pokemonvaruste-kaupasta. Hänen Fearowinsa kaulassa oli kullankeltainen 'kaulapanta', joka sai minun mielestäni tämän näyttämään jopa siedettävän suloiselta, mutta kun näin Christianin ylimielisen ilmeen, muutin mieleni. Halusin niin kovasti murskata tuon ilmeen hänen naamaltaan. Mietin jo, että herättäisinkö Pichun, ja haastaisin tämän otteluun, mutta minun ei edes tarvinnut vaivautua. Christianin Fearow nimittäin päästi ylpeältä kuulostavan rääkäisyn, josta Pichu hätkähti hereille.
"Pichu!" se huudahti närkästyneenä.
"Älä huoli", sanoin sille, "se oli vain tuo ruma kalkkuna. Haluaisitko otella sitä vastaan?"
Pichu lopetti nauramisensa sanomalleni kalkkunalle "Pi-chuuu!" kun olin sanonut viimeisimmän lauseeni. Se nyökkäsi.
Kävelin Christianin luokse ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti (siis sen jälkeen kun hän oli saanut Fearowin syntymäpäivälahjaksi).
"Mitä nyt?" poika kysyi, "oletko vihdoinkin saanut oman pokemonisi? Tuskinpa se on niin hieno kuin tämä minun lintuni." Sanojensa jälkeen Christian silitti Fearowia. "Sanoithan minulle, että puhut kanssani vasta sitten, kun olet saanut oman pokemonin, ja luulit vielä, että voitat minut!"
Yleensä pidin ihmisistä, mutta Christianin kaltaisia ihmisiä vihasin. Pichukaan ei näyttänyt pitävän hänestä.
"Pi-chuu! Pichu Pichu Pi-pi-chuu!!" se sanoi. Vaikutti siltä kuin se olisi haastanut Fearowin otteluun.
"No, haluatko otella?" Christian kysyi, mittaillessaan katseellaan Pichua. "Tuo Pichu ei kylläkään vaikuta läheskään yhtä hyvältä ottelijalta kuin Fearow, joten varaudu, että ottelu tulee olemaan todella lyhyt.."
"Hän ottelee sinua vastaan, kun niin haluaa", sanoin rauhallisesti. Pichu nyökkäsi, ja näytti kieltä.
"No, aloitetaanko sitten?" Christian sanoi, varma ilme naamallaan. En sanonut mitään, vastasin pojan ilmeeseen näyttämällä itsevarmemmalta kuin olinkaan.
"Pichu, minä valitsen sinut!"
"Ja Fearow, minä valitsen sinut!"
En jäänyt odottamaan, mitä Christian käskisi Fearowin tehdä, vaan sanoin Pichulle:
"Tee Thunder Shock!" Pichu ei kuitenkaan tehnyt mitään.
"Pichuu!!" se huusi.
"Fearow, tee Aerial Ace!" Christian sanoi linnulleen. Se tuli valonnopeudella - tai siltä se vaikutti - Pichua kohti.
"Pichu, väistä sitä!!" huusin Pichulle, mutta se oli mahdotonta.
"Pi!" pari sekunninsadasosan jälkeen välkähti sininen valo, ja Pichu lensi maahan. Fearow lensi takaisin isäntänsä luokse.
"Pichu, oletko kunnossa?" kysyin huolestuneena, ja juoksin Pichun luokse. Näin sivusilmällä Christianin omahyväisen ilmeen. "Pystytkö enää otella?" kysyin vielä Pichulta. Se nyökkäsi. "Jatketaan vain ottelua!" sanoin Christianille, joka näytti hetken aikaa hämmentyneeltä.
"Pi", Pichu sanoi.
"Aerial Ace uudestaan!" Christian sanoi Fearowille, joka lähti saman tien liikkeelle.
"Pichu, tee äkkiä Thunder Shock!"
Pichu juoksi Fearowia päin. Luulin jo, että ne törmäisivät, mutta viime hetkellä Pichu kaarsi sivulle, ja raapaisi Fearowia kylkeen. Lintu ei ehtinyt reagoida. Se törmäsi professori Redwoodin laboratorion seinään. Yhden pienen yskäisyn jälkeen se tipahti maahan. Pichu näytti tyytyväiseltä itseensä.
"Tuo ei kyllä ollut Thunder Shock, vaan sitäkin mahtavampi", sanoin, ja nostin luokseni juosseen Pichun syliini.
"Se oli Sacred Sword", Christian sanoi. "Se on taistelutyypin liike, eikä Pichun edes pitäisi ikinä oppia sitä. Siinä käytetään sarvia, mutta tuolla kun ei ole niitä."
"Mitäs siinä valitat, minä voitin. Eikä sinun Fearowillasikaan ole sarvia, niin mitä sinulla on siitä sanottavana", sanoin Christianille. Hän kun ei ikinä voi myöntää tappiotaan. "Tule Pichu, mennään aloittamaan matkamme. Ensin minä kylläkin käyn kotona kertomassa äidille, että sain sen pokemonin, minkä halusinkin."
"Pichuu", Pichu sanoi, ja hyppäsi syliini.
"Odota, et sinä minua tänne voi jättää!" Christian huusi.
"Voinpas. Ja jos et tiedä, että missä Pokemonkeskus on, - kun 'et ole hävinnyt ottelua ikinä', niin jos seuraat tuota tietä tuossa, sinun pitäisi löytää sinne. Hei hei, ja ei tule ikävä!" sanoin, heilauttaen päätäni hiukan oikealle, kun en voinut käyttää käsiäni, kun Pichu oli sylissäni.
"Chuu..." Pichu sanoi. Se taisi pitää ottelusta.
"Sinun nimesi on tästä lähtien sitten Sähköposti. Onko se okei?" sanoin naurahtaen sille, ja Pichu nyökkäsi. Tai siis Sähköposti.

Kun lähdin kotia kohti, minulla ei ollut mitään hajua, että joku oli tarkkaillut minua...

// Suoritin tehtävän nro. 1, palkkio: 10 kolikkoa, viisi pokepalloa ja pääsy Route ykköselle || 1 131 sanaa, 58 riviä \\

Vastaus:

Oikein hyvä aloitustarina, jossa oli kiitettävästi kuvailua ja hyviä lauserakenteita! :3 Tykkkäsin alussa kappalejaosta, mutta loppua kohden kappaleet olivat ehkä hiukan liian pitkiä. Hienoa kuitenkin, että kappalejako löytyy! Lopun cliffhanger oli aika hurjan kuuloinen.. :D

Tarinastasi saat 11 kolikkoa ja 13xp Sähköpostille. Tehtävästä tosiaan vielä mainitsemasi bonukset!

- Dee

Nimi: Höyhensiipi

08.08.2018 17:33
Oli juuri voittanut Jaken ja olin kävelemässä pokemonkeskukseen. Olimme jo aivan lähellä, kun suunnittelin seuraavia tapahtumia; Tarkistuttaisin otelleet pokemonit ja toteuttaisin pienen yllätyksen, joka minulla suunnitteilla.

Saavuimme juuri pokemonkeskukselle, hymyilin nähdessäni Hoitaja-Joyn, joka hääri jotain tiskinsä takana.
’’Hei Hoitaja-Joy!’’ sanoin. Kun pinkkitukkainen hoitaja oli nousemassa tiskin takaa, se kolautti päänsä sen reunaan ja tuli päätään hieroen luokseni.
’’Voisitko katsoa, että Aurora, Spark ja Shimmer ovat kunnossa’’, kysyin ja olin melkein nauraa, sillä Joy näytti hiukan apinalta, joka yrittää ajatella.
’’Toki, taisit sitten voittaa Jaken, tai ainakin hymysi paljastaa sen’’ Joy sanoi iloisesti ja laski kätensä. Hän alkoi valmistellemaan laatikkoa, jolle laskin Sparkin ja Auroran pokepallot.
’’Sinua varmaan kiinnostaa tieto, että hetki sitten tässä kävi toinen kouluttaja, joka oli myös juuri otellut Jakea vastaan ja voittanut’’, Joy sanoi, kun etsin Shimmerin pokepalloa.
’’Hän taisi sanoa menevänsä ottelukentälle, joka on keskuksen takana. Sanoi treenaaavansa pokemoneidensa kanssa. Jos olet nopea, saatat vielä keretä tapaamaan hänet.Vaikka ei hän kyllä muuten ollutkaan kovin puhelias.’’, Joy sanoi ja napaasi pokepallot mukaansa. Odottamatta vastausta hän katosi nurkan taakse huikaten:
’’Odota siinä hetki, niin pokemonisi ovat kunnossa tuota pikaa.’’

Odotimme hetken ja pian muut tulivat luoksemme ulkona pokepalloistaan. Joy ojensi heidän pokepallonsa minulle.
’’Kiitos!’’ sanoin ja lähdin johdattamaan pokemoneitani kohti erästä laitetta, joita olin nähnyt pokemonkeskusten yhteydessä jo useammin.
’’Nyt, Shimmer, tule palloon’’, sanoin ja muut katsoivat minua hieman kummissaan.
Olimme sopineet tämän Shimmerin kanssa etukäteen, joten pokemon totteli heti. Vein pallon vaihtolaitteelle ja odotin, kunnes sain uuden pallon käteeni.
’’No niin, mennään kentälle, katsotaan jos saadaan ottelu aikaan!’’ sanoin. Spark ja Aurora juoksivat perässäni kentälle alkuhämmennyksensä jälkeen. Toivoin sen kouluttajan olevan vielä siellä ja kun saavuimme perille huomasinkin minua muutaman vuoden vanhemman tytön, joka treenasi pokemoninsa kanssa jotain liikettä.
’’Hei sinä siellä, mikä on nimesi?’’ kysyin kerättyäni rohkeuteni ja juostuani tytön luokse.
’’Minä olen Delphi’’, tyttö sanoi. Häntä oli vaikea tulkita, sillä hän vaikutti hiukan etäiseltä, mutta ei kuitenkaan, Samalla hän vaikutti torjuvalta, mutta silti, hiukan helposti lähestyttyvältä ihmiseltä. Hänen pokemoninsa oli toista maata. Se tuhahti meidät nähdessään ja kääntyi ympäri. Se juoksi pieninjaloinsa kentän laidalle oleville penkeille ja alkoi hyppiä niiltä alas. Yrittikö se lentää? Mietin, mutta jätin asian sikseen, koska Delphi ei näyttänyt välittävän siitä.
’’Minä olen Momo. Mietin tuota..että, haluaisitko otella kanssani?’’ kysyin hiukan kiireisellä äänensävyllä.
’’Mikä ettei? Yksi vastaan yksi?’’ Delphi varmisti tyynesti ja minä nyökkäsin.

Asetuimme vastakkain, kumpikin omaan päähänsä kenttää.
’’Skyler! Valitsen sinut!’’ Delphi huusi ja pieni sininen pokemon, jonka olin äsken havainnut harjoitteemassa lentämistä juoksi kentälle.
’’Bagon Bagon!’’ se äännähti ja katsoi silmät sirrillä eteenpäin. Arvasin sen olevan Bagon. En ollut ikinä nähnyt sellaista, mutta olin kuullut Salamenceista, jotka kehittyivät Bagoneista.
’’Laice! Tule esiin!’’ huusin ja päästin Lapraksen ulos pallostaan. Olin päästänuyt myös Flairin, MIralin ja Zonen katsomaan ottelua ja nyt ne katsoivat minua ja uutta pokemoniani silmät ammolaan. Delphikin näytti hiukan yllättyneeltä, mutta hänen kasvoilleen nousi pieni hymy, joka merkisti, että oli valmis haasteeseen.
’’Hyvä on Laice, aloitetaan Growlilla!’’ Huusin ja avasin ottelun.
’’Skyler väistä!’’ Delphi huusi ja pieni sininen pokemon väisti., mutta vain täpärästi.
’’Nyt Bagin, tee Bite!’’ Delphi huusi samantien. Pokemon onnistui liikkeessään, mutten antanut armoa.
’’Laice, tee Sing!’’ Lapras alkoi samantien päästää hiukan laululta kuullostavaa ääntä, joka vaivutti Bagonin unenlaiseen tilaan ja se kaatui maahan. Huomasin sen vaikuttavan myös Flairiin ja muihin, jotka katsoivat ottelua kentän laidalta. Nyt kun ajattelin itsestänikin tuntui uneliaalta, mutta karistin sen tunteen ajatuksistani.
’’Tee nyt Water Gun!’’ käskin ja Lapras tähtäsi Bagoniin. Se heräsi iskun voimasta, mutta oli myös kärsinyt tappiota.
’’Skyler, tee Ember!’’ Delphi käski. Laice ei voinut väistää, vaan tulinen isku osui siihen voimakaasti.
’’Tee loppuun Water Gun uudelleen!’’ sainoin ja katsoin kun vesi iski Bagoniin. Bagon kuitenkin nousi vielä hitaasti pystyyn ja oli aloittamassa liikettä, jo ennen kuin Delphi sanoi mitään.
’’Tee vielä kerran Ember!’’ Delphi oli sanomassa, mutta liike oli jo käynnissä.
’’Tee sitä vastaan Water Gun!’’ käskin. Liikkeet osuivat toisiinsa, mutta yhtäkkiä kuului pamaus, eikä mitään ei tapahtunut.
’’Tasapeli’’, Delphi sanoi ja päätti ottelun sillä.
’’Hyvä on! Se oli hyvä ottelu!’’ sanoin ja kättelin Delphiä. Hän heilautti kuitenkin kättään, ennen kuin katosi. Kohautin olkiani pokemoneilleni, jotka vain katsoivat kummastuneina. Ne juoksivat yhtäkkiä yhtenä joukkona Laicen luokse ja alkoivat kiipeillä sen selkään.
’’Olkaa varovaisia!’’ Sanoin, mutta Laice, ei leikki näyttänyt haittaavan.

Käytin Laicen nopeasti vielä pokemonkeskuksessa ennen kuin lähdimme kohti Route 3 kohti.
Route 3 oli kaunis ja tällä hetkellä aurinkoinen paikka. Saatoin nähdä jopa merelle asti. Huomasin keskellä niittyä muutamia puita ja lähdin oitis niitä kohti. Kaipasin nimittäin varjoa. Päästin Sparkin ulos, tekemään tiedusteluja. Itse kävelin rauhassa ja katselin samalla ympärilleni. Pian saavuinkin puiden luo. Sparkia ei kuitenkaan näkynyt missään. Aloin huhuilemaan sitä, kun yhtäkkiä kuulin Sparkin yllättyneen huudon. Ja yhtäkkiä pokemonini ilmestyi pusikosta perässään kuusi eri pokemonia.
’’Fletch!’’ Fletchling sanoi painokkaasti ja lehahti olalleni.
’’Mitä? Hekö kaikki haluavat otella?’’ kysyin puhetulvan loputtua. Spark nyökkäsi, mutta pudisti päätään.
’Eli mitä tarkoitat?’’ kysyin. En kuitenkaan ymmärtänyt linnun selostuksesta mitään.
’’Odota hetki!’’ sanoin ja päästin Flairin pallostaan ulos, sillä sen selityksiä ymmärsin paremmin.
’’Fenne?, Fennekin!’’ se sanoi painokkaasti. Se osoitti jokaista pokemonia kerrallaan, paitsi Nidoraneja, jotka se osoitti yhtenä.
’’Ai meidän pitää otella jokaista vastaan erikseen?’’ varmistin ja rivissä olevat pokemonit nyökkäsivät, sitten ne juoksivat eripuolille niittyä, paitsi yksi niitä, Cottonee jäi siihen.
’’Ei älkää menkö!’’ Huusin muiden perään, mutta oletin tarkoituksen olleen, että etsimme aina seuraavan ottelupaikan.

’’No aloitetaan sitten! Spark, valitsen sinut!’’ sanoin, kun olin tajunnut, mitä pokemonit tarkoittivat. Spark ja Cottonee nyt olivat ilmassa naamat toisiaan vasten.
’’Spark, tee Tackle!’’ käskin, se toisti liikkeen heti ilmassa leijailevaan valkoiseen palleroon. Se kuitenkin iski takaisin Absorbilla.
’’Spark, tee Quick attack!’’ sanoin. Cottonee syöksyi iskun voimasta maahan, mutta nousi, kuin nousikin ilmaan.
’’Spark, tee peck’’, käskin ja se lopetti ottelun siihen iskuun.
’’Pitääkö meidän mennä etsimään nyt joku muista?’’ Kysyin jätettyäni Cottoneelle pienen kasan pokemonruokaa. Pokemon nyökkäsi mussutuksen lomassa.
’’Kiitos!’’ sanoin ja vedin Sparkin takaisin palloonsa.

Pian huomasinkin pienen pinkin pokemonin pomppivan vähän matkan päässä. Vedin pokedexini jo valmiiksi esiin. Kun olimme tarpeeksi lähellä osoitin pokedexilläni pokemonia, joka pomppi edelleen edessäni.
’’Hoppip, ruoho- ja lentotyypin Pokemon’’ pokedexi sanoi konemaisella äänellään. Napsautin sen kiinni, sillä muuta tietoa en tarvinnut.
’’Eevee, valitsen sinut!’’ sanoin.
’’Annetaan hänen aloittaa’’, supatin Eeveen korvaan, ennen kuin tämä juoksi vastapäätä Hooppipia.
Hoopip teki Fairy Windin Auroraa päin. Eevee perääntyi vaistomaisesti, mutta liike osui siihen silti. Aurora yritti karistaa liikkeen aiheuttaman olotilan pudistamalla päätään, se näytti auttavan hiukan, muttei kuitenkaan vienyt liikkeen tehoa kokonaan pois.
’’Tee Tail whip!’’ Sanoin Auroralle, se juoksi ja hyppäsi kohti Hoppipia. Aurora heilautti häntäänsä, jonka ansiosta Hoppip paiskautui maahan. Eeveen laskeutuminen oli hiukan kömpelö, koska edellinen Fairy Wind, oli vielä voimassa.
’’Hyvä, tee vielä Tackle!’’ kannustin ja Eevee juoksi päin Hoppipia. Jäin odottamaan nousisiko Hoppip enää. Jonkin ajan kuluttua se nousi, mutta kumarsi meille, selvästikin tunnustaneena tappionsa.
’Kiitos!’’ huikkasin vielä ennen kuin lähdimme etsimään seuraavaa pokemonia. En yhtään tienneet kenet minun pitäisi löytää. Olin huomaavinani pienen vilahduksen puiden välissä. Kävelin lähemmäs ja raotettuani oksia, näinkin pienellä aukiolle Lillipupin.
’’Hei, tulimme ottelemaan!’’ Huusin sille. Se pysähtyi ja kääntyi ympäri. Se oli selvästi ujo. Se kuitenkin kääntyi ympäri kokonaan ja nyökkäsi.
’’Hyvä, Zone, valitsen sinut!’’ Pieni keltainen pokemon sinkoutui ulos pallostaan ja alkoi pomppia iloisesti. Se kipitti Lillipupin luo ja yritti selvästi käynnistää jotain leikkiä. Lillipup näytti ahdisuneelt, joten kustuin Zonen pois.
’’Höpsö, nyt me otellaanm eikä leikitä’’, sanoin sille, kun olin nostanut sen syliini. Laskin sen maaha, mutta se kääntyi selkä vastustajaansa päin. Puhahdin huvittuneesti ja käänsin sen ympäri.
’’Sinä voit aloittaa!’’ sanoin Lillipupille. Pieni koirapokemon nyökkäsi hiukan epävarmasti, mutta aloitti ensimmäisellä liikkeellään, joka Tackle!.
’’Zone, väistä!’’ huusin, mutta liian myöhään. Zone, ei kerinnyt pois alta, vaan pokemonit törmäsivät, tai Lillipup tömähti vasten Pichua ja pieni sähköpokemon lensi monta metriä taaksepäin.
’’Pichu, nouse ylös ja tee Thunder shock!’’ kannustin. En ollut aivan varma, miten liike toimisi, mutta se selvisi minulle pian, sillä yhtäkkiä Lillipupia iski salama suoraan taivaalta.
’’Hyvä, tee nyt Tail Whip!’’ Sanoin Zonelle, joka lähti suoraan kohti Lillipupia, joka oli vasta nousemassa maasta. Liike aiheutti vahinkoa, lisää mutta Lillipup, ei siltikään luovuttanut. Se teki Pichuun uuden Tacklen. Zone raukka ei kerennyt pois alta, vaan otti osuimia uudestaan ja uudestaan.
’’Yritä tehdä Tail Whip, kun Lillipup tulee lähellesi, mutta liian myöhään, koska Zone kaatui maahan. ’’Onneksi okloon! Sinä voitit!’’ sanoin Lillipupille. Nostin Zonen varovasti ylös.
’’Herätys, oletko kunnossa?’’ Kysyin ja tarjosin Zonelle muutamaa palaa pokemonruokaa. Lillipupillekin annoin muutaman ottelun kunniaksi.

Otettuani Zonen takaisin pokepalloonsa ja sanottuani heipat ja kiitokset Lillipupille, lähdin suoraan pusikon halki kohti seuraavaa ottelua. No pitkään minun ei tarvinnut kulkea, kun kuulin aivan läheltä pokemoneiden kiivasta ääntelyä. Putkahdin ulos pusikosta takaisin niitylle ja löysin kaksi Nidorania, toinen niistä oli sininen ja toinen violetti. Ne näyttivät kinastelevan jostain.
’’Hei, anteeksi, onko kaikki hyvin, voinko auttaa jotenkin?’’ kysyin. Ne eivät kuitenkaan kuulleet mitään kinastelunsa takia. Pudistin päätäni ja hymähdin huvittuneena. Kävelin heidän viereensä ja huusin.
’’Tulin ottelemaan!’’ Se havahdutti pokemonit ja ne katsoivat minua. Ne asettuivat vierekkäin ja alkoivat tekemään käpälillään jotain. Sininen, ilmeisesti naaras osoitti ensin itseään, sitten toveriaan. Tämän jälkeen se heilutti käpäläänsä ja esitti ensiksi minua, sitten kahta olematonta asiaa edessäni.
’’Tarkoitatko, kaksi vs kaksi ottelua?’’ varmistin, kun olin tajunnut, mitä minulle yritettiin selittää. He nyökkäsivät yhtäaikaa.
’’Hyvä on! No, kokeillaanpa hiukan erikoisempaa yhdistelmää-’’, sanoin tai siis olin sanomassa, kun huomasin muiden pokemoneiden, joiden kanssa olin otellut astuvan pienestä metsiköstä ulos, seuraamaan otteluamme, vaikka se ei edes ollut alkanut. Heidän perässää asteli Mareep. Kun katsoin, sitä, minun teki enemmän ja enemmän mieli napata se. Käskin kuitenkin itseäni keskittymään otteluun ja jatkoin siitä, mihin jäin.
’’Valitsen siis Miralin…!’’ Huusin ja päästin valkovihreän pokemonin ulos pallostaan.
’’…Ja Laicen!’’ sanoin ja pian molemmat pokemonit olivat vierekkäin kohti Nodiraneja. Miral näytti jopa hiukan epävarmalta Lapraksen vieressä. Olihan se nähnyt mitä liikkeitä Laice osasi ja millä voimalla. Iso sininen pokemon käänsi päänsä hitaasti ja katsoi kauniilla silmillään kohti Miralia. Hetken he olivat vain siinä paikoillaan, kunnes he nyökkäsivät kunnioittavasti toisilleen. Se oli outoa, sillä Laice tuntui tiedostavan Miralin aseman tiimissämme. Miral oli se ’’suojelija’’. Laicekin oli samaa maata, mutta tuntui antavan kyseisen kunnian kuitenkin MIralille. Olihan Miral tullut ensiksi tiimiimme, vaikka oli Laice vahvempi, ymmärrettävästä syystä… Pudistin päätäni ja kysyin. En ollut enne otellut kahdella pokemonilla yhtä aikaa, mutta nyt oli hyvä tilaisuus harjoitella.
’’Oletteko valmiit otteluun?’’ kysyin. Kaiki ottelussa mukana olevat pokemonit nyökkäsivät ja olivat vastustajiinsa tiukkoja katseita.
’’Hyvä aloitetaan!’’ huusin. Nidoranit lähtivät samantien tackleen.
’’Miral, väistä, Laice, torju se Water Gunilla!’’ käskin. Kumpikin pokemon väisti. Poika-Nidoran, joka syöksyi kohti Miralia, onnistu vain vaivaisesti hipaisemaan pokemoniani. Tyttö-Nidoranille ei käynyt yhtä hyvin, koska Laicen Water Gun oli niin voimakas, että Tacklen torjumisen lisäksi, sininen Nidoran lensi monta metriä taaksepäin.
’’Miral, tee Double team ja sitten Growl!’’ Käskin, kun huomasin toisen nidoraneista piirittävän Raltsia.
’’Laice, tee myös Growl!’’ sanoin. Liikkeet lähtivät yhtä aikaa liikkeelle. En kuitenkaan ollut huomannut tyttö-Nidoranin liikkettä, jonka huomasin vasta kun oli liian myöhäistä, sillä liikkeen aikaansaamat myrkkynuolet lentivät kohti Miralia uhkaavasti, eikä se kerinnyt väistää niitä. Miral kaatui maahan, eikä noussut enää. Juoksin sen luokse ja kannoin pois kentältä.
’’Ei se mitään sanoin sille hiljaa ja otin sen pokepalloonsa.

’’Laice, ei luovuteta, vaan tee Sing ja sen jälkeen Water Gun!’’ sanoin. Lapras, joka näytti tuohtuneen Raltsin tappiosta. Nyt oli myös turvallista käyttää Singiä. Jos Miral olisi ollut vielä pelissä, olisi hänkin varmaan saanut osansa liikkeestä. Laulu täytti ilman, jonka seuraksena korviaan pitelevät Nidoranit kaatuivat maahan. Luulin aluksi, että laulu kuullosti niiden mielestä hirveältä, mutta tajusin niiden yrittävän suojautua liikkeeltä. Kun molemmat olivat maassa, käytti Laice Water Gunia, viimeisen kerran, sillä herättyään kumpikin kaatui maahan ja ottelu päättyi. Juoksin halaamaan Laicea, tai tarkalleen sen kaulaa ja rintaa, koska en ylettynyt ylemmäs. Hoidettuani Nidoranit kuntoon ja saatuani Laicen palloon, kutsuin viimeisen pokemonini esiin. Se oli Flair, mutta se näytti levottomalta.
’’Onko kaikki hyvin?’’ kysyin siltä. Se ei kuitenkaan vastannut. Kohautin olkiani ja katsoin Mareep asteli ylväästi eteemme. Oli viimeisen ottelun aika! Ajattelin päästää kaikki pokemonini ulos palloistaan katselemaan otteluaan. Spark, Aurora ja Zone olivat jo toipuneet aika hyvin ja kipittivät suoraan Hoppipin viereen, joka istui villipokemoneiden rivin reunimmaisena. Miral ja Laice tulivat hitaammi, koska oliva otelleet juuri äsken, ja olihan Laicen hiukan hankala liikkua maalla. En ollut varma oliko se sille hyväksi, mutta lupasin itselleni, että päästäisin sen uimaan, kunhan pääsisimme Valeriveriin, Käännyin nyt kuitenkin Flairin puoleen.
’’Kuuntele Flair, yritämme samalla napata tuon Mareepin, joten tee parhaasi, niin kuin aina teetkin!’’ sanoin ja äänen voimakkuus koveni kohti lauseen loppua. Mareep katsoi Flairia silmät sirrillä. Siinä vasta tulinen tapaus olikin ajattelin.
’’Aloitetaan!’’ huusin.
’’Flair, tee Ember!’’ käskin. Liike osui maaliinsa, mutta Mareeppia se ei haitannut vaan se teki heti perään Thunder shockin. Onneksi tiesin, mitä tuleman piti, mutta salama tavoitti Flairin silti, vaikka tämä yritti kuinka väistellä.
’’Flair, tee Tail Whip’’, sanoin, se oli kuitenkin virhe, koska kun Flair oli aivan Mareepin vieressä, pokemon, jonkun oudon liikkeen, jonka seuraksena Fennekin oli täynnä pieniä pörröisiä itiöiä, jotka eivät varmasti tehneet hyvää. Fennekin kaatui maahan…
’’Flair ei!’’ huusin, emme voisi hävitä nyt, kun olimme päässeet tähän asti. Olin jo melkein menettänyt toivoni, kun yhtäkkiä Flair alkoi hohtaa. Katsoin ihmeissäni, kun pokemoni jalat pitenivät. Häntä tuuheni ja kasvoi. Kun muodonmuutos oli valmis, tajusin Fennekinin kehittyneen Braixeniksi! Sillä oli keppi häntänsä päällä ja se nappasi sen oitis käteen. Itiöt olivat kadonneet evoluution aikana.
Pokemon huohotti silti.
’’Hyvä Flair, olen niin iloinen!’’ sanoin ja olisin mennyt halaamaan pokemonia, ellei ottelu olisi yhä ollut kesken.
’’Tee Flame charge!’’ käskin. LIketin osuivat välittömästi Mareeppin, joka kaatui maahan, mutta pomppasi heti ylös. Se ei selävstikään halunnut lopettii. Sille ottelut olivat ylpeydenaihe.
’’Flair, tee Embereitä Mareeppiin!’’ käskin. Vaikka pieni villainen pokemon onnistui väistämään osan liekeistä, ei se kovin pitkään pystynyt väsymyksestään niitä välttelemään. Viimeisillä voimillaan se yritti Tackle, mutta Braixenin helposti väistettyäsen sen kaatui maahan. Heitin oitis pokepallon, sen villaisen ruumiin päälle…

//Suoritin sen tapahtuman, uusiutuvan tarinatehtävän Route 3 ja yritän napata Mareepin.// Sana määrä 2253

Vastaus:

Pallo heilui ja huojui maassa jonkin aikaa, kunnes päästi merkkiäänen ja vangitsi Mareepin sisäänsä. Sait tason 13 poika-Mareepin!

Kuvasit mun ja Skylerin luonnetta oikein hyvin! Varsinkin mun Bagonista tuli sellainen fiilis, että olisin tiennyt ilman nimeäkin kestä puhutaan :D Muutenkin oikein hyvä tarina sulta taas kerran. Musta tuntuu, että kappalejakoa olisi voinut tulla vähän useammin, mutta eipä sillä sen suuremmin väliä.

Tällä kertaa nettosit 22 kolikkoa (vau, kivan pitkä tarina) ja 36xp pokemoneillesi, ottelivathan kaikki kerran. Tehtävistä bonusta tulee 20 kolikkoa sekä 15xp lisää, tapahtumasta taas Thunder Stone, mysteerimuna ja 20xp pokemoneille.
= 42 kolikkoa, 71xp pokemoneille, Thunder Stone ja mysteerimuna. Wau!

- Dee

Nimi: Ezmu

07.08.2018 09:05
Luku 2

Pallo huojui maassa pitkän aikaa, eikä millään tuntunut lopettavan heilumista. Lopulta se kuitenkin päästi merkkiäänen.
”Onnea, nappasit Fletchlingin!” Branden onnitteli.
”Kiitos. Sen nimi on Colin”, päätin.

”Colin, tule ulos!” huudahdin heittäessäni pallon ilmaan. Pian nuori Fletchling tulikin ulos pallosta.
”Etsitäänkö joku hyvä loikoilupaikka?” Branden kysyi hilpeästi.
”Joo!” huudahdin innoissani, sillä ajattelin Flyn ja Colinin olevan väsyneitä. Kävelimme metsässä, kunnes näimme kauniin, aukean alueen.
”Vau”, huokaisin.
”Haluatteko tuolle niitylle? Siinä tapauksessa teidän täytyy voittaa meidät tuplaottelussa!” joku nuori tyttö huusi. Kun käänsin katseeni, näin kaksi samannäköistä tyttöä.
”Minä olen Nina”, toinen ääni sanoi.
”Ja minä Alisa”, aiemmin puhunut ääni sanoi.
”Selvä, haastamme teidät!” Branden huusi innostuneena.

”Chili, valitsen sinut!” Branden sanoi heittäen Chilin Poképallon eteensä.
”Oddish!” se huusi innokkaana.
”Colin, ottelemaan!” huudahdin. Colin lensi Chilin viereen.
”Morelull, mene!” Nina huusi. Poképallosta lensi sienimäinen Pokémon.
”More!” se huudahti vihaisena astuessaan kehään.
”Deerling, auttamaan!” Alisa kutsui. Vaaleanpuna-valkoinen Pokémon lensi pallosta Chilin eteen.
”Colin, tee Quick Attack Morelulliin!” huudahdin. Lintupokémon lensi nopeasti kohti sienimäistä Morelullia.
”Fletch!” Colin huudahti osuessaan.
”Mor!” Morelull huudahti saadessaan vahinkoa.
”Deerling, Growl Chiliin!” Alisa käski. Deerling murisi Chilille, ja sen hyökkäysvoima laski.
”Chili, Tackle Deerlingiin!” Branden antoi ohjeen vastaiskuun. Chili lähti taklaaman Deerlingiä, kuin kostoksi murinasta.
”Odd!” Chili huudahti kostonhimoisena osuessaan.
”Dee!” Deerling huusi kärsiessään vain hieman heikentyneen iskun.
”Morelull, Astonish Chiliin!” Nina huudahti. Morelull säikäytti Chilin niin, että se pökertyi. Branden meni antamaan sille Reviven, mutta se ei kyennyt jatkamaan ottelua.
”No niin Colin, hoitele Morelull Quick Attackilla!” huudahdin. Colin syöksyi nopeasti eteenpäin kohti Morelullia.
”Fletc!” se huudahti tehdessään vahvan iskun.
”Morelull”, Morelull kuiskasi pökertyneenä.
”Morelull, palaa!” Nina sanoi sille vetäessään sen takaisin palloonsa.
”Deerling, Growl Coliniin!” Alisa huusi käskyn. Deerling murisi Colinillekin.
”Älä välitä tuosta, Colin, vaan tee Quick Attack!” huusin Colinille. Lintupokémon iski Deerlingiä.
”Fle!” se huusi vihaisena.
”Deerling”, Deerling kuiskasi pökertyneenä.
”Deerling, ansaitsit leposi”, Alisa sanoi vetäessään Morelullin palloonsa.
”Me voitimme!” huudahdin innostuneena.
”Hyvä on, te ja Pokémoninne saatte olla täällä milloin vain”, kaksostytöt sanoivat vastahakoisesti.
”Selvä, Colin ja Fly, loikoillaan hetki auringossa!” huudahdin innoissani. Lähes kaaduin pehmeään nurmeen, olin niin innoissani. Fly ja Colinkin asettuivat lepäämään.
”Kaipa mekin voisimme levätä”, Branden sanoi kohauttaen olkapäitään. Chili riensi kierimään nurmeen.
”Starl!”
”Fletc!”
”Odd!” Pokémonimme huusivat. Nauroimme Brandenin kanssa nurmella kierien.

//Suoritin uusiutuvan tehtävän Route 1!

Vastaus:

Noniin, tässä olikin jo kappalejakoa näkyvissä! Onnittelut voitosta :) Kolikoita nettosit yhteensä 5 ja tarinatehtävän johdosta pääset nyt myös Clover Cityyn. Uusiutuva tehtävä antoi Colinille ja Flylle 5xp, joten yhteensä Colin saa nyt 12xp ja Fly 10xp.

- Dee

Nimi: Dee

06.08.2018 21:21
12. luku :: Merten Suojelija

Poliwagin jäädessä palloon hihkaisin ilosta ja kumarruin nostaakseni Skylerin syliini. Itsepäinen pokemon oli siitä kuitenkin eri mieltä ja potkaisi minua mahaan päästäkseen alas.
"Uuf, tuo sattui", haukoin happea. Chica tuli luokseni hyvin loukkaantuneen näköisenä ja tuijotti Bagonia vihaisesti.
"Eiköhän jatketa matkaa..." aloitin, mutta lauseeni keskeytyi saman tien. Mereltä, jonka rannassa olimme jo pitkään seisseet, kantautui syvä ja haikea huuto. Se sai kieltämättä kylmät väreet kulkemaan selkärankaa pitkin. Huudon vaimennuttua käänsin hyvin hämmentyneen katseeni Chicaan, joka ei kuitenkaan osannut sanoa mitään. Sen sijaan pokedex sivisti meitä kaikkia.
"Lugia, legendaarinen pokemon, jota kutsutaan myös Merten Suojelijaksi. Psyykkis- ja lentotyyppiä."
Käännyin silmät yhä pyöreämpinä katsomaan Chicaa.
"Tiedätkös Chica, menisin heti katsomaan, jos meillä olisi mitään mahdollisuuksia legendaarista pokemonia vastaan", huokaisin syvään ja jäin tuijottamaan merelle päin.

En edes ollut tajunnut nukahtaneeni - ilmeisesti pokemonmatka alkaa väsyttää pidemmän päälle - kun heräsin siihen, että joku tai jokin nyki t-paitani helmaa. Avasin silmäni hitaasti ja jouduin hetken hieromaan niitä, ennen kuin sain selvää herättäjästäni.
"Chespin", se sanoi iloisella äänellä ja tapitti minua nappisilmillään. Tajusin tämän kaverin olevan se Chespin, jonka aiemmin olimme pelastaneet Walan kanssa.
"Ei kai taas?" huokaisin tajuttuani, että kyllä minun olisi Chespinkin saatava. Eihän tästä tulisi mitään, jos sulaisin jokaiselle vastaantulevalle pokemonille. Puolustauduin kuitenkin sillä, että Chespinin viimeinen muoto, Chesnaught, oli aika hurja vastus panssareineen ja vahvoine iskuineen.
"Blacky, tulehan tänne!" huikkasin Houndourille, joka ainakin muistaakseni oli myös tulityyppiä pimeystyypin lisäksi. Huoh, pitäisi opetella tuntemaan omat pokemonit ennen muita. Blacky oli saman tien vierelläni ja oli jo valmiina häätämään Chespinin pois, kun laitoin käteni sen eteen.
"Odota hetki", rauhoittelin. Blackyn istahtaessa maahan käännyin katsomaan säikähtäneen näköistä Chespiniä.
"Mitä jos haastettaisiin sut pokemonotteluun?" ehdotin. Chespinin silmiin syttyi uudenlainen palo ja se nyökkäsi.

"No niin Blacky, aloita emberillä!" päätin, sillä se oli tällä hetkellä koirapokemonin ainoa tuntema tulityypin liike. Houndour iski Chespiniin liekeillään, mutta tämäpä olikin sinnikkäämpi kuin päällepäin näytti eikä ollut moksiskaan. Sen sijaan Chespin käytti vine whippiä Blackyyn. Ikävä kyllä se joutui kuitenkin saman tien toteamaan, ettei isku tehonnut Houndouriin juuri ollenkaan. Käskin Blackya jatkamaan vielä emberillä. Niimpä pokemon jatkoi vastustajansa ampumista. Chespin alkoi vihdoin näyttää hiukan uupumuksen merkkejä, mutta ei ollut valmis luovuttamaan.
"Cheeesspin!" vastustajamme huudahti, ennen kuin lähti pyörien kohti Blackya.
"Ei kai se osaa kivityypin iskua", tajusin vähän liian myöhään. Rollout toistuisi vielä viisi kertaa ja olisi joka kerta vahvempi kuin edellinen. Tulityypin pokemonina Blacky ei jaksaisi niitä kovin pitkään.
"Blacky, väistä ja tee howl", huusin taas liian myöhään, sillä Chespin ehti jo osua Blackyyn ensimmäisen kerran. Houndour ulahti, mutta väistyi sitten pois taas pyörimistä jatkavan vastustajan tieltä ja käytti käskemääni liikettä.

"Nyt kun olet vahvempi, voit tehdä taas emberin. Muista pysyä poissa Chespinin tieltä!"
Blackyn saatua howl loppuun se käännähti ympäri silmät naulittuina Chespiniin ja jatkoi emberin yhä uudelleen ja uudelleen toistamista. Chespin lähestyi uhkaavasti, mutta jokainen osuva liekki hidasti sen vauhtia. Oli todella lähellä, ettei vastustaja olisi osunut uudestaan, mutta aivan viime hetkellä Blacky sai sen pysäytettyä.
"Nyt tai ei koskaan", mutisin hyvin kliseisesti ja heitin pokepallon kohti maassa huohottavaa Chespiniä.

// jatkoa vielä edelliselle luvulle
// yhteispituus 1435 sanaa, suoritin uusiutuvan Vale Riveriltä

Vastaus:

Pallo pyöri jonkin aikaa maassa, mutta kovin kauan sen pysähtymistä ei tarvinnut odottaa. Nappasit tason 6 poika-Chespinin!

Tarinasta 14 kolikkoa sekä 21xp pokemoneille (paitsi Blackylle ja Skylerille 24xp). Tehtävästä 10xp Blackylle ja 10 kolikkoa. PC:llä oleville pokemoneille 10xp.

- Dee

Nimi: Dee

06.08.2018 20:26
12. luku :: Merten Suojelija

Vierailumme route kolmosella mentyä täysin putkeen ja napattuani Sparkiksi ristityn, PC:lle siirtyneen Mareepin suuntasimme kohti Vale Riveriä. Jo kaukaa näin, kuinka kaunis paikka se oli. Jokea reunustava hieta näytti niin pehmeältä, että se alustana olisi voinut vaikka nukkua. Satunnaisesti sitä pitkin näkyi myös löytyvän tuuheita pensaikkoja. Olin näkevinäni jonkun kurkistavan yhden sellaisen takaa, mutta se jokin katosi silmänräpäyksessä.
"Eikö olekin mahtavaa", ihailin ääneen nostaen käteni kainalooni tunkeneen Chican selän päälle. Kukaan ei sanonut mitään, katseli vain. Riisuin tennarini polun varteen ja lähdin kävelemään hietikolle paljain jaloin. Lyödessäni vahingossa jalkani hietaan hautautuneeseen kiveen tulin ajatelleeksi fossiilipokemoneja. Sellainen vasta olisi mukava omistaa jossain kohden. Kauempaa kuului huuto 'Bay, bay', tömähdys sekä kimeä kiljaisu. Käännyin katsomaan Amaurat ja Tirtougat yhä mielessäni pyörien valmiina taistelemaan tunkeilijaa vastaan, mutta episodin olikin aiheuttanut oma pokemonini.
"Bay!" Chica huusi onnellisena istuen Delmian päällä. Deerling ei näyttänyt lainkaan tyytyväiseltä, sen korvat olivat liimautuneet niskaa vasten ja se yski pölyä suustaan.
"Chica, tule pois, Delmia litistyy!" huusin mahdollisimman lempeään sävyyn, sillä tiesin, ettei pokemon tarkoittanut pahaa. Siitä huolimatta säälin myös Delmiaa, joka muutenkin oli niin ujo.
"Mitä jos seurataan Vale Riveriä meren rantaan? Sieltä voisi löytyä vesipokemoneja", suunnittelin ääneen tarkoituksenani samalla kysyä pokemonieni mielipidettä. Idea sai selkeästi kannatusta, sillä kaikki ryntäsivät kilpaa luokseni ja jäivät tuijottamaan minua odottavasti. Kohautin olkiani ja lähdin liikkeelle.

Matkan jatkuttua jonkin aikaa meinasin melkein kompastua Blackyyn, joka oli ensin juoksennellut energisesti ympärilläni ja sitten pysähtynyt keskelle tietä.
"Blacky, mitä oikein teet?" ihmettelin pudistellen tomua vaatteistani ja nousin seisomaan.
"Houn, houndour", koirapokemon haukkui tuijottaen joelle päin. Sillä todella oli tarkka hajuaisti, sillä vasta Blackyn ilmoitettua asiasta muutkin pokemonit kääntyivät katsomaan. Yritin tiirailla silmät sirillään, mille Blacky oikein haukkui, mutta en keksinyt millään ennen kuin kuulin hätäistä huutoa.
"Chespin! Ches!" joku kiljui ja äkkiä tajusinkin. Pieni ruohotyypin pokemon oli joutunut veden varaan, eikä vaikuttanut pärjäävän kovin hyvin. Se huitoi käsillään vimmatusti ja yski vettä suustaan yrittäen pitää päänsä edes jotenkuten pinnalla. Minun ei tarvinnut kuin vilkaista Walaa, kun Fletchinder jo nyökkäsi ja lähti perääni kun juoksin kohti apua tarvitsevaa Chespiniä.

"Lähesty quick attackilla ja tarraa sitten varovasti kiinni!" ohjeistin hengästyneenä. Virta oli onneksi melko hidas, joten Walalla ei ollut juurikaan ongelmia saada Chespiniä kiinni. Kiire meillä oli ainoastaan sen takia, että Chespin upposi hetki hetkeltä enemmän ja oli jo melko väsynyt. Wala syöksyi salamannopeasti Chespiniä kohden silmät viiruina ja kynnet ojossa, ennen kuin vihdoin oli tarpeeksi lähellä ja sai terävillä kynsillään otteen jo veden alle vajoavasta pokemonista. Sen nopea lähestyminen aiheutti kuitenkin aikamoiset roiskeet, joten kadotin Fletchinderin sekä Chespinin hetkeksi näkyvistäni.
"Wala, tänne päin!" huusin hädissäni. Onneksi lintupokemon ilmaantui pian näköpiiriini yskivä Chespin kynsissään ja pudotti pelastamansa vieraan pokemonin varovasti maahan. Kumarruin varovasti Chespinin puoleen.
"Kaikki kunnossa?" varmistin nostaen pokemonin istumaan. Se katseli ujosti ympärilleen ja nyökytti hyvin varovasti. Wala oli laskeutunut vierelleni istumaan ja ollessaan etenkin Chespinin istuessa maassa tätä korkeampi, se katseli ruohopokemonia nokanvarttaan pitkin hiukan ylimielisesti. Se oli ilmeisesti pikkuiselle liikaa, joten Chespin katsoi minua vielä kerran kiitollisen näköisenä ja lähti sitten kiireen vilkkaa karkuun pensaikon suojiin.

Palasimme Walan kanssa muiden matkatoverieni luokse ja Fletchinder näytti selittävän tilannetta muille sirkuttaessaan tapansa mukaiseen, tyynen rauhalliseen tapaan. Annoin niiden keskustella hetken keskenään toivoen samalla, että voisin itsekin ymmärtää, ennen kuin lähdin kävelemään eteenpäin.
"Mitä jos etsittäisiin Poliwag? Vesipokemon olisi hyödyllinen lisäys tiimiin, onhan seuraava haastettava sali Delta Cityssä", huomautin läksyni lukeneena. Sain vahvistusta sanoilleni kaikilta muilta paitsi taas mököttävältä Chicalta, joka olisi halunnut olla mukana pelastusoperaatiossa, joten päätös oli tehty. Lähetin Blackyn nuuskimaan kauemmaksi sen varalta, että koirapokemon löytäisi loistavan nenänsä avulla etsimämme pokemonin ensin. Muut pokemonit saivat kulkea vierelläni. Huomasin Skylerin suorastaan ihastuneen Lunariin, joka vaikutti olevan yksi niistä ainoista sen seuraan kelpuutetuista. Ehkä Absol oli tarpeeksi vahva tai muuten vain melko 'cool', en tiedä, mutta Bagon näytti olevan pimeystyypin pokemoniin jatkuvasti kiinni takertuneena. Delmia ja Chica taas olivat lähentyneet huomattavasti, mistä olin iloinen. Ujo Deerling todella tarvitsikin hyvää kaveria itselleen. Sen sijaan Wala oli yhtä kylmä ja hiljainen jokaiselle, kun taas hyvänä vastakohtana toimi Blacky, joka yritti olla kaikkien kaveria yhtä aikaa. Juuri Houndouriin päästyäni sen haukku kuuluikin edestä selkeänä.

"Löysitkö?" huusin huohottaen jo kauempaa juostuani hetken matkaa ääntä lähemmäs. Blacky käännähti katsomaan minua ja sen jälkeen alkoi tuijottaa eteensä. Sieltä toden totta tallustikin pian pyöreä, sininen vesipokemon, jolla oli suuret, tummat silmät sekä melkein sen koko vartalon kokoinen lättäpyrstö.
"Polii, polii!" pikkuinen ilmoitti ystävälliseen sävyyn, kuin toivottaen meidät tervetulleeksi kotiinsa. Minua melkein säälitti haastaa se otteluun, mutta ei auttanut. Joko heltyisin Poliwagille liikaa ja jäisin ilman sellaista tai sitten sulkisin sen iloiset nappisilmät mielestäni.
"Mene, Skyler!"
Bagon tallusteli esiin tyytyväisenä valintaani ja asettui vastustajaansa vastapäätä. Poliwag tapitti meitä edelleen ihmeissään, eikä oikein vaikuttanut tajuavan mistä oli kyse.
"Käytä dragon breathia, Skyler", pyysin pokemonia, joka vaikutti kerrankin todella olevan samaa mieltä kanssani. Se hönkäisi iskunsa suoraan viattoman Poliwagin päälle ja sai tämän tumpsahtamaan maahan.

"Polii?" vesipokemon ihmetteli jääden vielä maahan istumaan, mutta iski hetken harkinnan jälkeen teki water gunin päin Skyleriä. Se ei onneksi ollut kovin tehokas lohikäärmetyypin Bagoniani kohtaan.
"Skyler, jatka uudella dragon breathilla", ohjeistin. Bagon teki hönkäyksensä uudestaan, mistä Poliwag ei todellakaan pitänyt. Siispä se alkoi tallustella kiukkuisen oloisena kohti vastustajaansa ja sinkautti tätä kohden kuplia. Skyler pudisti päätään, mutta sillä ei ollut aikaa jäädä odottamaan ohjeitani. Bagon päätti käyttää emberiä ja pommittikin pian Poliwagia pienillä, tehottomilla liekeillä.
"Odota Skyler, tuli-iskut ovat heikkoja vettä vastaan..." yritin, mutta Skyleriä ei kiinnostanut kuunnella. Tätä menoa otteluun menisi ikuisuus ja Poliwag voisi ehtiä lähteä paikalta.
"Ole kiltti Skyler, tee vielä dragon breath!"
Skyler mulkaisi minua vihaisena - ehkä osasyy siihen oli se, että se ei tainnut pitää erehtymisestä - ja vihdoin lopetti emberin yrittämisen. Poliwagin kaatuessa maahan viimeinen dragon breath vaikutti ainakin minun silmääni olevan ratkaiseva, joten nappasin äkkiä pokepallon repustani ja heitin sen kohti vesipokemonia.

// luku jatkuu kun saan tietää mitä käy
// 942 sanaa, suoritin uusiutuvan Vale Riveriltä

Vastaus:

Pallo heilui maassa hetken, kunnes päästi merkkiäänen. Nappasit tason 7 tyttö-Poliwagin!

- Dee

Nimi: Höyhensiipi

06.08.2018 15:44
Söimme aamupalaa pokemonkeskuksessa. Vierelläni istuivat Flair, Spark, Shimmer, Miral, Aurora ja Pichu, jonka olin nimennyt Zoneksi. Olimme keskustelleet ryhmän kanssa ja Solen oli vaihtanut paikkaa Zonen kanssa. Tänään lähtisimme haastamaan Jaken. Kun olimme syöneet, lähdimme kävelemään kohti Sorrel cityn gymiä.

Saavuimme gymille nopeasti, koska se ei ollut kaukana pokemonkeskuksesta. Avasin ovet ja astuin sisään varmana.
’’Hei, sinä oletkin se tyttö, joka pelasti kaupungin siltä Zubat-parvelta’’, kuului ääni varjoista ja esiin astuikin pian nuori mies. Nyökkäsin ujosti ja seurasin Jakea ottelukentälle.
’’Katsotaan oletko hyvä myös otteluissa?’’ hän sanoi haastavasti.
’’Tietysti, miksi muuten minä olisin tänne tullut?’’ kysyin ja Jake naurahti,
’’No, aloitetaanpa, Mudbray, valitsen sinut!’’ hän huusi ja pokepallosta pääsi ulos hiukan aasia muistuttava pokemon. Kaivoin reppuani kunnes löysin oikean pokepallon.
’’Aurora, valitsen sinut!’’ huusin ja päästin Eeveen kentälle. Olimme tehneet viime hetken muutoksia suunnitelmaan Flair ei ottelisikaan, koska maa-tyypin pokemoneilla olisi ylivoima häneen nähden. Eevee olikin suotunut, samoin kun Spark.
’’Ottelu alkakoon!’’ tuomari huusi, eikä Jake odottanut turhia vaan lähti suoraan hyökkäykseen.
’’Mudbray, aloitetaan Bulldozella!’’ Jake huusi.
’’Eevee ole valmiina, käskin, sillä en ollut ihan varma, mitä liike merkitsi. Mudbray nousi takajaloillean ja iski ne kovasti maahan, jolloin maata pitkin lähti maanjäristys ja kun se osui Auroraan, pieni pokemon lennähti huimasti ilmassa, mutta näytti kuitenkin onneksi olevan kunnossa.
’’Aurora, tee Scratch!’’ käskin ja Eevee lähti heti juoksemaan kohti Jaken pokemonia ja iski sitä lujasti monta kertaa Scratchilla. Mudbray näytti hiukan hämmentyneeltä, kun Jake käskin sen tehdä Mud-slapin. Se kuitenkin tokeni ja ja syöksi mutaiset pommit Auororaa kohti, joka onnistui väistämään niistä kaikki paitsi yhden.
’’Ei se mitään tee Tail whip!’’käskin ja pian Aasi-pokemon saikin mojovan iskun naamaansa.
’’Loppuhuipennukseksi tee vielä kerran Scratch!’’ kiljuin kentän laidalta ja katsoin kun Eevee juoksi vastustajaa kohti ja Mudbray kaatui lopulta maahan.
’’Mudbray ei voi jatkaa, Eevee voittaa!’’ tuomari huusi ja katsoin kun Jake veti pokemoninsa palloonsa.
’’Hyvä Aurora, jaksatko vielä?’’ kysyin. Eevee huohotti, mutta nyökkäsi kuitenkin varmasti ja kääntyi oottamaan vastaan Jaken seuraavan pokemonin joka oli Rhyhorn.
’’Aurora, tee Tail whip!’’ sanoin ja katsoin, kun pokemonini juoksi kohti Rhyhornia, joka oli osuneesta iskusta hiukan yllättynyt, mutta Jakella oli suunnitelma.
’’Rhyhorn, tee Horn attack!’’
’’Aurora, väistä!’’ huusin, mutta liian myöhään, Rhyhornin isku osui, eikä Eevee enää noussut.
’’Eevee ei voi jatkaa, Rhyhorn voittaa!’’ tuomari huusi ja samassa Rhyhorn nousi jaloilleen mylväisten kovan voitonkarjaisun.
’’Spark! Tule esiin!’’ huusin. Tiesin, että Sparkilla ei ollut tyyppietua, mutta toivoin sen lentokyvyn auttavan asiaa.
’’Tee Tackle!’’ huusin. Spark lähti heti syöksyyn kohti Rhyhornia. Tiesin, että heillä oli iso koko ero. Olimme kuitenkin suunitelleet tämän etukäteen. Sark syöksyi, mutta lensi silti juuri ja juuri Rhyhornin vieresrä. Kun Rhyhorn kääntyi taaksepäin, huusin Feltchlingille.
’’Tee Agility ja heti perään Quick attack!’’ huusin. Spark oli valiiksi jo tosi nopea, mutta Agilitystä saadulla voimalla hän suhahti päin Rhyhornia ja kivinen möhkäle lensi taaksepäin monta metriä.
’’Älä välitä Rhyhorn, tee Horn attack!’’ Jakella kesti ihmeen pitkään tehdä mitään suunnitelmaa. Rhyhorn näytti saaneen uutta puhtia tappiosta ja syöksyi päin Fletchlingiä, joka oli laskeutunut maahan lepäämään. Se oli selävsti jo uupumassa. Teettämäni liikkeet olivat olleet raskaita. Minun piti keksiä äkkiä joku toinen suunnitelma.
’’Väistä!’’ huusin, sillä se nyt ainakin olisi järkevää. Spark lennähti vaivattomasti siivilleen ja alkoi kaarrella imassa.
’’Tee Growl!’’ Saprk imi hiukan Rhyhornin hyökkäystehoa.
’’Tee vielä viimeinen Quick attack! Tähtää kilpien väliin!’’ huusin. Spark syöksyi ja pöly pilven laskeuduttua maassa makasi kaksi pokemonia, sillä Rhyhorn oli iskenut samalla omalla iskullaan.
’’Spark, sinun pitää nousta!’’ sanoin. Pokemonin siipi liikahti ja lopulta koko lintu nousi jalolleen. Rhyhorn kuitenkin jäi maahan makaamaan.
’’Rhyhorn ei voi jatkaa, Fletchling voittaa!’’
’’Hyvä!’’ huusin, vaikka tiesin, ettei Spark kestisi Sandshrewn kanssa pitkään, sillä keltainen pokemon oli juuri ilmestynyt kentälle ja murisi vihaisesti.
’’Fletchling, tee agility ja Quick attack!’’ sanoin ja tiesin Sparkin jaksavan sen juuri ja juuri. Se sylksyi, eikä Sandshrew osannut aavistaa mikä siihen iski.
’’Jake näytti tyytyväiseltä ja sanoi.
’’Poison sting!’’
’’Väistä Spark!’’ huusin, mutta väsynyt lintu ei kerinnyt väistämään kaikkia ja tuupertui maahan.
’’Fletchling ei voi jatkaa! Sandshrew voittaa!’’ tuomari huusi.
’’Shimmer, nyt on sinun vuorosi!’’ sanoin ja päästin pokemonin ulos pallostaan! Shimmer näytti epävarmalta nähdessään Sandshrewin.
’’Hyvin se menee!’’ sanoin hiljaa.
’’Aloita Mega Drainilla!’’ sanoin. Budew teki liikeen, jota Sandshrew ei voinut estää. Se lennähti taakse päin. Budew alkoi myös hohtamaan saadessaan osan Sandshrewin voimasta.
’’Tee heti perään Absorb!’’ sanoin. Halusin kerätä Budewille voimaa ja mikä parasta, samalla Sandshrew heikehtyi.
’’Sandshrew, tee rollout!’’
’’Shimmer väistä!’’ käskin. Vaikka Sandshewin pyöriminen olikin hidasta, ei Budew kerinnyt pakoon. He törmäsivät ja jäimme odotamaan ottelun ratkaisua…

//743 sanaa.//

Vastaus:

Törmäys oli väsyneelle Sandshrewille liikaa ja pian maassa näkyikin pyörtynyt Sandshrew sekä Shimmer, joka seisoi pystyssä vain hiukan pidempään. Voitit Sorrel Gymin salihaasteen! Saat mysteerimunan, Sandstorm Badgen sekä luvan käyttää Flashia otteluiden ulkopuolella.

Oikein kiva saliottelutarina! Kuvasit Jaken luonnetta just sellaiseksi kun mä olin sen ajatellut :D Olisin kaivannut vielä useampaa kappalejakoa tähän tarinaan, mutta ei se mitään. Pari kirjoitusvirhettä pisti silmään, mutta muuten tässä ei ollut mitään vikaa. Saat 7 kolikkoa sekä 7xp pokemoneillesi, salitaisteluun osallistuneille 27xp :)

- Dee

Nimi: Ezmu

06.08.2018 15:10
Luku 2

Istuin Brandenin kanssa Pokémonkeskuksessa odottamassa, että Chili ja Fly hoidettaisiin. Pian kuuluikin merkkiääni, ja kävelimme tiskille.
”Pokemoninne ovat nyt täysin terveitä”, hoitaja Joy sanoi.
”Kiitos hoitaja Joy!” minä ja Branden kiitimme. Fly lensi heti olkapäälleni ja Branden laittoi Chilin pokepallon taskuunsa.
”Mennäänkö Routelle?” kysyin Brandenilta. Poika nyökkäsi. Astuimme ulos Pokémonkeskuksesta aurinkoiseen ulkoilmaan.
”Hyvä sää aloittaa matka”, Branden huomautti. Nyökkäsin. Kävelimme kohti Routea iloisessa ilmapiirissä. Olin kuullut, että sieltä voisi löytää Flechlingejä. Kävelimme pois kylästä, kohti havumetsää. Kuulin heti villien pokemonien ääniä. Puissa liikkui Aipomeja ja maassa Deerlingejä, Oddishejä, Morelulleja ja Bunnelbyja. En kuitenkaan nähnyt yhtään Flechlingiä.
”Harmi, ei Flechlingejä”, sanoin harmistuneena. Kuitenkin heti yläpuolellani olevasta puusta kuului huuto:
”Flech!”
”Fly, tee Quick Attack tuohon Flechlingiin!” huudahdin heti. Fly lensi ylös nopeasti ja iski lintupokemoniin.
”Starl!” se huusi osuessaan. Flechling käytti Tacklea Flytä vastaan, mutta Fly kesti sen.
”Fly, tee uudestaan Quick Attack! Päätetään tämä!” huusin käskyn. Ajattelin, että tämä heikentäisi sitä tarpeeksi. Fly osuikin, ja Flechling jäi hoippumaan ilmassa.
”Nyt! Poképallo! Matkaan!” huudahdin heittäessäni Poképallon. Lintupokemon sujahti sen sisään ja pallo alkoi huojua...

Vastaus:

Pallo huojui maassa pitkän aikaa, eikä tuntunut millään lopettavan heilumista. Lopulta se kuitenkin päästi merkkiäänen. Nappasit tason 7 poika-Fletchlingin!

Arvioin tarinan paremmin sitten, kun kirjoitat sen loppuun. Huomauttaisin kuitenkin siitä, että se kirjoitetaan Fletchling, sekä T:llä että C:llä :3

- Dee

Nimi: Ezmu

06.08.2018 12:06
Luku 1

Käveleskelin Thistle townin kaduilla mietiskellen sitä, että huomenna jättäisin nämä kadut pidemmäksi aikaa. Istuin pihallamme nurmikolla tuijotellen tähtitaivaalle. Olin siinä ties kuinka kauan mietiskelemässä.
”No, no, mene jo nukkumaan!” äitini huusi minulle. Kävelin sisälle katsomaan, paljonko kello on. Kello oli puoli 12 yöllä. Huomenna, mietin. En voisi mitenkään saada unta.
”Onko pakko?” kysyin, sillä tiesin kyllä, mitä kävisi. En vain saisi unta ennen kolmea. Kuitenkin jotenkin sain itseni vietyä sänkyyn, tosin vastahakoisesti. Aluksi olin pitkään silmät kiinni, sitten kieriskelin sängyssäni miettien huomista. Tänään olin täyttänyt kymmenen, huomenna aloittaisin Pokémon-matkani. En meinannut saada unta. Kun katsoin kelloa, kauhistuin nähdessäni kellon olevan jo kaksi. En ollut ihan varma milloin nukahdin, mutta kuitenkin heräsin sängystäni valmiina saamaan aloituspokémonini. Laitoin nopeasti päälleni lentovaatteeni, ne suosikkini, joissa oli siivet. Olisi mukavaa saada aloituspokémon, joka olisi kaikissa muodoissaan lentotyyppiä. Pakkasin reppuuni ihan kauheasti vaihtovaatteita, hattuja, paitoja, housuja, kenkiä, hanskoja, kaikkea! Astuin keittiöön, kun olin mielestäni valmis. Keittiössäni tein itselleni rauhassa voileivän, jonka päällä oli munakasta. Söin sen hitaasti, sillä tahdoin miettiä aloituspokemonia. Päähäni ei kuitenkaan pälkähtänyt yhtään uutta ideaa. Tein itselleni myös vähän eväsleipiä miettien yhden ystäväni Bounsweettia, joka auttoi häntä ruuanlaitossa. Pakkasin eväätkin reppuuni ja heitin repun selkääni.
”Hei, nähdään sitten!” äitini huusi, kun astuin ulos. Kävelin Thistle townissa reipasta tahtia, kuitenkin vilkuille yhä taakseni kohti kotiani. Näin vieläkin kauniin akaasiataloni ja äitini, joka vilkutti talon edessä. Vilkutin takaisin ja kävelin vielä reippaammin eteenpäin. Näin jo professori Redwoodin laboratorion häämöttävän hämäränä edessäpäin. Kävelin sitä kohti miettien minkä valitsisin. Kesti hetki, mutta päätin valita Charmanderin. Juoksin loppumatkan kuin lentäen. Kun olin ehtinyt jo ovelle, kolkutin siihen.
”Sisään!” kuului professorin iloinen huuto. Äitini oli selvästi kertonut hänelle, että tulisin tänään. Avasin oven, joka natisi hieman. Astuin sisään reippaasti ja katselin hieman ympärilleni. Näin siellä paljon Pokemonéja.
”Saanko näkyville kaikki tulityypit?” kysäisin. Professori nyökkäsi ja avasi muutaman pokepallon. Olin juuri ojentamassa Charmanderille käteni, kun olkapäälleni laskeutui pokemon.
”Starl!” se huudahti. Tunnistin sen heti Starlyksi. Silitin sitä hieman.
”Kummallista. Tuo Starly — nimeltään Fly — ei suostu lähtemään kenenkään mukaan ja on muutenkin jääräpäinen. Se on tainnut valita sinut kouluttajakseen”, professori sanoi kummeksuen. Nyökkäsin hieman ja silitin Flytä lisää. Olin iloinen uudesta kumppanistani.
”Minä valitsen sinut!” huudahdin sille iloisena.
”Starl!” se huudahti takaisin iloisena. Astuin ulos Fly olkapäälläni. En ehtinyt muuta kuin hengittää sisään, kun joku poika tuli luokseni. Hänen vierellään seisoi Oddish.
”Minä ja Chili haastamme sinut otteluun!” poika huusi. Hämmennyin hänen sanoistaan. Otteluun?
”Otan haasteen vastaan! Yksi yhtä vastaan!” huudahdin kuitenkin hyvin innostuneena.
”Fly, tee Quick Attack!” huudahdin Pokémonilleni. Fly syöksyi nopeasti kohti pientä Oddishia. Se ei ehtinyt väistää, vaan hyökkäys osui.
”Chili, tee Absorb!” poika huudahti käskyn. Chili nousi maasta ja imi Flyn energiaa itseensä.
”Tee Quick Attack uudestaan!” huusin Flylle.
”Starl!” Pokémonini huusi, kun syöksyi vauhdilla kohti Chiliä. Chili kaatui maahan, mutta nousi.
”Absorb!” poika huusi Chilille. Pokemon teki työtä käskettyä ja imi taas energiaa Flyltä.
”Lopetetaan tämä! Quick Attack!” huusin Flylle. Se syöksyi nyt paljon nopeampaa kohti Chiliä. Sen iskun voimasta Chili kaatui pyörtyneenä maahan.
”Ansaitsit leposi”, poika sanoi vetäessään Chilin takaisin pokepalloon.
”Hei, minä olen Elise. Kuka sinä olet?” kysyin pojalta, kun Fly lensi takaisin olkapäälleni.
”Olen Branden. Matkataanko yhdessä?” poika kysyi vuorostaan.
”Matkataan vaan, ja viedään Chili Pokémonkeskukseen”, vastasin Brandenille. Hän nyökkäsi ja lähdimme kävelemään kohti Pokémonkeskusta. Rapsutin vähän Flytä.
”Mistä sait noin mahtavan Pokémonin?” Branden kysyi. Katsoin häntä silmiin.
”Professori Redwoodilta, niin kuin muutkin aloituspokemonit”, vastasin kohauttaen olkiani.

Vastaus:

Kiva aloitustarina! :) Mukavaa, että törmäsit heti matkasi aloitettua Brandeniin, niin ei tarvitse matkata yksin. Onnittelut myös voitostasi! Huomattaisin kuitenkin, että selkeä kappalejako voisi helpottaa tarinan lukemista hiukan.

Tarinastasi saat 5 kolikkoa sekä 6xp Flylle! Lisäksi ensimmäisen tarinatehtävän suorittamisesta tulee 10 kolikkoa sekä viisi pokepalloa lisää. Pääset nyt myös route ykköselle.

- Dee

Nimi: Höyhensiipi

21.07.2018 23:42
Eevee oli jäänyt palloon. Olin myös saanut jostain joskus pokemonmunan joka oli kuoriutunut lähes samalla hetkellä, kun Eevee oli jäänyt kiinni. Annoin munasta kuoriutuneelle Kecleonille nimeksi Solen, sen aurinkoisen luonteen takia. Eeveelle en ollut keksinyt vielä nimeä. Ja nyt tultiin myös siihen tilanteeseen, etten tiennyt mihin kehitysmuodoitsaan Eevee halusi kehittyä. Eeveetä se ei kuitenkaan onneksi haitannut, vaan se suostui odottamaan vielä jonkun aikaa.

Olimme nyt pokemonkeskuksessa syömässä ja lepäämässä. Halusin tänään lähteä haastamaan Sorrel cityn salin. Huomasin lehtitelineessä ilmoituksen salista. Salin johtajan nimi näytti olevan Jake ja hän olis erkoistunut maa-tyyppien pokemoneihin. Sitten kaivoin pokedexini esiin ja etsin tietoa, mille tyypille Ground-tyyppia edustavat pokemonit olisivat heikkoja. Vaikutti siltä, että ainakin Shimmerillä olisi hyvät mahdollisuudet. Muita tyyppejä en omistanutkaan. Hänellä oli myös kolme pokemonia. Joten tarvitsin vielä yhden ottelemaan.
’’Shimmer, sinä saat ainakin olla tulevassa ottelussa. Tarvitsen kuitenkin vielä kaksi pokemonia, onko halukkaita?’’ kysyin.
’’Eevee, sinäkö et halua otella?’’ varmistin vielä pieneltä ruskealta pokemonilta. Tämä nyökkäsi hiukan epävarmasti, mutta ryhdistäytyi sitten. Flair sen sijaan hyppäsi syliini, kertoen haluavansa otella.
’’Hyvä on! Mennään kohta harjoittelemaan’’, sanoin ja vein pientä lehteä takaisin telineeseen, kun katseeni osui toiseen ilmoitukseen, joka oli ilmoitustaululla. Otin yhden esitteistä käteen ja kävelin sen kanssa muiden luo.
’’Kaupungissa on kuulemma villiintynyt Zubat parvi. Ne hyökkäilevät ihmisten ja pokemoneiden kimppuun’’, selitin. Eevee nyökytteli, tiesi selvästi asiasta.
’’Entä jos me etsisimme ne ja selvittäisimme, miksi ne käyttäytyvät niin?’’ ehdotin varovasti. Pokemonit nyökyttelivät.
’’Hyvä, mennään etsimään sen parvi!’’ sanoin. Vedin Solenin, Shimmerin ja Sparkin palloihinsa, pokedexin mukaan Raltsin kannattaisi olla mukana. Halusin myös, että Eevee tulisi, kun oli vieäk toistaiseksi paikallisia, eikä Flairkaan halunnut jäädä pois. Lähdimme siis kohti kaupungin keskustaa ja etsimään Zubat parvea.

Olimme kulkeneet jo lähes puolituntia, mutta mitään emme olleet löytäneet. Eevee oli tutkinut pieniä kujia ja minä ja Flair olimme tutkineet muut paikat, mutta tuloksetta. Yhtäkkiä kaupungin keskeltä kuului kiljuntaa.
’’Mitä tuo oli?’’ ihmettelin ääneen ja lähdimme juoksemaan sinne päin. Kaivoin samalla reppuani ja päästin Sparkin ulos.
’’Spark, mene katsomaan edeltä mitä tuolla tapahtuu!’’ käskin ja heilautin repun takaisin selkääni. Pieni lintu lennähti salamannopeasti puiden taakse. Kun saavuimme pienelle aukiolle, joka oli ahdettu kaupunkiin, löysimmekin Zubat parven. Spark lennähti miltein heti olkapäälleni istumaan.
’’Hyvä nyt löysimme sen parven, mutta mistä tiedämme, missä ne alunperin asuivat?’’ kysyin Eeveeltä. Tämä näytti miettivän hetken, samalla kun tarkkaili aukiota katseellaan. Silloin se huomasin jotain ja lähti puskemaan minua sitä kohti.
’’Ai, kysyisimmekö Jennyltä?’’ varmistin ja nyökkäyksen saatuani, ja kävelin poliisin luo.
’’Anteeksi, tiedättekö, missä tuo parvi asui aluperin?’’ kysyin varovasti. Poliisi ei aluksi vastannut, vaan tarkkaili parven liikkeitä. Lopulta hän sanoi päätään kääntämättä.
’’Ne asuivat erään leipomon takana olevalla kujalla. Tässä on leipomon osoite’’, hän sanoi ja tyrkkäsi minulle pienen käyntikortin.
’’K-kiitos!’’ sopersin ja lähdin takaisin Flairin ja Eeveen luo.
’’Eevee, tiedätkö yhtään leipomoa täällä?’’ kysyin. Eevee näytti tyrmistyneeltä. Sitten se kuitenkin hymyili ja lähti juosten kohti erästä aukiolta lähtevää katua pitkin.

Kun astuin kadulle, tajusin miksi Eevee oli reagoinut niin. Katuhan oli täynnä pelkkiä leipomoita!
’’No niin...’’ sanoin kävellessämme katua pitkin.
’’Tämän pitäisi olla meidän etsimämme leipomo’’, sanoin ja osoitin punaista tiilistä rakennettua rakennusta. Astuimme sisään.
’’Seis, pokemonit palloihin ja heti!’’ joku sanoi samassa, kun astuin sisään.
’’Hyvä on, hyvä on’’, sanoin varovasti.
’’No niin tulkaahan’’, sanoin ja vedin kaikki, jopa Flairin palloihinsa.
’’Noin, voinko nyt tulla?’’ kysyin ja tarjoilijan näköinen henkilö nyökkäsi.
’’Miksi olet täällä?’’ tämä kysyi.
’’Tuota...’’ vilkuilin ympärilleni etsien veruketta, koska en halunnut suoraan kertoa, että olin tutkimassa täällä paikkoja.
’’Etsin töitä’’, selitin haparoiden huomatessani tuollaisen ilmoituksen.
’’Hyvä on, seuraa minua’’, mies sanoi epäröimättä ja lähti johdattamaan minua leipomon tuotantolinjastoille.
’’Sinun tehtäväsi on helppo. Kun tästä tulee leipä, otat sen ja pistät pussiin. Kun leipä on pussissa, suljet sen ja teet kaiken uudelleen. Ymmärsitkö?’’ valkopukuinen mies selitti nopeasti.
’’Selvä’’, sanoin ja asetuin linjaston viereen.

Pian kone alkoikin pyörimään ja leipää alkoi tulla. Nostin ne pussiin, suljin pussin ja otin uuden leivän. Tätä toistin, kunnes huomasin leipomon ikkunasta auringon jo laskevan. Pyyhkäisin otsaani kädelläni ja samassa se sama valkopukuinen mies tuli luokseni.
’’Hyvä, nyt voisit viedä roskat tuonne, niin se olisi tässä. Et varmaankaan ajatellut tulla huomenna?’’ hän vielä varmisti.
’’Öö en, mutta vien nyt ne roskat’’, sanoin ja hain pussin, joka oli jätetty oven viereen.
’’Tännekö?’’ kysyin vielä, ennen kuin astuin takaovesta ulos.

Järkytyin nähdessäni leipomontakana olevat roskakasat. Katselin hiukan ympärilleni, kunnes huomasin viereisen talo seinässä olevan, hiukan pesää muistuttavan rakennelman.
’’Ei ihme, etteivät Zubatit halua enää elää täällä’’, ajattelin ääneen katsellessani hävitystä. Nakkasin roskapussin muiden roskien päälle ja kiirehdin sisälle.
’’Noin, onko enää muuta?’’ varmistin ja nostin repun selkääni. Mies pudisti päätään. Hän ojensi minulle pienen pussukan, jossa oli sinne kurkistaessani hiukan leipää ja muutama kolikko.
’’Kiitos!’’ huikkasin ovelta ja lähdin pois. Lähdin heti etsimään Jennyä. Halusin kertoa hänelle, miksi Zubatit riehuivat kaupungissa. Juoksin aukiolle, mutta siellä ei ollut enää ketään.
’’Eevee, tule auttamaan!’’ sanoin ja päästin Eeveen ulos pallostaan.
’’Meidän täytyy löytää Jenny, tiedätkö, missä poliisiasema on?’’ kysyin. Eevee nyökkäsi ja lähti pientä punaista taloa.
’’Eevee!’’ se sanoi painokkaasti. Tämä oli ilmeisesti poliisilaitos. Astuin sisään koputettuani. Huomasin Jennyn heti pöydän takana istumassa.
’’Ai, sinäkö taas?’’ hän kysyi kiireisen oloisesti.
’’Niin, minä’’, vastasin hiukan loukkaantuen poliisin äänensävystä.
’’Oliko sinulla jotain oikeaa asiaa?’’ tämä kysyi hiukan äreästi.
’’No, eipä muuta kuin, miksi Zubatit riehuvat kaupungissa. Minulla olisi myös ratkaisu ongelmaan’’, sanoin hiukan vähättelevästi. Jennyn tuoli kaatui, kun tämä pomppasi seisaalteen.
’’Oletko tosissasi?!’’ tämä kysyi järkyttyneesti ja minä nyökkäsin iloisesti.
’’No, kerro’’, tämä sanoin nostaessaan tuolin pystyyn ja istuessaan sille kuuntelemaan.
’’No, tämä kyseinen leipomo, heittää kaikki jätteensä, tälle kujalle, missä Zubatit asuvat. Jos veisimme sinne jäteastioita, joihin roskat saisi siististi, voisivat Zubatitkin olla siellä paremmin’’, selitin.
’’Tuossa voi olla perää...mutta miten aitoi saada Zubatit ymmärtämään, että he voivat palata ja tilanne on korjattu?’’ poliisi haastoi vielä minut.
’’No, onhan minulla pokemoneja, jotka osaavat kertoa sen heille’’, sanoin. Jennyn kasvoille nousi hymy.
’’Hyvä on tehdään se jo tänään. Kaupunki ei voi odottaa enää yhtään. Minä haen vähän apujoukkoja ja viemme ne roskikset sinne ja siivoamme sen paikan. Etsi sinä se parvi ja tuo se sinne’’, tämä sanoi.
’’Selvä!’’ sanoin ja juoksin pois poliisilaitokselta. Avasin reppuni ja päästin kaikki ulos.
’’Kuunnelkaa!’’ sanoin, kun kaikki olivat ulkona.
’’Meidän täytyy löytää se parvi. Meidän kannattaa liikkua ryhmissä, ettei kukaan eksy. Jos ette löydä mitään tulkaa tähän puolentunnin kuluttua. Jos sen sijaan löydätte parven, lähtekää johdattamaan sitä leipomolle, löydätte varmasti perille, koska jokaisessa ryhmässä on ainakin yksi, joka on käynyt siellä ’’, sanoin vielä katsoessani kellooni.
’’Hyvä on. Spark ja Miral, te olette yksi ryhmä. Flair ja Eevee, te olette toinen ja minä kuljen Shimmerin ja Solenin kanssa’’, sanoin.
’’Nyt mennään!’’ sanoin. Ja lähdin juoksemaan yhdelle kaduista Solen ja Shimmer perässäni.

Olimme kulkeneet jo melkein puolituntia löytämättä mitään.
’’On varmaan paras palata aukiolle. Ehkä joku muista on löytänyt heidät’’, sanoin kannustavasti ja vaihdoimme suuntaa. Saavuimme aukiolle, kun huomasin Eevee ja Flairin ajavan jotain takaa.
’’Se oli...Zubat parvi!’’ mutta tarkemmin katsottuna he eivät ajaneet sitä takaa, vaan juoksivat sen mukana. Taisin nähdä Sparkin jossain yläilmoissa ja Miral yritti pysyä Eeveen ja Fennekinin perässä.
’’Hyvä! Jatkakaa vaan!’’ sanoin ja juoksin väkijoukon lävitse. Pokemonini saivat tilaa, varmaankin sen parven ansiosta. Juoksimme ja olimme jo melkein leipomon kohdalla, kun käskin omia pokemoneitani pysähtymään. Annoimme Zubatien jatkaa matkaa kotiinsa. Pian kujalta tuli Jenny ja muutama muu kaupunkilainen.
’’Kiitos paljon! Sinun tullaan muistamaan täällä ja nimesi tulee varmasti lehteen- Mikä sinun nimesi muuten on?’’ Jenny tajusi samalla kun kiitteli minua.
’’Ai se on Momo’’, sanoin hieman nolona.
’’Mutten olisi onnistunut ilman ystäviäni’’, sanoin ja näytin pokemontiimiäni.
’’Totta kai, hekin pääsevät lehteen.
’’Saanko tarjota sinulle kuitenkin kyydin pokemonkeskukselle. Tulit tänne varmaan alunperin haastamaan Jaken?’’ Jenny ehdotti.
’’Kittos, mutta ei kiitos. Haluaisin kävellä ihan itse, mutta kyllä ajattelin haastaa Jaken, mutta sitten tuli tämä hässäkkä...’’selitin ja yritin olla samalla mahdollisimman kohtelias, ettei konstaapeli-Jenny olisi loikkaantunut.
’’Hyvä on! Saatamme vielä nähdä joskus!’’ hän huikkasi ajaessaan moottoripyörällään pois.
’’Huh huh, lähdetäämpä pokemonkeskukselle’’, sanoin ja patistin pokemonini matkaan.

Jonkin ajan kuluttua huomasin Shimmerin kuukauhtelevan ja otin sen lopulta palloonsa. Vähän ajan päästä Solenkin väsähti ja siityi palloonsa. Jatkoimme matkaa ja saavuimme viimeiselle sivukadulle ennen pokemonkeskusta. Yhätkkiä eteemme hyppäsi pieni keltainen pokemon.
’’Hei kukas sinä olet?’’ sanoin hämmästyneenä, kun kaivoin pokedexin ulos repustani.
’’Pichu, sähkötyypin pokemon...’’ se alkoi selittämään.
*Vai sähkötyyppiä, sitäähn minulta puuttuu!* tajusin.
’’Hei Pichu, haluaitisko otella kanssamme?’’ kysyin. Pichu näytti aluksi epäröivän, mutta myöntyi sitten. Kadulla oli aika paljon tilaa, joten päätimme otella siinä.
’’Tähän otteluun valitsen Eeveen!’’ sanoin.
’’Ja ainiin! Keksin sinulle muuten päivän aikana nimen! Sinä voisit olla nimeltäsi Aurora’’, ehdotin ja Eevee nyökytteli kovasti. Samassa se juoksi vastapäätä Pichua.
’’Sinä voit aloittaa!’’ huusin Pichulle, joka kuuli sen selvästi, koska alkoi tekemään Tail whippiä.
’’Aurora väistä ja tee Scratch!’’ käskin. Aurora väisti juuri ja juuri Pichun liikkeen ja onnistui iskemään Pichuun Scratchilla.
’’Hyvä, tee sinäkin nyt Tail whip!’’ sanoin. Nyt Pichu oli kuitenkin valmiina ja onnistui väistämään sen. Se alkoikin heti tekemään uutta liikettä, joka oli Thunder shock.
’’Auoroa väis-’’ huutoni jäi kesken, kun sähköinen virta osui siihen.
’’Ei se mitään, nouse ylös ja tee Scratch vielä kerran!’’ käskin. Eevee syökäshti ja osui Pichuun Scratchilla.
’’Ja vielä’’, sanoin. Auora onnistui yhteensä kolme kertaa iskemään Pichua Scrathilla.
*Nyt pokepallo!* ajattelin. Ja heitin sen suoraan Pichua päin. Pichu katosi samassa pallon sisään ja itse pallo jäi pyörimään maahan.


//Joo, jospa nyt muistaisin kaiken kerralla :'). Eli tarina oli 1517 sanaa pitkä. Suoritin uusiutuvan tarinatehtävän Sorrel citystä. Ilmoitin tarinassa myös Eeveen nimen joka on Aurora. (luonne kouluttajakirjassa). Ja siis yritän nyt napata tuota Pichua. Ja toivoisin taas, että huomioitte tästä tarinasta saadut pisteet, ennen kuin arvioitte seuraavan, ossa tulen haastamaan Jaken. Eipä minulla muuta//

Vastaus:

Pallo pyöri jonkin aikaa maassa kunnes sen valo sammui ja kuului merkkiääni. Nappasit tason 6 poika-Pichun! Voit ilmoittaa sen tiedot kouluttajakirjassa.

Taas kerran oikein kiva ja pitkä tarina! Onneksi poliisi lopulta uskoi sinua ja otti apusi vastaan, sinusta olikin paljon hyötyä. Ja lisänä vielä, että ainakin minä lisään aina ensin kirjoitetun tarinan palkinnot, joten ei huolta: sulla on tän jälkeen mitä parhaat edellytykset voittaa Jake :) Onnea siis siihen! Yhteensä raavit tällä kertaa kasaan 15 kolikkoa sekä 15xp pokemoneillesi, lukuunottamatta 16xp saavaa Auroraa, joka otteli tarinan lopussa. Tehtävästäsi saat 10 kolikkoa ja Rare Candyn! Samalla taisit suorittaa myös Sorrel Cityn tarinatehtävän, josta mysteerimuna sekä pääsy moneen uuteen eri paikkaan.

- Dee

Nimi: Höyhensiipi

17.07.2018 21:28
ja siis 1140 sanaa pitkä

Nimi: Höyhensiipi

16.07.2018 22:20
’’Jes!’’ huusin, kun pölyn laskeuduttua pystyssä seisoi Fennekin ja Lileep makasi maassa. Juoksin Fennekinin luo ja rutistin tätä kovasti.
’’Minähän sanoin!’’ käänsin katseeni Clayyn ja nousin seisomaan Fennekin sylissäni.
’’No, niin, kaipa se oli vain onnea’’ ,Clay sanoin.
’’Juupa juu. Annapas se salimerkki’’, sanoin ja ojensin kättäni.
’’No, tuossa, ota se’’, Clay sanoi, muttei katsonut minua silmiin. Se ei minua haitannut ollenkaan, vaan juoksin gymin ovista ulos. Suuntasimme aluksi nopeasti pokemonkeskukseen.
”Voisitko katsoa, että Fennekin ja Fletchling ovat kunnossa?” sanoin ja ojensin molempien pokepallot. Hoitaja-Joylle.
”Tottakai! Taisit sitten voittaa Clayn”, Joy lisäsi hymyillen. Nyökkäsin hoitajalle ja katsoin, kun hän katosi nurkan taakse. Kävelin itse pokémonkeskuksen yhteydessä olevaan kauppaan. Ostin muutaman pussin pokemonruokaa ja itselleni leivän ja omenan. Samalla hetkellä Joy tulikin takaisin.
”He ovat ilmeisesti kunnossa?” kysyin ja otin Fletchlingin pokepallon käteeni.
”Kyllä ovat”, Hoitaja-Joy sanoi mutta jäi siihen, kuin odottamaan jotakin. Laitoin pokepallon reppuuni. Nostin Fennekinin pokepallon, mutta laittaessani sitä reppuun pokémon loikkasikin ulos. Naurahdin ja laitoin tyhjän pallon reppuuni. Olin jo kääntymässä kohti ovea, kun Joy pysäytti minut.
’’Momo, olisiko sinulla vielä hetki aikaa?’’ hän kysyi.
’’Toki, mitä nyt?’’ kysyin hiukan ihmeissäni.
’’No, et ehkä tiennyt tätä vielä, mutta välillä tänne pokemonkeskuksiin tuodaan loukkaantuneita tai eksyneitä pokemoneja. Meille tuli vähän aikaa sitten eräs Ralts. Se oli huonossa kunnossa, eikä suostunut puhumaan juuri kenellekään. Saimme sen kuitenkin kuntoon, mutta kukaan kouluttaja ei tullut etsimään sitä’’, kuuntelin hiljaa Joyn selostusta.
’’Saimme selville vain sen, että se on todennäköisesti kotoisin Brambe Townista. Se on kaukana täältä, saaren toisella puolen. Emme tiedä, miten se on tänne päätynyt. Olen puhunut serkkuni kanssa, joka työskentelee siellä pokemonkeskuksessa, ja hän sanoi, ettei tiedä asiasta mitään. Lopulta Ralts kuitenkin kertoi, että hänellä on siellä joku, jonka hän haluaa pelastaa ja se joku on pokemon. Itse en voi lähteä viemään häntä sinne, mutta uskon, että sinä voisit pitää hänestä huolta ja auttaa häntä tavoitteessaan’’, Joy lopetti ja katsoi minuun.
’’No tuota, en ole ihan varma, mutta… hyvä on’’, sanoin. Katsin Fennekiniin joka nyökkäsi varmasti. Hän ei selvästikään ollut tällä kertaa mustasukkainen, niin kuin yleensä. Ehkä hänkin ymmärsi, miten tärkeää se oli Raltsille.
’’Hyvä, tässä’’ Joy sanoi ja ojensi Raltsin syliini. Hän laittoin kyseisen pokemonin pokepallon reppuuni.
’’No hei sitten ja lupaan tehdä parhaani!’’ huusin vielä pokemonkeskuksen ovelta.
’’Hei, hei ja onnea matkaan!’’ Joy huusi ja heilutti kättään. Heilautin omaani hyvästiksi ja lähdin kävelemään Clover cityn katua pitkin Ralts sylissäni ja Fennekin tepsuttaen vierelläni.

Näin jo Clover cityn portit, mutta huomasin vatsani kurnivan.
’’Jospa pysähtyisimme syömään?’’ ehdotin. Laskin valkovihreän pokemonin varovasti penkille, joka oli tien varressa ja avasin reppuni. Annoin molemmille pokemoneille annokset pokemonruokaa. Olin ottamassa Budewin ja Fletchlingin palloja repustani, kun huomasin Raltsin nukahtaneen penkille. Pudistin päätäni huvittuneena ja otinkin Raltsin pokepallon ja palautin sen siihen. Sen jälkeen päästin muuta ulos. Budew katseli hiukan ympärilleen ja kuin mitään ei olisi tapahtunut, se käveli suoraan Raltsille tarkoitetun ruoan ääreen ja alkoi mussuttaa sitä. Annoin Fletchlingille oman annoksensa ja istuin penkille syömän voileipääni.
’’Kuulkaa, olen miettinyt tätä jo aika pitkään, mutta olen kuullut kouluttajien antavan pokemoneilleen toiset nimet, lajin lisäksi. Ja olen päättänyt antaa teillekin’’, aloitin. Kaikki kolme katsoivat minuun. Ainoastaan Budew liikkui viereeni ikään kuin kysyen. ’’No mikä minun nimeni sitten on?’’
’’Sinua kutsuisin Shimmeriksi’’, sanoin ja silitin pokemonin päätä.
’’Fletchlingille antaisin nimen Spark ja Fennekin, sinä olisit Flair? Ovatko ne hyvät?’’ kysyin. Kaikki alkoivat nyökyttelemään kovasti.
’’No hyvä, jatketaanko matkaa?’’ kysyin. Otin kaikki paitsi Flairin pokepalloihinsa ja kävelimme ulos kaupungista. Kävelimme Route 2:sella. Halusin löytää jonkun pokemonin jonka kanssa otella. Pian pusikosta putkahti esiin pieni Chikorita. En aikonut napata sitä, vain otella sen kanssa.
’’Chikorita, haluatko otella?’’ huusin tälle. Pieni pokemon kääntyi ympäri. Se näytti miettivän ja nyökkäsi sitten päättäväisesti.
’’Hyvä, Shimmer, sinä saat otella’’, sanoin ja päästin Budewin pallostaan ulos, mutta samalla hetkellä samasta puskasta tuli esiin toinen lähes samanlainen Chikorita.
’’No jos teitä on kaksi, niin sitten on meitäkin. Flair katsoi minuun jo sillä ilmeellä, olen valmis ottelemaan!.
’’Ei, haluan, että Ralts ottelee!’’ sanoin ja päästin sen ulos.
’’Noin, aloitetaan. Ralts, tee growl!’’ käskin ja valkovihreä pokemon lähti liikkeeseen. Se osui vasemmanpuoleiseen Chikoritaan. Samaan aikaan oikeanpuoleinen lähti tekemään tacklea kohti Shimmeriä.
’’Shimmer väistä!’’ käskin.
’’Hyvä, tee water sport!’’ käskin. Budew näytti epävarmalta, mutta teki liikkeen kuitenkin.
’’Hyvä, Miral tee double team!’’ käskin. Ralts kääntyi minuun päin, ja tajusin, etten ollut kertonut tälle vielä nimeään. Hänen kysyvä katseensa kertoi kaiken. Nyökkäsin ja Miral teki liikkeen ja sai aikaan hämmentyeet katseet Chikoritoihin.
’’Hyvä Miral, tee nyt Growl ja Shimmer taa Absord!’’ sanoin. Iskujen voimasta syntyi pölypilvi. Toinen Chikoritoista makasi maassa. Mutta toinen seisoi vielä pystyssä.
’’Noin, se riittää’’, sanoin ja kustuin pokemonini luokseni. Annoin heille ruokaa palkinnoksi. Kävelin sitten Chikoritojen luo.
’’Tässä, kiitos paljon ottelusta!’’ sanoin ja ojensin heillekin pokemonruokaa. En halunnut jättää heitä taistelun jäljiltä aivan yksinään toipumaan. Keräsin vähän lehtiä, ja tein heille pienen pesän erään pensaan juurakkoon.
’’Noin, voitte levätä siinä’’, sanoin.
’’Hei sitten!’’ huusin ja heilautin kättäni.

Olimme jo melkein Sorrel cityssä. Olin päästänyt kaikki ulos palloistaan ja he kävelivät ja Spark lensi vierelläni. Yhtäkkiä Flair, joka oli johtanut joukkoa, pysähyi.
’’Fenne, Fennekin!’’ se sanoi.
’’Mitä nyt?’’ kysyin ja tiirailin pusikkoon, johon pokemoneiden päät olivat kääntyneet. Kävelin lähemmäs ja siirsin oksia tieltäni. Pusikossa makasi pieni pokemon. Kaivoin pokedexin repustani.
’’Eevee, normal-typen pokemon’’, se sanoi robottimaisella äänellään. Kun katsoin tarkemmin huomasin, että Eeveen jalka oli vääntynyt.
’’Sinut pitää viedä pokemonkeskukseen’’, sanoin vakavasti. Nostin pokemonin varovasti syliini.
’’Noin, nyt meidän pitää pitää kiirettä.

Juoksimme pokemonkeskuksen ovista sisään.
’’Hoitaja-Joy!’’ huusin ja kävelin vastaanotolle.
’’Niin?’’ kuului ääni tiskin takaa ja Joy pisti päänsä esiin.
’’Löysin Eeveen tuolta tien varresta ja sen jalka on vääntynyt’’, selitin huohottaen.
’’Kiitos, se on kunnossa tuotapikaa’’, Joy sanoi.
’’Hyvä!’’ vastasin ja huoahdin helpotuksesta.
’’Minä odotan tässä’’, osoitin sohvaa. Joy nyökkäsi ja katosi nurkan taakse.
*Olisikohan tässä mahdollisuus napata Eevee? No odotetaan ensiksi, että se paranee.*
’’Noin, kunnossa on!’’ Hoitaja-Joy sanoi jonkin ajan kuluttua. Eevee seisoi pokemonkeskuksen pöydällä ja katsoi minuun isoilla silmillään. Se näytti haluavan jotain. Katsoin sitä tarkasti.
’’Haluaisitko sinä otella? Jaksatko varmasti?’’ kysyin, kun ymmärsin mitä Eevee katseellaan haki.
’’Hyvä on!’’ sanoin.
’’Mennään tuonne kentälle’’, sanoin ja osoitin osittain näkyvää pokemonkeskuksen yhteydessä olevaa kenttää.
’’Spark, anna mennä! Aloitetaan tacklella!’’ sanoin. Eevee käytti kuitenkin Run Awayta ja väisti. Enne kuin se ehti tehdä muuta käskin Sparkin tehdä Quick Attackin. Olimme harjoitelleet tätä liikettä silloin Clover cityssä ja Fletchling oli siinä tosi nopea. Se osui Eeveehin.
’’Tee heti perään growl!’’ sanoin. Spark lähti liikkeeseen, mutta Eevee käytti taas Run Awayta ja väisti. Sen jälkeen se teki heti Anticipationin. (en oo varma olisiko se osannut tätä oikeasti). Se osui Sparkiin, mutta se ei haitannut.
’’Tee vielä kerran Quick attack!’’
*Nyt tai ei koskaan!* mietin mielessäni ja kaivoin Great ballin. En ollut osannut päättää mihin niitä käytin, mutta nyt olisi sopiva tilanne. Liikkeen jälkeen, enne kuin Eevee oli toipunut, heitin pallon sitä päin. Eevee muuttui punaiseksi välähdykseksi ja katsoi palloon, joka jäi pyörimään maahan. Puristin käteni yhteen ja toivoin parasta.
*Anna sen jäädä kiinni!*

//Suoritin tuon uuiutuvan tehtävän Route 2. Ja tän tarinan jälkeen se mysteerimuna kuoriutuu. Eevee, voitko jäädä kiinni?!!!! Sanokaa myös jos toi ei ollu ok, koska en saanut vastausta, enkä myskään jaksanu oottaa XD//

Vastaus:

On se ookoo xD Kolmoskohtaan myös, ehkä se nyt tällä kertaa sopii :D Ja sitten pokepalloon:

Pallo pyöri hetken maassa, mutta et ehtinyt odottaa kauaa, kun se jo päästi merkkiäänen. Nappasit tason 13 tyttö-Eeveen! Ilmoita sen tiedot kouluttajakirjassa.

Kirjotat kivoja, pitkiä tarinoita! Myös kuvailua löytyy mun mielestä kivasti ja osaat kans käyttää mielikuvitustasi, mun mielestä tää tapa millä sait Raltsin oli hyvin keksitty. Kirjoittamasi lauseet jää kuitenkin välillä jotenkin lyhyehköiksi, voisit esimerkiksi yhdistää kaksi lausetta jotenkin. Esim:
Pusikossa makasi pieni pokemon. Kaivoin pokedexin repustani.
-> Pusikossa makasi pieni pokemon, joten kaivoin pokedexin repustani.

Tästä tarinasta saat 11 kolikkoa ja 18xp pokemoneillesi! Tehtävästä tulee 5 kolikkoa :)

- Dee

Nimi: Deen T

30.06.2018 00:52
Luku 3: Bulbsun mysteeri!

Pallo tuntui heiluvan loputtomasti, kunnes lopulta se pysähtyi ja päästi tuon ihanan sulosoinnun hermoille ja korville merkiksi siitä, että pokemon on napattu!
”Jjjjeeesss!” minä huudahdin ilosta.
”Toksu me teimme sen! Tosin älä pliis enää koskaan heitä mitään metronomillani vaan käytä omaasi.” totesin Toksulle hivenen huvitteena sillä täytyyhän se nyt myöntää, että oli se aika loistava ja hauska oivallus Toksulta. Nyt emme kuitenkaan enää matkaisi yksin, vaan meillä oli uusi ystävä mukanamme.
”Toksu. Olisiko uudelle ystävällemme hyvä nimi Fletchis?” minä kysyin taivaltaessamme kohti Route 1 uloskäyntiä.
”...tuki.” sain vastaukseksi kera pään pyörittelyn.
”Okei. Entäpäää…aaammm…Flipediys?” kysyin hieman innostuneena, sillä olin itse varsin ylpeä tuosta nimestä ja toivoin Toksun olevan samaa mieltä kanssani.
”Tukituki-ppprrrriiiiii!” kuulin hänen vastaavan iloisesti ja riemuisasti ja täten tajusin Toksunkin pitävän tuosta nimestä.
”Hyvä on. Yksi mielisen päätöksen tuloksen ristimme hänet Flipediykseksi!” huudahdin ilosta, ja Toksu yhtyi iloiseen huutooni omalla tavallaan.
Jatkoimme matkaa hyvillä mielin ja nyt olimme saapuneet Route 1 loppuun. Käännyimme yhdessä katsomaan vielä taaksepäin kohti tuota ihanaa, rauhaisaa ja hedelmällistä aukiota keskellä metsää. Taakse jäivät Aipom perheineen ja tulisimme varmasti ikävöimään heitä, mutta olen kuitenkin varma siitä, että tapaamme heidät vielä jonain päivänä.

Päivä alkoi jälleen kerran pikkuhiljaa vaipua kohti iltaa, mutta olimme Toksun kanssa yhdessä sopineet matkaavamme Clover Cityyn tänään, joten jatkoimme matkaamme kaikesta uupumuksestamme huolimatta. Route 1 oli jo kaukana takanamme, emmekä enää kerenneet edes ikävöimään Aipomia perheineen, sillä meillä oli ihan riittävästi murehtimista yöpymisessämme. Nyt alkoi vaikuttamaan siltä, ettemme kerkeäisi Clover Cityyn ennen yötä
”Mitäs sanot Toksu, etsimmekö jonkun rauhaisan paikan jonkin puunjuurelta, johon voisimme pysähtyä yöpymään.” minä kysyin vain huomatakseni ystäväni olevan jo untenmailla.
Siispä minä pysähdyin erään suuren kuusen juurelle, johon ei ollut mahdollista veden sataa ja tein siihen minulle ja Toksulle vuoteenpaikan, kömmin makupussiini Toksu kainalossani ja yritin alkaa nukkumaan.
”Voi kuinka hienoa se olisi, huoaaaahhh, voittaa Toksun kanssa pokemon liigan mestrasksuksa…kroooh pyyh, krooh pyyh.”

Aamulla saimme melko ilkeän herätyksen, kun jokin valtaisa kasvistankki tuli tallomaan päälleni ja päädyin huutamaan säikähdyksestä ääneni käheäksi.
”Ai simpuran sampuran sompurat, Tuo sattui senkin kaaliaivo. Katso vähän eteesi ensi kerralla!” minä jatkoin huutamista tuon löntystävän kilpikonnan ja vegaanin krokotiilin näköisen otuksen perään.
Toksu vaikutti hivenen peloltaan hämmentyneeltä kuultuaan ensimmäistä kertaa koskaan minun olevan vihainen jollekkin.
”Anteeksi Toksu. Ei ollut tarkoitus säikyttää sinua. Tuo vain todella sattui minua, sillä se ei ollut kevyt kaveri.” minä sanoin.
Sillä jos maailmassa jotakin on mitä en missään nimessä halua tehdä, se olisi ystävieni tahallinen pelottelu ja loukkaaminen, vaikkakin sitä se ylimielisyys välillä teettää… Nyt oli kuitenkin aika jatkaa matkaa. Söimme Toksun kanssa nopeasti aamiaiseksi äitini minulle antamat proteiini patukat ja joimme hieman vettä, ennen kuin aloitimme viimeisen etapin kohti Clover Cityä.

Kaupunkiin päästyämme järkytyin väen paljoutta, sillä se oli moni kymmen kertainen, ellei joka satakertainen tai tuhat kertainen oman kotikaupunkini asukkaisiin. Kaikkialla oli pikku kojuja, joissa myytiin erilaisia matka muistoja ja osasta huomasi huijausyritykset päällepäin jo…tai no…ainakin suurin osa ihmisistä joihin minä kuuluin. Tottakai heti ensimmäisenä halusin päästä Clover Cityn salille haastamaan johtajan, mutta en tiennyt missä se sijaitsi enkä tiennyt keneltä kysyä neuvoja. Kuitenkin kohta silmääni pisti eräs nuoren oloinen vihreä tukkainen hipsteri poika haahuilemassa ympäriinsä ja pohdin itsekseni, että osaisikohan hän auttaa minua.
”Hei sinä sielä!” minä huudahdin poikaa katsoen hänen suuntaansa ja heilutellen käsiäni.
Nopeasti hän juoksi luokseni ja suorastaan peljästyin sitä, miten hän tuli minua vastaan
”Oletko sinä löytänyt Bulbasaurini, Bulbsun? Ole kiltti ja sano, että olet.” hän sanoi huolestuneella äänen sävyllä ja sen vuoksi nopeasti puhuen.
”Ööööööööööö tarkoitatko sellaista suurehkoa kasvistankkia, joka näyttää kilpikonnan ja vegaanin krokotiilin risteymältä?” minä kysyin eritäin hämmentyneenä.
”….miltä näyttää vegaani krokotiili…muuten kyllä varmaankin…sellainen vihreä sipuli selässä ja isot punaiset silmät?” hän kysyi tarkentavasti.
”Silmistä en tiedä mutta sipuli kyllä oli selässä…näin sen siis vain ala- ja perä perspektiivistä, kun se tallusti minun ylitseni tänä aamuna yrittäessäni nukkua tuossa kaupungin ulkopuolella. Voin näyttää sen alan jäljet iholtani, jos haluat.” minä sanoin alkaen nostaa paitaani hieman
”KAUPUNGIN ULKOPUOLELLA! NYT ON KIIRE, JOS HALUAN SAADA SEN VIELÄ TAKAISIN ENNEN SEURAVAA SALITAISTELUANI!” hän huusi minulle samalla kun alkoi riuhtoa minua kädestä kaupungin reunojen suuntaan.
”Malta nyt hetki. Kuka edes olet ja mitä salitaisteluista?” minä kysyin hivenen ärtyneenä saamastani kohtelusta
”Olen Clay, Clover Cityn salinjohtaja.”

Sanamäärä: 684

Vastaus:

Täynnä huumoria mun makuun, kuten yleensäkin xD Parit yhdyssanavirheet taas spottasin (en onneks meinannut just ite kirjottaa 'yhdyssana virheet'). Myös aikamuoto pääsi vaihtumaan ainakin yhdessä kohtaa: "mutta olen kuitenkin varma siitä, että tapaamme heidät vielä jonain päivänä" vaikka muuten kirjoitit imperfektissä.

Pidin ihan liikaa kuvauksista Bulbasaurista, samoin Muppetin suhtautumisesta Clayhyn sekä Bulbasauriin :D Myös kappalejaot olivat sopivan pituisia! Tarinastasi saat 6 kolikkoa sekä 6xp pokemoneillesi :)

- Dee

Nimi: Dee

24.06.2018 23:09
11. luku :: Villipokemonien haaste

"Route 3. Kaunis, alava niitty, jolta on suora näkymä merelle, loistava paikka rentoutua ja ottaa rauhassa. Reitiltä voi löytää Cottoneen, Hoppipin, Lillipupin, Mareepin tai Nidoranin."
Suljin pokedexin ja käänsin katseeni kuusipäiseen pokemonlaumaani.
"Kuulostaa hyvältä, eikö?"
Kaikki muut vastasivat jotain, paitsi Lunar sekä Skyleriksi nimeämäni Bagon, joista jälkimmäistä ei kiinnostanut juuri nyt mikään muu kuin vastaantulevilta kiviltä alas hyppely. Se yritti selkeästi lentää hypellessään korkeilta esineiltä ja räpytellessään pieniä käsiään, joten Sky-alkuinen nimi oli minusta ollut sille varsin osuva. Lunar sen sijaan loi tyynen rauhallisesti katseensa minuun ja katsoi minua niin pitkään, että minua alkoi melkein karmia.

Suunnitelmissa olisi tällä kertaa salihaasteen onnistuttuamme ja pokemonkeskuksella vierailtuamme kokeilla ainakin Mareepin pyydystystä ja otella muutamia pokemoneja vastaan ihan vain kehittymismielessä. Sen jälkeen suuntaisimme kohti Vale Riveriä ja vierailisimme siellä, sillä pokedex kuvaili sitä niin kauniiksi paikaksi, etten voinut vastustaa. Olin todella luontoihmisiä ja rakastin kauniita maisemia enemmän kuin kukaan muu. Ehkä joelta palatessamme voisin myös kokeilla route kolmosella Hoppipin tai Cottoneen nappausta, mutta tällä hetkellä vain Mareep tuntui ajankohtaiselta. Minua hiukan harmitti, että rakastuin niin helposti uusiin pokemonlajeihin, sillä kaikki eivät pystyisi olemaan yhtä aikaa mukanani, mutta toisaalta en ainakaan vihannut lähes mitään niistä. Mielessäni pyöri myös edellinen saliottelu sekä Chican kehittyminen Bayleefiksi. Jake oli sanojensa mukaan ollut vaikuttunut ottelutaidoistani sekä siitä, että aloituspokemonini oli ollut valmis kehittymään ihan vain minun takiani. Se viesti kuulemma molemminpuolisesta luottamuksesta. Tunsin kuitenkin yhä pientä huolta ajatellessani pokemonieni luottamusta minuun, sillä tällä hetkellä tuntui, kuin Chica olisi ollut ainoa minusta oikeasti välittävä. Etenkin Wala, Lunar ja Skyler tuntuivat vielä etäisiltä. Bagonin kohdalla sen vielä ymmärsi, sillä se oli vielä uusi pokemon, mutta muut pitivät oloni epävarmana ja hiukan epäonnistuneena.

Minusta tuntui, etteivät pokemonini todella tulisi antamaan minulle koskaan täydellistä ajattelurauhaa, sillä nytkin Blacky nuuski ensin raikasta meri-ilmaa ja alkoi sitten haukkua. Jostain kauempaa, route kolmosen reunamilta juoksi esiin kuusi pokemonia. Kaikki niistä olivat selkeästi eri lajia, paitsi kahdella niistä oli jotain samaa näköä. Pokemonien tultua lähemmäs tunnistinkin ne Nidoraneiksi, jotka vain sattuivat edustamaan eri sukupuolta. Yritin myös muistella pokedexin aiemmin mainitsemia lajien nimiä ja yhdistää ne päässäni nyt paikalle saapuneiden pokemonien ulkonäköihin. Tuo villainen, valkea pallero näytti hiukan siltä että voisi olla Cottonee, kun taas pörröinen, kellertävä lammas oli ilmiselvä Mareep. Lillipupin nimi kuulosti siltä, että se kuului luultavasti karvaiselle, pystykorvaiselle koirapokemonille, joten jäljelle jäi enää Hoppip, pinkki, energinen pokemon, joka hoki jatkuvasti nimeään ja vahvisti epäilykseni sen nimen suhteen.
"Terve pikkuiset, mitäs te täällä?"
Kysymykseni oli tietysti typerä, olihan tämä kuitenkin niistä kaikkien koti. Ehkä niiden olisi pitänyt kysyä samaa minulta. Chica kuunteli niiden höpinää hetken ja yritti tulkata minulle parhaansa mukaan, vaikken oikein ymmärtänyt sitäkään.
"Bay, baybay, bay!" Chica selvensi. En saanut paljoa selvää, mutta epäilin sen puhuvan jotain haasteesta ja kuudesta vieraasta pokemonista.
"Haaste?" varmistin vielä ja Chica nyökkäsi. Käänsin katseeni meidät haastaneihiin villipokemoneihin.
"Otamme haasteen vastaan!"

Ensimmäisenä meitä vastassa näytti olevan suloinen Cottonee. Katsellessani sitä minun oli pakko todeta, että haluaisin todennäköisesti napata sen paluumatkalla Vale Riveriltä. Pokemon silmäili meitä tuimasti, oranssit silmät liekehtien. Se selvästi nautti ottelemisesta, ja kieltämättä varmaan myös kaikki sen ystävistä, eivät ne muuten olisi meitä haastaneet. Muistelin Cottoneen olevan ruohotyyppiä, joten päätin ottaa riskin ja lähettää Skylerin sen haastajaksi. Olihan lohikäärmetyyppi vahva ruohoa vastaan ja lisäksi Skyler osasi myös yhden tulityypin liikkeen.
"Cottoneee!" vastustajamme kiljaisi huomatessaan, kenet sai vastaansa, mutta ei perääntynyt.
"Mareep!" Mareep julisti, ja se oli selvästi ollut käsky aloittaa ottelu, sillä Cottonee aloitti iskemällä Bagoniini tutunnäköisellä ruohotyypin liikkeellä. Tunnistin iskun absorbiksi sen osuessa Skyleriin, joka ei ollut moksiskaan vahingosta ja oli jo iskemässä takaisin minun sanomatta mitään.
"Hei, odota Skyler! Tee ember!"

Skyler vilkaisi taakseen ja katsoi minua kavennein silmin, mutta ei ottanut käskyäni kuuleviin korviinsa. Sen sijaan Bagon iski vastustajaansa pimeystyypin liikkeellä nimeltä bite. Cottonee kiljaisi, mutta se taisi olla vain sen tyyli suhtautua asioihin, sillä vahinkoa bite ei juuri näyttänyt tekevän. Mietin hetken, miksi, mutta sitten muistin. Cottonee oli myös keijutyyppiä ja sillä saattaisi siis olla opittuna liike, joka olisi Bagoniani vastaan erittäin tehokas! Näin ollen myöskään pimeystyypin liikkeet eivät tehoaisi Cottoneehen juuri ollenkaan.
"Skyler, se on keijutyyppiä, bite ei tehoa", yritin anella pokemonia kuuntelemaan. Hetken se vain tuijotti eteensä myrtyneenä, kunnes vihdoin huokaisi syvään ja alkoi pommittaa Cottoneeta emberiin kuuluvilla pikkuisilla liekeillä.
"Hyvä, juuri noin!" hihkaisin liekkien osuessa Cottoneen pörröiseen karvapeitteeseen ja saadessa pienen pokemonin sulkemaan silmänsä. Kauaa liikettä ei tarvinnut toistaa, kun Cottonee tipahti ilmasta maahan ja jäi siihen makaamaan. Onnekseni se ei ollut ehtinyt käyttää keijutyypin liikkeitä, sillä ne olisivat voineet olla kohtalokkaita vielä melko alhaisen tason Skyleriin.

Seuraavaksi otteluasemiin asettui Hoppip, joka näytti hyvin iloiselta ja energiseltä loikkiessaan ylös alas ja huudellessaan 'hoppip, hoppip'. Olin saman tien ihastunut suloiseen pokemoniin, enkä voinut olla lupaamatta itselleni, että nappaisin sellaisen palatessani route kolmoselle. Tämä paikka oli vain täynnä upeita pokemoneja. Lähetin itsevarman ja hiukan edellisestä taistelusta ylpistyneen Skylerin pakotettuna pois kentältä ja vaihdoin pokemonia Lunariin. Tällä kertaa vastustajamme ei ainakaan pitäisi olla tyypiltään vahva Absoliani vastaan, joten olin hiukan varmemmin mielin liikenteessä, etenkin kun edellinen taistelu oli sujunut loistavasti. Lunar istahti maahan vastustajaansa vastapäätä, mutta oli kehonkieleltään jännittynyt ja selkeästi valmistautunut ottelemaan.
"Mareeep!" virallinen tuomarimme määkäisi ja ottelu alkoi. Hoppip aloitti iskemällä absorbilla, aivan kuten Cottoneekin oli tehnyt ja osui Lunariin kunnioitettavan hyvin. Absol ei kuitenkaan ollut moksiskaan, vaan otti vahingon vastaan rauhallisesti ja iski sitten leimuavan katseensa Hoppipin silmiin. Pinkki pallero kiljaisi säikähtäneenä, vaikka yrittikin pysyä urheana parhaansa mukaan.

"Lunar, tee future sight ja sen jälkeen quick attack!" komensin. Lunar ei tehnyt mitään aiemman iskun eteen, mutta en hermostunut - se kuului liikkeeseen - ja sitten Absol iski salamannopeasti otsassaan kasvava sarvi edellä Hoppipia päin. Hoppip rääkäisi ja sai minut tuntemaan suurta empatiaa sitä kohtaan. Pian se oli kuitenkin ottelussa täysillä mukana ja käytti minulle tuntematonta liikettä, johon kuului voimakas tuuli Lunaria kohden. Se näytti olevan hyvin tehokas, sillä Lunar meni maahan matalaksi hetkeksi murahtaen ja pystyi nousemaan vasta hetken kuluttua.
"Fairy wind", pokedex opasti, kun kaikki olivat olleet hetken hiljaa. Suljin sen, sillä enempää minun ei tarvinnut kuulla. Hoppipkin osasi keijutyypin liikkeen, joka oli tietysti ollut erityisen tehokas pimeystyypin Absoliani kohtaan. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla kovin suuri ongelma, sillä muutamaa minuuttia sitten tehty future sight tulisi hetken päästä mukaan kuvioihin. Lunarin olisi vain sinniteltävä vielä hiukan..
"Tee quick attack niin moneesti kuin ehdit", pyysin Absolilta, joka lähti kierrellen Hoppipia toistamaan nopeinta hyökkäystään kerta toisensa jälkeen. Hoppip ei osannut tehdä mitään muuta kuin kiljua, kunnes Lunar alkoi olla melkoisen väsynyt.
"Jaksa vielä, Lunar, ole kiltti..." anelin ja toivoin todella, että se ehtisi tehdä future sightinsa vielä. Hoppip iski Absoliin uudestaan fairy windillä ja olin jo menettämässä toivoani Absolini lyyhistyessä maahan. Onneksi se nousi pian ylös vain iskiessään vastustajaansa valtavalla, purppuraisella energiapallolla, joka riitti voittoon. Vihdoin future sight toimi!
"Mahtavaa Lunar!" kehuin pokemonia, joka katsoi minua silmiin nyökäten sitten hitaasti. Pelottava otus.

Odotin mielenkiinnolla, kuka pokemoneista asettuisi seuraavaksi meitä vastaan. Pian rivistä hiipi esiin sininen Nidoran, joka oli kahdesta hiukan pyöreämpi ja ehkä myös feminiinisempi. Myrkkytyypin tyttö-Nidoran ottelisi siis meitä vastaan. Minäkin olin tehnyt jo valintani. Blacky oli tuijottanut minua kahden edellisen ottelun ajan pää kallellaan anovalla katseella, häntä heiluen, joten nyt oli sen aika loistaa.
"Tule vain, Blacky!" lupasin koirapokemonille, joka ulahti innosta ja pyöri ympyrää paikoillaan, ennen kuin tottelevaisena kaverina istahti vastapäätä vastustajaansa, häntä yhä heiluen.
"Mareep!"
"Blacky, aloita smogilla ja tee sitten ember!"
Blackyn tähdätessä Nidorania myrkkypilvellään teki vastustaja myös myrkkytyypin iskun. Nidoran ampui Blackya kohden useita neulamaisia ammuksia, jotka olivat väriltään myrkynpurppuraisia ja osuivat Houndouriin suunnilleen samaan aikaan, kuin pilvi Nidoraniin. Molempien pokemonien liikkeet tekivät vahinkoa toisiinsa, mutta Blackyn alkaessa pommittaa Nidorania liekeillään jäi vastustaja hetkeksi toimintakyvyttömäksi yrittäessään väistellä ammuksia ja epäonnistuessaan siinä.

"Tee ember uudestaan", ohjeistin ja Blacky jatkoi yhä liekkien ampumista. Nidoran sen sijaan onnistui vihdoin hivuttautumaan pois niiden alta ja juoksi seuraavaksi matalana maassa pysytellen Blackyn luo. Sitten pieni jyrsijäpokemon potkaisi Houndouria vuoroin kummallakin takajalallaan.
"Dourh!" Blacky ulahti ja keskeytti iskunsa hetkeksi. Ilmeisesti Nidorankin osasi double kickin, aivan kuten Deerlingini, Delmia. En kuitenkaan aikonut jäädä Blackyn kanssa toimettomaksi.
"Kierrä nopeasti sen taakse ja jatka emberiä", pyysin yrittäen ajatella nopeasti. Blacky ei kuitenkaan osannut kovin montaa vahinkoa tekevää liikettä, enkä oikeastaan juuri välittänyt sen voimia kohottavista liikkeistä, tai vastustajaa heikentävistä liikkeistä. Ainakaan vielä, kun niistä ei juuri ollut hyötyä. Siispä Houndourini totteli käskyäni välittömästi, melkein kompastuen jalkoihinsa kun oli niin salamannopea ja jatkoi liekkien ampumista. Kauaa ei mennyt, kun Nidoran joutui luovuttamaan ja kaatui maahan.

Kuten olin arvellutkin, asteli seuraavaksi meitä vastapäätä poika-Nidoran. Osa aiemmin pyörtyneistä pokemoneista alkoi pikku hiljaa heräillä ja asettua ottelualueen reunalle kannustamaan ystäviään. Minun valintani oli ainoa lentävä pokemonini Wala, sillä uskoin, että sillä voisi olla mahdollisuuksia väistellä Nidoranin myrkkyammuksia. Wala tuli mielellään ottelemaan olkapäältäni ja huomasin, kuinka sen silmät leimusivat sen asettuessa Nidorania vastaan.
"Mareep!"
Ja ottelu oli alkanut. Mietin ehkä vähän liiankin pitkään, mitä nyt pitäisi tehdä, sillä Wala mulkaisi minua vihaisesti ja oli jo valmiina aloittamaan ottelemisen itsekseen. Nielaisin, en todella halunnut suututtaa pokemoniani.
"Tee quick attack ja peck juuri ennen kuin osut Nidoraniin", keksin äkkiä. Wala näytti epäileväiseltä, mutta päätti sitten luottaa siihen, että onnistuisi - sen vahvuuksia oli todellakin hyvä itseluottamus - ja lähti lentämään nopeaa vauhtia kohti vastustajaansa. Samaan aikaan, kun pieni lintupokemon osui hämmästyneeseen Nidoraniin, se tökkäsi nokkansa sitä kohti ja näin iskusta tuli hyvin tehokas.
"Loistavaa!" kehuin Walaa, joka näytti turhan ylpeältä itseensä. Toivottavasti sen itsevarmuus ei tulisi haittaamaan ottelua.

Nidoran oli kuitenkin valmiina jatkamaan. Se loikkasi korkealle ilmaan - hämmästyttävän korkealle ottaen huomioon, miten pieni se oli - ja iski melko matalalla lentävää Walaa kylkeen sarvellaan. Wala kirkaisi ja putosi maahan. Pelkäsin jo, ettei se enää nousisi, voisihan noinkin pieni isku olla kohtalokas noin pienelle lintupokemonille, mutta viimeisillä voimillaan se raahautui ylös katse roihuten. Walan mielestä tämä ei kuitenkaan ollut tässä. Se alkoi hohtaa valkeaa valoa, aivan kuten Bayleef aiemmin ja kasvaa kokoa.
"Mahtavaa, Wala kehittyy!" kiljaisin vain ilmoittaakseni muille pokemoneilleni, vaikka kaikki olivat varmasti sen jo huomanneet. Keskityin katsomaan, kuinka Walan siivet laajenivat ja kuinka sen nokasta tuli pidempi. Se oli kuitenkin yhä selkeästi väsyneempi, vaikka olikin saanut kehittymisestään jonkinlaista uutta puhtia. Lopulta lintupokemon oli valmis kehityksensä kanssa ja kirkaisi uuden nimensä ilmoille.
"Fleeetchindeeer!"

"No niin Wala, jatketaan! Tee nyt ember!"
Muistelin, että Fletchlingin kehittyessä Fletchinderiksi se vaihtaisi normaalityypistä tulityyppiin, ja ilmeisesti olin oikeassa. Walan oli hetki haettava, miten uusi isku toimisi, mutta sitten se pommitti Nidorania tuliammuksillaan nopeaan tahtiin ja lähti samalla lentäen kaartamaan sitä kohti.
"Nidoo!" vastustaja mutisi, eikä ollut selvästi vielä valmis luovuttamaan, vaan väisti Fletchinderin alta pois. Wala huomasi onneksi Nidoranin väistöliikkeen ajoissa ja kaarsi nopeasti takaisin ylös.
"Quick attack!"
Nyt Wala iski Nidoraniin salamannopeasti quick attackilla ja lopetti ottelun siihen. Yllätyin, kun lintupokemon tuli ensimmäistä kertaa ikinä luokseni ottelun loputtua ja koputti otsaani nokallaan onnellinen ilme naamallaan.
"Kyllä, minäkin olen ylpeä sinusta", nauroin. Walan istuessa takaisin olkapäälleni minun oli kuitenkin työnnettävä se pois.
"Sori, painat aika paljon", naurahdin ja taputin sitten hämmentyneen Fletchinderin päätä. "Ei mitään henkilökohtaista."

Lillipupin astellessa seuraavaksi kentälle tiesin jo, että käyttäisin tässä taistelussa Delmiaa. Siispä kutsuin ujon Deerlingini kentälle. Se katsoi taakseen nähdäkseen minut ja näytti odottavan minulta jotakin.
"Pystyt siihen, Delmia", kuiskasin hymyillen. Delmia näytti epäilevältä, mutta kääntyi taas vastustajaansa päin ollen vihdoin valmiina otteluun. Mareep julisti ottelun alkaneeksi. Mietin hetken, kuka toimisi seuraavassa ottelussa tuomarina, kun olisi lammaspokemonin vuoro taistella, mutta päätin sitten keskittyä tällä hetkellä meneillään olevaan taisteluun.
"Tee feint attack!"
Delmia lähti kokeilemaan juuri oppimaansa uutta iskua hiukan varovasti. Se käveli mutkitellen kohti Lillipupia, joka katsoi vastustajaansa pää kallellaan ja suu auki hämmennyksestä. Kun Deerling pääsi tarpeeksi lähelle, se kääntyi yllättäen ympäri ja iski koiranpentua takasorkillaan kuonoon. Lillipup vingahti viestittäen, että isku oli ollut melkoisen ikävä.

Pian Lillipup oli kuitenkin valmis jatkamaan, eikä ottelu ollut niin helposti ohitse. Se lähti juosten kohti Delmiaa ja tarrasi naskalihampaillaan peurapokemonin jalasta kiinni.
"Deer!" Delmia kiljaisi ja näytti siltä, että olisi jo nyt valmis luovuttamaan. Sitä en kuitenkaan antaisi sen tehdä, ihan vain siksi, että tiesin pokemonin pystyvän parempaan. Se oli taitava ja yksi kokeneimpia pokemonejani.
"Delmia, jaksa vielä ja tee tackle!"
Lillipup oli nyt sopivan lähellä Delmiaa tehtyään juuri biten, joten Deerlingin oli peruutettava muutama askel saadakseen vauhtia iskuunsa. Lillipup yritti väistää, muttei ehtinyt alta pois, joten Delmian isku lennätti sen metrin kauemmas. Koiranpentu tömähti maahan ja ulahti, ennen kuin lähti itsekin tekemään tacklea Delmiaa kohden.
"Väistä! Väistä Delmia!"
Se oli lähellä, mutta Deerling onnistui väistämään iskun juuri ja juuri.
"Tee camouflage ja sitten uusi tackle", ohjeistin. Delmia näytti helpottuneelta ennen kuin sen kasvot katosivat ympäristön sekaan. Odotin jonkin aikaa kuunnellen ainoastaan pokemonini sorkkien ääniä sen juostessa kohti vastustajaansa. Lillipup yritti kuunnella, mistä suunnasta sen vastustaja tuli, mutta juuri kun se oli väistämässä, törmäsi Delmia siihen. Lillipup jäi maahan makaamaan ja Mareep hätääntyi hiukan huomatessaan, että nyt olisi sen vuoro.

Pian lammaspokemon kuitenkin seisoi edessämme. Se näytti pälyilevän ympärilleen, ennen kuin otti kasvoilleen itsevarmemman ja aggressiivisemman ilmeen. Sitten se vilkaisi nopeasti yhtä ystävistään.
"Nido!" julisti nyt poika-Nidoran vuorostaan. Siispä viimeinen ottelu oli alkanut. Nyökkäsin nopeasti Chicalle, joka olisi viimeinen pokemon, jota aikoisin käyttää. Tarkoituksenani olisi napata Mareep pokepalloon, joten Chica olisi varma valinta, jos haluaisin pyydystyksen onnistuvan.
"Maree-e-eep!" pokemon määkyi lähtien sitten juosten kohti Chicaa, ilmeisesti yrittäen tacklea.
"Tee reflect, Chica!" käskin. Pokemon kehitti eteensä taitavasti läpinäkyvän seinän, joka suojaisi sitä fyysisiltä iskuilta. Minusta se onnistui hyvin siihen nähden, että Bayleef käytti sitä ensimmäistä kertaa. Mareep pääsi seinästä läpi, mutta osui Chicaan vain melko hellästi. Siispä vahinkoa ei juuri syntynyt. Lammaspokemon oli kuitenkin saman tien yrittämässä uutta liikettä. Mareep vaikutti hyvin nopealta ja selkeästi kokeneemmalta kuin ystävänsä. Aiemmin olimme ehk voittaneet jokaisen taistelun melko helposti, mutta tällä kertaa meillä oli kunnon vastustaja vastassamme.

Minun olisi onnistuttava kääntämään taistelu päälaelleen, sillä emme tulisi pärjäämään, jos Chican olisi keskityttävä ainoastaan puolustukseen. Siispä valintani Mareepin uuden tacklen torjumiseen oli razor leaf. Se estäisi vastustajaa pääsemästä helposti lähelle ja samalla osuessaan vahingoittaisi sitä.
"Razor leaf, Chica!" ilmoitin vielä ääneen. Bayleefini oli heti valmiina ja pyöräytteli päätään ampuen aina vain uusia teräviä lehtiä kohden Mareepia. Lammas joutui hidastamaan tahtiaan ja keskittymään enemmän väistelyyn kuin Chicaan törmäämiseen.
"Nyt tackle", pyysin ja luotin siihen, että selkeästi suurempi Bayleefini voittaisi tämän erän, etenkin kun Mareepilla ei ollut liikkeessään enää niin paljon voimaa razor leafin takia. Chica lopetti lehtien ammuskelun, otti vauhtia ja lähti juosten Mareepia kohden nopeaa vauhtia, vahvoja jalkojaan hyödyntäen. Pokemonit törmäsivät toisiinsa yhtä aikaa, mutta Mareep oli se, joka lennähti kauemmas.

Vieläkään Mareep ei ollut valmis luovuttamaan. Se unohti tacklen hetkeksi ja valmistautui nyt aivan uuteen iskuun. Chica katsoi sitä pää kallellaan ja yritti olla valmiina mihin tahansa, mutta kun Mareepin thunder shock iski siihen taivaalta.
"Bayy!" pokemonraukka kiljaisi sähköiskun saadessaan ja näytti melko pökertyneeltä sähkön lakattua virtaamasta. Mareep aloitti taas uuden liikkeen ja tällä kertaa ampui pokemoniani kohden villamaisia itiöitä. Onneksi olin lukenut läksyni ja tiesin, miten kohtalokas se voisi olla, vaikka näyttikin söpöltä.
"Chica, varo, se on cotton spore!" kiljaisin. Chica lähti väistämään, niin tokkurassa kuin se yhä olikin, ja onnistuikin siinä enimmäkseen. Sen turkkiin kiinnittyi ainoastaan yksi villaitiö. Nyt Bayleef olisi hiukan hitaampi kuin normaalisti, mutta ainakin se oli väistänyt suurimman osan Mareepin ammuksista.
"Tee nyt razor leaf, Mareepkin näyttää väsyneeltä", huomasin. "Ja jatka niin pitkään kuin voit!"
Chica alkoi pommittaa huohottavaa vastustajaansa päättäväinen ilme naamallaan. Osa lehdistä meni ohi, olihan Chica yhä hiukan pökertynyt, mutta suurin osa osui ja sai Mareepin kiljahtamaan.
"Hyvä, enää muutama!"
Chican ammuttua vielä viimeisimmätkin terävät lehtensä Mareep kaatui maahan. En jäänyt odottamaan, nousisiko se ylös, vaan heitin pokemonpallon sitä kohden. Näin sivusilmällä, kuinka kaikki Mareepin ystävät katsoivat minua uteliaan jännittyneenä ja jäin itse vähintään yhtä hermostuneena odottamaan, mitä tapahtuisi.

//2547 sanaa :''D innostuin vähän

Vastaus:

Pallo lopetti pyörimisen saman tien ja päästi merkkiäänen. Nappasit tason 13 Mareepin!
Tarinasta 25 kolikkoa sekä 38xp kaikille pokemoneillesi. Suoritetusta route kolmosen vapaavalintaisesta tehtävästä 20 kolikkoa sekä 15xp kaikille!

- Dee

Nimi: Deen T

24.06.2018 23:02
Tarina 2, Toksun neronleimaus

Lähdettyäni Toksun kanssa professorin laboratoriosta en katsellut paljoakaan taakseni, vaan suuntasin mahdollisimma suoraa ja nopeaa reittiä kohti Route 1:stä. Päätin kuitenkin erään kukkulan päälle päästyäni katsoa viimeisen kerran kohti koti kaupunkiani ennen edessäpäin odottavaa suurta, ja minulle täysin tuntematonta maailmaa. ”Katsohan Toksu”, minä sanoin, ”tuolla on me…..heeetkinen…tuo ei kylläkään oo meidän koti…okei…kotoa käännyttiin oikealle ja sitten suoraa, kunnes tuli Y-risteys ja-” ”Tukiprrrriiiiiiiii!”, Toksu keskeytti minut osoittaen vasemmalle.”Aivan tuollahan se on. Meidän kotimme. Kohta emme enää näe sitä pitkiin aikoihin.” ”Tuk…Tukiprii?”, Toksu vaikutti hämmentyneeltä ja kiipesi olalleni katsomaan taaksepäin. ”Tukituki tukippprriiiiii-ii-ii!”, nyt hän sai minunkin huomioni keskitetyksi selustaani. Käännyin ympäri ja otin Toksun alas olaltani takaisin syliini ja lähdin kävelemään eteenpäin, kunnes yhtäkkiä kuulin oudon huudon, ”Ai-a-a-aip-pp-p-p-pommm!”

Kiiruhdin nopeasti äänen suuntaa ja sitten näin tuon pienen ja viattoman apinan kaltaisen olennon jolla oli myös hännän päässä käsi. ”…mikä ihme tuo on?” sanoin ääneen kaivaessani pokedexia repustani. ”Aipom!”, se huusi nähdessään banaanin repussani. ”Vai vielä banaania. Sanoitko olevasi Aipom? Oleppa hyvä, ota tuo banaani. Olet ilmeisesti eksynyt vai?” kysyin tuolta apinalta. ”Ai-ai!”, se vastasi. ”…taisampa olla hiljaa niin ei tule copyright ongelmia lasten ohjelaman takia, mutta tuo oli tuttu lausahdus televisiosta. No mutta minä olen Muppet ja tässä on poksuni Toksu ja me autamme sinut takaisin perheesi luokse!”, sanoin sankarilliseen äänensävyyn. ”Ai? Pom? Aipooommm!”, huudahti tuo apina iloisesti hypätessään vasemmalle olalleni. Lähdimme siis Toksun ja uuden ystävämme kanssa jatkamaan matkaa kohti seuraavaa kaupunkia, Clover cityä.

Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtämään edetessämme, kunnes vidoin huomasin tienviitan, jossa oli kaksi nuolta samaan suuntaan. Toisessa luki odotetusti Clover city, mutta toisessa luki Route 1. Mietin itsekseni mitä se meinasi, kunnes huomasin Aipomin ilahtuvan nähdessään tuon kyltin. ”Onko Route 1 sinun kotisi sitten?”, minä kysyin Aipomilta. ”Ai-ai-aipom!” ”Selvä! Suuntana Route 1!” Eikä aikaakaa kun aukeni tuo laaja nurmialue, jota ympäröi ohuehko metsikkö ja ympäriinsä sijaitsi hedelmäpuita ja pieniä lammikoita joissa pokemonit saattoivat käydä juomassa. Huomasin melko keskellä tätä kaikkea erään suuren tammen kaltaisen puun ja totesin Toksulle ja Aipomille, että tuon puun juurelle teen meille majapaikan yöksi. Puun juurelle päästyämme Aipom alkoi huutaa ja kirkua innosta jolloin katsoin ylös puuhun ja sanoin ystävälleni ” Onko tuo sinun perheesi? Sehän löytyi helposti. Ei tarvinnut liata käsiä yrittäessä kääntää maata ylösalaisin perheesi löytämiseksi…” ”Ai-ai-popo-pomm!”, tuo pikku veitikka huusi kiittäen kiiruhtaessa veljiensä ja siskojensa luo. Sillä välin minä ja Toksu aloimme pikkuhiljaa tekemään makuusijaa itsellemme ja aloimme valmistautua yöpuille.

Aamulla herätessämme hämmenynyin suuresti Toksun kanssa, kun huomasimme, että vierellemme oli kasattu isokasa erilaisia hedelmiä Route 1:n puista. Ne olivat aivan tuoreita, mehukkaita ja hieman kimmeltäviä johtuen aamukasteesta. Sitten puusta kiipesi alas Aipom ystävineen katselemaan minua ja toksua hämmennyksemme keskellä. ”Keräsittekö te nämä meille?”, minä kysyin. ”Ai-ai-pom-aipom”, pikku apina ystävämme vastasi. Tulkitsin sen kehonkielestä ja äänen sävystä vastauksen olevan myönteinen. ”Kiitos todella paljon!”, huudahdin rynnätessäni halaamaan Aipomia. Jos äitini olisi nähnyt minut silloin hän ei olisi uskonut minua samaksi pojaksi, sillä tuollainen reagointi ei ollut lainkaan minun tapaistani. Hetken tunteilun ja halauksen jälkeen oli aika käydä käsiksi ruokiin, joskin Toksu ei ollut malttanut odottaa ja oli jo aikoja sitten rynnännyt ruokien kimppuun…tyypillistä poksuilua toksulta siis.

Syötyämme vatsamme täyteen oli aika hyvästellä uudet ystävämme ja lähteä jatkamaan matkaa. Kävellessämme Route 1 poikki katselimme Toksun kanssa maisemia haltioituneina tästä ihanasta, lähes valtavan puiston kaltaisesta luonnon muovaamasta maisemasta. Äkkiä kumminkin kuulin uuden ja oudon sirkutus äänen. Yölläkin olin toki kuullut monia ääniä, mutta en yhtäkään vastaavanlaista ääntä koko tänä aikana. Käännähdin katsomaan äänen suuntaan ja siellä näin tämän oranssimustan höyhen kasan ohuine riukukoipineen katsomassa minuun päin hivenen vihaisen oloisena. Se oli hyvin pieni, mutta vaikutti omistavan valtaisan sisun ja pahantahtoisen luonteen. Kaivoin nopeasti esiin pokedexini esiin, jonka muuten olin nimennyt Dexuksi, ja osoitin sen kohti kyseistä pokemonia toivoen saavani siitä hieman apuja. ”Fletchling, Flying-Normal tyypin lintu pokemon. Se on pieni, mutta sielultaan valtaisa eikä luovuta helposti.”, Dexu kertoi yllättävän melodisella ja soinnillisella äänensävyllään. ”Mitäs sanot Toksu, yritetäänkö napata sinulle kaveri?”, kysyin vinkaten silmää sylissäni istuvalle palluralle. ”Tukituki-ppprrrrrriiiiiiii!”, jonka tulkitsin myönteiseksi vastaukseksi taistelun ilmeen syttyessä Togepini kasvoille. ”No niin mennään nappaamaan tuo tirppa…o-ou…” totesin, sillä tuo tirppanen oli jo kovaa vauhtia syöksymässä meitä kohden. ”Toksu, käytä metronomia...EEEIIIIII ÄLÄ MINUN METRONOMIANI HEITÄ SIT...ähh…Toksu –” lauseeni keskeytti valtaisa kumahdus, kun Toksun heittämä metronomiosui suoraan Fletchlingiä päähän ja se putosi maahan tähtiä laskeskellen. ”Tuki? Tukiprriii tukipriii!?!”, katsoin hämmentyneenä toksua hetken, kun se huitoi pikku käsiään hirmuvauhtia ja yritti kertoa jotakin. ”…ööööö…AIVAN POKEPALLOKIN PITÄISI HEITTÄÄ. Pokepallo, Flyyyyyy like an eagle up to the Fletchling. Fly like an eagle…ainiin ne copyright oikeudet…köhköh…KUKAAN EI KUULLUT MITÄÄN!”, huudahdin ääneen. Pokepallo lensi suoraan kohti fletchlingiä ja sieppasi sen sisälleen. Nyt alkoi hermoja raastava odotus pokepallon heiluessa edestakaisin…

Vastaus:

Pallo heilui hetken maassa, kunnes päästi äänimerkin. Nappasit Fletchlingin! Ilmoita sen tiedot kouluttajakirjassa.

Lopeta se naurattamine siellä xD Pienet kirjotusvirheet ei haitannu (yhdyssanavirheet tms, mutta kyllähän ne nyt pääpuolin menee oikein loistavasti >:D) Vuorosanat laittaisin yhä omalle uudelle rivilleen, mutta ehkä mulla ei muuta valittamista oo :3 Tästä saisit 7 kolikkoa ja 7xp Toksulle! + suoritit tarinatehtävän, joten pääset nyt Clover Cityyn, ja suoritetuista vapaavalintaisista tehtävistä 5 kolikkoa sekä 5xp Toksulle.

- Dee

Nimi: Höyhensiipi

24.06.2018 00:31
Kävelin varmoin askelin Clover Gymiä varhain aamulla. Halusin jatkaa matkaa heti saliottelun jälkeen. Minua syyhytti päästä Route 2:selle ja siitä sitten Sorrel cityyn, josta voisin napata kenties Eeveen! (//Harmittaa vieläkin se safari//) Tällä kertaa minä voittaisin! Olimme harjoitelleet kovasti ja nyt olisi aika näyttää Claylle, mihin oikeasti pystyimme. Koputin ovea ja pian sen tulikin avaamaan Clay.
’’Ai, yritätkö sittenkin vielä voittaa minut?’’ Clay virnuili normaaliin tapaansa.
’’Sehän nähdään!’’ sanoin ja painelin sisälle. Kävelimme kentälle ja aloimme valmistautua otteluun. Budew oli taas kieltäytynyt ottelemasta, joten päätin aloittaa taas Fletchlingillä. Clay valitsi taas ensiksi Bulbasaurin.
’’Ottelu alkakoon!’’ tuomari huusi.
’’Fletchling, suunnitelmaan!’’ huusin.
’’Vai on teillä oikein suunnitelma!’’ Clay huusi, mutta tarkkaili silti Fletchlingin jokaista liikettä.
*Tätä sinä et varmasti osaa odottaa!* Aluksi Fletchling alkoi kiertää Bulbasauria ja sen oli käännettävä itseään aina, kun Fletchling lensi sen takaa. Fletchling alkoi vähitellen pudottaa korkeutta, kunnes oli lähellä kentän pohjaa.
’’Nyt!’’ huusin ja Flethcling syöksähti Bulbasaurin ohi hiekka lentäen perässään. Sitten se kaartoi ja iski Bulbasauriin quick atackillä.
’’Hyvä!’’ huusin ja tanssin pientä voiton tanssia päässäni.
’’Ihan hyvä, muttei tarpeeksi’’, Clay sanoi ja alkoi selävästi pistää takaisin.
’’Bulbasaur, käytä liaaneja!’’ hän käski ja Bulbasauri elkoi heilautella liaanejaan.
’’Fletchling, väistä!’’ huusin, mutta tiesin Fletchlingin väistävän, vaikken olisi käskenytkään.
’’Nyt tee se liike uudelleen!’’ huusin Bulbasaurin lopetettua. Fletchling lähti nyt suoraan syöksyyn, koska Bulbasaur tunsi liikkeen jo valmiiksi. Se onnistui iskemään toistamiseen Bulbasauriin.
’’Bulbasaur, tee overgrow’’, Clay käski ja hänen äänessään alkoi olla jo hieman hermostuneisuutta.
’’Fletchling, estä se!’’ käskin ja Fletchling iski päin Bulbasauria kesken liikkeen ja se kaatui maahan.
’’Tee vielä kerran liikkeemme!’’ huusin. Pöly pöllähti ja Fletchling oli taas menossa.
’’Bulbasaur, suojaa itseäsi liaaneillasi!’’Clay huusi. Nyt Fletchling ei voisi iskeä quick attackilla.
’’Lennä lähelle ja noki Bulbasaurin liaaneja kunnes ne aukeavat ja tee sitten tackle!’’ käskin pienen pohdinnan jälkeen. Toivoin, että se toimisi. Fletchling teki työtä käskettyä ja onnistui tacklessaan.
’’Bulbasaur ei voi jatkaa! Fletchling voittaa!’’ tuomari huusi.
’’Hyvä Fletchling!’’ huusin.
’’Feneekiiin!’’
’’Budew, budeeew!’’ toiset kannustivat mukana.

Seuravaksi vuorossa oli Lileep. Päätin kokeilla siihen samaa taktiikkaa vielä kerran.
’’Fletchling tiedät, mitä tehdä’’, sanoin rauhassa. Huomasin kuitenkin Fletchlingin puuskuttavan jo, se ei jaksaisi enää pitkään. Tällä kertaa liike toimi ja Fletchling osui Lileeppiin, joka lensi taaksepäin iskun voimasta, mutta Fletchling leijaili hiljaa maahan ja jäi siihen.
’’Fletchlling ei voi jatkaa!’’ tuomari huusi.
’’Ei se mitään, teit hyvää työtä’’, sanoin ja otin sen pokepalloonsa.
’’Nyt, Fennekin!’’ huusin. Fennekin juoksi kentälle innoissaan. Se kyyristyi ja katsoi Lileeppiä haastavasti silmiin.
’’Tee nyt ember!’’ huusin, vaikka siinä ei olisi kaikki. Fennekin syöksi tulen, ja lähti juoksemaan sen perään.
’’Hyvä, nyt se tackle!’’ huusin ja Fennekin lensi liekkien saattelemana Lileepin naamaa päin. Se huohotti, mutta nyt Clay alkoi iskeä takaisin.
’’Tee acid!’’ Taas se pelotteluliike, mutta tähän olin miettinyt ratkaisun valmiiksi, vaikkemme olleetkaan harjoitelleet sitä. Toivottavasti se ei koituisi kohtaloksemme.
’’Fennekin, tee tackleja yksi kerrallaan eteenpäin, jolloin liikut kohti Lileeppiä, kun olet tapeeksi lähellä tee tail whip!’’ sanoin. Fennekin lähti hitaasti liikkeelle. Lopulta se oli ihan Lileepin vieressä. Se hyppäsi ja löi Lileeppiä hännällään, jolloin kiljuminen loppui.
’’Hyvä, tee lopetukseksi, vielä ember!’’ huusin ja jäin katsomaan, mitä tapahtuisi.

//509 sanaa, edellisessä 957. Toivon, että lisäätte ensimmäisen tarinan Xp: pokemoneille, ennen kuin arvioitte tämän. Toiottavasti se käy?//

Vastaus:

Totta kai lisätään edellisen tarinan xp:t aina ensin, oothan kirjoittanut sen ekana! :3 Siispä saliottelun arvottuihin tuloksiin:

Fennekinin ember oli ratkaiseva ja tuomari julisti ottelun päättyneeksi. Voitit Clover Gymin ja saat siitä 20 kolikkoa, Lucky Badgen, 15xp Fennekinille sekä Fletchlingille ja luvan käyttää Cut-liikettä otteluiden ulkopuolella!

Mahtava tarina ja hyviä taistelutaktiikoita, sait isoimman mahdollisen arvontabonuksen kuvailun määrästä :3 Ainoa pieni miinus on, ettei Fennekin osaa iskua tackle, mutta sitä sattuu kaikille. Rahaa saat 5 kolikkoa ja 5xp kaikille pokemoneillesi.

- Dee

©2018 Cinnabar - suntuubi.com